Parisuhdeterapia. Onko apua tämmösessä tilanteessa?

Ap kerrohan mitä sinä oikeasti haluat elämältä. Mitä asioita arvostat kaikkein eniten, mikä on sinulle elämässä tärkeintä?

Yleensä ihminen on onnellisin silloin, kun elää omien arvojensa mukaisesti ja pyrkii kaikessa tekemisessään kohti niitä arvojaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ap mieti mitä rakkaus sinun mielestä edes on? Onko se tunnetta vai tekemistä vai tahtomista? Miten se eroaa ihastumisesta? Mistä tunnistat että rakastat tai et rakasta? Mikä saa sinut rakastamaan, mikä ei? Odotatko että rakkaus säilyy samanlaisena vuodesta toiseen vai muuttuu? Voiko se vaihdella ajasta riippuen? Osaatko ylipäätään rakastaa vai osaatko vain ihastua? Tunnetko että miehesi rakastaa sinua? Osaatko ylipäätään ottaa rakkautta vastaan?

Kyllä todennäköisesti hyötyisit jostain terapiasta missä käsitellä meneillään olevaa tilannetta yksin. Monesti ihastuminen kolmanteen osapuoleen tulee silloin, kun oma elämä on tylsää tai on masentunut tai pettynyt haaveissaan tai kuormittunut arjessa tai kokee ettei saa omalta puolisolta riittävästi huomiota, seksiä tai arvostusta. Ihastuminen on silloin oman pahan olon tai tylsistymisen "oire". Silloin ihastutaan johonkin mielikuvaan tai haaveeseen toisenlaisesta elämästä. Koska ihastuminen tarjoaa pakopaikan oman elämän tylsyydestä tai siitä että on pettynyt ehkä jopa itseensä ihmisenä tai jokin omassa arjessa ahdistaa. Ihastuminen on hyvä pakopaikka, koska siinä ihanassa tunteessa voi vain velloa ja nautiskella, eikä tarvitse ryhtyä ajatustyöhön ja henkiseen kasvutyöhön siinä mikä omassa elämässä oikeasti on vaillinaista tai miten itse ihmisenä on oikeasti vaillinainen. 

Mä väitän osaavani rakastaa ja tiedän mitä se on ja miten se muuttuu ajan myötä. Ollaan oltu yhdessä miehen kanssa 12vuotta ja siihen aikaan mahtuu paljon erilaista tunnetta ja olotilaa..

Mutta kyllä, en ole ollut pitkiin aikoihin enää tyytyväinen meidän suhteeseen. Siitä on puhuttu ja aina se hetkeksi paranee mutta taas se unohtuu.. tyytymätön parisuhteeseen.. oiva alusta ihastukselle.

Mutta tuohon kommenttiin, että tää on himoa eikä rakkautta. Mun mielestä tämä on kumpaakin. Kyllä, haluan häntä. Mutta himoon ei kuulu nämä tunteet mitä tunnen. Arvostus toisen ajatuksiin, halu kuulla mitä hän ajattelee ja mitä hänelle kuuluu tai mitä hän tuntee. Kunnioitan sitä ihmistä hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Ap kerrohan mitä sinä oikeasti haluat elämältä. Mitä asioita arvostat kaikkein eniten, mikä on sinulle elämässä tärkeintä?

Yleensä ihminen on onnellisin silloin, kun elää omien arvojensa mukaisesti ja pyrkii kaikessa tekemisessään kohti niitä arvojaan. 

Minulle on aina ollut tärkeää, että on ihminen joka rakastaa ja jota rakastaa. Että voin olla oma itseni. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mieti mitä rakkaus sinun mielestä edes on? Onko se tunnetta vai tekemistä vai tahtomista? Miten se eroaa ihastumisesta? Mistä tunnistat että rakastat tai et rakasta? Mikä saa sinut rakastamaan, mikä ei? Odotatko että rakkaus säilyy samanlaisena vuodesta toiseen vai muuttuu? Voiko se vaihdella ajasta riippuen? Osaatko ylipäätään rakastaa vai osaatko vain ihastua? Tunnetko että miehesi rakastaa sinua? Osaatko ylipäätään ottaa rakkautta vastaan?

