Lue keskustelun säännöt.
Raskaudenkeskeytys vastoin miehen toivetta, kokemuksia?
02.02.2017 |
Tiedän, että aloitus tästä aiheesta saattaa olla ihan hemmetin huono idea, mutta koska asia kuitenkin pyörii jatkuvasti mielessä, niin miksipä ei. Kuten otsikosta siis voi päätellä, sain vastikään tietää olevani raskaana (ehkäisystä huolimatta, kun joku kuitenkin kysyy). Olemme yli vuosikymmenen (pääosin) onnellisesti yhdessä elänyt pariskunta ja meillä on jo lapsia (yhteisiä kaikki, jos sillä jotain merkitystä on). Silti, ihan perustelluista syistä, en ole valmis synnyttämään vielä yhtä lisää. Mies on ihana, kuten aina, ymmärtää, on monista pointeista kanssani samaa mieltä, eikä selvästikään halua painostaa. Hän ei silti haluaisi keskeytystä ja on sen yrittänyt kaikin tavoin satuttamatta sanoa. Pieni "taisteluvalmiuskin" oli selvästi päällä kysyessään, mitä sanoisin jos hän olisi ehdottomasti päinvastaisella kannalla, selvästi tunnusteli olenko oikeasti päättämässä hänen kannastaan välittämättä.
Tiedän piinallisen hyvin, että kyse on omasta kehostani ja loppupeleissä omasta päätöksestäni. Olen kuitenkin täysin sitä mieltä, että yhtä lailla lapsen vanhempana isän mielipiteen tulee olla merkittävä. Mies on loistava isä ja hoitanut ehdottoman esimerkillisesti oman osansa, hänellä on siis siltäkin osin "varaa sanoa". On silti väistämätön fakta, että raskauden jatkuessa minä joutuisin uhraamaan paljon ja ottamaan riskejä. Eikä hän lasta yksin haluaisi, vaan minun kanssani. Huolettaa kovasti, mitä päätös suuntaan tai toiseen tekee parisuhteellemme(kin). Pystyn kuvittelemaan, että minun päätöksestäni tehty kipeä ratkaisu voisi jäädä kaihertamaan miehen mieltä. Tiedän, että yhden lapsen jälkeen olisi täynnä miehen "haaveiden lapsiluku". Yhtä lailla voin kuvitella itse kokevani katkeruutta raskailla hetkillä, joita väistämättä olisi edessä, jos talouteen tulisi vielä yksi lapsi. Itse olen ehkä hiukan jo joustanut lapsiluvun suhteen, vaikka yhteisestä päätöksestä lapset onkin saatu.
Asiaa mutkistaa hiukan vielä sekin, että siitä olemme samaa mieltä, että se on nyt tai ei koskaan. Se ei meistä kummastakaan ole ok, että nyt ei sovi, mutta myöhemmin ehkä. Ikäkin alkaa tulla vastaan, joten jatkoa ajatellen edessä on raskauden suhteen tehdystä päätöksestä huolimatta sterilisaatio, sillä se on meidän kohdallamme ainoa mahdollinen keino yrittää riittävällä todennäköisyydellä varmistaa, ettei tilanne toistu.
Löytyykö ketään, joka olisi ollut siltä osin samassa tilanteessa, että juuri mies haluaisi raskauden jatkuvan? (Päinvastainen tilanne selvästi on hyvinkin yleinen, kokemukset siitä eivät juuri auta). Mihin ratkaisuun päädyit(te)? Miten (teidän) kävi?
En usko jumalaan, eivätkä minua varsinaisesti kiinnosta mielipiteet abortin etiikasta yleensä. Koska jokunen varmasti aikoo jakaa siitä huolimatta, niin eipä siinä, go ahead.
Kommentit (107)
Vierailija kirjoitti:
Mieheni eksä teki abortin miehen vastustuksesta huolimatta. Suhde joutui pahaan kriisiin joka oli johtaa eroon, mies kuitenkin nieli asian ja suhde jatkui, ero tuli sitten myöhemmin. Tuosta abortista on jo yli vuosikymmen aikaa, erostakin jo vuosia ja olemme onnellisia yhdessä, mutta miehellä se haava on yhä kipeä ja miehen luottamus näissä asioissa vieläkin hyvin haavoittuva. Suhteemme alussa hän muun muassa kysyi minulta, että kertoisinko hänelle jos tulisin raskaaksi, ja halusi varmistaa että en ainakaan tekisi aborttia hänen selkänsä takana vaan siitäkin asiasta puhuttaisiin ja päätettäisiin yhdessä.
