Täällä halveksitaan "lompakkoloisen" elintapaa, mutta moniko ei oikeasti ottaisi vastaan tuollaista asemaa?

Vierailija kirjoitti:

No moni ei ottaisi koska on sitten miehelle alisteisessa asemassa loppuelämänsä. Syvältä tämä aspekti.

Ensinnäkin lompakkoloisia löytyy miehistäkin. Toiseksi, kaikki naiset ovat tässä yhteiskunnassa alisteisessa asemassa miehille.

En yleensäkään ymmärrä että sellaista naista kutsutaan lomakkoloiseksi, joka ITSEKKIN käy töissä mutta tienaa vaan reilusti vähemmän kuin mies ja mies on ostanut asunnon ja maksaa esim matkoja. Yksinkö hänen pitäisi matkustaa?? Ja naisen asua jossain vuokra yksiössä että on varmasti itsenäinen! :D melkein veikkaan että se mies ottaa jonkun rennommin naisen joka lähtee matkoille mukaan, kaikille kun se raha ei ole kaikki kaikessa...

Käyn töissä, olen käynyt koko suhteemme ajan, poislukien sen ajan kun olin 11 kk kokonaan kotona kaksosten kanssa. Osan ajasta (esim lasten ollessa +10kk) olen tehnyt kylläkin keikkatöitä ja sitten osa-aikaista). Nyt olen taas kokoaikatöissä. Ja jos paluu koulunpenkille odottaa tulevana syksynä, teen varmaan keikkaluontoisesti hommia sittenkin. Ei tarvitsisi koska mies tienaa hyvin. Ja minä olen aina kokopäivätyöstä huolimatta tienannut rutkasti vähemmän.

Minä maksan omat laskuni, lainani, ruuasta jonkun verran ja lasten kustannuksia (esim vaatteita, leluja ym) mutta kyllähän mies suurimman osan talouden kuluista maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomessa on TODELLA vaikea rikastua työtä tekemällä. Hyvän elintason voi oikeasti saavuttaa lähinnä perimällä, hyvällä tuurilla yrityskaupoilla ja menemällä rikkaisiin naimisiin.

Toiset keskittyvät kuppaamaan rahaa ja elintasoa yhteiskunnalta; toiset sitten ymmärtävät järjestää asiansa muuten hyvin. Totuus on kuitenkin, ettei tässä elämässä koskaan saa mitään, jos ei annakaan.

Olen itse keskimääräistä paremmin palkattu. Työelämässä on realisoitunut se fakta, ettei hulppean elintason saavuttaminen ole lainkaan yksinkertaista. Se vaatii vuosikausien tai jopa -kymmenten työntekoa. Siltikin tielle voi tulla hidasteita, jotka pitävät tilanteen ennallaan.

Mielestäni täälläkin halveksutut "lompakkoloiset" ovat järkeviä ihmisiä. Tietävät mitä haluavat ja omaavat keinot/avut tilanteensa parantamiseksi. Tuntuu, että jopa sossuelätin rooliakin pidetään parempana kuin lompakkoloisen, jonka ruokakunta sentään kuuluu todennäköisesti yhteiskunnan nettomaksajiin.

Todellakin haluan ansaita itse omat käyttörahani enkä pyytää toiselta jolta sitä  ehkä saisi tai sitten ei. Miksi ihmeessä  haluaisin olla taloudellisesti täysin riippuvainen toisesta ja sen oikuista? Minulle ei sovi se että joku toinen kertoo mihin saan rahat käyttää ja mihin en.

Mieti nyt jooko ihan omilla aivoilla tätä asiaa.  Avainsanat ovat itsenäisyys ja itsemääräämisoikeus.

Ei kai kukaan ala lompakkoloiseksi, jos avioehto kuuluu pakettiin. Sehän romuttaa koko idean.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No moni ei ottaisi koska on sitten miehelle alisteisessa asemassa loppuelämänsä. Syvältä tämä aspekti.

Ensinnäkin lompakkoloisia löytyy miehistäkin. Toiseksi, kaikki naiset ovat tässä yhteiskunnassa alisteisessa asemassa miehille.