Kyllä todennäköisesti hyötyisit jostain terapiasta missä käsitellä meneillään olevaa tilannetta yksin. Monesti ihastuminen kolmanteen osapuoleen tulee silloin, kun oma elämä on tylsää tai on masentunut tai pettynyt haaveissaan tai kuormittunut arjessa tai kokee ettei saa omalta puolisolta riittävästi huomiota, seksiä tai arvostusta. Ihastuminen on silloin oman pahan olon tai tylsistymisen "oire". Silloin ihastutaan johonkin mielikuvaan tai haaveeseen toisenlaisesta elämästä. Koska ihastuminen tarjoaa pakopaikan oman elämän tylsyydestä tai siitä että on pettynyt ehkä jopa itseensä ihmisenä tai jokin omassa arjessa ahdistaa. Ihastuminen on hyvä pakopaikka, koska siinä ihanassa tunteessa voi vain velloa ja nautiskella, eikä tarvitse ryhtyä ajatustyöhön ja henkiseen kasvutyöhön siinä mikä omassa elämässä oikeasti on vaillinaista tai miten itse ihmisenä on oikeasti vaillinainen. 

Mä väitän osaavani rakastaa ja tiedän mitä se on ja miten se muuttuu ajan myötä. Ollaan oltu yhdessä miehen kanssa 12vuotta ja siihen aikaan mahtuu paljon erilaista tunnetta ja olotilaa..

Mutta kyllä, en ole ollut pitkiin aikoihin enää tyytyväinen meidän suhteeseen. Siitä on puhuttu ja aina se hetkeksi paranee mutta taas se unohtuu.. tyytymätön parisuhteeseen.. oiva alusta ihastukselle.

Mutta tuohon kommenttiin, että tää on himoa eikä rakkautta. Mun mielestä tämä on kumpaakin. Kyllä, haluan häntä. Mutta himoon ei kuulu nämä tunteet mitä tunnen. Arvostus toisen ajatuksiin, halu kuulla mitä hän ajattelee ja mitä hänelle kuuluu tai mitä hän tuntee. Kunnioitan sitä ihmistä hirveästi.

No tilannehan on sitten harvinaisen selvä. Olet ollut jo pidempään tyytymätön omaan parisuhteeseesi, ja reaktiona siihen ihastut toiseen kun persoonana viehättävä ja mukavan näköinen tulee vastaan.

Miksi olet tyytymätön parisuhteeseesi? Mitä siitä puuttuu? Onko siinä jotain oikeasti pielessä (henkistä väkivaltaa tai että toinen on aina töissä tms)? Mitä olet itse tehnyt parantaaksesi parisuhdettasi tässä vuosien varrella? Mitä miehesi on tehnyt parantaakseen? Onko ongelma oikeasti vain se, että olette vuosien varrella etääntyneet toisistanne ja välillenne on tullut tunnetason "tyhjyys", yhteys on katkennut? Ja sinä haluaisit intensiivisempää tunnetason läheisyyttä? 

Lue tämä artikkeli: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_paris…

kuulostaako tutulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kerrohan mitä sinä oikeasti haluat elämältä. Mitä asioita arvostat kaikkein eniten, mikä on sinulle elämässä tärkeintä?

Yleensä ihminen on onnellisin silloin, kun elää omien arvojensa mukaisesti ja pyrkii kaikessa tekemisessään kohti niitä arvojaan. 

Minulle on aina ollut tärkeää, että on ihminen joka rakastaa ja jota rakastaa. Että voin olla oma itseni. Ap

No rakastaako miehesi sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mieti mitä rakkaus sinun mielestä edes on? Onko se tunnetta vai tekemistä vai tahtomista? Miten se eroaa ihastumisesta? Mistä tunnistat että rakastat tai et rakasta? Mikä saa sinut rakastamaan, mikä ei? Odotatko että rakkaus säilyy samanlaisena vuodesta toiseen vai muuttuu? Voiko se vaihdella ajasta riippuen? Osaatko ylipäätään rakastaa vai osaatko vain ihastua? Tunnetko että miehesi rakastaa sinua? Osaatko ylipäätään ottaa rakkautta vastaan?

Kyllä todennäköisesti hyötyisit jostain terapiasta missä käsitellä meneillään olevaa tilannetta yksin. Monesti ihastuminen kolmanteen osapuoleen tulee silloin, kun oma elämä on tylsää tai on masentunut tai pettynyt haaveissaan tai kuormittunut arjessa tai kokee ettei saa omalta puolisolta riittävästi huomiota, seksiä tai arvostusta. Ihastuminen on silloin oman pahan olon tai tylsistymisen "oire". Silloin ihastutaan johonkin mielikuvaan tai haaveeseen toisenlaisesta elämästä. Koska ihastuminen tarjoaa pakopaikan oman elämän tylsyydestä tai siitä että on pettynyt ehkä jopa itseensä ihmisenä tai jokin omassa arjessa ahdistaa. Ihastuminen on hyvä pakopaikka, koska siinä ihanassa tunteessa voi vain velloa ja nautiskella, eikä tarvitse ryhtyä ajatustyöhön ja henkiseen kasvutyöhön siinä mikä omassa elämässä oikeasti on vaillinaista tai miten itse ihmisenä on oikeasti vaillinainen. 

