Täällä halveksitaan "lompakkoloisen" elintapaa, mutta moniko ei oikeasti ottaisi vastaan tuollaista asemaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No moni ei ottaisi koska on sitten miehelle alisteisessa asemassa loppuelämänsä. Syvältä tämä aspekti.

Ensinnäkin lompakkoloisia löytyy miehistäkin. Toiseksi, kaikki naiset ovat tässä yhteiskunnassa alisteisessa asemassa miehille.

Paskat on. Ja yhä useampi nainen on mieluimmin yksin kuin jonkun alistajan kanssa. Siinähän sitten ruikutatte kun pillua ei alistajalle tipu. Päivittäinen ruikutuksen aihe täälläkin. Montakohan aloitusta sinäkin olet pillun puutteestasi tehnyt 😊. Joko olet ehtinyt itsarilla uhata jos ei irtoa?

Kyllä sitä pillua tippuu ja huomattavasti halvemmallahan se mies pääsee tällätavoin, eikä tarvitse jyystää samaa pokaa koko ajan. Win win tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yksikään jolla on kunnia ja selkäranka. Mieluummin köyhyys ja kurjuus.

Ovatkohan naiset samaa mieltä kanssani ?

Siis jos sinä olisit huonosti palkatussa työssä ja asuisit vuokralla rupuisessa lähiössä ja eräänä päivänä kaupassa tapaisit ihanan ihmisen jonka kanssa alkaisitte seurustella ja hän omistaisi esim omakotitalon ja pyytäisi sinua muuttamaan sinne kanssaan ja perustamaan perhettä, et suostuisi? Hän olisi ihana ihminen ja rakastunut sinuun.

Siis tämä oikeuttaa loisimisen ja toisen ihmisen hyväksikäytön ?

Ymmärrän kyllä että perustelet tällaisessa tilanteessa hyvksikäytön rakkaudella ja suggessoit jopa itsesi uskomaan siihen.

Mutta loisimista se on joka tapauksessa.

Eli et muuttaisi vai muuttaisit?

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi lompakkoloisen asemaa:

1. en halua olla riippuvainen taloudellisesti kenestäkään ihmisestä

2. en halua tulla parisuhteessa kiristetyksi rahalla

3. en arvosta kalliita tavaroita

4. haluan pärjätä omillani

5. työ ja siinä pärjääminen tuottaa minulle tyydytystä ja selviän palkallani hyvin

6. äitini oli ns. kotirouva. En haluaisi niin tyhjää ja merkityksetöntä elämää.

1. Olen hoitanut asiani niin, että pärjäisin loppuelämäni hienosti vaikka toinen jättäisi.

2. Minua ei kiristetä rahalla, sen käyttöön minulla on ihan samat oikeudet kuin toisellakin.

3. Minä arvostan laatua ja designia

4. Minulla ei ole mitään tarvetta erillisille rahoille, riittää, kun niitä on tarpeeksi.

5. Minulle tyydytystä tuottaa se, että voin tehdä mitä haluan ilman rajoittavia työaikoja jne. Elämäni on muualla kuin työpaikalla.

6. Elämäni ei todellakaan ole tyhjää ja merkityksetöntä, siinä tapahtuu vauhdilla koko ajan ja minä nautin siitä.

Meillä on takana (ja edessä) pitkä ja onnellinen avioliitto. Voi olla, ettei se olisi yhtä onnellinen, jos molemmat olisivat kiihkeästi rakentaneet uraansa riidellen roskapussien vientivuoroista ja lasten hakemisista... Näin on hyvä, molemmat tekevät sitä, mistä nauttivat ja yhdessä eletään onnellisina varakasta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yksikään jolla on kunnia ja selkäranka. Mieluummin köyhyys ja kurjuus.

Ovatkohan naiset samaa mieltä kanssani ?

Siis jos sinä olisit huonosti palkatussa työssä ja asuisit vuokralla rupuisessa lähiössä ja eräänä päivänä kaupassa tapaisit ihanan ihmisen jonka kanssa alkaisitte seurustella ja hän omistaisi esim omakotitalon ja pyytäisi sinua muuttamaan sinne kanssaan ja perustamaan perhettä, et suostuisi? Hän olisi ihana ihminen ja rakastunut sinuun.

Siis tämä oikeuttaa loisimisen ja toisen ihmisen hyväksikäytön ?

Ymmärrän kyllä että perustelet tällaisessa tilanteessa hyvksikäytön rakkaudella ja suggessoit jopa itsesi uskomaan siihen.

Mutta loisimista se on joka tapauksessa.

