Lue keskustelun säännöt.
Raskaudenkeskeytys vastoin miehen toivetta, kokemuksia?
02.02.2017 |
Tiedän, että aloitus tästä aiheesta saattaa olla ihan hemmetin huono idea, mutta koska asia kuitenkin pyörii jatkuvasti mielessä, niin miksipä ei. Kuten otsikosta siis voi päätellä, sain vastikään tietää olevani raskaana (ehkäisystä huolimatta, kun joku kuitenkin kysyy). Olemme yli vuosikymmenen (pääosin) onnellisesti yhdessä elänyt pariskunta ja meillä on jo lapsia (yhteisiä kaikki, jos sillä jotain merkitystä on). Silti, ihan perustelluista syistä, en ole valmis synnyttämään vielä yhtä lisää. Mies on ihana, kuten aina, ymmärtää, on monista pointeista kanssani samaa mieltä, eikä selvästikään halua painostaa. Hän ei silti haluaisi keskeytystä ja on sen yrittänyt kaikin tavoin satuttamatta sanoa. Pieni "taisteluvalmiuskin" oli selvästi päällä kysyessään, mitä sanoisin jos hän olisi ehdottomasti päinvastaisella kannalla, selvästi tunnusteli olenko oikeasti päättämässä hänen kannastaan välittämättä.
Tiedän piinallisen hyvin, että kyse on omasta kehostani ja loppupeleissä omasta päätöksestäni. Olen kuitenkin täysin sitä mieltä, että yhtä lailla lapsen vanhempana isän mielipiteen tulee olla merkittävä. Mies on loistava isä ja hoitanut ehdottoman esimerkillisesti oman osansa, hänellä on siis siltäkin osin "varaa sanoa". On silti väistämätön fakta, että raskauden jatkuessa minä joutuisin uhraamaan paljon ja ottamaan riskejä. Eikä hän lasta yksin haluaisi, vaan minun kanssani. Huolettaa kovasti, mitä päätös suuntaan tai toiseen tekee parisuhteellemme(kin). Pystyn kuvittelemaan, että minun päätöksestäni tehty kipeä ratkaisu voisi jäädä kaihertamaan miehen mieltä. Tiedän, että yhden lapsen jälkeen olisi täynnä miehen "haaveiden lapsiluku". Yhtä lailla voin kuvitella itse kokevani katkeruutta raskailla hetkillä, joita väistämättä olisi edessä, jos talouteen tulisi vielä yksi lapsi. Itse olen ehkä hiukan jo joustanut lapsiluvun suhteen, vaikka yhteisestä päätöksestä lapset onkin saatu.
Asiaa mutkistaa hiukan vielä sekin, että siitä olemme samaa mieltä, että se on nyt tai ei koskaan. Se ei meistä kummastakaan ole ok, että nyt ei sovi, mutta myöhemmin ehkä. Ikäkin alkaa tulla vastaan, joten jatkoa ajatellen edessä on raskauden suhteen tehdystä päätöksestä huolimatta sterilisaatio, sillä se on meidän kohdallamme ainoa mahdollinen keino yrittää riittävällä todennäköisyydellä varmistaa, ettei tilanne toistu.
Löytyykö ketään, joka olisi ollut siltä osin samassa tilanteessa, että juuri mies haluaisi raskauden jatkuvan? (Päinvastainen tilanne selvästi on hyvinkin yleinen, kokemukset siitä eivät juuri auta). Mihin ratkaisuun päädyit(te)? Miten (teidän) kävi?
En usko jumalaan, eivätkä minua varsinaisesti kiinnosta mielipiteet abortin etiikasta yleensä. Koska jokunen varmasti aikoo jakaa siitä huolimatta, niin eipä siinä, go ahead.
Kommentit (107)
Mun mielestä tähän on mahdoton kommentoida kun et kerro miten raskaus/synnytys todellisuudessa vaarantaa sinun terveytesi ja millä tavoin.
Esim. synnytyksejälkeinen masennus on myös sairaus, mutta moni selviää siitä hyvin apua saatuaan ja se ei ole automaattisesti mikään syy olla saamatta toista lasta.
Sitten on tapauksia jossa riskit on niin suuret lasta vaan voi saada. Mun mielestä näillä tiedoilla ei vaan voi sanoa oikein yhtään mitään kun ei tiedä sun terveydentilasta ja riskeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi miehen mielipiteellä edes pitäisi olla mitään merkitystä asiassa, anteeksi nyt vain kun olen kamala ihminen. Kun tulin raskaaksi aviomiehelleni (ehkäisy petti) niin ei kyllä tullut mieleenkään kysellä häneltä mitään lupaa asiaan, eikä mielipiteilläkään olisi ollut kyllä tirin tariakaan väliä. Eikä kyllä fiksulle miehelle tullut mieleenkään puuttuakaan asiaan, ehkäisyn kyllä hoiti sittemmin kuntoon lopullisesti kun toimenpide oli ikävä.
