Epärelevantit maininnat potilastiedoissa - mihin yhteys?

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin yskän ja rintakivun takia lääkärissä. Ei loppujen lopuksi ollut mitään vakavaa, mutta lääkäri oli kirjoittanut sairaskertomukseen kantaan että mulla on "ilmeikkäät kasvot". Tämän yhteyden noihin mun oireisiin tahtoisin tietää.

Voimakas ilmeily viittaa huumeidenkäyttöön tai mielenterveysongelmiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koen, että ammattilaisten aikaa tuhraantuu turhaan selittelyyn tällä hetkellä. Sinänsähän tosiaan läpinäkyvyys on minusta erinomainen asia. Paranoidisille ihmisille vain kehittyy kaikenlaisia kummallisia ajatuskuvioita.

Mutta nämä väärinymmärrykset.

Tällä hetkellä tai kuluneen vuoden aikana terveystietoihin on vasta alettu päästä käsiksi. Aivan samankaltainen julkisuus on koskenut muita viranomaistahoja jo paljon aikaisemmin. Siinä tilanteessa on selvä, että netistä näkyvä lääkäreiden villi kirjaamiskäytäntö aiheuttaa vähän yskähdyksiä järjestelmälle.

Kun lääkärit hiljalleen oppivat pois väärin opituilta kiireessä juosten kustuna tehdyiltä kirjauskäytännöiltään, joita netti on väärällään, eiköhän samalla niiden työllistävä vaikutus vähene. Toki jokaisen on vaikea nähdä omat virheensä ja lääkäreissä lienee vähän keskivertoa enemmän perfektionisteja, jolloin on mahdollista, että omaa virhettä ei pinttyneessä käytännössä osata nähdä.

Kun omaa virhettä ei nähdä syntyy juuri kuvailemiasi tilanteita, joissa sinunkin on helpompi epäillä potilaan paranoidisia piirteitä virheen syyksi. Tietääkseni koulujen viestintä ja sen avoimuus tai siirtyminen verkkoon ei ole kuitenkaan aiheuttanut mitään kummempia paranoidiseksi luokiteltavien ilmiöiden esiin putkahtamisia. Palautteita ja molemminpuolisia toiminnan kehittämisiä ja oppimisia on tapahtunut. Koulujen viestintä kuitenkin käsittelee monille meistä leijonaemoista vieläkin tärkeämpää kohdetta kuin oma terveys.

Vierailija kirjoitti:

Huonot hampaat, sairastettu tuberkuloosi, synnynnäinen sydänvika, elinsiirto aiemmassa elämässä, allergiat, tupakointi, elimistön muu sairaus (kuin mitä vaivaa potilas juuri sillä hetkellä valittaa) ja vaikkapa ehkäisypillerien käyttö ovat kaikki asioita jotka nimenomaan vaikuttavat potilaan diagnostiikkaan ja hoitoonkin, tai saattavat vaikuttaa. Ne ovat tärkeitä muistaa, kun arvioi potilaan röntgenkuvaa, labratuloksia, oireistoa ja löydöksiä ja pyrkii selvittämään mikä vaikuttaa mihinkin.

Potilaalla harvoin on itsellään ymmärrystä sen suhteen mikä vaikuttaa ja mikä ei.

Mulla ei ole ikinä mitään asiatonta ollut, mutta aina kyllä ritirotla siitä mitä mulla on ollut (ja pidän itse huolen että se flunssaa hoitava lääkäri tietää ritirotlani).

Ja joo, olen itsekin lääkäri. Mutta vain oman alani erikoislääkäri, siksipä en edes kuvittele tietäväni kaikkien muiden erikoisalojen asioita. Potilaat ovat riittävän kompetentteja arvioimaan omia "epärelevanttiuksiaan" vasta kun ovat hankkineet lääkärin koulutuksen itsekin.

Mikä ihme on ritirotla??? Google ei auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Edelleen: MITEN sen väärän tiedon sieltä voi OIKAISTA?