Eli et muuttaisi vai muuttaisit?

Edelleen, ihmisena jolla on kunnia ja selkäranka en voisi edes ajatella muuttoa. Itsestäänselvää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että elättävä osapuoli pystyy koskaan suhtautumaan elätettävään tasa-arvoisena parisuhteen osapuolena. Pystyisitkö itse? Vaikka tarkoitus olisi kuin hyvä siinä on AINA se valta-astelma vahvasti toiselle puolelle kallellaan. Jo ihan siinä mielessä että se pohjimmiltaan päättää joka maksaa. Toki jos elätettävä on täys sosiopaatti kuvio voi toimia toisinkin päin. Mutta jos ajatellaan meitä taviksia.

 

Ihan täyttä paskaa kirjoitat. Kyllä pystyy suhtautumaan tasa-arvoisesti. Kaikkien elämä kun ei pyöri vain eurojen ympärillä ja siinä,  montako euroa kumpikin talouteen tuo. Ikinä ei olisi tullut mieleenikään kohdella miestäni jotenkin vähempi arvoisena sen takia, että on tuonut vähemmän rahaa tähän talouteen. Ei avioliitossa toista arvosteta sen mukaan paljonko hän tienaa. Eihän ikinä kukaan voisi mennä naimisiin muuta, kuin saman verran tienaavan kanssa. Ja entäs sitten kun elämäntilanne muuttuisi? Toinen alkaisikin tienata enemmän?  Enemmän tienaava alkaisi käyttää valtaa vähemmän tienaavaan? Tai toinen sairastuisi ja joutuisi työkyvyttömäksi. Silloinko tienaava alkaisi käyttää puolisoaan kynnysmattona??? Ei kuulkaas kaikkein elämä ole yhtä euron laskemista. Joillakin on elämässä ja avoiliitossa muitakin arvoja.

Siis ymmärsinkö oikein että teillä on päätetty ettei mies mene enää ollenkaan töihin loppuelämänsä aikana ja sinä maksat kaiken? Eihän tätä tilannetta voi verrata siihen että toisella on huonompi palkka tai on vasten tahtoaan työttömänä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yksikään jolla on kunnia ja selkäranka. Mieluummin köyhyys ja kurjuus.

Ovatkohan naiset samaa mieltä kanssani ?

Siis jos sinä olisit huonosti palkatussa työssä ja asuisit vuokralla rupuisessa lähiössä ja eräänä päivänä kaupassa tapaisit ihanan ihmisen jonka kanssa alkaisitte seurustella ja hän omistaisi esim omakotitalon ja pyytäisi sinua muuttamaan sinne kanssaan ja perustamaan perhettä, et suostuisi? Hän olisi ihana ihminen ja rakastunut sinuun.

Siis tämä oikeuttaa loisimisen ja toisen ihmisen hyväksikäytön ?

Ymmärrän kyllä että perustelet tällaisessa tilanteessa hyvksikäytön rakkaudella ja suggessoit jopa itsesi uskomaan siihen.

Mutta loisimista se on joka tapauksessa.

Eli et muuttaisi vai muuttaisit?

Edelleen, ihmisena jolla on kunnia ja selkäranka en voisi edes ajatella muuttoa. Itsestäänselvää.

Okei.. No, toivottavasti löydät kaltaisesi ihmisen jolle raha on kaikki kaikessa. Toisenlaisen kanssa elämä olisi aika haasteellista.

Olen huomannut, että onnellisimpia pareja ovat ne joille raha on vain välttämätön tarve elämisen kannalta ja molempien rahankäyttö tavat ovat suht samanlaisia.

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että onnellisimpia pareja ovat ne joille raha on vain välttämätön tarve elämisen kannalta ja molempien rahankäyttö tavat ovat suht samanlaisia.

Tarkoitat, että pariskunnat, jotka eivät riitele rahasta, ovat onnellisempia? Koska varmasti näin on. Ellei ole isoja riidanaiheita ja ongelmia (raha, työ, riippuvuudet, väkivalta), niin silloin kaikki on useimmiten ok.

Nämä keskustelut ovat sikäli turhia, että yleensä ihmiset löytää puolisonsa nuorina ja ovat ehkä molemmat köyhiä opiskelioita tai muuten vaan ollaan yleensä huonissa varoissa työelämän alkutaipaleilla. Myöhemmin voi käydä niin, että toinen alkaakin pärjäämään taloudellisesti todella hyvin. Silloinko tämän parin pitäisi erota, ettei ihmiset pääse sanomaan, että toinen loisii toisen rahoilla. Eikö tälläiset asiat ole kuitenkin viimekädessä jokaisen parin/ihmisen oma valinta? Tarviiko niitä täällä puida, koska jokainen saa laittaa rahansa nihin/kehenkö tahansa?? Mitä se kenellekään kuuluu mihin esim minä rahan käytän. Voin laittaa ne mieheeni jos haluan, eihän se keneltäkään ulkopuoliselta ole pois.

