Lue keskustelun säännöt.
Raskaudenkeskeytys vastoin miehen toivetta, kokemuksia?
02.02.2017 |
Tiedän, että aloitus tästä aiheesta saattaa olla ihan hemmetin huono idea, mutta koska asia kuitenkin pyörii jatkuvasti mielessä, niin miksipä ei. Kuten otsikosta siis voi päätellä, sain vastikään tietää olevani raskaana (ehkäisystä huolimatta, kun joku kuitenkin kysyy). Olemme yli vuosikymmenen (pääosin) onnellisesti yhdessä elänyt pariskunta ja meillä on jo lapsia (yhteisiä kaikki, jos sillä jotain merkitystä on). Silti, ihan perustelluista syistä, en ole valmis synnyttämään vielä yhtä lisää. Mies on ihana, kuten aina, ymmärtää, on monista pointeista kanssani samaa mieltä, eikä selvästikään halua painostaa. Hän ei silti haluaisi keskeytystä ja on sen yrittänyt kaikin tavoin satuttamatta sanoa. Pieni "taisteluvalmiuskin" oli selvästi päällä kysyessään, mitä sanoisin jos hän olisi ehdottomasti päinvastaisella kannalla, selvästi tunnusteli olenko oikeasti päättämässä hänen kannastaan välittämättä.
Tiedän piinallisen hyvin, että kyse on omasta kehostani ja loppupeleissä omasta päätöksestäni. Olen kuitenkin täysin sitä mieltä, että yhtä lailla lapsen vanhempana isän mielipiteen tulee olla merkittävä. Mies on loistava isä ja hoitanut ehdottoman esimerkillisesti oman osansa, hänellä on siis siltäkin osin "varaa sanoa". On silti väistämätön fakta, että raskauden jatkuessa minä joutuisin uhraamaan paljon ja ottamaan riskejä. Eikä hän lasta yksin haluaisi, vaan minun kanssani. Huolettaa kovasti, mitä päätös suuntaan tai toiseen tekee parisuhteellemme(kin). Pystyn kuvittelemaan, että minun päätöksestäni tehty kipeä ratkaisu voisi jäädä kaihertamaan miehen mieltä. Tiedän, että yhden lapsen jälkeen olisi täynnä miehen "haaveiden lapsiluku". Yhtä lailla voin kuvitella itse kokevani katkeruutta raskailla hetkillä, joita väistämättä olisi edessä, jos talouteen tulisi vielä yksi lapsi. Itse olen ehkä hiukan jo joustanut lapsiluvun suhteen, vaikka yhteisestä päätöksestä lapset onkin saatu.
Asiaa mutkistaa hiukan vielä sekin, että siitä olemme samaa mieltä, että se on nyt tai ei koskaan. Se ei meistä kummastakaan ole ok, että nyt ei sovi, mutta myöhemmin ehkä. Ikäkin alkaa tulla vastaan, joten jatkoa ajatellen edessä on raskauden suhteen tehdystä päätöksestä huolimatta sterilisaatio, sillä se on meidän kohdallamme ainoa mahdollinen keino yrittää riittävällä todennäköisyydellä varmistaa, ettei tilanne toistu.
Löytyykö ketään, joka olisi ollut siltä osin samassa tilanteessa, että juuri mies haluaisi raskauden jatkuvan? (Päinvastainen tilanne selvästi on hyvinkin yleinen, kokemukset siitä eivät juuri auta). Mihin ratkaisuun päädyit(te)? Miten (teidän) kävi?
En usko jumalaan, eivätkä minua varsinaisesti kiinnosta mielipiteet abortin etiikasta yleensä. Koska jokunen varmasti aikoo jakaa siitä huolimatta, niin eipä siinä, go ahead.
Kommentit (107)
Mun mielestä kuulostaa siltä että ei kannata tehdä aborttia. Aika monesti tuollaisissa tilanteissa nimittäin käy niin että asia jää kaihertamaan miestä ja se taas aiheuttaa ISOJA ongelmia parisuhteelle, jopa eron. Ei ole kenenkään etu jos menetätte luottamuksenne ja kunnioituksenne toisianne kohtaan (vaikka se olisi vain alitajuista) koska siitä kärsisivät myös lapsenne.