Minun lapseni tiedoissa on kirjattuna, että oppi kävelemään 2,5-vuotiaana, vaikka oikeasti hän oppi 1,4-vuotiaana. Tämä virhehän aiheuttaa myöhemmin jopa erityislapsi-epäilyjä!

Sun pitää ottaa yhteys siihen terveydenhuollon yksikköön, jossa tuo tieto on kirjattu, ja pyytää virheellisen tiedon korjaamista. Jos siis tiedon on kirjannut esim neuvolalääkäri, otat yhteyttä siihen neuvolaan, jossa teillä oli silloin lapsen kanssa käynti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hohhoijaa. Tätä tää on. Näitä on kirjattu aina, mutta tää että ihmiset itse niitä käy lukemassa, se aiheuttaa vaan sekamelskaa koska ilmeisesti monikin luulee että se kanta on joku joka näkyy kaikille, torin valotaululla noin suurin piirtein, tai sitten luulevat että lääkärit kirjoittelee kirjeitä potilaille...

Kaikilla on tiedossa, että lääkärit ovat tehneet omituisia kirjauksia kautta aikojen. Netti on pullollaan sivuja, jossa on lääkäreiltä lainattuja päättömiä kirjauksia. Ne kirjaukset on aina päässyt tarkistamaankin.

Aikaisemmin hoitajat eivät ole kuitenkaan lähettäneet kylälääkärin hulluja lausuntoja lähetteen yhteydessä erikoissairaanhoitoon. Vasta viime vuonna kaikki kirjaukset ovat alkaneet jo olla Kannassa, jolloin päättömimmät kirjoitus- ja ajatusvirheetkin ovat siellä nähtävillä. Samanlaisia kirjauksia lienee myös erikoissairaanhoidossa ja nyt oma tk näkee ne. On ihan terveellistä, että samassa yhteydessä potilaat saavat oikaistuakin niitä tietoja.

Koskaan ei ole ollut asiallista, että potilastiedoissa on ollut virheellistä tietoa. Koska tarkastusoikeuden käyttö ei ole ollut helppo, moni on ollut tietämätön niistä.

Jos jonkun häiritsevä ongelma on, että potilaat näkevät mitä heistä kirjataan, ongelma ei ole potilailla, vaan terveydenhuollon käytännöissä. Tietojen kuuluu olla asiallisia ja lääkärin ja potilaan välinen ehdoton salassapitokin rajaa tarpeettomilta kirjauksilta.

Toimiiko terveydenhuolto oikein jos sen läpinäkyvyyden parantuessa potilailla on enemmän aihetta palautteeseen? Vai pitäisikö palata vanhempaan, jossa potilaat eivät ole tienneet mitä viranomainen on tehnyt tai kirjannut, jotta viranomainen voisi rauhassa toimia niinkuin ennen, vähemmällä julkisella paineella? Suomessa linja on tietojen läpinäkyvyys. Miksi se läpinäkyvyys häiritsee?

Minua ei lääkärinä häiritse läpinäkyvyys. Kirjaamani tiedot ovat ja ovat aina olleet asiallisia ja liittyvät potilaan habitukseen, diagnostiikkaan ja hoidon suunnitteluun. Ne ovat ja ovat ennenkin olleet muistutukseksi itselleni, kun jatkan seuraavan kerran potilaan kanssa (esim. tauti uusii, katson labroja tms., olen yhteydessä potilaaseen puhelimitse, määrään lääkkeitä jne. ) ja myös viestinä seuraavalle hoitavalle lääkärille (jos vaikka itse sairastun tai kuolen, ja toinen lääkäri jatkaa.

Mutta potilaista useimmat eivät voi tietää, mitkä asiat ovat "relevantteja" ja mitkä eivät. En minä välttämättä muista nimen perusteella kuka potilas on obeesi ja kuka ei; silti lääkkeitä määrätessäni ja labroja arvioidessani se pitäisi kyllä tietää. Ei sitä aina kehtaa kysyäkään potilaalta puhelimitse että niin olitko sä se lihava vai se laiha Kaija Virtanen? Ja harva potilas käsittää sitäkään, että tiedot jotka hän näkee Kannan kautta, eivät näy kaikille toimijoille, vaikka ne näkyvät hänelle itselleen.

