Täällä halveksitaan "lompakkoloisen" elintapaa, mutta moniko ei oikeasti ottaisi vastaan tuollaista asemaa?

Kyllä minulle kelpaisi, ei tarvitse tehdä enää minkäänlaista uraa, se on jo koettu, eikä tarvitse enää siinä päteä.

Vallan hyvin saisin aikani kulumaan lomailemalla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin.

Kesäkuukaudet menisivät hienosti Suomenlahdella veneillessä ja talvella riittäisi lämpimiä maita, joissa tutkia historiallisia paikkoja ym.

Vierailija kirjoitti:

Tämä lompakkolois keskustelu on yleensä siitä jännää, että aina annetaan ymmärtää, että se on nainen joka loisii. Kuitenkin maailma on täynnä miehiä, jotka loisii vaimonsa rahoilla. Suomessakin on paljon työttömiä miehiä, tälläkin hetkellä 113 000 (naisia 94 000) ja syrjäytyneitä 70 000 joista suurin osa miehiä, niin kyllä niitä loisivia miehiäkin on.Samoin on paljon opiskelevia miehiä joiden kumppani käy työssä ja elättää perheen. Ja  kun nykyään naiset kouluttautuu paremmin ja alkavat päästä paremmin palkattuihin hommiin, yhä useampi mies on se joka tienaa vähemmän. Mutta luulempa silti, että koskaan emme joudu lukemaan keskusteluja siitä, miten miehet elää naisten rahoilla. Miehet eivät koskaan aloittaisi tälläisiä keskusteluja, vaan olisivat ihan tyytyväisiä siihen, että nainen nostaa heidän elintasoaan. Ja totuus kuitenkin on se, että kyllä nainenkin nostaa miehen elintasoa, koska aina kahden palkka on kahden palkka ja miehillä jotka on naimisissa on aina yleensä parempi elintaso kuin yksin asuvilla . Jos se mies nyt tienaa vielä nykyään sen satasen kuussa enemmän, en sanoisi, että se nainen silti on lompakkoloisena suhteessa. Jos taas joku rikas vanha mies saa nuoren kauniin tytön kumppanikseen , niin meille se on kai sama, mihin se vanha ukko rahansa tuhlaa. Kai hän saa rahansa laittaa vaikka siihen naiseen ja molemmat ovat onnellisia. Omat  rahansa kun jokainen saa käyttää niin kuin haluaa.

Kuinka monta paria tunnet joissa on rikas vaimo ja mies sisustaa ja kuntoilee kotona? 

Netin syövereistä löytyy kyllä tilasto, mistä näkee missä iässä keskimäärin Suomessa siirtyy nettosaajasta nettomaksajaksi. Sellainen muistikuva on että neljän-viidenkympin haminoissa näin käy, mutta en mene vannomaan, kun en ihan kaikkea ulkoa muista.

Aloitukseen sen verran, että olen aina halunnut työn, joka on iso osa elämää ja sellaisen olen myös saanut. Tällaisesta työstä usein myös maksetaan aika hyvin. Pidän siitä ajatuksesta että olen riippumaton aviomieheni tuloista, tienaan omat rahani ja kannan perheen eteen korteni kekoon. En haluaisi olla kotirouva, koska kotona huseeraaminen ei vain riitä minulle.

En ottaisi lompakkoloisen asemaa:

1. en halua olla riippuvainen taloudellisesti kenestäkään ihmisestä

2. en halua tulla parisuhteessa kiristetyksi rahalla

3. en arvosta kalliita tavaroita

4. haluan pärjätä omillani

5. työ ja siinä pärjääminen tuottaa minulle tyydytystä ja selviän palkallani hyvin

6. äitini oli ns. kotirouva. En haluaisi niin tyhjää ja merkityksetöntä elämää.

Teet ajatusvirheen. Se että haluaminen on sinulle ominaista ei tarkoita että se on kaikille. Kyse on kunniasta, itsenäisyydestä ja riippumattomuudesta. Miehen rahoilla eläminen on prostituutiota. Tämän vuoksi vaimot ovat ihan samanlaisia panopuita kuin Pattayan neidotkin.

