Lue keskustelun säännöt.
Raskaudenkeskeytys vastoin miehen toivetta, kokemuksia?
02.02.2017 |
Tiedän, että aloitus tästä aiheesta saattaa olla ihan hemmetin huono idea, mutta koska asia kuitenkin pyörii jatkuvasti mielessä, niin miksipä ei. Kuten otsikosta siis voi päätellä, sain vastikään tietää olevani raskaana (ehkäisystä huolimatta, kun joku kuitenkin kysyy). Olemme yli vuosikymmenen (pääosin) onnellisesti yhdessä elänyt pariskunta ja meillä on jo lapsia (yhteisiä kaikki, jos sillä jotain merkitystä on). Silti, ihan perustelluista syistä, en ole valmis synnyttämään vielä yhtä lisää. Mies on ihana, kuten aina, ymmärtää, on monista pointeista kanssani samaa mieltä, eikä selvästikään halua painostaa. Hän ei silti haluaisi keskeytystä ja on sen yrittänyt kaikin tavoin satuttamatta sanoa. Pieni "taisteluvalmiuskin" oli selvästi päällä kysyessään, mitä sanoisin jos hän olisi ehdottomasti päinvastaisella kannalla, selvästi tunnusteli olenko oikeasti päättämässä hänen kannastaan välittämättä.
Tiedän piinallisen hyvin, että kyse on omasta kehostani ja loppupeleissä omasta päätöksestäni. Olen kuitenkin täysin sitä mieltä, että yhtä lailla lapsen vanhempana isän mielipiteen tulee olla merkittävä. Mies on loistava isä ja hoitanut ehdottoman esimerkillisesti oman osansa, hänellä on siis siltäkin osin "varaa sanoa". On silti väistämätön fakta, että raskauden jatkuessa minä joutuisin uhraamaan paljon ja ottamaan riskejä. Eikä hän lasta yksin haluaisi, vaan minun kanssani. Huolettaa kovasti, mitä päätös suuntaan tai toiseen tekee parisuhteellemme(kin). Pystyn kuvittelemaan, että minun päätöksestäni tehty kipeä ratkaisu voisi jäädä kaihertamaan miehen mieltä. Tiedän, että yhden lapsen jälkeen olisi täynnä miehen "haaveiden lapsiluku". Yhtä lailla voin kuvitella itse kokevani katkeruutta raskailla hetkillä, joita väistämättä olisi edessä, jos talouteen tulisi vielä yksi lapsi. Itse olen ehkä hiukan jo joustanut lapsiluvun suhteen, vaikka yhteisestä päätöksestä lapset onkin saatu.
Asiaa mutkistaa hiukan vielä sekin, että siitä olemme samaa mieltä, että se on nyt tai ei koskaan. Se ei meistä kummastakaan ole ok, että nyt ei sovi, mutta myöhemmin ehkä. Ikäkin alkaa tulla vastaan, joten jatkoa ajatellen edessä on raskauden suhteen tehdystä päätöksestä huolimatta sterilisaatio, sillä se on meidän kohdallamme ainoa mahdollinen keino yrittää riittävällä todennäköisyydellä varmistaa, ettei tilanne toistu.
Löytyykö ketään, joka olisi ollut siltä osin samassa tilanteessa, että juuri mies haluaisi raskauden jatkuvan? (Päinvastainen tilanne selvästi on hyvinkin yleinen, kokemukset siitä eivät juuri auta). Mihin ratkaisuun päädyit(te)? Miten (teidän) kävi?
En usko jumalaan, eivätkä minua varsinaisesti kiinnosta mielipiteet abortin etiikasta yleensä. Koska jokunen varmasti aikoo jakaa siitä huolimatta, niin eipä siinä, go ahead.