Vuosikymmen kulunut. Ok.
Miksei mies ole teettänyt vasektomiaa, mikäli edelleenkin pelkää, että seksikumppani voisi tehdä abortin hänen "selkänsä takana"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en äitinä kykenisi aborttiin. Itkettää ajatuskin että ihmisen sisällä kasvaa vauva ja se keskeytetään. Lapsia syntyy "huonoillekin" ihmisille, jotka niistä ei välitä esim. huume-hörhöille jotka eicät kykene lapsista kunnolla huolehtimaan. Ja kaikenmaailman hulluille jotka kohtelee kaltoin. Tämäkin itkettää ja on niin epäreilua. Sitten jos on rakastava perhe joille olisi lapsi tulossa ja toinen vanhemmista tätä sydämestään toivoo, tuntuu niin epäreilulta että raskaus keskeytettäisiin. Toki ymmärtäähäknsen jos on iso terveys-riski..
Mielestäni elämän tarkoitus on elää onnellinen elämä ja antaa muillekin se mahdollisuus.
Jos sinä et olisi onnellinen uuden vauvan kanssa, älä pidä lasta. Onnettoman äidin/vaimon perheessä ei kukaan muukaan ole onnellinen.
Lapset ovat onnellisia sisaruksilla tai ilman, kunhan vanhemmat jaksaa ja rakastaa.
Miehesi onnellisuutta en osaa arvioida, mutta luulisin hänen olleen jo onnellinen nykyisistä. Kaipasiko (aktiivisesti, ei vain hämärä "haaveluku") lisää lapsia ennen kuin tiesi raskaudesta? Epäilisin, että hän pääsisi asiasta yli ja osaisi iloita nykyisistä jatkossakin.
Pidä lapsi: olet onneton, ehkä terveys menee, koko perhe kärsii henkisesti ja taloudellisesti, lapsi ehkä aavistaa olleensä vähemmän toivottu kuin muut ja äitisuhteesta tulee rikkonainen?
Älä pidä: miehesi saattaa masentua ja katkeroitua, yritä auttaa häntä ja olla tukena, jotta pääsisi yli ja löytäisi onnen nykyisistä
Meillä tulin raskaaksi niin että mies veteli paljaalla kun mulla ei ollut ehkäisyä. Oli siis kaksi lasta, mies loistava isä, sanoi aina puolileikillään että lisääkin saisi tulla. Silti minä olin tehnyt miehelle selväksi, että jos vielä tulen raskaaksi, teen abortin. Vuosi siinä meni, etten tullut, mutta kun tulin, niin halusin abortin. Olisin "kuollut", jos mies ei siinä vaiheessa olisi tukenut päätöstäni, vaan olisi alkanut leikkiä jotain pro life -tyyppiä.
Minä sanoisin sinuna miehelle, että vaikka en olekaan älynnyt esittää etukäteen veto-oikeutta mahdolliseen raskauten, niin mieskin tietää, että ehkäisyn käyttö = en halua lasta, joten jos nyt ei "hyväksy" aborttiani, niin tunnen oloni petetyksi. Lisäksi tekisin abortin, vaikka minua varmasti painaisikin se, että mies olisi halunnut jotain muuta. Saattaisin katkeroitua siitä niin, etten enää haluaisi olla miehen kanssa. Olen sen verran nou nou lapselle, jota en halua.
Ehkäisyttä olemiseni oli typerää, mutta sinulla oli ehkäisy, joka petti, et edes ollut tyhmä niin kuin minä (ja mieheni).
Vaikeaa on tajuta, miten aikuiset ihmiset ei käytä ehkäisyä. Ei koske siis ap:ta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt että miksi fiksun miehen kanssa parisuhteessa oleva aikuinen nainen edes harkitsisi aborttia. Se ei ole mikään varaehkäisykeino siltä varalta että varsinainen ehkäisy sattuisi pettämään vaan aika helvetin vakava asia. Argh. Jotkut teinit nyt säheltävät miten sattuu mutta aikuisen luulisi osaavan kantaa vastuun tekemisistään.
Abortti on myös vastuunkantoa ja aika helvetin merkittävää sellaista, kun iso osa ihmisistä on valmis kivittämään aborttiin päätyneen naisen tietämättä syitä päätöksen taustalla. Sitä paitsi kaikki fiksut miehet ja aikuiset naiset, jotka ovat keskenään parisuhteessa, eivät halua olla vanhempia. Vastuuttomuutta olisi jatkaa raskautta, synnyttää ei-toivottu lapsi ja sen jälkeen kaataa kaikki omat patoumat sen lapsen niskaan.