Toiseen ihmiseen ei pidä ripustautua. Suhde mieheen on hauras ja sen katketessa ollaankin tumput suorina. Kuinkakohan moni miehen rahoilla loisija on jäänyt tyhjän päälle erotessa? Niinpä.

Minä kysyn että kuka hemmetti haluaa elää miehen rahoilla? Siis miksi? Eikö oma äly riitä omaan elantoon? Naisia ei turhaan kuvailla riippuvaisiksi stereotypioiden mukaan. Tässä se nähdään. Loisitaan, roikutaan, ripustaudutaan toisiin. Ei omaa rahaa, ei omaa sukunimeä.

Itsenäisenä, työtä rakastavana en koskaan suostuisi tuollaiseen. Se on seksin myyntiä.

Vierailija kirjoitti:

Netin syövereistä löytyy kyllä tilasto, mistä näkee missä iässä keskimäärin Suomessa siirtyy nettosaajasta nettomaksajaksi. Sellainen muistikuva on että neljän-viidenkympin haminoissa näin käy, mutta en mene vannomaan, kun en ihan kaikkea ulkoa muista.

Aloitukseen sen verran, että olen aina halunnut työn, joka on iso osa elämää ja sellaisen olen myös saanut. Tällaisesta työstä usein myös maksetaan aika hyvin. Pidän siitä ajatuksesta että olen riippumaton aviomieheni tuloista, tienaan omat rahani ja kannan perheen eteen korteni kekoon. En haluaisi olla kotirouva, koska kotona huseeraaminen ei vain riitä minulle.

Miksi ihmiset eivät koskaan kerro mikä on heidän hyväpalkkainen työ ?  Monissa hyväpalkkaisissa täissä käydään niin paljon muiden kukkarolla, että oikeastaan tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi jos nämä vain istuisi kotona juomassa kahvia.

En usko että elättävä osapuoli pystyy koskaan suhtautumaan elätettävään tasa-arvoisena parisuhteen osapuolena. Pystyisitkö itse? Vaikka tarkoitus olisi kuin hyvä siinä on AINA se valta-astelma vahvasti toiselle puolelle kallellaan. Jo ihan siinä mielessä että se pohjimmiltaan päättää joka maksaa. Toki jos elätettävä on täys sosiopaatti kuvio voi toimia toisinkin päin. Mutta jos ajatellaan meitä taviksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä lompakkolois keskustelu on yleensä siitä jännää, että aina annetaan ymmärtää, että se on nainen joka loisii. Kuitenkin maailma on täynnä miehiä, jotka loisii vaimonsa rahoilla. Suomessakin on paljon työttömiä miehiä, tälläkin hetkellä 113 000 (naisia 94 000) ja syrjäytyneitä 70 000 joista suurin osa miehiä, niin kyllä niitä loisivia miehiäkin on.Samoin on paljon opiskelevia miehiä joiden kumppani käy työssä ja elättää perheen. Ja  kun nykyään naiset kouluttautuu paremmin ja alkavat päästä paremmin palkattuihin hommiin, yhä useampi mies on se joka tienaa vähemmän. Mutta luulempa silti, että koskaan emme joudu lukemaan keskusteluja siitä, miten miehet elää naisten rahoilla. Miehet eivät koskaan aloittaisi tälläisiä keskusteluja, vaan olisivat ihan tyytyväisiä siihen, että nainen nostaa heidän elintasoaan. Ja totuus kuitenkin on se, että kyllä nainenkin nostaa miehen elintasoa, koska aina kahden palkka on kahden palkka ja miehillä jotka on naimisissa on aina yleensä parempi elintaso kuin yksin asuvilla . Jos se mies nyt tienaa vielä nykyään sen satasen kuussa enemmän, en sanoisi, että se nainen silti on lompakkoloisena suhteessa. Jos taas joku rikas vanha mies saa nuoren kauniin tytön kumppanikseen , niin meille se on kai sama, mihin se vanha ukko rahansa tuhlaa. Kai hän saa rahansa laittaa vaikka siihen naiseen ja molemmat ovat onnellisia. Omat  rahansa kun jokainen saa käyttää niin kuin haluaa.