Mä väitän osaavani rakastaa ja tiedän mitä se on ja miten se muuttuu ajan myötä. Ollaan oltu yhdessä miehen kanssa 12vuotta ja siihen aikaan mahtuu paljon erilaista tunnetta ja olotilaa..

Mutta kyllä, en ole ollut pitkiin aikoihin enää tyytyväinen meidän suhteeseen. Siitä on puhuttu ja aina se hetkeksi paranee mutta taas se unohtuu.. tyytymätön parisuhteeseen.. oiva alusta ihastukselle.

Mutta tuohon kommenttiin, että tää on himoa eikä rakkautta. Mun mielestä tämä on kumpaakin. Kyllä, haluan häntä. Mutta himoon ei kuulu nämä tunteet mitä tunnen. Arvostus toisen ajatuksiin, halu kuulla mitä hän ajattelee ja mitä hänelle kuuluu tai mitä hän tuntee. Kunnioitan sitä ihmistä hirveästi.

No tilannehan on sitten harvinaisen selvä. Olet ollut jo pidempään tyytymätön omaan parisuhteeseesi, ja reaktiona siihen ihastut toiseen kun persoonana viehättävä ja mukavan näköinen tulee vastaan.

Miksi olet tyytymätön parisuhteeseesi? Mitä siitä puuttuu? Onko siinä jotain oikeasti pielessä (henkistä väkivaltaa tai että toinen on aina töissä tms)? Mitä olet itse tehnyt parantaaksesi parisuhdettasi tässä vuosien varrella? Mitä miehesi on tehnyt parantaakseen? Onko ongelma oikeasti vain se, että olette vuosien varrella etääntyneet toisistanne ja välillenne on tullut tunnetason "tyhjyys", yhteys on katkennut? Ja sinä haluaisit intensiivisempää tunnetason läheisyyttä? 

Lue tämä artikkeli: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_paris…

kuulostaako tutulta?

Tule ap vastaamaan näihin.

Ap olisitko nyt jokatapauksessa eroamassa, jos ihastusta ja toista miestä ei olisi? Onko suhteesi niin huono, että haluat siitä jokatapauksessa pois? Vai haaveiletko nyt vain tästä toisesta miehestä ja siksi mietit eroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mieti mitä rakkaus sinun mielestä edes on? Onko se tunnetta vai tekemistä vai tahtomista? Miten se eroaa ihastumisesta? Mistä tunnistat että rakastat tai et rakasta? Mikä saa sinut rakastamaan, mikä ei? Odotatko että rakkaus säilyy samanlaisena vuodesta toiseen vai muuttuu? Voiko se vaihdella ajasta riippuen? Osaatko ylipäätään rakastaa vai osaatko vain ihastua? Tunnetko että miehesi rakastaa sinua? Osaatko ylipäätään ottaa rakkautta vastaan?

Kyllä todennäköisesti hyötyisit jostain terapiasta missä käsitellä meneillään olevaa tilannetta yksin. Monesti ihastuminen kolmanteen osapuoleen tulee silloin, kun oma elämä on tylsää tai on masentunut tai pettynyt haaveissaan tai kuormittunut arjessa tai kokee ettei saa omalta puolisolta riittävästi huomiota, seksiä tai arvostusta. Ihastuminen on silloin oman pahan olon tai tylsistymisen "oire". Silloin ihastutaan johonkin mielikuvaan tai haaveeseen toisenlaisesta elämästä. Koska ihastuminen tarjoaa pakopaikan oman elämän tylsyydestä tai siitä että on pettynyt ehkä jopa itseensä ihmisenä tai jokin omassa arjessa ahdistaa. Ihastuminen on hyvä pakopaikka, koska siinä ihanassa tunteessa voi vain velloa ja nautiskella, eikä tarvitse ryhtyä ajatustyöhön ja henkiseen kasvutyöhön siinä mikä omassa elämässä oikeasti on vaillinaista tai miten itse ihmisenä on oikeasti vaillinainen. 