Elä oikeesti jaksa. Abortti,toisen ihmisen tappaminenko vastuunkantoa sinun maailmassa?
Jonkun täytyy siitä lapsesta pitää huoltakin, meidän muiden maailmassa. Ja niistä olemassaolevistakin. Mitä siinä sn sijaan menettää, että abortoi? Limaklöntin, joka ei tiedä siitä mitään. Mies tietysti menettää vahingosta hyötymisen mahdollisuuden, mutta kuka haluaa hyötyä toisen vahingosta?
Vierailija kirjoitti:
Vaikeaa on tajuta, miten aikuiset ihmiset ei käytä ehkäisyä. Ei koske siis ap:ta.
Minä taas en ymmärrä, miksi joku ryysii vetämään napaansa hormoneja. Mieluummin olin luomuna. Sitten sain kokeiltua kuparikierukkaa, syyttäkää sitä parjaavia lääkäreitä ja muuta terveydenhuoltohenkilökuntaa, se on loistava ehkäisy monille, mutta pidetäänkö sitä sellaisena? Ei pidetä. Uhkaillaan sen haitoilla vain. En itse saanut niitä. Mutta inhotti sen typerä laittotapa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Abortti on tappamista. Todella paskamaisen törkeää tehdä se jos mies haluaa lapsen pitää. Jos olisin mies ottaisin eron.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni eksä teki abortin miehen vastustuksesta huolimatta. Suhde joutui pahaan kriisiin joka oli johtaa eroon, mies kuitenkin nieli asian ja suhde jatkui, ero tuli sitten myöhemmin. Tuosta abortista on jo yli vuosikymmen aikaa, erostakin jo vuosia ja olemme onnellisia yhdessä, mutta miehellä se haava on yhä kipeä ja miehen luottamus näissä asioissa vieläkin hyvin haavoittuva. Suhteemme alussa hän muun muassa kysyi minulta, että kertoisinko hänelle jos tulisin raskaaksi, ja halusi varmistaa että en ainakaan tekisi aborttia hänen selkänsä takana vaan siitäkin asiasta puhuttaisiin ja päätettäisiin yhdessä.
Hyi oksu, miten tärkeänä joku mies voikin olla siittiöstään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Tulin vahingossa raskaaksi ja en todellakaan olisi enää halunnut lapsia. Aviomies oli jyrkästi aborttia vastaan ja oli valmis jäämään kotiin hoitamaan vauvaa.
Ajattelin etten voi elää itseni kanssa katsoa miestäni ja lapsiani silmiin tietäen, että olen riistänyt hengen meidän lapselta ja lapsiemme sisarukselta. Päädyin siis jatkamaan raskautta toivoen, että se olisi mennyt vaikka itsestään kesken. Välillä olin todella vihainen miehelleni.
Aikaa kului ja vauva syntyi. Olin edelleen kauhuissani, mutta muutamassa viikossa löytyi se rakkaus pientä kohtaan. En todellakaan enää toivo,että pieni ihana lapsemme (kohta jo 3-vuotta) olisi jäänyt syntymättä. Hän kuuluu täysin perheeseemme.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut vastaavassa tilanteessa. Tulin vahingossa raskaaksi ja en todellakaan olisi enää halunnut lapsia. Aviomies oli jyrkästi aborttia vastaan ja oli valmis jäämään kotiin hoitamaan vauvaa.
Ajattelin etten voi elää itseni kanssa katsoa miestäni ja lapsiani silmiin tietäen, että olen riistänyt hengen meidän lapselta ja lapsiemme sisarukselta. Päädyin siis jatkamaan raskautta toivoen, että se olisi mennyt vaikka itsestään kesken. Välillä olin todella vihainen miehelleni.
Aikaa kului ja vauva syntyi. Olin edelleen kauhuissani, mutta muutamassa viikossa löytyi se rakkaus pientä kohtaan. En todellakaan enää toivo,että pieni ihana lapsemme (kohta jo 3-vuotta) olisi jäänyt syntymättä. Hän kuuluu täysin perheeseemme.
