Täällä halveksitaan "lompakkoloisen" elintapaa, mutta moniko ei oikeasti ottaisi vastaan tuollaista asemaa?

Miksi automaattisesti oletetaan, että lompakkoloinen on nainen? Mielelläni menisin naimisiin rikkaan naisen kanssa, joka elättäisi minut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En usko että elättävä osapuoli pystyy koskaan suhtautumaan elätettävään tasa-arvoisena parisuhteen osapuolena. Pystyisitkö itse? Vaikka tarkoitus olisi kuin hyvä siinä on AINA se valta-astelma vahvasti toiselle puolelle kallellaan. Jo ihan siinä mielessä että se pohjimmiltaan päättää joka maksaa. Toki jos elätettävä on täys sosiopaatti kuvio voi toimia toisinkin päin. Mutta jos ajatellaan meitä taviksia.

 

Ihan täyttä paskaa kirjoitat. Kyllä pystyy suhtautumaan tasa-arvoisesti. Kaikkien elämä kun ei pyöri vain eurojen ympärillä ja siinä,  montako euroa kumpikin talouteen tuo. Ikinä ei olisi tullut mieleenikään kohdella miestäni jotenkin vähempi arvoisena sen takia, että on tuonut vähemmän rahaa tähän talouteen. Ei avioliitossa toista arvosteta sen mukaan paljonko hän tienaa. Eihän ikinä kukaan voisi mennä naimisiin muuta, kuin saman verran tienaavan kanssa. Ja entäs sitten kun elämäntilanne muuttuisi? Toinen alkaisikin tienata enemmän?  Enemmän tienaava alkaisi käyttää valtaa vähemmän tienaavaan? Tai toinen sairastuisi ja joutuisi työkyvyttömäksi. Silloinko tienaava alkaisi käyttää puolisoaan kynnysmattona??? Ei kuulkaas kaikkein elämä ole yhtä euron laskemista. Joillakin on elämässä ja avoiliitossa muitakin arvoja.

Siis ymmärsinkö oikein että teillä on päätetty ettei mies mene enää ollenkaan töihin loppuelämänsä aikana ja sinä maksat kaiken? Eihän tätä tilannetta voi verrata siihen että toisella on huonompi palkka tai on vasten tahtoaan työttömänä.

Tässähän olikin kysymys siitä, että tämä jolle vastasin, väitti, että AINA enemmän tienaava käyttää valtaa ja päättää kaikesta.   Se ei merkitse sitä, etteikö se toinenkin kävisi töissä.  Tässähän onkin kyse siitä, että vaikka molemmat käy töissä ja se toinen tienaa sen satasen enemmän, hän voi toista sitten määräillä ja pitää lompakkoloisena. Siis tämän AV-palstan mukaan. Oikeasaa elämässähän ei näin ole.  Harva pariskunta nyt oikeasti tienaa sentilleen saman palkan ja harvassa parisuhteessa tällä asialla on niin kovin suurta merkitystä, kuin mitä tämä palsta antaa ymmärtää.

Höh, minähän kommentoin vain sitä tilannetta jossa toinen elää kokonaan toisen kustantamana, en normaalia elämää tietenkään jossa on palkkaeroja ja erilaisia kausia kuten äitiysloma tai työttömyys. Mun käsitys oli se että siitä tässä puhutaan eikä normaalista elämästä.

Huomautan vielä että minähän kirjoitin elättäjä ja elätettävä. Eihän sellaisessa parisuhteessa jossa molemmat käyvät töissä pääse syntymään tätä astelmaa.

Joo, mutta täällä AV:llä kaikki naiset on on lompakkoloisia ainakin sen yhden jankkajan mielestä, vaikka naiset käy töissä, mitä nyt ehkä ovat muutaman vuoden  lasta kotona hoitamassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No moni ei ottaisi koska on sitten miehelle alisteisessa asemassa loppuelämänsä. Syvältä tämä aspekti.

Ensinnäkin lompakkoloisia löytyy miehistäkin. Toiseksi, kaikki naiset ovat tässä yhteiskunnassa alisteisessa asemassa miehille.

Paskat on. Ja yhä useampi nainen on mieluimmin yksin kuin jonkun alistajan kanssa. Siinähän sitten ruikutatte kun pillua ei alistajalle tipu. Päivittäinen ruikutuksen aihe täälläkin. Montakohan aloitusta sinäkin olet pillun puutteestasi tehnyt 😊. Joko olet ehtinyt itsarilla uhata jos ei irtoa?

Kyllä sitä pillua tippuu ja huomattavasti halvemmallahan se mies pääsee tällätavoin, eikä tarvitse jyystää samaa pokaa koko ajan. Win win tilanne.

Normaali mies saa sitä pyllyä ihan ilmaiseksi ja yleensä kaiki muutkin normaalit ihmiset saa sukupuolista kanssakäymistä ihan ilmaiseksi siinä muun parisuhteen kyljessä. Vai luuseri joutuu  maksamaan seksistä.