Kyllähän näistä asioista olisi saatavissa valistusta. Mutta kun ihmiset ovat niin laiskoja "lukemaan niitä lappuja". Koen, että ammattilaisten aikaa tuhraantuu turhaan selittelyyn tällä hetkellä. Sinänsähän tosiaan läpinäkyvyys on minusta erinomainen asia. Paranoidisille ihmisille vain kehittyy kaikenlaisia kummallisia ajatuskuvioita.

Mutta nämä väärinymmärrykset.

Omakanta on erittäin hyvä asia juuri siksi, että potilas itse näkee, jos hänestä on siellä virheellistä tietoa. Yhä useampi väärälle potilaalle kirjattu tieto on tullut ilmi juuri Omakannan ansiosta, kun potilas on ottanut yhteyttä kirjauksen tehneeseen yksikköön ja kertonut, että ei hänestä ole koskaan tuollaista tutkittu eikä hoidettu. Suurin osa potilaista ei tosiaan tiedä, mikä on hoidon kannalta relevanttia tietoa ja mikä ei, mutta tietää kyllä, jos tieto on joko täysin virheellistä tai hoitava lääkäri on tehnyt väärän diagnoosin, joka myöhemmin on selvinnyt joksikin ihan muuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä kävin yskän ja rintakivun takia lääkärissä. Ei loppujen lopuksi ollut mitään vakavaa, mutta lääkäri oli kirjoittanut sairaskertomukseen kantaan että mulla on "ilmeikkäät kasvot". Tämän yhteyden noihin mun oireisiin tahtoisin tietää.

Voimakas ilmeily viittaa huumeidenkäyttöön tai mielenterveysongelmiin. 

Vaikka tuo lienee läpällä heitetty, juuri tuonkaltaisten epätieteellisten puolisontaa olevien arvioiden ja ylimääräisten paranoidien kehittämisen vuoksi on hyvä, että terveydenhuoltoon alkaa syntyä edes jonkinlaista läpinäkyvyyttä.

Tästä ketjusta muutosta vastustavien kommenttien pohjalta voi vain ihmetellä, miten lääketiedettä voidaan Suomessa kutsua tieteeksi. Objektiivisuus ja kyky arvioida itseään näyttää puuttuvan aika monista lääkärin näppiksiltä kirjoitetuista vastauksista.

Maailma menee eteenpäin. Luulisi, että lääkärit kulkevat keihäänkärkenä, mutta sen sijaan saavat vaippaikäisten kaltaisia raivareita, kun muut pääsevät näkemään ja lukemaan mitä kirjoittavat. Jos ei ole kirjoitustaitoa ja potilas valittaa teidän mielestä pilkusta, eikö silloin kannata ehdottaa työnantajalle, että seuraava koulutus koskee sitä kirjoitustaitoa? Kyllä lääkärin PITÄÄ osata kirjoittaa oikein.

Huomaa kyllä kun "maallikot" tällaisia miettivät. KAIKKI on hyvä kirjata jokaiseen potilastekstiin, jos se jätetään joistakin pois, asia on epäselvä seuraavalle sua hoitavalle lääkärille/hoitajalle. Ne tekstit menevät "loogisesti". Esim. jos potilaalla on C-hepatiitti, ja se lukee jokaisessa lääkärintekstissä, paitsi viimeisimmässä. Onko hepatiitti spontaanisti parantunut? Miksei ole enää mainintaa? Potilasteksteihin ei voi jättää mitään kysymyksen varaan, ja tuollaiset "isot" asiat, etenkin jos puuttuisi käsi, täytyy kyllä mainita jokaisessa tekstissä. Ja jos potilaalla on vaikka satoja tekstejä siellä tiedoissa, kuka lääkäri muka lukee jokaikisen kun alkaa sua hoitamaan -> ei kukaan, siksi kaikki oleellinen potilaasta (yleensä kohdassa esitiedot) mainitaan joka tekstissä. 

sh90 kirjoitti:

Huomaa kyllä kun "maallikot" tällaisia miettivät. KAIKKI on hyvä kirjata jokaiseen potilastekstiin, jos se jätetään joistakin pois, asia on epäselvä seuraavalle sua hoitavalle lääkärille/hoitajalle. Ne tekstit menevät "loogisesti". Esim. jos potilaalla on C-hepatiitti, ja se lukee jokaisessa lääkärintekstissä, paitsi viimeisimmässä. Onko hepatiitti spontaanisti parantunut? Miksei ole enää mainintaa? Potilasteksteihin ei voi jättää mitään kysymyksen varaan, ja tuollaiset "isot" asiat, etenkin jos puuttuisi käsi, täytyy kyllä mainita jokaisessa tekstissä. Ja jos potilaalla on vaikka satoja tekstejä siellä tiedoissa, kuka lääkäri muka lukee jokaikisen kun alkaa sua hoitamaan -> ei kukaan, siksi kaikki oleellinen potilaasta (yleensä kohdassa esitiedot) mainitaan joka tekstissä. 

Tämä juuri on suuri ongelma. Lääkäreillä on nykyisin niin paljon tietoa saatavilla, että he eivät viitsi alkaa niitä lukemaan. Samaa virheellistä tietoa toistetaan uudestaan ja uudestaan. Mietipä tilannetta, jossa esimerkkitapauksessasi potilaalla ei koskaan olisi ollut C-hepatiittia? Kuitenkin tieto kulkee lääkäriltä toiselle, vaikka diagnoosi on ollut väärä, eikä kukaan lääkäri viitsi lukea potilaan sairaskertomustietoja niin, että olisivat huomanneet, että potilaalle on aikoinaan tehty väärä diagnoosi. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia niitä sairauskertomuksia ei mun mielestä pitäisi päästä potilaiden lukemaan. Ne tarttuu aina ihan väärin pikkuseikkoihin ja pahimmassa tapauksessa pitää jokin pieni virhe jälkikäteen korjata (olen mm. joutunut korjaamaan epäoleellisen pilkkuvirheen!) ja ne jälkikäteen korjaukset aiheuttaa ihan älyttömästi lisähommia ja paperitöitä.

Oikeasti, jos olette noin epäluuloisia / epävarmoja itsestänne niin ÄLKÄÄ KÄYKÖ LUKEMASSA niitä potilaskertomuksia. Ne on pääsääntöisesti tarkoitettu vain teidän hyväksi sairauksienne hoidossa ja niitä tarvitsevat vain lääkärit ja hoitajat ja kirjaukset tehdään teidän hoitoanne ja tulevia hoitojanne ajatellen.

Tämä on se ongelma asiakkaissa tai terveydenhuollossa potilaissa. Heillä tuppaa olemaan oma tahto. Harmi, kun heitä ei saa noin vain lääkittyä vuoteeseen ja tahdottomiksi. Voitaisiin terveydenhuollossa jatkaa samoja käytäntöjä kuin miekka ja kypärä.

Mitähän siitä tulisikaan, kun nykyään Suomen terveydenhuollossa olisi edes yksi Aurora Karamsinin, Florence Nightingalen tai edes Arvo Ylpön kaltainen uudistaja?

Terveydenhuollon nykybyrokratia ja hallinto riittäisi varmaan musertamaan heidänkin selkärankansa. Eihän kukaan ole kyennyt julkishallinnossa vieläkään musertamaan lääkäriliitonkaan voimia ja saanut lisättyä tarpeeseen koulutuspaikkoja. Eikä ole puhettakaan, että lääkäreille mietittäisiin järkeviä työvuoroja. Sen vuoksi jotkut tekevät edelleen teollistumisen alkuaikojen kaltaisella valvomisella ylipitkiä päivystyksiä, erilaisia hengen kannalta kriittisiä toimenpiteitä ja jopa kirurgisia operaatioita vaikka ovat valvoneet. Vaikka nykylääketiedekin tuntee väsymyksen aiheuttamat vaarat ja työn vuorotuksen terveellisemmät tavat, ei ne ole vielä kantautuneet terveydenhuollon terävimpänä pidetyn kärjen käyttöön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia niitä sairauskertomuksia ei mun mielestä pitäisi päästä potilaiden lukemaan. Ne tarttuu aina ihan väärin pikkuseikkoihin ja pahimmassa tapauksessa pitää jokin pieni virhe jälkikäteen korjata (olen mm. joutunut korjaamaan epäoleellisen pilkkuvirheen!) ja ne jälkikäteen korjaukset aiheuttaa ihan älyttömästi lisähommia ja paperitöitä.