Mikäköhän se oli se alkuperäinen syy, ettet halunnut lasta? Ei kuulosta oikein miltään, koska en usko, että itse ajattelisin noin, vaan miettisin koko ajan miten "tää ja tääkin sujuis nyt niin ja niin paljon helpommin", ellei kivirekeä olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku oli mieluummin ilman ehkäisyä kuin käytti hormoniehkäisyä. Ja vielä ihmettelee, että jotkut tuntevat vastuunsa ja käyttävät mieluummin ehkäisyä kuin tekevät abortteja. Kumpikohan on vastuutonta ja typerää???
Ihan vinkiksi, että kondomitkin on keksitty. Ja sterilisaatio. Ei kenenkään tartte abortteja tehtailla ja kokea olevansa sen takia fiksumpi kuin ne, jotka osaavat ehkäistä.
Vierailija kirjoitti:
Joku oli mieluummin ilman ehkäisyä kuin käytti hormoniehkäisyä. Ja vielä ihmettelee, että jotkut tuntevat vastuunsa ja käyttävät mieluummin ehkäisyä kuin tekevät abortteja. Kumpikohan on vastuutonta ja typerää???
Ihan vinkiksi, että kondomitkin on keksitty. Ja sterilisaatio. Ei kenenkään tartte abortteja tehtailla ja kokea olevansa sen takia fiksumpi kuin ne, jotka osaavat ehkäistä.
En ole tehtaillut abortteja, yhdestä opin. Harmi tosiaan, että vielä 42-vuotiaana tartti ehkäisyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kyseessä on erittäin painavat terveydelliset syyt, niin abortti olisi perusteltu, koska olemassa olevat lapset tarvitsevat äitiään. Kaikki muut syyt, taloudelliset yms.eivät mielestäni ole riittävä peruste. Ei tässä tapauksessa, kun perhe on kasassa, on isä ja äiti ja sisarukset. Ja oletan aapeen kirjoituksesta, että rakkautta löytyy myös. Miksi tuleva lapsi ei olisi oikeutettu vanhempiinsa ja sisaruksiinsa? Mikä tekee hänen elämästään vähempiarvoisen kuin muitten sisarusten? Pystyttekö te vanhempina elämään aborttipäätöksen kanssa loppuelämän? Kasvattamaan muut lapsenne miettimättä, että siinä olisi voinut olla mukana leikeissä ja touhuissa vielä se pahnanpohjimmainen? Itselläni on 6 lasta, saanut kuopuksen liki 40vuotiaana. Taloudellinen tilanne on heikko, vaikka työelämässä olenkin. Mies sairastaa. Ikinä ei olla kuudetta lasta kaduttu, vaikkei niin suunniteltu juttu ollutkaan.
Jokainen tekee niin kuin parhaaksi katsoo ja elää sitten sen päätöksen kanssa. En ole tiukkapipo aborttien suhteen ja ymmärrän ne suurimmaksi osaksi. Vaikein on ollut juuri ymmärtää aapeen kuvaamaa tilannetta, ellei todellakin ole kyse terveydestä.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni elämän tarkoitus on elää onnellinen elämä ja antaa muillekin se mahdollisuus.
Jos sinä et olisi onnellinen uuden vauvan kanssa, älä pidä lasta. Onnettoman äidin/vaimon perheessä ei kukaan muukaan ole onnellinen.
Lapset ovat onnellisia sisaruksilla tai ilman, kunhan vanhemmat jaksaa ja rakastaa.
Miehesi onnellisuutta en osaa arvioida, mutta luulisin hänen olleen jo onnellinen nykyisistä. Kaipasiko (aktiivisesti, ei vain hämärä "haaveluku") lisää lapsia ennen kuin tiesi raskaudesta? Epäilisin, että hän pääsisi asiasta yli ja osaisi iloita nykyisistä jatkossakin.
Pidä lapsi: olet onneton, ehkä terveys menee, koko perhe kärsii henkisesti ja taloudellisesti, lapsi ehkä aavistaa olleensä vähemmän toivottu kuin muut ja äitisuhteesta tulee rikkonainen?
Älä pidä: miehesi saattaa masentua ja katkeroitua, yritä auttaa häntä ja olla tukena, jotta pääsisi yli ja löytäisi onnen nykyisistä
Kiitos, tämä oli yksi niistä kommenteista, joista jopa on ollut vähän apua ajatusten jäsentelyssä. Tästä erityisesti jäin miettimään tuota, että kyllä, näkisin että mies on aktiivisestikin haikaillut vielä sen yhden lapsen perään. Ei ennen tätä tilannettakaan kyllä sanonut haaveilevansa, mutta on kyllä usein ääneen "leikitellyt" ajatuksella ja muistellut lämmöllä aiempia vauva-aikoja. Olemmekin aina olleet sillä tavalla tässä kohtaa merkittävästi erilaisia, että mies on nauttinut (myös) vauva-ajoista ja vauvan hoidosta. Itselleni vauvan kasvu on aina ollut enemmän helpotus ja olen odottanut innokkaammin arkea hiukan isomman lapsen kanssa.