Mä väitän osaavani rakastaa ja tiedän mitä se on ja miten se muuttuu ajan myötä. Ollaan oltu yhdessä miehen kanssa 12vuotta ja siihen aikaan mahtuu paljon erilaista tunnetta ja olotilaa..

Mutta kyllä, en ole ollut pitkiin aikoihin enää tyytyväinen meidän suhteeseen. Siitä on puhuttu ja aina se hetkeksi paranee mutta taas se unohtuu.. tyytymätön parisuhteeseen.. oiva alusta ihastukselle.

Mutta tuohon kommenttiin, että tää on himoa eikä rakkautta. Mun mielestä tämä on kumpaakin. Kyllä, haluan häntä. Mutta himoon ei kuulu nämä tunteet mitä tunnen. Arvostus toisen ajatuksiin, halu kuulla mitä hän ajattelee ja mitä hänelle kuuluu tai mitä hän tuntee. Kunnioitan sitä ihmistä hirveästi.

No tilannehan on sitten harvinaisen selvä. Olet ollut jo pidempään tyytymätön omaan parisuhteeseesi, ja reaktiona siihen ihastut toiseen kun persoonana viehättävä ja mukavan näköinen tulee vastaan.

Miksi olet tyytymätön parisuhteeseesi? Mitä siitä puuttuu? Onko siinä jotain oikeasti pielessä (henkistä väkivaltaa tai että toinen on aina töissä tms)? Mitä olet itse tehnyt parantaaksesi parisuhdettasi tässä vuosien varrella? Mitä miehesi on tehnyt parantaakseen? Onko ongelma oikeasti vain se, että olette vuosien varrella etääntyneet toisistanne ja välillenne on tullut tunnetason "tyhjyys", yhteys on katkennut? Ja sinä haluaisit intensiivisempää tunnetason läheisyyttä? 

Lue tämä artikkeli: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_paris…

kuulostaako tutulta?

Juttelimme mieheni kanssa suhteestamme pari viikkoa sitten. Olemme riidelleet paljon viime aikoina mutta mitään väkivaltaa tms ei ole ollut koskaan.. periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin mutta nimenomaan olemme etääntyneet toisistamme. Puhuttiin ettei enää ymmärretä toisiamme ja sitä mitä halutaan ja miten eletään. Minä olen muuttunut viime aikoina, tai oikeastaan tällainen olen aina ollut mutta nyt olen löytänyt itseni uudelleen näiden pikkulapsivuosien jälkeen.. olen nyt tyytyväisempi itseeni mitä koskaan olen ollut mutta mieheni mielestä olen mennyt huonompaan suuntaan. Se syö itsetuntoa. Läheisyys on se mitä olen aina kaivannut. Olemme siinä suhteessa niin erilaisia. Minä kaipaan sekä fyysistä että henkistä läheisyyttä mutta mies taas ei yhtään. Ap

Jos et halua jatkaa, niin tuskin on apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap kerrohan mitä sinä oikeasti haluat elämältä. Mitä asioita arvostat kaikkein eniten, mikä on sinulle elämässä tärkeintä?

Yleensä ihminen on onnellisin silloin, kun elää omien arvojensa mukaisesti ja pyrkii kaikessa tekemisessään kohti niitä arvojaan. 

Minulle on aina ollut tärkeää, että on ihminen joka rakastaa ja jota rakastaa. Että voin olla oma itseni. Ap

No rakastaako miehesi sinua?

Musta tuntuu, että hän välittää mutta että suurimmaksi osaksi tämä on ollut kiintymystä molempien puolelta viime vuodet

Vierailija kirjoitti:

Ap olisitko nyt jokatapauksessa eroamassa, jos ihastusta ja toista miestä ei olisi? Onko suhteesi niin huono, että haluat siitä jokatapauksessa pois? Vai haaveiletko nyt vain tästä toisesta miehestä ja siksi mietit eroa?

Tämä uusi ihastus oli sysäys siihen, että mä ansaitsen rakkautta ja ihmisen, joka ymmärtää ja hyväksyy minut tällaisena kuin olen. Mutta nyt tuntuu, että vaikken tätä miestä saisikaan niin en enää jaksa valehdella miehelle ja itselle.. nämä ajatukset on ollut pitkään mutta nyt vasta tajusin sen kunnolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mieti mitä rakkaus sinun mielestä edes on? Onko se tunnetta vai tekemistä vai tahtomista? Miten se eroaa ihastumisesta? Mistä tunnistat että rakastat tai et rakasta? Mikä saa sinut rakastamaan, mikä ei? Odotatko että rakkaus säilyy samanlaisena vuodesta toiseen vai muuttuu? Voiko se vaihdella ajasta riippuen? Osaatko ylipäätään rakastaa vai osaatko vain ihastua? Tunnetko että miehesi rakastaa sinua? Osaatko ylipäätään ottaa rakkautta vastaan?