Kommentit (107)
Naisen ei pidä tehdä lasta jota ei halua. On kauheaa olla äidilleen ei-toivottu. Se vetää koko perheen kieroon.ette millään voi taata että äiti alkaa rakastaa lataa joka hänet pakotettiin synnyttämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska omasta mielestäni ainakaan vitkastelu asian kanssa ei ole vastuullista, olen jo varannut lääkäriajan. Tässä koko ajan päivien kuluessa ja asian edetessä seurailen tietysti omien tuntemusteni lisäksi myös miehen oloa. On tietysti ihan mahdollista, että muutan itsekin vielä mieltäni, kun se oikea lopullisen päätöksen hetki tulee. Vaikka olenkin enemmän rationaalinen, olen totta kai tunteva ihminen minäkin ja ajatus on tietysti itsellenikin kipeä.
Itse en silti ole valmis hyppäämään tuohon "elämä kantaa ja rakkaus on tärkeintä"-ajatteluun. Paljon kauheita asioita tapahtuu ihan jo silkan uupumuksen takia.
AP.
Miettisin tuossa kahta asiaa, miten ona jaksamisesi vaikuttaa teidän perheeseen, onko vaikutus nyt erilainen kuin edellisen lapsen aikaan? (Muut jo isompia tai yhä pieniä, tiesitkö masentuessasi asiasta ja kävikö niin kerran vai jokaisen kanssa.)
Lisäksi miettisin että onko esim. 2 ekaa vuotta iso asia vs. miltä lapsi sen jälkeen tuntuu. Ottaisitko lisälapsen teidän perheeseen jos hänet saisi synnyttämättä ja suoraan kolmevuotiaana? Jos et silloinkaan haluaisi ja raskausvaivat päälle niin eikö asia sitten ole päätetty.
T. 19
Varaudu siihen että mies ei kestä ja jättää sinut. Sitten sinulla on paljon rankempaa kuin mitä vauvan tulo aiheuttaisi. Mutta kaipa se on pääasia että sinä pääset lopettamaan yhteisen lapsenne elämän. Mieshän on vain lapsirakas isä. Mitä väliä hänen tunteista
Tää on jännä tää naisten optimidtinen usko siihen et vaikka ei olis yhtään rahaa, halua tai voimia niin lapsia maailmaan vaan. Että kyll ne joku hoitaa ja maksaa. Ja jos nyt joudutaan muuttamaan 150 neliöstä lähiökaksioon ja muilta lapsilta loppuu harrastukset niin mitä välii, onhan se lapsi kuitenkin niin tärkee. Fakta on kuitenkin se että tämä maa on täynnä huonosti voivia lapsia joista ei kukaan huolehdi. Kun sen vauvaleikin jälkeen on semmoiset 17v kun pitäis vielä jaksaa ja maksaa. Kyllä ihan yhtä vastuullista on olla hankkimatta lisää lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin mikä ehkäisy teillä oli käytössä? (AP tämän kysymyksen jo aiemmin sivuutti)
Mahdollisen eron jälkeen olisiko miehen saada helpommin lasten huoltajuus kun kertoo naisen tehneen abortin vastoin miehen tahtoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisi ajatella, että mies pääsee tuosta yli, koska hänellä on jo lapsia. Mä en sen sijaan pääsisi yli siitä, että mieheni loukkaantuisi minulle siitä, etten pidä vahinkoa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei AP!
Olen samaa mieltä niiden kommenttien kanssa, jossa todettiin että ei kannata riskeerata omaa terveyttä jos et oikeasti halua lasta.
Lisäksi haluaisin nostaa esiin sellaisen näkökulman, että jos pidät lapsen niin sinun pitäisi olla valmis myös siihen, että lapsi ei olekaan ns. terve ja täydellinen, koska siihen on aina riski. Uskon, että sellainen tilanne on helpompi kestää jos lapsi on todella toivottu.
On kuitenkin mahdollista, että päätyisit tilanteeseen jossa koko perheen elämästä tulee monin verroin raskaampaa ja vaikeampaa vaikka et edes halunnut lisää lapsia, ja juuri siinä kohtaa sillä lienee eniten merkitystä kuinka toivottu lapsi alunperin oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole ikinä ymmärtänyt että miksi fiksun miehen kanssa parisuhteessa oleva aikuinen nainen edes harkitsisi aborttia. Se ei ole mikään varaehkäisykeino siltä varalta että varsinainen ehkäisy sattuisi pettämään vaan aika helvetin vakava asia. Argh. Jotkut teinit nyt säheltävät miten sattuu mutta aikuisen luulisi osaavan kantaa vastuun tekemisistään.