Jos pitäisi valita puoliso varakkuuden tai iän välillä, valitsisin omanikäisen vähävaraisen. T. Varakas onnettomassa avioliitossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että onnellisimpia pareja ovat ne joille raha on vain välttämätön tarve elämisen kannalta ja molempien rahankäyttö tavat ovat suht samanlaisia.

Tarkoitat, että pariskunnat, jotka eivät riitele rahasta, ovat onnellisempia? Koska varmasti näin on. Ellei ole isoja riidanaiheita ja ongelmia (raha, työ, riippuvuudet, väkivalta), niin silloin kaikki on useimmiten ok.

Juuri näin. Parit jotka eivät "kyttää" rahaa vaan raha on heille vain asia jota tarvitsee elämiseen, ei sen kummempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että elättävä osapuoli pystyy koskaan suhtautumaan elätettävään tasa-arvoisena parisuhteen osapuolena. Pystyisitkö itse? Vaikka tarkoitus olisi kuin hyvä siinä on AINA se valta-astelma vahvasti toiselle puolelle kallellaan. Jo ihan siinä mielessä että se pohjimmiltaan päättää joka maksaa. Toki jos elätettävä on täys sosiopaatti kuvio voi toimia toisinkin päin. Mutta jos ajatellaan meitä taviksia.

 

Ihan täyttä paskaa kirjoitat. Kyllä pystyy suhtautumaan tasa-arvoisesti. Kaikkien elämä kun ei pyöri vain eurojen ympärillä ja siinä,  montako euroa kumpikin talouteen tuo. Ikinä ei olisi tullut mieleenikään kohdella miestäni jotenkin vähempi arvoisena sen takia, että on tuonut vähemmän rahaa tähän talouteen. Ei avioliitossa toista arvosteta sen mukaan paljonko hän tienaa. Eihän ikinä kukaan voisi mennä naimisiin muuta, kuin saman verran tienaavan kanssa. Ja entäs sitten kun elämäntilanne muuttuisi? Toinen alkaisikin tienata enemmän?  Enemmän tienaava alkaisi käyttää valtaa vähemmän tienaavaan? Tai toinen sairastuisi ja joutuisi työkyvyttömäksi. Silloinko tienaava alkaisi käyttää puolisoaan kynnysmattona??? Ei kuulkaas kaikkein elämä ole yhtä euron laskemista. Joillakin on elämässä ja avoiliitossa muitakin arvoja.

Siis ymmärsinkö oikein että teillä on päätetty ettei mies mene enää ollenkaan töihin loppuelämänsä aikana ja sinä maksat kaiken? Eihän tätä tilannetta voi verrata siihen että toisella on huonompi palkka tai on vasten tahtoaan työttömänä.

Tässähän olikin kysymys siitä, että tämä jolle vastasin, väitti, että AINA enemmän tienaava käyttää valtaa ja päättää kaikesta.   Se ei merkitse sitä, etteikö se toinenkin kävisi töissä.  Tässähän onkin kyse siitä, että vaikka molemmat käy töissä ja se toinen tienaa sen satasen enemmän, hän voi toista sitten määräillä ja pitää lompakkoloisena. Siis tämän AV-palstan mukaan. Oikeasaa elämässähän ei näin ole.  Harva pariskunta nyt oikeasti tienaa sentilleen saman palkan ja harvassa parisuhteessa tällä asialla on niin kovin suurta merkitystä, kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että elättävä osapuoli pystyy koskaan suhtautumaan elätettävään tasa-arvoisena parisuhteen osapuolena. Pystyisitkö itse? Vaikka tarkoitus olisi kuin hyvä siinä on AINA se valta-astelma vahvasti toiselle puolelle kallellaan. Jo ihan siinä mielessä että se pohjimmiltaan päättää joka maksaa. Toki jos elätettävä on täys sosiopaatti kuvio voi toimia toisinkin päin. Mutta jos ajatellaan meitä taviksia.