Kyllä todennäköisesti hyötyisit jostain terapiasta missä käsitellä meneillään olevaa tilannetta yksin. Monesti ihastuminen kolmanteen osapuoleen tulee silloin, kun oma elämä on tylsää tai on masentunut tai pettynyt haaveissaan tai kuormittunut arjessa tai kokee ettei saa omalta puolisolta riittävästi huomiota, seksiä tai arvostusta. Ihastuminen on silloin oman pahan olon tai tylsistymisen "oire". Silloin ihastutaan johonkin mielikuvaan tai haaveeseen toisenlaisesta elämästä. Koska ihastuminen tarjoaa pakopaikan oman elämän tylsyydestä tai siitä että on pettynyt ehkä jopa itseensä ihmisenä tai jokin omassa arjessa ahdistaa. Ihastuminen on hyvä pakopaikka, koska siinä ihanassa tunteessa voi vain velloa ja nautiskella, eikä tarvitse ryhtyä ajatustyöhön ja henkiseen kasvutyöhön siinä mikä omassa elämässä oikeasti on vaillinaista tai miten itse ihmisenä on oikeasti vaillinainen. 

Mä väitän osaavani rakastaa ja tiedän mitä se on ja miten se muuttuu ajan myötä. Ollaan oltu yhdessä miehen kanssa 12vuotta ja siihen aikaan mahtuu paljon erilaista tunnetta ja olotilaa..

Mutta kyllä, en ole ollut pitkiin aikoihin enää tyytyväinen meidän suhteeseen. Siitä on puhuttu ja aina se hetkeksi paranee mutta taas se unohtuu.. tyytymätön parisuhteeseen.. oiva alusta ihastukselle.

Mutta tuohon kommenttiin, että tää on himoa eikä rakkautta. Mun mielestä tämä on kumpaakin. Kyllä, haluan häntä. Mutta himoon ei kuulu nämä tunteet mitä tunnen. Arvostus toisen ajatuksiin, halu kuulla mitä hän ajattelee ja mitä hänelle kuuluu tai mitä hän tuntee. Kunnioitan sitä ihmistä hirveästi.

No tilannehan on sitten harvinaisen selvä. Olet ollut jo pidempään tyytymätön omaan parisuhteeseesi, ja reaktiona siihen ihastut toiseen kun persoonana viehättävä ja mukavan näköinen tulee vastaan.

Miksi olet tyytymätön parisuhteeseesi? Mitä siitä puuttuu? Onko siinä jotain oikeasti pielessä (henkistä väkivaltaa tai että toinen on aina töissä tms)? Mitä olet itse tehnyt parantaaksesi parisuhdettasi tässä vuosien varrella? Mitä miehesi on tehnyt parantaakseen? Onko ongelma oikeasti vain se, että olette vuosien varrella etääntyneet toisistanne ja välillenne on tullut tunnetason "tyhjyys", yhteys on katkennut? Ja sinä haluaisit intensiivisempää tunnetason läheisyyttä? 

Lue tämä artikkeli: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_paris…

kuulostaako tutulta?

Juttelimme mieheni kanssa suhteestamme pari viikkoa sitten. Olemme riidelleet paljon viime aikoina mutta mitään väkivaltaa tms ei ole ollut koskaan.. periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin mutta nimenomaan olemme etääntyneet toisistamme. Puhuttiin ettei enää ymmärretä toisiamme ja sitä mitä halutaan ja miten eletään. Minä olen muuttunut viime aikoina, tai oikeastaan tällainen olen aina ollut mutta nyt olen löytänyt itseni uudelleen näiden pikkulapsivuosien jälkeen.. olen nyt tyytyväisempi itseeni mitä koskaan olen ollut mutta mieheni mielestä olen mennyt huonompaan suuntaan. Se syö itsetuntoa. Läheisyys on se mitä olen aina kaivannut. Olemme siinä suhteessa niin erilaisia. Minä kaipaan sekä fyysistä että henkistä läheisyyttä mutta mies taas ei yhtään. Ap