Paskat on. Ja yhä useampi nainen on mieluimmin yksin kuin jonkun alistajan kanssa. Siinähän sitten ruikutatte kun pillua ei alistajalle tipu. Päivittäinen ruikutuksen aihe täälläkin. Montakohan aloitusta sinäkin olet pillun puutteestasi tehnyt 😊. Joko olet ehtinyt itsarilla uhata jos ei irtoa?

Vierailija kirjoitti:

Naiset ovat alistuvia ja riippuvaisia. Siksi luulet että se on luonnollista muillekin naisille.

Kuka voi haluta olla riippuvainen kun se on suurin syy naisen kärsimykselle avioliitossa?

Onneksi kaikki esikuvani ovat miehiä. Teistä naisista ei ole muuhun kuin lässyttämiseen, siivellä oloon ja alistumiseen.

Huomaa kyllä ettet tiedä mistä kirjoitat, pelkkää olettamusta kaikki.

Minulla on kaksijakoinen suhtautuminen tuohon asiaan. Mitä tulee "alisteiseen asemaan", niin sehän riippuu ihan ihmisistä. Eivät kaikki (miehet tai naiset) halua alistaa rahalla. Minusta olisi ihanaa rikkaana tarjota kumppanille hänelle mieluisia asioita. En kuitenkaan ottaisi sellaista kumppania, jolle mieluisaa on vain juoda viinaa ja hävitä pokerissa, tai kuluttaa rahat urheiluautoihin. Jos taas olisin suhteessa se köyhempi osapuoli, en ottaisi miestä, joka kiristäsi tekemään asioita vain siksi, että hän maksaa. En meikkaisi, en käyttäisi timantteja enkä ostaisi luksuslaukkuja, koska sellainen ei minua yhtään kiinnosta. Jos minun pitäisi edustaa hänen rinnallaan, pyrkisin tietysti näyttämään niin nätiltä kuin pystyn, mutten pukeutuisi merkkivaatteisiin.

Voisin "loisia" toisen rahoilla, koska se osaltani tarkoittaisi lähinnä ilmaista asuntoa ja ruokaa. En tuhlaisi yhtään mihinkään.

Mutta sitten se toinen puoli: en ikinä voisi antaa lapsilleni sellaista esimerkkiä, että naisen kuuluu olla vain kotona. Minulle on selvää, että jos naiset nyt suurissa määrin alkaisivat "loisia", jättäen opiskelut ja yhteiskunnassa vaikuttamisen väliin, niin ennen pitkää vallassa olisi vain miehiä, joiden mielestä koulutus ei enää kuulukaan tytöille. Arvaan, että monen mielestä tämä on höpöpuhetta, mutta niin siinä kävisi. Miksi pitäisi kouluttaa sukupuolta, joka jää vain kotiin kaunistautumaan, siivoamaan ja miellyttämään miestä? Tällaisen kehityksen jälkeen naisten mahdollisuudet vaikuttaa yhtään mihinkään elämässään supistuisivat aivan minimiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No moni ei ottaisi koska on sitten miehelle alisteisessa asemassa loppuelämänsä. Syvältä tämä aspekti.

Ensinnäkin lompakkoloisia löytyy miehistäkin. Toiseksi, kaikki naiset ovat tässä yhteiskunnassa alisteisessa asemassa miehille.

Paskat on. Ja yhä useampi nainen on mieluimmin yksin kuin jonkun alistajan kanssa. Siinähän sitten ruikutatte kun pillua ei alistajalle tipu. Päivittäinen ruikutuksen aihe täälläkin. Montakohan aloitusta sinäkin olet pillun puutteestasi tehnyt 😊. Joko olet ehtinyt itsarilla uhata jos ei irtoa?

Tuota, en kyllä kärsi pillunpuutteesta, kun minulla on ihan itsellä sellainen. Tarkoitin että yhteiskunta on naisia sortava ja miehiä ylistävä. Mikä seko sä oikein olet? Hyökkäsit kaikella mitä on, kun luulit että olen mies vai?

Ei yksikään jolla on kunnia ja selkäranka. Mieluummin köyhyys ja kurjuus.

Ovatkohan naiset samaa mieltä kanssani ?