 

Ihan täyttä paskaa kirjoitat. Kyllä pystyy suhtautumaan tasa-arvoisesti. Kaikkien elämä kun ei pyöri vain eurojen ympärillä ja siinä,  montako euroa kumpikin talouteen tuo. Ikinä ei olisi tullut mieleenikään kohdella miestäni jotenkin vähempi arvoisena sen takia, että on tuonut vähemmän rahaa tähän talouteen. Ei avioliitossa toista arvosteta sen mukaan paljonko hän tienaa. Eihän ikinä kukaan voisi mennä naimisiin muuta, kuin saman verran tienaavan kanssa. Ja entäs sitten kun elämäntilanne muuttuisi? Toinen alkaisikin tienata enemmän?  Enemmän tienaava alkaisi käyttää valtaa vähemmän tienaavaan? Tai toinen sairastuisi ja joutuisi työkyvyttömäksi. Silloinko tienaava alkaisi käyttää puolisoaan kynnysmattona??? Ei kuulkaas kaikkein elämä ole yhtä euron laskemista. Joillakin on elämässä ja avoiliitossa muitakin arvoja.

Siis ymmärsinkö oikein että teillä on päätetty ettei mies mene enää ollenkaan töihin loppuelämänsä aikana ja sinä maksat kaiken? Eihän tätä tilannetta voi verrata siihen että toisella on huonompi palkka tai on vasten tahtoaan työttömänä.

Tässähän olikin kysymys siitä, että tämä jolle vastasin, väitti, että AINA enemmän tienaava käyttää valtaa ja päättää kaikesta.   Se ei merkitse sitä, etteikö se toinenkin kävisi töissä.  Tässähän onkin kyse siitä, että vaikka molemmat käy töissä ja se toinen tienaa sen satasen enemmän, hän voi toista sitten määräillä ja pitää lompakkoloisena. Siis tämän AV-palstan mukaan. Oikeasaa elämässähän ei näin ole.  Harva pariskunta nyt oikeasti tienaa sentilleen saman palkan ja harvassa parisuhteessa tällä asialla on niin kovin suurta merkitystä, kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää.

Höh, minähän kommentoin vain sitä tilannetta jossa toinen elää kokonaan toisen kustantamana, en normaalia elämää tietenkään jossa on palkkaeroja ja erilaisia kausia kuten äitiysloma tai työttömyys. Mun käsitys oli se että siitä tässä puhutaan eikä normaalista elämästä.

Miten nämä lomakkoloisjankkaajat voivat olla ikinä normaalissa parisuhteessa? Tai siis heidänhän pitää laskea kaikki aivan täysin 50 / 50. Entä jos puoliso ostaa sinulle synttärilahjan? Sinun pitää selvittää mitä se maksoi ja ostaa sentilleen yhtä kallis lahja.. Hmm. Kuulostaa kyllä hankalalta.

Mä olen itse pienellä työkyvyttömyyseläkkeellä, mies omistaa keskisuuren yrityksen. Elämä ei aina mene niin kuin kaksikymppisenä suunnitteli,  välttämättä ei olekkaan koko työikäänsä terve, työkykyinen ja itsenäinen taloudellisesti, niinkuin suunnittelin. Olen todella onnekkaassa asemassa, kun kumppanini tulot ovat monikymmenkertaiset verrattuna omiini. Tilanne on molemmille ok, pakko olla! Sitoutuneessa suhteessa kaikki on yhteistä, niin surut, kivut kuin tulotkin. Eipä ole vielä tullut mieleen, että olen lompakkoloinen!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että elättävä osapuoli pystyy koskaan suhtautumaan elätettävään tasa-arvoisena parisuhteen osapuolena. Pystyisitkö itse? Vaikka tarkoitus olisi kuin hyvä siinä on AINA se valta-astelma vahvasti toiselle puolelle kallellaan. Jo ihan siinä mielessä että se pohjimmiltaan päättää joka maksaa. Toki jos elätettävä on täys sosiopaatti kuvio voi toimia toisinkin päin. Mutta jos ajatellaan meitä taviksia.

 

Ihan täyttä paskaa kirjoitat. Kyllä pystyy suhtautumaan tasa-arvoisesti. Kaikkien elämä kun ei pyöri vain eurojen ympärillä ja siinä,  montako euroa kumpikin talouteen tuo. Ikinä ei olisi tullut mieleenikään kohdella miestäni jotenkin vähempi arvoisena sen takia, että on tuonut vähemmän rahaa tähän talouteen. Ei avioliitossa toista arvosteta sen mukaan paljonko hän tienaa. Eihän ikinä kukaan voisi mennä naimisiin muuta, kuin saman verran tienaavan kanssa. Ja entäs sitten kun elämäntilanne muuttuisi? Toinen alkaisikin tienata enemmän?  Enemmän tienaava alkaisi käyttää valtaa vähemmän tienaavaan? Tai toinen sairastuisi ja joutuisi työkyvyttömäksi. Silloinko tienaava alkaisi käyttää puolisoaan kynnysmattona??? Ei kuulkaas kaikkein elämä ole yhtä euron laskemista. Joillakin on elämässä ja avoiliitossa muitakin arvoja.