Kaikki ihmiset kaipaavat henkistä läheisyyttä, se on sisäänrakennettuna ihmisyyteen. Osa ihmisistä on vaan niin lukossa tai eksyksissä itsensä kanssa että eivät osaa henkistä läheisyyttä, tai kokevat sen jotenkin pelottavana ja ahdistavana, ja on helpompi pitää vähän etäisyyttä kuin asettaa itsensä alttiiksi läheisyydelle. Monesti näillä henkilöillä on jotenkin etäännyttävä/välttelevä kiintymyssuhde ollut lapsuudessa (googlaa, jos et tunne teoriaa kiintymyssuhteista ja parisuhteesta). Osa ihmisistä taas janoaa henkistä läheisyyttä kuin janoinen aavikon paahteessa.. Enemmän kuin missään parisuhteessa voivat saada alkuhuuman jälkeen.

Luulen että teidän tilanteenne on tämä: miehelläsi on etäännyttävä kiintymystyyli ja sinulla taas tunnevajeen tunnelukko (googlaa sekin). Tämä kombinaatio on johtanut siihen, että olet tyytymätön parisuhteeseesi. Asia on korjattavissa laadukkaalla skeematerapiaan kiintymyssuhdeteoriaan perustuvalla parisuhdeterapialla. Mikä tahansa pariterapia ei auta.

Ap: asetu miehesi tilalle tai käännä tilanne niin päin että miehesi ajattelisi ja tekisi samoin kuin sinä nyt? Miltä tuntuu?

Ja se että älä oleta mitään, olettaminen ei johda muuhun kuin väärinkäsityksiin.

Älä oleta mitä miehesi tuntee ja tahtoo.

Tietty pitkässä suhteessa oppii tuntemaan toisen mutta se toinenkin muuttuu suhteessa, et vain sinä, ja jos ei niistä keskustele tms niin silloin juuri ajatellaan että vain itse on muuttunut ja toinen ei. Ihan vaan siksi että siinä vaiheessa keskittyy VAIN itseensä ja tulee myös ne oletukset käyttöön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap mieti mitä rakkaus sinun mielestä edes on? Onko se tunnetta vai tekemistä vai tahtomista? Miten se eroaa ihastumisesta? Mistä tunnistat että rakastat tai et rakasta? Mikä saa sinut rakastamaan, mikä ei? Odotatko että rakkaus säilyy samanlaisena vuodesta toiseen vai muuttuu? Voiko se vaihdella ajasta riippuen? Osaatko ylipäätään rakastaa vai osaatko vain ihastua? Tunnetko että miehesi rakastaa sinua? Osaatko ylipäätään ottaa rakkautta vastaan?

Kyllä todennäköisesti hyötyisit jostain terapiasta missä käsitellä meneillään olevaa tilannetta yksin. Monesti ihastuminen kolmanteen osapuoleen tulee silloin, kun oma elämä on tylsää tai on masentunut tai pettynyt haaveissaan tai kuormittunut arjessa tai kokee ettei saa omalta puolisolta riittävästi huomiota, seksiä tai arvostusta. Ihastuminen on silloin oman pahan olon tai tylsistymisen "oire". Silloin ihastutaan johonkin mielikuvaan tai haaveeseen toisenlaisesta elämästä. Koska ihastuminen tarjoaa pakopaikan oman elämän tylsyydestä tai siitä että on pettynyt ehkä jopa itseensä ihmisenä tai jokin omassa arjessa ahdistaa. Ihastuminen on hyvä pakopaikka, koska siinä ihanassa tunteessa voi vain velloa ja nautiskella, eikä tarvitse ryhtyä ajatustyöhön ja henkiseen kasvutyöhön siinä mikä omassa elämässä oikeasti on vaillinaista tai miten itse ihmisenä on oikeasti vaillinainen. 

Mä väitän osaavani rakastaa ja tiedän mitä se on ja miten se muuttuu ajan myötä. Ollaan oltu yhdessä miehen kanssa 12vuotta ja siihen aikaan mahtuu paljon erilaista tunnetta ja olotilaa..

Mutta kyllä, en ole ollut pitkiin aikoihin enää tyytyväinen meidän suhteeseen. Siitä on puhuttu ja aina se hetkeksi paranee mutta taas se unohtuu.. tyytymätön parisuhteeseen.. oiva alusta ihastukselle.

Mutta tuohon kommenttiin, että tää on himoa eikä rakkautta. Mun mielestä tämä on kumpaakin. Kyllä, haluan häntä. Mutta himoon ei kuulu nämä tunteet mitä tunnen. Arvostus toisen ajatuksiin, halu kuulla mitä hän ajattelee ja mitä hänelle kuuluu tai mitä hän tuntee. Kunnioitan sitä ihmistä hirveästi.