Vierailija kirjoitti:

Ei yksikään jolla on kunnia ja selkäranka. Mieluummin köyhyys ja kurjuus.

Ovatkohan naiset samaa mieltä kanssani ?

Siis jos sinä olisit huonosti palkatussa työssä ja asuisit vuokralla rupuisessa lähiössä ja eräänä päivänä kaupassa tapaisit ihanan ihmisen jonka kanssa alkaisitte seurustella ja hän omistaisi esim omakotitalon ja pyytäisi sinua muuttamaan sinne kanssaan ja perustamaan perhettä, et suostuisi? Hän olisi ihana ihminen ja rakastunut sinuun.

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi lompakkoloisen asemaa:

1. en halua olla riippuvainen taloudellisesti kenestäkään ihmisestä

2. en halua tulla parisuhteessa kiristetyksi rahalla

3. en arvosta kalliita tavaroita

4. haluan pärjätä omillani

5. työ ja siinä pärjääminen tuottaa minulle tyydytystä ja selviän palkallani hyvin

6. äitini oli ns. kotirouva. En haluaisi niin tyhjää ja merkityksetöntä elämää.

2. Jos avoipuoliso "kiristää! rahalla, ei hän ole rakkautesi arvoinen. Rakastava kumppani ei sellaista tee. Ja joku päivä tilanne voikin olla päinvastainen. Mitenkäs "kiristäjä" sitten suunsa laittaa. "kohtele toista kuten toivoisit sinua kohdeltavan" on hyvä ohje meille kaikille.

6. Et siis arvosta äitisi elämää? Aika surullista. Itse olen työelämässä oleva 4 lapsen äiti, mutta ihanat muistot jäi niistä muutamasta vuodesta jotka olin kotona, kun lapset oli ihan pieniä. Ehkäpä elämäni tarkoituksellisemmat vuodet. Työ on vain työtä, elämä minulla on ihan muualla. Eli perheessä, ystävissä , vapaa-ajassa, ihanissa harrastuksissa.

Vierailija kirjoitti:

Ei yksikään jolla on kunnia ja selkäranka. Mieluummin köyhyys ja kurjuus.

Ovatkohan naiset samaa mieltä kanssani ?

Olenko ainoa ihminen, joka ei ole ajatellut rahaa pariutuessaan? Ei ole käynyt mielessäkään, että mitä sitten, jos mies joku päivä tienaakin enennän kuin minä? Joudunko eroamaan hänestä, koska muuten olen lompakkoloinen? Ja entä silloin , kun jäin miehen toiveesta hoitamaan yhteistä lastamme kotiin pariksi vuodeksi? Olisiko minun pitänyt erota ja muuttaa erilleen, että en olisi kuluttanut miehen rahoja? Mies vihaa kaikkia kotitöitä, eikä ikinä olisi suostunut jäämään kotiin. Miten tämä maailma on tälläiseksi muuttunut? Pelkkä raha merkitsee jotakin? Ei enää ole rakkaudella mitään merkitystä.

Ok jos asuminen ja ruoka riittää. Mutta onko toisen lompakosta eläjällä mitään sanavaltaa mihin ja miten niitä rahoja käytetään? Eli riippuu täysin siitä lompakon omistajasta suostuisinko elätiksi, olisiko parisuhteessa tasavertainen kumppani vai pelkkä kotitalouskone.

Päätäntävaltaa omasta elämästäni en anna pois, omat tulot auttaa siinä kummasti.

Mutta mun äidin suvussa jo 1900-luvun alkupuolella syntyneet ovat olleet itsellisiä ja heidän lapsensa koulutettuja.

En ottaisi lompakkoloisen asemaa:

2. en halua tulla parisuhteessa kiristetyksi rahalla

--

Puhutko tässä itsestäsi? Kiristäisitkö rahalla, jos olisit rikkaampi osapuoli? Jos et, niin miksi oletat kaikkien muiden tekevän niin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yksikään jolla on kunnia ja selkäranka. Mieluummin köyhyys ja kurjuus.

Ovatkohan naiset samaa mieltä kanssani ?