Älä viitti trollailla näin vakavalla asialla.
Oksettavaa että miehen pitäisi hyväksyä abortti ja rakastaa vaimoa sen jälkeen samalla tavoin kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Seksielämälle saat heittää varmaan hyväatit. Monelle miehelle käy niin, että ei enää seiso abortin jälkeen, jos mies on halunnut lasta.
Olen usein miettinyt, mitä tekisin vastaavassa tilanteessa. Meillä on yksi (toivottu) lapsi, mutta en halua enempää lapsia. Raskaus oli vaikea, synnytys päätyi sektioon ja lapsella on allergioita, atopiaa ja refluksi. Arki on ollut haastavaa ja nyt, lapsen täyttäessä pian 3 vuotta, alkaa elämä helpottaan. Meillä on myös ehkäisynä kondomi, sillä itsellenikään ei hormanaalinen ehkäisy sovi.
Valitettavasti en osaa auttaa sinua, mutta olet onneksi saanut jo hyviä näkökantoja asiaan. En itse tiedä mitä tekisin vastaavassa tilanteessa. Se olisi todella vaikea päätös. Kirjoitusten perusteella vaikutat järvevältä ihmiseltä ja varmasti olet punninnut paljon erilaisia vaihtoehtoja. Toivotan sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää, päädyitte mihin tahansa vaihtoehtoon <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietenkin keskeytät raskauden jos et halua sitä. Teillä on jo lapsia. Isän osa on helppo, äiti on se joka joutuu kasvattamaan vauvan sisällään kaikkine seuraamuksineen.
Tietenkin ja tietenkin. Eihän miehellä ole mitään sanottavaa vaikka kuinka haluaisi lapsen pitää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teet abortin niin parisuhteesi ei toivu siitä. Säälittää mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi miehen mielipiteellä edes pitäisi olla mitään merkitystä asiassa, anteeksi nyt vain kun olen kamala ihminen. Kun tulin raskaaksi aviomiehelleni (ehkäisy petti) niin ei kyllä tullut mieleenkään kysellä häneltä mitään lupaa asiaan, eikä mielipiteilläkään olisi ollut kyllä tirin tariakaan väliä. Eikä kyllä fiksulle miehelle tullut mieleenkään puuttuakaan asiaan, ehkäisyn kyllä hoiti sittemmin kuntoon lopullisesti kun toimenpide oli ikävä.
Älä viitti trollailla näin vakavalla asialla.
Se, että kokemukseni ja ajatukseni ei mene sinun käsityksien kanssa yksiin ei tarkoita etteivätkö ne olisi totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti mies ottaa eron ja häipyy lasten kanssa jos teet abortin. Vaikuttaa siltä että miehesi on paljon parempi ja vastuullisempi vanhempi kuin sinä joka edes harkitset lapsesi tappamista. Ja miehesikin ansaitsee parempaa.
Täytyy olla helvetin tyhmä tai itsekäs jos abortilla riskeeraa perhe-elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy olla helvetin tyhmä tai itsekäs jos abortilla riskeeraa perhe-elämän
Vierailija kirjoitti:
Täytyy olla helvetin tyhmä tai itsekäs jos abortilla riskeeraa perhe-elämän
Täytyy olla helvetin tyhmä tai itsekäs jos raskaudella riskeeraa perhe-elämän ja oman hyvinvoinnin.
Niin kauan kun nainen kantaa lapsen ja kärsii pahoinvoinnit ja synnytykset ja muut pahimmillaan uhraa oman terveytensä (esim aiempien vaikeiden synnytysten takia) niin miehellä ei ole asiaan mitään nokan koputtamista. Helppo se miehen on vierestä huudella, kun ei itse tarvitse tehdä mitään ja yötkin saa nukkua rauhassa koska "huomenna työpäivä".
Mies voi koputtaa nokkaansa ottamalla eron. Veikkaan että suurella todennäköisyydellä ap:n mies tekee niin
Miltä ap tuntuisi jos olisit innoissasi raskaudesta ja mies yrittäisi kaikin keinoin saada aborttia aikaan??
Jos tulisin nyt ehkäisystä huolimatta raskaaksi niin tekisin abortin vaikka mieheni varmasti olisi toista mieltä.
Olen kuitenkin 40+ ja toinen lapsista on jo aikuinen ja toinen teini enkä halua enää ikinä olla raskaana tai synnyttää. Ihanasta vauvelista kasvaa teini enkä halua vääntää 6kymppisenä teinin kanssa.
Kroppa ja terveys ei kestäisi luultavasti raskautta koska olen jo valmiiksi lievästi ylipainoinen, verenpaine ja verensokeri korkeahkot ja minulla on veren hyytymishäiriö joten minulla on moninkertainen riski tavikseen verrattuna saada veritulppa ym. En ottaisi riskiä.
Juu tapa vaan lapsi joka koostuu puoleksi miehesi perintötekijöistä mutta älä ihmettele jos mies sitten vihaa sinua ja ottaa jopa eron.