Kuinka monta paria tunnet joissa on rikas vaimo ja mies sisustaa ja kuntoilee kotona? 

Sisustaa ja kuntoilee? Tarkoitat varmaan että pelaa ja juo kaljaa. Näitä vaimon siivellä pelaavia ja ryyppääviä onnnähty täälläkin monen monta kertaa.

Olen kotiäiti ja mies on varakas. On minulla omaakin omaisuutta, mutta vähemmän kuin miehellä. En joudu pyytämään rahaa vaan hoidan koko perheen rahaliikenteen. Mies siirtää käyttötileille tarvittaessa lisää kun käsken. Luulen, että koko loisjuttu on persaukisten juttuja kuten velaus sun muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä lompakkolois keskustelu on yleensä siitä jännää, että aina annetaan ymmärtää, että se on nainen joka loisii. Kuitenkin maailma on täynnä miehiä, jotka loisii vaimonsa rahoilla. Suomessakin on paljon työttömiä miehiä, tälläkin hetkellä 113 000 (naisia 94 000) ja syrjäytyneitä 70 000 joista suurin osa miehiä, niin kyllä niitä loisivia miehiäkin on.Samoin on paljon opiskelevia miehiä joiden kumppani käy työssä ja elättää perheen. Ja  kun nykyään naiset kouluttautuu paremmin ja alkavat päästä paremmin palkattuihin hommiin, yhä useampi mies on se joka tienaa vähemmän. Mutta luulempa silti, että koskaan emme joudu lukemaan keskusteluja siitä, miten miehet elää naisten rahoilla. Miehet eivät koskaan aloittaisi tälläisiä keskusteluja, vaan olisivat ihan tyytyväisiä siihen, että nainen nostaa heidän elintasoaan. Ja totuus kuitenkin on se, että kyllä nainenkin nostaa miehen elintasoa, koska aina kahden palkka on kahden palkka ja miehillä jotka on naimisissa on aina yleensä parempi elintaso kuin yksin asuvilla . Jos se mies nyt tienaa vielä nykyään sen satasen kuussa enemmän, en sanoisi, että se nainen silti on lompakkoloisena suhteessa. Jos taas joku rikas vanha mies saa nuoren kauniin tytön kumppanikseen , niin meille se on kai sama, mihin se vanha ukko rahansa tuhlaa. Kai hän saa rahansa laittaa vaikka siihen naiseen ja molemmat ovat onnellisia. Omat  rahansa kun jokainen saa käyttää niin kuin haluaa.

Kuinka monta paria tunnet joissa on rikas vaimo ja mies sisustaa ja kuntoilee kotona? 

En tunne yhtään rikasta vaimoa joissa mies kuntoilee ja sisustaa kotona, mutta tunnen kymmenittäin tavallisia naisia joiden mies on työttömänä kotona. En sitten tiedä mitä  päivät puuhailevat. Istuvat kai ABC:llä kahvilla sillä välin kun vaimot on töissä.  Mutta en myöskään tunne yhtään miestä(en rikasta enkä tavallista duunaria) joiden vaimot sisustaisivat päivät kotia. Itse asiassa tässä naapuristossa kaikki naiset käy töissä, mutta miehista muutama on työttömänä ja muutama eläkkeellä ja jokunen käy töissä. Joten luultavasti näissä ns tavallisissa ihmisissä(joihin enemmistö suomalaisia kuuluu) enimmäkseen kaikki käy töissä jos eivät satu olemaan työttömiä. Suomessa kun ei miehen palkalla eletä.

Kyllähän jopa Suomessakin on vaikkapa bloggaajia, jotka ovat tehneet "lompakkoloisuudesta" taidetta ja esittelevät sitä glamouria, joka on kaukana keskiluokkaisen ihmisen todellisuudesta. Pohjimmiltaanhan luonnossa on paljon symbiooseja, joissa kumpikin osapuoli tarjoaa toisille erilaisia hyödykkeitä. Ihminen voi järkeillä itsensä jotenkin tuon biologisen faktan yläpuolelle, mutta pohjimmiltaan harva on oikeasti täysin itsenäinen. Usein vieläpä niin, että he, jotka eniten hehkuttavat omillaan pärjäämistä, ovat niitä, jotka todellisuudessa ovat hyvinkin riippuvaisia yhteiskunnasta.