Käytetäänkö sanaa lompakkoloinen missään muualla kuin av-palstalla?

Ja käyttääkö muut kuin uliulimiehet, joiden mielestä naisten kuuluu oman palkkatyönsä lisäksi yksin hoitaa koti ja yhteiset lapset täysin omalla kustannuksellaan?

Vierailija kirjoitti:

Olen kotiäiti ja mies on varakas. On minulla omaakin omaisuutta, mutta vähemmän kuin miehellä. En joudu pyytämään rahaa vaan hoidan koko perheen rahaliikenteen. Mies siirtää käyttötileille tarvittaessa lisää kun käsken. Luulen, että koko loisjuttu on persaukisten juttuja kuten velaus sun muut.

Toivottavasti et tuolla sanalla velaus tarkoita vapaaehtoisesti lapsettomia, ja yritä vihjata että kyseessä on puhtaasti taloudellisista syistä tehty päätös, koska ei olisi varaa lapseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi lompakkoloisen asemaa:

1. en halua olla riippuvainen taloudellisesti kenestäkään ihmisestä

2. en halua tulla parisuhteessa kiristetyksi rahalla

3. en arvosta kalliita tavaroita

4. haluan pärjätä omillani

5. työ ja siinä pärjääminen tuottaa minulle tyydytystä ja selviän palkallani hyvin

6. äitini oli ns. kotirouva. En haluaisi niin tyhjää ja merkityksetöntä elämää.

1. Olen hoitanut asiani niin, että pärjäisin loppuelämäni hienosti vaikka toinen jättäisi.

2. Minua ei kiristetä rahalla, sen käyttöön minulla on ihan samat oikeudet kuin toisellakin.

3. Minä arvostan laatua ja designia

4. Minulla ei ole mitään tarvetta erillisille rahoille, riittää, kun niitä on tarpeeksi.

5. Minulle tyydytystä tuottaa se, että voin tehdä mitä haluan ilman rajoittavia työaikoja jne. Elämäni on muualla kuin työpaikalla.

6. Elämäni ei todellakaan ole tyhjää ja merkityksetöntä, siinä tapahtuu vauhdilla koko ajan ja minä nautin siitä.

Meillä on takana (ja edessä) pitkä ja onnellinen avioliitto. Voi olla, ettei se olisi yhtä onnellinen, jos molemmat olisivat kiihkeästi rakentaneet uraansa riidellen roskapussien vientivuoroista ja lasten hakemisista... Näin on hyvä, molemmat tekevät sitä, mistä nauttivat ja yhdessä eletään onnellisina varakasta elämää.

Kenen leipää syöt, sen lauluja laulat. Jos olet lompakkoloinen, olet riippuvainen taloudellisesti, myönnät sitä tai et. Ne rahat ovat sen omaisuutta, jonka ne oikeasti ovat. Ja jos olet taloudellisesti riippuvainen jostakusta, niin olet tämän ihmisen talutusnuorassa.

Itse ainakin haluan olla hyödyllinen osa yhteiskuntaa. Sinunkin kannattaisi mennä aamukasilta johonkin vilkkaan tien risteykseen katselemaan, kun ne ihmiset ovat liikkeellä, jotka tätä yhteiskuntaa oikeasti pyörittävät.

Vähän niinku prostioitu .

Kateushan se on, joka saa kiristelemään hampaita niitä kohtaa, joiden elämä on hiukka helpompaa kuin oma. Varsinkin naisvaltaisilla työpaikoilla ollaan niin mielettömän kateellisia, jos joku voikin hoitaa lapsiaan pitkään kotona ja on jopa ihan onnellinen valinnoistaan, samoin pahansuopuus nostaa päätään, jos pystytkin tekemään lyhyempää työpäivää tai sinua ei ollenkaan haittaa, vaikka sijaisuuksia tuleekin sillai harvakseltaan, kun vähemmälläkin työnteolla pärjää ja elintaso pysyy silti samana kuin täyttä työpäivää pakertavilla. Näille kateuden katkeraa kalkkia nieleskeleville on ihan turha selittää, että ei sitä puolisoa kyllä alun alkaen rahan takia valittu, vaan tuli vain menestystä ja tuli tehtyä oikeita valintoja matkan varrella. kateellisten ihmisten mielestä kaikkien pitäisi elää samanlailla ja tehdä valintansa samanlailla.

Meillä mies on hyvä tienaamaan ja mä hyvä kuluttamaan.

Sanoisinko: win-win.

Vierailija kirjoitti:

Miten nämä lomakkoloisjankkaajat voivat olla ikinä normaalissa parisuhteessa? Tai siis heidänhän pitää laskea kaikki aivan täysin 50 / 50. Entä jos puoliso ostaa sinulle synttärilahjan? Sinun pitää selvittää mitä se maksoi ja ostaa sentilleen yhtä kallis lahja.. Hmm. Kuulostaa kyllä hankalalta.