Oikeasti, jos olette noin epäluuloisia / epävarmoja itsestänne niin ÄLKÄÄ KÄYKÖ LUKEMASSA niitä potilaskertomuksia. Ne on pääsääntöisesti tarkoitettu vain teidän hyväksi sairauksienne hoidossa ja niitä tarvitsevat vain lääkärit ja hoitajat ja kirjaukset tehdään teidän hoitoanne ja tulevia hoitojanne ajatellen.

Tämä on se ongelma asiakkaissa tai terveydenhuollossa potilaissa. Heillä tuppaa olemaan oma tahto. Harmi, kun heitä ei saa noin vain lääkittyä vuoteeseen ja tahdottomiksi. Voitaisiin terveydenhuollossa jatkaa samoja käytäntöjä kuin miekka ja kypärä.

Mitähän siitä tulisikaan, kun nykyään Suomen terveydenhuollossa olisi edes yksi Aurora Karamsinin, Florence Nightingalen tai edes Arvo Ylpön kaltainen uudistaja?

Terveydenhuollon nykybyrokratia ja hallinto riittäisi varmaan musertamaan heidänkin selkärankansa. Eihän kukaan ole kyennyt julkishallinnossa vieläkään musertamaan lääkäriliitonkaan voimia ja saanut lisättyä tarpeeseen koulutuspaikkoja. Eikä ole puhettakaan, että lääkäreille mietittäisiin järkeviä työvuoroja. Sen vuoksi jotkut tekevät edelleen teollistumisen alkuaikojen kaltaisella valvomisella ylipitkiä päivystyksiä, erilaisia hengen kannalta kriittisiä toimenpiteitä ja jopa kirurgisia operaatioita vaikka ovat valvoneet. Vaikka nykylääketiedekin tuntee väsymyksen aiheuttamat vaarat ja työn vuorotuksen terveellisemmät tavat, ei ne ole vielä kantautuneet terveydenhuollon terävimpänä pidetyn kärjen käyttöön.

Uskoisin, että sekä lääkäreiden että hoitajien koulutuksessa tullaan ottamaan huomioon, että potilaat pääsevät nykyisin itse katsomaan omat potilastietonsa. Jotta potilaan ei tarvitsisi jälkikäteen Omakannasta tietonsa luettuaan kysellä asiaa lääkäriltä, voi lääkärit ottaa tavaksi kertoa jo vastaanotolla potilaalle, miksi he aikovat kirjoittaa tähänkin käyntiin liittyvästä asiasta myös, että potilaalta puuttui toinen käsi. Kun potilasta on informoitu asiasta, potilaan ei tarvitse kotiin palattuaan ja Omakannasta luettuaan asiaa ihmetellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia niitä sairauskertomuksia ei mun mielestä pitäisi päästä potilaiden lukemaan. Ne tarttuu aina ihan väärin pikkuseikkoihin ja pahimmassa tapauksessa pitää jokin pieni virhe jälkikäteen korjata (olen mm. joutunut korjaamaan epäoleellisen pilkkuvirheen!) ja ne jälkikäteen korjaukset aiheuttaa ihan älyttömästi lisähommia ja paperitöitä.

Oikeasti, jos olette noin epäluuloisia / epävarmoja itsestänne niin ÄLKÄÄ KÄYKÖ LUKEMASSA niitä potilaskertomuksia. Ne on pääsääntöisesti tarkoitettu vain teidän hyväksi sairauksienne hoidossa ja niitä tarvitsevat vain lääkärit ja hoitajat ja kirjaukset tehdään teidän hoitoanne ja tulevia hoitojanne ajatellen.