Naiset ovat alistuvia ja riippuvaisia. Siksi luulet että se on luonnollista muillekin naisille.

Kuka voi haluta olla riippuvainen kun se on suurin syy naisen kärsimykselle avioliitossa?

Onneksi kaikki esikuvani ovat miehiä. Teistä naisista ei ole muuhun kuin lässyttämiseen, siivellä oloon ja alistumiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netin syövereistä löytyy kyllä tilasto, mistä näkee missä iässä keskimäärin Suomessa siirtyy nettosaajasta nettomaksajaksi. Sellainen muistikuva on että neljän-viidenkympin haminoissa näin käy, mutta en mene vannomaan, kun en ihan kaikkea ulkoa muista.

Aloitukseen sen verran, että olen aina halunnut työn, joka on iso osa elämää ja sellaisen olen myös saanut. Tällaisesta työstä usein myös maksetaan aika hyvin. Pidän siitä ajatuksesta että olen riippumaton aviomieheni tuloista, tienaan omat rahani ja kannan perheen eteen korteni kekoon. En haluaisi olla kotirouva, koska kotona huseeraaminen ei vain riitä minulle.

Miksi ihmiset eivät koskaan kerro mikä on heidän hyväpalkkainen työ ?  Monissa hyväpalkkaisissa täissä käydään niin paljon muiden kukkarolla, että oikeastaan tulisi yhteiskunnalle halvemmaksi jos nämä vain istuisi kotona juomassa kahvia.

Kerro ihmeessä, missä kaikissa hyväpalkkaisissa töissä käydään muiden kukkarolla. 

Minä olen erityisasiantuntija, joka auttaa pääasiassa vientiteollisuutta toimimaan ja seuraamaan toimintaansa tehokaammin.  Koen tekeväni mielekästä ja tuottavaa työtä.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat alistuvia ja riippuvaisia. Siksi luulet että se on luonnollista muillekin naisille.

Kuka voi haluta olla riippuvainen kun se on suurin syy naisen kärsimykselle avioliitossa?

Onneksi kaikki esikuvani ovat miehiä. Teistä naisista ei ole muuhun kuin lässyttämiseen, siivellä oloon ja alistumiseen.

Meistä naisista on vaikka miten moneen. En haluaisi olla kaltaisesi nollakaljan kanssa tekemisissä töissä enkä missään muuallakaan. 

Vierailija kirjoitti:

En usko että elättävä osapuoli pystyy koskaan suhtautumaan elätettävään tasa-arvoisena parisuhteen osapuolena. Pystyisitkö itse? Vaikka tarkoitus olisi kuin hyvä siinä on AINA se valta-astelma vahvasti toiselle puolelle kallellaan. Jo ihan siinä mielessä että se pohjimmiltaan päättää joka maksaa. Toki jos elätettävä on täys sosiopaatti kuvio voi toimia toisinkin päin. Mutta jos ajatellaan meitä taviksia.

Ihan täyttä paskaa kirjoitat. Kyllä pystyy suhtautumaan tasa-arvoisesti. Kaikkien elämä kun ei pyöri vain eurojen ympärillä ja siinä,  montako euroa kumpikin talouteen tuo. Ikinä ei olisi tullut mieleenikään kohdella miestäni jotenkin vähempi arvoisena sen takia, että on tuonut vähemmän rahaa tähän talouteen. Ei avioliitossa toista arvosteta sen mukaan paljonko hän tienaa. Eihän ikinä kukaan voisi mennä naimisiin muuta, kuin saman verran tienaavan kanssa. Ja entäs sitten kun elämäntilanne muuttuisi? Toinen alkaisikin tienata enemmän?  Enemmän tienaava alkaisi käyttää valtaa vähemmän tienaavaan? Tai toinen sairastuisi ja joutuisi työkyvyttömäksi. Silloinko tienaava alkaisi käyttää puolisoaan kynnysmattona??? Ei kuulkaas kaikkein elämä ole yhtä euron laskemista. Joillakin on elämässä ja avoiliitossa muitakin arvoja.