Itse ottaisin lapsen vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Komppaan edellistä, sen kuuloinen tapaus että kannattaa pitää lapsi. Tsemppiä!
Olisin lapsen kanssa kotona ekat noin 3 kk ja mies saisi jäädä sen jälkeen vanhempainvapaalle. Tekisin isästä äidin eli iemtys täytyisi jotenkin siirtää miehen tehtäväksi. Esim sellainen maitoletku miehen rinnalle?
Vierailija kirjoitti:
Olisin lapsen kanssa kotona ekat noin 3 kk ja mies saisi jäädä sen jälkeen vanhempainvapaalle. Tekisin isästä äidin eli iemtys täytyisi jotenkin siirtää miehen tehtäväksi. Esim sellainen maitoletku miehen rinnalle?
Korvikkeet on keksitty. Vai mitenköhän länsinaapurissa pärjätään kun vanhempainvapaat on jaettu suht tasa-arvoisesti ja miehet ovat pienten vauvojensa kanssa kotona äidin käydessä töissä.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole ikinä ymmärtänyt että miksi fiksun miehen kanssa parisuhteessa oleva aikuinen nainen edes harkitsisi aborttia. Se ei ole mikään varaehkäisykeino siltä varalta että varsinainen ehkäisy sattuisi pettämään vaan aika helvetin vakava asia. Argh. Jotkut teinit nyt säheltävät miten sattuu mutta aikuisen luulisi osaavan kantaa vastuun tekemisistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihana mies sulla, moni varmaan kadehtii tuota tilannetta, juuri noinpäin...
Silti, ihan perustelluista syistä, en ole valmis synnyttämään vielä yhtä lisää.
Tuon syyn kun tietäsi, voisi jeesata enemmän. Mutta ilman tätä tietoa sanoisin, että pitäisin lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluatko avata tarkemmin syitä, miksi itse et nyt lasta halua? Minun mielestäni näitä syitä on syytä pohtia, mikäli aiot ottaa myös miehen mielipiteen huomioon.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt että miksi fiksun miehen kanssa parisuhteessa oleva aikuinen nainen edes harkitsisi aborttia. Se ei ole mikään varaehkäisykeino siltä varalta että varsinainen ehkäisy sattuisi pettämään vaan aika helvetin vakava asia. Argh. Jotkut teinit nyt säheltävät miten sattuu mutta aikuisen luulisi osaavan kantaa vastuun tekemisistään.
Abortti on myös vastuunkantoa ja aika helvetin merkittävää sellaista, kun iso osa ihmisistä on valmis kivittämään aborttiin päätyneen naisen tietämättä syitä päätöksen taustalla. Sitä paitsi kaikki fiksut miehet ja aikuiset naiset, jotka ovat keskenään parisuhteessa, eivät halua olla vanhempia. Vastuuttomuutta olisi jatkaa raskautta, synnyttää ei-toivottu lapsi ja sen jälkeen kaataa kaikki omat patoumat sen lapsen niskaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten sanottu, syyt ovat meidän molempien mielestä painavia, liittyen niin terveyteeni, jaksamiseeni kuin meidän resursseihimme. Kun lapsia jo on, mielestäni tärkeintä on pystyä pitämään heistä huolta parhaalla mahdollisella tavalla.
Pyörittelin toki itsekin esim. juuri tuota ajatusta, että mies jäisi tällä kertaa kotiin. Perheen taloudelle se olisi kuitenkin huono juttu. Ylipäänsä lapsen pitäminen vaatisi melkoista venymistä taloudellisellakin puolella, tietysti. Miehen kanta on totta kai enemmän tunnepuolen ohjaama ja tietysti se itselläkin painaa. Olen kuitenkin aika rationaalinen ihminen ja tiedostan ehkä selvemmin, miten kovilla tulisimme olemaan.
Ja mies on ihana, kyllä. Jos ei olisi, en jahkailisi hetkeäkään. Sehän tässä tietysti riipii.
AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi et halua synnyttää? Onko raskaus tai synnytys sinulle terveydellinen riski? Pelkäätkö synnytystä? Etkö halua jäädä töistä pois? Harmittaako pikkulapsiaikaa palaaminen?