Abortti on myös vastuunkantoa ja aika helvetin merkittävää sellaista, kun iso osa ihmisistä on valmis kivittämään aborttiin päätyneen naisen tietämättä syitä päätöksen taustalla. Sitä paitsi kaikki fiksut miehet ja aikuiset naiset, jotka ovat keskenään parisuhteessa, eivät halua olla vanhempia. Vastuuttomuutta olisi jatkaa raskautta, synnyttää ei-toivottu lapsi ja sen jälkeen kaataa kaikki omat patoumat sen lapsen niskaan.
Voi vttu mitä pskaa, abortti ei todellakaan ole mitään vastuunkantoa, varsinkaan jos sitä käyttää jonkinlaisena varaehkäisynä. En itsekään halua tulla vanhemmaksi vielä moneen vuoteen mutta nyt jos sattuisi käymään vahinko niin eipä sille mitään mahtaisi. Jokainen aikuinen tietää että mitä yhdynnästä voi seurata ehkäisystä huolimatta joten jos ei ole valmis ottamaan sitä 0,5-2,5% riskiä että tulee raskaus niin sitten ei pidä olla yhdynnässä. Jotkut 15v teinit eivät tätä välttämättä tajua mutta aikuiselta voi jo vaatia että tajuaa.
Ja niitä omia patoumia ei muuten saa kaataa lasten niskaan vaan ne pitää käsitellä itsekseen tai ammattiauttajan kanssa.
Mun mielestä taas on järkyttävä ajatus, että jos ehkäisy petti tai ei osannut huolehtia siitä, niin se lapsi pitäisi pitää ikään kuin rangaistuksena omasta hölmöilystä tai vahingosta. Että siinäs sitten kärsit, oma vika! Miten ihmeessä tuo on jonkun mielestä hyvä ja terve alku uudelle elämälle? Syntyä ei-toivottuna tai vaarantaen äidin terveys (pahimmassa tapauksessa jäädä orvoksi) tai epävakaaseen suhteseen. Tietysti moni myös pärjää ja oppii rakastamaan sitä lasta, suurin osa yh-vanhemmista tekee helvetin hienoa duunia lastensa kanssa. Kaikki eivät kuitenkaan pysty siihen.
Vastuullistahan se on nimenomaan tajuta omat rajansa. Että jos tietää, että sille lapselle ei pysty tarjoamaan hyvää elämää, niin sitä ei ehkä kannata pitää. Hyvän elämän tarjoaminen sisältää myös äidin ja muun perheen hyvinvoinnin. Jos vanhemmat eivät voi hyvin, ei se lapsikaan voi. Oma hyvinvointi on ihan peruslähtökohta tällaisille päätöksille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa jännä kuinka moni täällä sanoo että taloudellinen syy ei ole riittävä aborttiin, mutta samaan hengenvetoon toisissa ketjuissa haukutaan ihmisiä jotka hankkivat liikaa lapsia eikä sitten ole varaa elättää niitä ilman kaiken maailman tukia.
Koittakaa jo päättää.
Ap: Tällaisessa asiassa ei voi tehdä kompromissia ja koska sinä olet se joka raskauden käy läpi ja lapsen synnyttää, niin sinä olet myös se joka sen päätöksen tekee. Muista että sinulla on velvollisuus huolehtia jo olemassa olevista lapsista. Jos uusi lapsi heikentää aikaisempien oloja, tee abortti.