Eihän se ole halveksuttavaa muuten kuin silloin, kun ollaan varakkaan kumppanin kanssa AINOASTAAN rahan ja elintason takia. Eli kumppani on muuten habitukseltaan ja käytöstavoiltaan sellainen, johon päin ei tulisi edes vilkaistua, jos tämä olisi tyhjätasku.

Omituisen kiihkeää tämä vastustus. Vaikka kukaan vastustajista ei edes tiedä mistä puhuu.

Meillä mies on lompakkoloinen. Hän käy kyllä töissä, mutta osa-aikaisena omasta halustaan, kun työ veisi muuten liikaa vapaa-aikaa. Käytännössä elellään siis minun palkallani, miehen rupupalkalla toimeen ei tule.

Muuten asia ei vaivaisi, mutta hänellä on kova halu tuhlata. Hän haluaa elintason, johon hänen oma panoksensa ei riittäisi mitenkään päin. Hän haluaa matkustella, ostaa uusia autoja, mökin... you name it. Ja minun tehtäväni olisi rahoittaa hänen ostoksensa. Tienaan moninkertaisesti hänen tulohinsa nähden. 

Mielestäni perheessä on yksi elintaso, se sopii minulle. Mieheni ei tarvitse rupupalkkansa takia jäädä mistään paitsi, mitä hän, tai mitä perheessämme tarvitaan. Mutta se ei käy minulle, että tämä rupupalkkainen määrittelee mitä perheeseemme tarvitaan. Kyllä se on niin, että jos minä ne rahat tienaan, minä myös päätän mihin ne laitetaan! 

Vierailija kirjoitti:

Meillä mies on lompakkoloinen. Hän käy kyllä töissä, mutta osa-aikaisena omasta halustaan, kun työ veisi muuten liikaa vapaa-aikaa. Käytännössä elellään siis minun palkallani, miehen rupupalkalla toimeen ei tule.

Muuten asia ei vaivaisi, mutta hänellä on kova halu tuhlata. Hän haluaa elintason, johon hänen oma panoksensa ei riittäisi mitenkään päin. Hän haluaa matkustella, ostaa uusia autoja, mökin... you name it. Ja minun tehtäväni olisi rahoittaa hänen ostoksensa. Tienaan moninkertaisesti hänen tulohinsa nähden. 

Mielestäni perheessä on yksi elintaso, se sopii minulle. Mieheni ei tarvitse rupupalkkansa takia jäädä mistään paitsi, mitä hän, tai mitä perheessämme tarvitaan. Mutta se ei käy minulle, että tämä rupupalkkainen määrittelee mitä perheeseemme tarvitaan. Kyllä se on niin, että jos minä ne rahat tienaan, minä myös päätän mihin ne laitetaan! 

Miksi sitten kun osat ovat toisinpäin  n.100% naisista sanoo, että yhdessä päätetään? minä olen sinun puolellasi .   matti

Kyllä "lompakkoloisena" olis varmaan ihanaa, mutta kenelle uskaltaisi ryhtyä "lompakkoloiseksi"? Kehen voisi niin paljon luottaa, että lopettaisi kokonaan oman varallisuuden kerryttämisen, luopuisi siis itsenäisyydestään kokonaan, ihan toisen armoille? Koko ajan olisi itselläni pelko perseessä, että mitä jos se toinen lähtee, mitä jos jään puille paljaille. Vähänkään kunnollisten töiden saaminen voi olla hiukan vaikeaa, jos oot vaikka 15 vuotta vaan "loisinut".

Ja joo, kyllä tuntisin itseni riippakiveksi, hävettäisi puhua muille, että mieheni varoilla elän... nauttisin kyllä, mutta en pääsisi toteuttamaan itseäni ollenkaan ja käyttämään älykkyyttäni/motivaatiotani, tuntuisi että samalla heitän elämäni hukkaan.

Tykkäisin kyllä jos olis rikas mies joka ostelisi ihania lahjoja ym. Mutta haluaisin kyllä itse käydä töissä ja itseni elättää noin muuten, lahjat ja lomat kelpaisi, kokonaisvaltainen loisiminen ei. :)