Jos raskaus olisi minun terveydelleni riski, keskeyttäisin. Miehen täytyisi ymmärtää, että olemassa olevat lapset tarvitsevat äitiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt että miksi fiksun miehen kanssa parisuhteessa oleva aikuinen nainen edes harkitsisi aborttia. Se ei ole mikään varaehkäisykeino siltä varalta että varsinainen ehkäisy sattuisi pettämään vaan aika helvetin vakava asia. Argh. Jotkut teinit nyt säheltävät miten sattuu mutta aikuisen luulisi osaavan kantaa vastuun tekemisistään.
Abortti on myös vastuunkantoa ja aika helvetin merkittävää sellaista, kun iso osa ihmisistä on valmis kivittämään aborttiin päätyneen naisen tietämättä syitä päätöksen taustalla. Sitä paitsi kaikki fiksut miehet ja aikuiset naiset, jotka ovat keskenään parisuhteessa, eivät halua olla vanhempia. Vastuuttomuutta olisi jatkaa raskautta, synnyttää ei-toivottu lapsi ja sen jälkeen kaataa kaikki omat patoumat sen lapsen niskaan.
Voi vttu mitä pskaa, abortti ei todellakaan ole mitään vastuunkantoa, varsinkaan jos sitä käyttää jonkinlaisena varaehkäisynä. En itsekään halua tulla vanhemmaksi vielä moneen vuoteen mutta nyt jos sattuisi käymään vahinko niin eipä sille mitään mahtaisi. Jokainen aikuinen tietää että mitä yhdynnästä voi seurata ehkäisystä huolimatta joten jos ei ole valmis ottamaan sitä 0,5-2,5% riskiä että tulee raskaus niin sitten ei pidä olla yhdynnässä. Jotkut 15v teinit eivät tätä välttämättä tajua mutta aikuiselta voi jo vaatia että tajuaa.
Ja niitä omia patoumia ei muuten saa kaataa lasten niskaan vaan ne pitää käsitellä itsekseen tai ammattiauttajan kanssa.
Haluatteko elää vielä pikkulapsiarkea?
Itse olen 44-vuotias ja jos tulisin ehkäisystä huolimatta raskaaksi, valitsisin abortin.
Meillä on kaksi tuollaista lasta. En voinut kävellä miehen toiveen yli. Vaikka hän sen olisi nyt voinut hyväksyä, vanhempana miehenä tuskin ja asia olisi viimeistään eläköityessä tullut väliimme. Kukaties tulee jotain muuta sitä ennen, mutta kuitenkin.
Olen itse sopeutunut tilanteeseen hyvin ja mies on hoitanut lapsia enemmän kuin minä. 3 kk jälkeen lapsi pärjää hienosti vaikka lypsetyllä maidolla. Lypsin töissä ruokatauolla ja mies syötti edellisen päivän maidot työpäiväni aikana. Viikonlopuksi maito pakastettiin. Muut kerrat imetin. Toki alku on raskasta yöheräilyineen, mutta silti siitä selvittiin hienosti.
Minun pitkä parisuhteeni päättyi eroon, kun tein abortin vastoin miehen tahtoa vähän alle kolmekymppisenä. Mies oli aina tiennyt, etten halua lapsia eikä hänkään omasta mielestään halunnut, ennen kuin tulin vahingossa raskaaksi viiden vuoden suhteen jälkeen. Hän olisi halunnut pitää lapsen, minä en missään nimessä, joten siinä suhteessa päätös oli selvä, en olisi miehen mieliksi suostunut pitämään lasta, jota en halunnut.
En missään vaiheessa katunut, vaikka suhteen päättymistä surinkin. Näen asian niin, että pääsin hyvin onnekkaasti pakenemaan onnettomalta tulevaisuudelta ja olen hyvin kiitollinen siitä, että elän maassa, jossa se oli mahdollista. Nyt olen jo edellistä pidemmässä parisuhteessa, miehen kanssa, joka oli käynyt sterilisaatiossa jo ennen tapaamista.
Sinulla tilanne tietysti on eri, kun lapsia jo on. Joka tapauksessa älä pidä lasta kenenkään muun vuoksi vaan sanoisin, että halun pitää lähteä sinusta itsestäsi. Toivottavasti päädytte molemmille sopivaan ratkaisuun!
Joku?