Siis ymmärsinkö oikein että teillä on päätetty ettei mies mene enää ollenkaan töihin loppuelämänsä aikana ja sinä maksat kaiken? Eihän tätä tilannetta voi verrata siihen että toisella on huonompi palkka tai on vasten tahtoaan työttömänä.

Tässähän olikin kysymys siitä, että tämä jolle vastasin, väitti, että AINA enemmän tienaava käyttää valtaa ja päättää kaikesta.   Se ei merkitse sitä, etteikö se toinenkin kävisi töissä.  Tässähän onkin kyse siitä, että vaikka molemmat käy töissä ja se toinen tienaa sen satasen enemmän, hän voi toista sitten määräillä ja pitää lompakkoloisena. Siis tämän AV-palstan mukaan. Oikeasaa elämässähän ei näin ole.  Harva pariskunta nyt oikeasti tienaa sentilleen saman palkan ja harvassa parisuhteessa tällä asialla on niin kovin suurta merkitystä, kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää.

Höh, minähän kommentoin vain sitä tilannetta jossa toinen elää kokonaan toisen kustantamana, en normaalia elämää tietenkään jossa on palkkaeroja ja erilaisia kausia kuten äitiysloma tai työttömyys. Mun käsitys oli se että siitä tässä puhutaan eikä normaalista elämästä.

Huomautan vielä että minähän kirjoitin elättäjä ja elätettävä. Eihän sellaisessa parisuhteessa jossa molemmat käyvät töissä pääse syntymään tätä astelmaa.

Voi piru näitä keskusteluja. Kyllä se rikkaampi saa laittaa rahansa vaikka siihen uuteen hienoon omakotitaloon ja jos se ei sille köyhemmälle puoliskolle kävisi, niin sen pitäisi sitten jäädä asumaan siihen homeiseen yksiöön. Onko AV-raadin mielestä siis niin, että jos vaikka nyt sitten se mies tienaisi 600 000e vuodessa ja vaimo 20 000e niin tämän pariskunnan pitäisi asua siellä kunnan  vuokrayksiössä, kun ei toinen voi muuttaa toisen ostamaan taloon.  Jos se mies kerran on ihan vapaaehtoisesti sen naisen kumppanikseen valinnut ja tiennyt , ettei se enempää tule koskaan tienaamaan, niin onko sen miehenkin sitten elettävä sen mukaan, mitä se vaimo tienaa? Tää on jotenkin niin hullua, että vieraat ihmiset yrittää määrätä mitä joku rikas/hyvin toimeen tuleva  ihminen tekee rahoillaan. Ja perheeseen, niihin rakkaimpiin ja tärkeimpiin ihmisiin sitä ei ainakaan saisi käyttää.  Mutta kysynpä  vain, että mihinkä ihmiset yleensä rahaa laittaa? No siihen mitä he arvostavat ja josta he tykkäävät. Joillekin se voi olla oma perhe. Tai jopa se oma rakas vaimo.

Lompakkoloinen myy itseään. Tai vähintäänkin luuseri, jos ei itseään kykene elättämään.

Mun mielestä jos molemmat herää aamulla suurin piirtein samoihin aikoihin töihin ja tekee täyden työpäivän tai rajoitteisena lyhemmän työpäivän, silloin ei ole kyse loisimisesta vaikka palkkaero olisi miten iso. Älytön ajatuskin. Kyllä kai lompakkoloisiminen on sitä että toinen jää sinne kotiin kääntämään kylkeä. Ja se että on lapsia ei ole todellakaan kyljen kääntämistä. Mut oikeesti on niitäkin ihmisiä jotka aamupäivällä käy drinksulla tyttökaverin kanssa ja iltapäivä sujuu shoppaillen. Määritelmä alkaa täyttyä.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on TODELLA vaikea rikastua työtä tekemällä. Hyvän elintason voi oikeasti saavuttaa lähinnä perimällä, hyvällä tuurilla yrityskaupoilla ja menemällä rikkaisiin naimisiin.

Ap sekoittaa iloisesti rikastumisen ja hyvän elintason.