Tämä on se ongelma asiakkaissa tai terveydenhuollossa potilaissa. Heillä tuppaa olemaan oma tahto. Harmi, kun heitä ei saa noin vain lääkittyä vuoteeseen ja tahdottomiksi. Voitaisiin terveydenhuollossa jatkaa samoja käytäntöjä kuin miekka ja kypärä.

Mitähän siitä tulisikaan, kun nykyään Suomen terveydenhuollossa olisi edes yksi Aurora Karamsinin, Florence Nightingalen tai edes Arvo Ylpön kaltainen uudistaja?

Terveydenhuollon nykybyrokratia ja hallinto riittäisi varmaan musertamaan heidänkin selkärankansa. Eihän kukaan ole kyennyt julkishallinnossa vieläkään musertamaan lääkäriliitonkaan voimia ja saanut lisättyä tarpeeseen koulutuspaikkoja. Eikä ole puhettakaan, että lääkäreille mietittäisiin järkeviä työvuoroja. Sen vuoksi jotkut tekevät edelleen teollistumisen alkuaikojen kaltaisella valvomisella ylipitkiä päivystyksiä, erilaisia hengen kannalta kriittisiä toimenpiteitä ja jopa kirurgisia operaatioita vaikka ovat valvoneet. Vaikka nykylääketiedekin tuntee väsymyksen aiheuttamat vaarat ja työn vuorotuksen terveellisemmät tavat, ei ne ole vielä kantautuneet terveydenhuollon terävimpänä pidetyn kärjen käyttöön.

Uskoisin, että sekä lääkäreiden että hoitajien koulutuksessa tullaan ottamaan huomioon, että potilaat pääsevät nykyisin itse katsomaan omat potilastietonsa. Jotta potilaan ei tarvitsisi jälkikäteen Omakannasta tietonsa luettuaan kysellä asiaa lääkäriltä, voi lääkärit ottaa tavaksi kertoa jo vastaanotolla potilaalle, miksi he aikovat kirjoittaa tähänkin käyntiin liittyvästä asiasta myös, että potilaalta puuttui toinen käsi. Kun potilasta on informoitu asiasta, potilaan ei tarvitse kotiin palattuaan ja Omakannasta luettuaan asiaa ihmetellä. 

Uudistus, jossa lääkäri selvittäisi potilaalle oikeasti hänen terrveydentilansa ja siihen vaikuttaviksi kokemansa asiat on loistava ajatus. Minkähänlaisella aikaviiveellä sen voi olettaa etenevän myös hiljalleen valmistuneiden tai erikoistuneiden lääkäreiden käytäntöihin?

Saattaisi lääkäritkin sellaisessa keskustelussa ymmärtää harkita, ettei ihan jokaista intiimeintä yksityiskohtaa kirjaa. Ihan hyvä, jos huomaavat, että terveydenhuollon kommunikaatiota voi tapahtua muuhunkin suuntaan kuin sanelimeen, joka ei vastaa, ellei lausunnot kirjaavalla hoitajalla jää joku täysin ymmärtämättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia niitä sairauskertomuksia ei mun mielestä pitäisi päästä potilaiden lukemaan. Ne tarttuu aina ihan väärin pikkuseikkoihin ja pahimmassa tapauksessa pitää jokin pieni virhe jälkikäteen korjata (olen mm. joutunut korjaamaan epäoleellisen pilkkuvirheen!) ja ne jälkikäteen korjaukset aiheuttaa ihan älyttömästi lisähommia ja paperitöitä.

Oikeasti, jos olette noin epäluuloisia / epävarmoja itsestänne niin ÄLKÄÄ KÄYKÖ LUKEMASSA niitä potilaskertomuksia. Ne on pääsääntöisesti tarkoitettu vain teidän hyväksi sairauksienne hoidossa ja niitä tarvitsevat vain lääkärit ja hoitajat ja kirjaukset tehdään teidän hoitoanne ja tulevia hoitojanne ajatellen.