 

Olenko ainoa ihminen, joka ei ole ajatellut rahaa pariutuessaan? Ei ole käynyt mielessäkään, että mitä sitten, jos mies joku päivä tienaakin enennän kuin minä? Joudunko eroamaan hänestä, koska muuten olen lompakkoloinen? Ja entä silloin , kun jäin miehen toiveesta hoitamaan yhteistä lastamme kotiin pariksi vuodeksi? Olisiko minun pitänyt erota ja muuttaa erilleen, että en olisi kuluttanut miehen rahoja? Mies vihaa kaikkia kotitöitä, eikä ikinä olisi suostunut jäämään kotiin. Miten tämä maailma on tälläiseksi muuttunut? Pelkkä raha merkitsee jotakin? Ei enää ole rakkaudella mitään merkitystä.

No minä en ajatellut rahaa pariutuessani. Mulla oli silloin insinöörin koulutus ja ensimmäinen hyvin palkattu vakkarisopimus kädessä. Tiesin että pärjään taloudellisesti parisuhteesta huolimatta. Meillä kyllä molemmat oli hoitovapaalla ja mies osallistuu lapsen ja kodin asioihin ihan tasavertaisesti, jää myös useammin kotiin sairaan lapsen kanssa kun se hänen työhönsä paremmin sopii. Hitto, mullahan on lompakkoloinen elätettävänä!

Vierailija kirjoitti:

En ottaisi lompakkoloisen asemaa:

2. en halua tulla parisuhteessa kiristetyksi rahalla

--

Puhutko tässä itsestäsi? Kiristäisitkö rahalla, jos olisit rikkaampi osapuoli? Jos et, niin miksi oletat kaikkien muiden tekevän niin?

Oma itseäni varakkaampi mies ajattelee, että varallisuus on perheen omaisuutta eikä hänen. On aika outo näkökanta, että joku kiristäsi jollain niin rahvaanomaisella asialla kuin raha.

Jokainen nainen on lompakkoloinen tai lokki, kvaak-kvaak. Niin monen naisen kanssa olen tämän todennut. Erittäin harva nainen on laskua oma- aloitteisesti pyytänyt ja ilmoittanut maksavansa. Yleensä on ollut näitä kukkaron kotiinsa unohtaneita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yksikään jolla on kunnia ja selkäranka. Mieluummin köyhyys ja kurjuus.

Ovatkohan naiset samaa mieltä kanssani ?

Siis jos sinä olisit huonosti palkatussa työssä ja asuisit vuokralla rupuisessa lähiössä ja eräänä päivänä kaupassa tapaisit ihanan ihmisen jonka kanssa alkaisitte seurustella ja hän omistaisi esim omakotitalon ja pyytäisi sinua muuttamaan sinne kanssaan ja perustamaan perhettä, et suostuisi? Hän olisi ihana ihminen ja rakastunut sinuun.

Siis tämä oikeuttaa loisimisen ja toisen ihmisen hyväksikäytön ?

Ymmärrän kyllä että perustelet tällaisessa tilanteessa hyvksikäytön rakkaudella ja suggessoit jopa itsesi uskomaan siihen.

Mutta loisimista se on joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei yksikään jolla on kunnia ja selkäranka. Mieluummin köyhyys ja kurjuus.

Ovatkohan naiset samaa mieltä kanssani ?

 

Olenko ainoa ihminen, joka ei ole ajatellut rahaa pariutuessaan? Ei ole käynyt mielessäkään, että mitä sitten, jos mies joku päivä tienaakin enennän kuin minä? Joudunko eroamaan hänestä, koska muuten olen lompakkoloinen? Ja entä silloin , kun jäin miehen toiveesta hoitamaan yhteistä lastamme kotiin pariksi vuodeksi? Olisiko minun pitänyt erota ja muuttaa erilleen, että en olisi kuluttanut miehen rahoja? Mies vihaa kaikkia kotitöitä, eikä ikinä olisi suostunut jäämään kotiin. Miten tämä maailma on tälläiseksi muuttunut? Pelkkä raha merkitsee jotakin? Ei enää ole rakkaudella mitään merkitystä.

Olen samaa mieltä kanssasi siitä,että naisen paikka on kotona.