Miksi ihmeessä pitäisi. Jos toinen tykkää lahjoista niin senkus ostaa omilla rahoillaan ja antaa sen. Ostaja siinä hyväksyy mahdollisesti jäävänsä "tappiolle". Lahjoja saa antaa, niitä ei ole pakko antaa.'

Eniten naurattaa "yhteiset rahat" -taloudessa annettavat lahjat. Siinähän lahjan saaja maksaa osansa tavarasta jota ei halunnut tai olisi halunnut toisenlaisen :D

Minä olen aikuinen nainen, työssäkäyvä,  aikuisten lasten äiti ja lompakkoloinen ja

suunnattoman onnellinen tästä olotilasta. Mies maksaa ihan kaiken, palkan jaan osiin lapsilleni, vähän säästöön,  saan ostaa mitä sattuu itselleni Stockmannilta ja illat pitkät suunnitelen matkoja, jotka nekin mieheni maksaa.

Töissä ja sukulaisille esitän köyhempää.. Miksi en hyödyntäisi hyvintoimeentulevaa miestäni?

Koko kysymyksenasettelu on täysin absurdi. Mitään lompakkoloisia ei tässä maassa ole ainoatakaan. Puhutaan kuitenkin Suomesta.

Kaikkihan on kuitenkin vaihtokauppaa. Kukaan ei ylläpidä ketään hyötymättä itse siitä jotakin.

Ja kuka tahansa voi joutua siihen asemaan, ettei pysty tarjoamaan rahallisista tai muutakaan panosta omalle perheelleen. Toivottavasti nämä itsenäisyydellään rehentelevät eivät koskaan saa aivohalvausta tai sairastu kuollettavaan sairauteen. Kun kaikki raha menee sairastamiseen, kun et enää pysty auttamaan missään, tunnet olevasi pelkkä painolasti muille.

Minä olen ajautunut lompakkoloiseksi ainakin osittain vastoin tahtoani. Kun menimme naimisiin, olimme molemmat töissä eikä meillä ollut tuloissa suurtakaan eroa. Mies tienasi silloin hieman enemmän kuin minä. Tulin pian raskaaksi ja lapsemme syntyi jo avioliiton ensimmäisen vuoden aikana. Ostimme yhteisen perheasunnon, jonka omistus on 50/50, vaikka minä olin äitiyslomalla. Yhteisestä sopimuksesta olin kotona muutaman vuoden ja sen jälkeen työmarkkinoille takaisinpääsy ei ollutkaan enää niin helppoa. Oli työttömyyttä, pätkätöitä, osa-aikatöitä, työvoimakoulutusta ja lopulta opiskelin itselleni AMK-tutkinnon työllistymisen toivossa, mutta siitäkään ei ollut apua. 

Tänä aikana kun minä olen ollut työelämästä sivuraiteella, miehellä on ollut vapaus tehdä töitä omien aikataulujensa mukaisesti. Olen sopeutunut siihen, että mies saattaa lähteä töihin vasta iltapäivän puolella ja kotiutua aamuyöstä. Olen hoitanut kaikki lapseen liittyvät juoksevat asiat, perheen raha-asiat (maksuliikenne ja sijoitukset) ja tehnyt suurimman osan kotitöistä. Miehen veroilmoituksetkin tein ensimmäiset 13 vuotta. Nyt hän on tehnyt sen itsenäisesti (välillä neuvoa kysellen) pariin kertaan, kauhean kiroilun saattelemana. 

Mies on avioliittomme aikana edistynyt asiantuntijaurallaan hyvin ja palkka on noussut sen mukaisesti. Jos nyt pääsisin koulutustani vastaavaan työhön ja kohtuuhyville palkoille, tienaisin silti vain kolmanneksen siitä mitä mies tienaa. Miehen tuloilla pystymme elämään kohtuumukavaa elämää ja vähäisillä tienesteilläni saadaan sitten jo jotain ylimääräistä. Asunto on vaihtunut jo isompaan ja hieman kalliimpaan ja muutakin omaisuutta on kertynyt. Saamastani perinnöstä (90000€) annoin miehelle puolet, mutta ei se lähellekään korvaa sitä, että hän on ollut koko ajan perheen pääasiallinen elättäjä.

Rahat meillä on yhteiset enkä kysele mieheltä saanko ostaa jotain tarvitsemaani. Koska hän kuitenkin tienaa reilusti enemmän, käytän järkeä ja itsehillintää hankinnoissa enkä ostele esim. jotain 300€ maksavia kenkiä. Suuremmista hankinnoista keskustellaan aina yhdessä, mutta jos mies ostaa itsellensä vaikka 2000€ tietokoneen, niin ei hänen tarvitse minulta lupia kysellä. 

Avioehtoa meillä ei ole ja omaisuus on aikalailla puoliksi kummankin nimissä. Nihkeästi kertynyttä eläkettäni paikkaan laittamalla vuosittain 5000€ PS-tilille ja sitä kautta osakkeisiin.