Vierailija kirjoitti:
Niin mikä ehkäisy teillä oli käytössä? (AP tämän kysymyksen jo aiemmin sivuutti)
Niin tein, koska en näe itselleni varsinaista hyötyä ehkäisykeskustelusta. Käytössä oli kondomi, sillä jälleen terveydellisistä syistä hormoniehkäisy on kohdallani täysin poissuljettu vaihtoehto ja tulee olemaan sitä jatkossakin. Siksi se sterilisaatiokin.
AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei AP!
Olen samaa mieltä niiden kommenttien kanssa, jossa todettiin että ei kannata riskeerata omaa terveyttä jos et oikeasti halua lasta.
Lisäksi haluaisin nostaa esiin sellaisen näkökulman, että jos pidät lapsen niin sinun pitäisi olla valmis myös siihen, että lapsi ei olekaan ns. terve ja täydellinen, koska siihen on aina riski. Uskon, että sellainen tilanne on helpompi kestää jos lapsi on todella toivottu.
On kuitenkin mahdollista, että päätyisit tilanteeseen jossa koko perheen elämästä tulee monin verroin raskaampaa ja vaikeampaa vaikka et edes halunnut lisää lapsia, ja juuri siinä kohtaa sillä lienee eniten merkitystä kuinka toivottu lapsi alunperin oli.
Juuri tuo lapsen terveys on myös isona asiana mielessäni. Olemme käyneet läpi lapsen vakavan sairauden ja vielä on hyvin vahvasti muistissa mitä se oli, eikä silloin edes ollut huolehdittavana isompia lapsia. Tuon sukurasitteen takia jo raskausaikana tutkittaisiin muutenkin tarkemmin. Toivottujen lastenkin kanssa riskin ottaminen pelotti, mutta siihen oli silloin valmiimpi.
AP.
Ap, älä unohda että lapsi on toivottu miehelle...
Mikä sairaus lapsella olisi? Jos olette esikoisen kanssa selvinneet siitä niin miksi tämänkin kanssa ei selviäisi?
Kuulostaa, että olet vahvasti abortin kannalla. Miksi kuitenkin kirjoittelet tänne? Päätös on viime kädessä sinun, ollaan täällä mitä mieltä hyvänsä. Ja sen päätöksen kanssa sinun pitää pystyä elämään loppuikäsi.
En ymmärrä miksi miehen mielipiteellä edes pitäisi olla mitään merkitystä asiassa, anteeksi nyt vain kun olen kamala ihminen. Kun tulin raskaaksi aviomiehelleni (ehkäisy petti) niin ei kyllä tullut mieleenkään kysellä häneltä mitään lupaa asiaan, eikä mielipiteilläkään olisi ollut kyllä tirin tariakaan väliä. Eikä kyllä fiksulle miehelle tullut mieleenkään puuttuakaan asiaan, ehkäisyn kyllä hoiti sittemmin kuntoon lopullisesti kun toimenpide oli ikävä.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa, että olet vahvasti abortin kannalla. Miksi kuitenkin kirjoittelet tänne? Päätös on viime kädessä sinun, ollaan täällä mitä mieltä hyvänsä. Ja sen päätöksen kanssa sinun pitää pystyä elämään loppuikäsi.
Miksi en, niin kauan kun asiaa vielä mietin ja käsittelen? Tuskin kukaan kuvittelee, että av-palsta asiaan jotenkin vaikuttaa. Kokemuksia jossain määrin vastaavasta tilanteesta hain ja niitäkin on jopa tullut, useampi kuin odotin. Koska en ikinä edes pohtisi tällaista perusteettomasti, on kantani totta kai vahva.
AP.
Mä en kyllä enää tekisi lasta jos olisi suuri mahdollisuus että terveys tai jopa henki menee. Sinun katkeruus miehelle ei ole yhtään sen vähäisempi jos näin kävisi, ja liitto kaatuisi myös siihen. Paitsi että silti eläisit vammautuneena lopun elämää. Mies näkee asian lian ruusuiaena, eihän siinä hänen terveydestään ole kyse. Itsekästä häneltä, minun mielestä. Kaikilla on unelmia joista pitää kasvaa ulos, hänellä on kuitenkin jo terveitä lapsia ja terve vaimo.