No tilannehan on sitten harvinaisen selvä. Olet ollut jo pidempään tyytymätön omaan parisuhteeseesi, ja reaktiona siihen ihastut toiseen kun persoonana viehättävä ja mukavan näköinen tulee vastaan.

Miksi olet tyytymätön parisuhteeseesi? Mitä siitä puuttuu? Onko siinä jotain oikeasti pielessä (henkistä väkivaltaa tai että toinen on aina töissä tms)? Mitä olet itse tehnyt parantaaksesi parisuhdettasi tässä vuosien varrella? Mitä miehesi on tehnyt parantaakseen? Onko ongelma oikeasti vain se, että olette vuosien varrella etääntyneet toisistanne ja välillenne on tullut tunnetason "tyhjyys", yhteys on katkennut? Ja sinä haluaisit intensiivisempää tunnetason läheisyyttä? 

Lue tämä artikkeli: http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/toimiva_paris…

kuulostaako tutulta?

Juttelimme mieheni kanssa suhteestamme pari viikkoa sitten. Olemme riidelleet paljon viime aikoina mutta mitään väkivaltaa tms ei ole ollut koskaan.. periaatteessa kaiken pitäisi olla hyvin mutta nimenomaan olemme etääntyneet toisistamme. Puhuttiin ettei enää ymmärretä toisiamme ja sitä mitä halutaan ja miten eletään. Minä olen muuttunut viime aikoina, tai oikeastaan tällainen olen aina ollut mutta nyt olen löytänyt itseni uudelleen näiden pikkulapsivuosien jälkeen.. olen nyt tyytyväisempi itseeni mitä koskaan olen ollut mutta mieheni mielestä olen mennyt huonompaan suuntaan. Se syö itsetuntoa. Läheisyys on se mitä olen aina kaivannut. Olemme siinä suhteessa niin erilaisia. Minä kaipaan sekä fyysistä että henkistä läheisyyttä mutta mies taas ei yhtään. Ap

Kaikki ihmiset kaipaavat henkistä läheisyyttä, se on sisäänrakennettuna ihmisyyteen. Osa ihmisistä on vaan niin lukossa tai eksyksissä itsensä kanssa että eivät osaa henkistä läheisyyttä, tai kokevat sen jotenkin pelottavana ja ahdistavana, ja on helpompi pitää vähän etäisyyttä kuin asettaa itsensä alttiiksi läheisyydelle. Monesti näillä henkilöillä on jotenkin etäännyttävä/välttelevä kiintymyssuhde ollut lapsuudessa (googlaa, jos et tunne teoriaa kiintymyssuhteista ja parisuhteesta). Osa ihmisistä taas janoaa henkistä läheisyyttä kuin janoinen aavikon paahteessa.. Enemmän kuin missään parisuhteessa voivat saada alkuhuuman jälkeen.

Luulen että teidän tilanteenne on tämä: miehelläsi on etäännyttävä kiintymystyyli ja sinulla taas tunnevajeen tunnelukko (googlaa sekin). Tämä kombinaatio on johtanut siihen, että olet tyytymätön parisuhteeseesi. Asia on korjattavissa laadukkaalla skeematerapiaan kiintymyssuhdeteoriaan perustuvalla parisuhdeterapialla. Mikä tahansa pariterapia ei auta.

tee netissä tunnelukko-testi. veikkaanpa, että sinulta löytyy erittäin vahvana tuo tunnevaje-tunnelukko. sinun kannattaa mennä skeematerapiaan kasvamaan ihmisenä eikä ratkoa omaan itseesi liittyvää ongelmaa eroamalla. Voi olla että terapian päätyttyä eroat tai sitten et, mutta ero ei ole oikea ratkaisu omiin mielensisäisiin ongelmiin. Paranna ensin itsesi, päätä vasta sen jälkeen erosta.

Ap hommaa kirja nimeltä "Joustava mieli parisuhteessa". Sieltä löydät viisaita vastauksia kysymyksiisi.

Kokemusta on, että kun päättää välttää ihastusta ja keskittyä omaan kumppanin aidosti, se kyllä onnistuu. Pitää vaan ihn tosiaan päättää hylätä ihastus mielestään. Muuten ei sinne jää tilaa puolisolle. Lakkaat koko ajan vatvomasta häntä.