AP.
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt että miksi fiksun miehen kanssa parisuhteessa oleva aikuinen nainen edes harkitsisi aborttia. Se ei ole mikään varaehkäisykeino siltä varalta että varsinainen ehkäisy sattuisi pettämään vaan aika helvetin vakava asia. Argh. Jotkut teinit nyt säheltävät miten sattuu mutta aikuisen luulisi osaavan kantaa vastuun tekemisistään.
Voin kertoa, että miksi. Miehen vakava, parantumaton sairaus ja voimien säästäminen olemassa oleville lapsille. (Ehkäisy petti.) Tein näissä olosuhteissa oikean päätöksen. En kadu.
Vierailija kirjoitti:
Mieheni eksä teki abortin miehen vastustuksesta huolimatta. Suhde joutui pahaan kriisiin joka oli johtaa eroon, mies kuitenkin nieli asian ja suhde jatkui, ero tuli sitten myöhemmin. Tuosta abortista on jo yli vuosikymmen aikaa, erostakin jo vuosia ja olemme onnellisia yhdessä, mutta miehellä se haava on yhä kipeä ja miehen luottamus näissä asioissa vieläkin hyvin haavoittuva. Suhteemme alussa hän muun muassa kysyi minulta, että kertoisinko hänelle jos tulisin raskaaksi, ja halusi varmistaa että en ainakaan tekisi aborttia hänen selkänsä takana vaan siitäkin asiasta puhuttaisiin ja päätettäisiin yhdessä.
Miksei mies huolehtinut ehkäisystä exänsä kanssa ollessaan? Kummalla teistä nyt on vastuu ehkäisystä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt että miksi fiksun miehen kanssa parisuhteessa oleva aikuinen nainen edes harkitsisi aborttia. Se ei ole mikään varaehkäisykeino siltä varalta että varsinainen ehkäisy sattuisi pettämään vaan aika helvetin vakava asia. Argh. Jotkut teinit nyt säheltävät miten sattuu mutta aikuisen luulisi osaavan kantaa vastuun tekemisistään.
Abortti on myös vastuunkantoa ja aika helvetin merkittävää sellaista, kun iso osa ihmisistä on valmis kivittämään aborttiin päätyneen naisen tietämättä syitä päätöksen taustalla. Sitä paitsi kaikki fiksut miehet ja aikuiset naiset, jotka ovat keskenään parisuhteessa, eivät halua olla vanhempia. Vastuuttomuutta olisi jatkaa raskautta, synnyttää ei-toivottu lapsi ja sen jälkeen kaataa kaikki omat patoumat sen lapsen niskaan.
Voi vttu mitä pskaa, abortti ei todellakaan ole mitään vastuunkantoa, varsinkaan jos sitä käyttää jonkinlaisena varaehkäisynä. En itsekään halua tulla vanhemmaksi vielä moneen vuoteen mutta nyt jos sattuisi käymään vahinko niin eipä sille mitään mahtaisi. Jokainen aikuinen tietää että mitä yhdynnästä voi seurata ehkäisystä huolimatta joten jos ei ole valmis ottamaan sitä 0,5-2,5% riskiä että tulee raskaus niin sitten ei pidä olla yhdynnässä. Jotkut 15v teinit eivät tätä välttämättä tajua mutta aikuiselta voi jo vaatia että tajuaa.
Ja niitä omia patoumia ei muuten saa kaataa lasten niskaan vaan ne pitää käsitellä itsekseen tai ammattiauttajan kanssa.
Yksinkertaisilla ihmisille kaikki onkin noin yksinkertaista.
Av-totuuden nimessä yksikään nainen ei voi tehdä aborttia vastoin miehen toivetta. Mies haluaa aina abortin.
Vaihdoin ehkäisymenetelmää, tulin raskaaksi. Käytin samaa ehkäisyä vielä ensimmäisen lapsen jälkeenkin ja imetyksen loputtua olin uudelleen raskaana. Ei siis kaksosia vaan kaksi erillistä lasta. Kumpikin oikein käytetystä ehkäisystä huolimatta.
Toivon hartaasti että sterilisaatio ei petä kohdallani, niinkin olen kuullut käyneen.
T. 19