Piolison kanssa lähentymisen auttaa kun muistelet, mihin hänessä rakastuit, ja listaat itsellesi, mitä asioita hänessä kunnioitat ja arvostat. Hyvä isä? Ahkera? Fiksu? Jne. Ajattelet hyviä asioita hänestä, ei tarvitse vielä rakastaa ja haluta, vain kunnioittaa ja arvostaa.

Tällaisia asioita parisuhdeterapeuttikin ehdottaa. Ei hän kerro mikä on syy tai oikein tai väärin, hän antaa teille mahdollisuuden siellä keskustella, kohdata toisenne neutraalilla masperällä, antaa välineitä tutkia tunteitaan, ehkä jopa tulkkaa teitä toisillenne kun olette jumittuneet kuulemaan vain mitä luulette että toinen sanoo, ei mitä hän oikeasti sanoo.

1. Hylkää ihastus, kokonaan.

2. Keskity miehesi hyviin puoliin ja menkää pariterapeutille, molemmat.

Näillä eväillä voi jopa rakastua uudelleen. En olisi uskonut mutta koettu on.

Minun ex-aviomies oli samassa tilanteessa kuin sinä ap. Hän oli tyytymätön suhteeseemme, koska koki että minä en anna hänelle sitä rakkautta mitä hän haluaa. Hän ihastui toiseen ja kertoi tyytymättömyydestään minulle juuri noilla sanoilla että ei tiedä rakastaako hän minua enää. Myöhemmin tunnusti että on ihastunut toiseen. Epäröi kuitenkin eroa ja vatvoi ihastustaan ja sitä että haluaako lähteä liitostamme. Suutuin ja jätin itse hänet koska minua ei pidetä löyhässä hirressä. No arvaappa miten kävi: ihastus ei lopulta halunnutkaan oikeaa suhdetta hänen kanssaan ja mies tajusi muutama kuukausi lähtöni jälkeen että oli rakastanut minua paljonkin, mutta se oli hänen masennuksensa takia "jossain piilossa", ja tajusi että minä olin rakastanut häntä hyvinkin paljon mutta hän ei ollut osannut nähdä sitä vaan odotti minulta mahdottomia. Hän itki pitkään perääni ja halusi minut takaisin. En kuitenkaan enää ollut kiinnostunut palaamaan.

Tiedän miltä sinusta tuntuu, ap. Minä olen rakastunut työkaveriini, olen ollut jo pitkään. Tilanne on siinä pisteessä, että voin jo sanoa rakastavani tätä toista miestä. En olisi koskaan voinut uskoa minulle näin käyvän, en ole edes ihastunut koskaan pitkän suhteeni aikana muihin. Me olemme läheisiä ystäviä toisen miehen kanssa, ja molemminpuolisista todella vahvoista tunteista huolimatta olemme päättäneet ystävinä pysyä. Välillä tilanne tuntuu ihan hyvältä, mutta suurimman osan ajasta tunteet heittelevät ja tilanne tuntuu pelkästään hitaalta kidutukselta. Suosittelisin siis pitämään mahdollisimman paljon etäisyyttä, ellet sitten halua erota nykyisestä suhteesta. Jos tunteet ovat vahvat, eivät ne häviä tai muutu ei-romanttisiksi tuosta vaan. Tai ajankaan kanssa. Vaikkei rakkautta toiseen ruokkisi tietoisesti, niin kaikki yhdessäolo tekee sen itsestään.

Ap haluat jonkun jonka kanssa olla oma itsesi. Jättäisikö miehesi siis sinut jos olisit oma itsesi? Miksi et ole sitä hänen seurassaan? Eri hän säätele syytä millainen olet, sinun pitää alkaa olla se. Luulen että ongelma on myös ettet itseekään tiedä kuka haluat olla.

Vierailija kirjoitti:

Ap haluat jonkun jonka kanssa olla oma itsesi. Jättäisikö miehesi siis sinut jos olisit oma itsesi? Miksi et ole sitä hänen seurassaan? Eri hän säätele syytä millainen olet, sinun pitää alkaa olla se. Luulen että ongelma on myös ettet itseekään tiedä kuka haluat olla.

Tämä on ihan totta. Olet ap itse aiheuttanut parisuhdeongelmasi. Ala nyt vain olemaan se oma itsesi oman miehesi seurassa. Miehesi ei ole syy siihen miksi olet ollut jotain muuta kuin oma itsesi, se syy löytyy ihan sinun oman pääsi sisältä. Luultavasti miehesikin kovin toivoo, että hänen vaimonsa olisi oma itsensä eikä jokin rooli tai mukautettu valepersoona.