Tämä on se ongelma asiakkaissa tai terveydenhuollossa potilaissa. Heillä tuppaa olemaan oma tahto. Harmi, kun heitä ei saa noin vain lääkittyä vuoteeseen ja tahdottomiksi. Voitaisiin terveydenhuollossa jatkaa samoja käytäntöjä kuin miekka ja kypärä.

Mitähän siitä tulisikaan, kun nykyään Suomen terveydenhuollossa olisi edes yksi Aurora Karamsinin, Florence Nightingalen tai edes Arvo Ylpön kaltainen uudistaja?

Terveydenhuollon nykybyrokratia ja hallinto riittäisi varmaan musertamaan heidänkin selkärankansa. Eihän kukaan ole kyennyt julkishallinnossa vieläkään musertamaan lääkäriliitonkaan voimia ja saanut lisättyä tarpeeseen koulutuspaikkoja. Eikä ole puhettakaan, että lääkäreille mietittäisiin järkeviä työvuoroja. Sen vuoksi jotkut tekevät edelleen teollistumisen alkuaikojen kaltaisella valvomisella ylipitkiä päivystyksiä, erilaisia hengen kannalta kriittisiä toimenpiteitä ja jopa kirurgisia operaatioita vaikka ovat valvoneet. Vaikka nykylääketiedekin tuntee väsymyksen aiheuttamat vaarat ja työn vuorotuksen terveellisemmät tavat, ei ne ole vielä kantautuneet terveydenhuollon terävimpänä pidetyn kärjen käyttöön.

Uskoisin, että sekä lääkäreiden että hoitajien koulutuksessa tullaan ottamaan huomioon, että potilaat pääsevät nykyisin itse katsomaan omat potilastietonsa. Jotta potilaan ei tarvitsisi jälkikäteen Omakannasta tietonsa luettuaan kysellä asiaa lääkäriltä, voi lääkärit ottaa tavaksi kertoa jo vastaanotolla potilaalle, miksi he aikovat kirjoittaa tähänkin käyntiin liittyvästä asiasta myös, että potilaalta puuttui toinen käsi. Kun potilasta on informoitu asiasta, potilaan ei tarvitse kotiin palattuaan ja Omakannasta luettuaan asiaa ihmetellä. 

Uudistus, jossa lääkäri selvittäisi potilaalle oikeasti hänen terrveydentilansa ja siihen vaikuttaviksi kokemansa asiat on loistava ajatus. Minkähänlaisella aikaviiveellä sen voi olettaa etenevän myös hiljalleen valmistuneiden tai erikoistuneiden lääkäreiden käytäntöihin?

Saattaisi lääkäritkin sellaisessa keskustelussa ymmärtää harkita, ettei ihan jokaista intiimeintä yksityiskohtaa kirjaa. Ihan hyvä, jos huomaavat, että terveydenhuollon kommunikaatiota voi tapahtua muuhunkin suuntaan kuin sanelimeen, joka ei vastaa, ellei lausunnot kirjaavalla hoitajalla jää joku täysin ymmärtämättä.

Sitä nopeammin, mitä enemmän potilaat aktiivisesti alkavat kyseenalaistaa nykyistä systeemiä. Aiemmin potilaan halutessa lukea oma sairaskertomuksensa pyrittiin siihen, että lääkäri tai ainakin hoitaja oli paikalla selventämässä, jos potilaalle tuli potilastiedoistaan jotain kysyttävää. Nyt, kun potilaat näkevät tietonsa vasta päästyään kotiin, voi aivan hyvin pyytää lääkäriä jo vastaanotolla kertomaan perustelut tiedoille, jotka hän aikoo sairaskertomukseen kirjoittaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hauskimpia on lähetteet vaikkapa polven röntgeniin, kun ne alkavat esim. "potilaalla masennustausta..." tai "pitkäaikaista alkoholin liikakäyttöä" tai vaikka "tupakoitsija, jolla todettu tuberkuloosi vuonna 2005". Parasta on kuitenkin se, että tämä masentunut voi olla aivan reipas ja hyväntuulinen, juoppo taas harvinaisen skarppi ja miellyttävä, ja se "tuberkuloottinen tupakoitsija" huippu-urheilijan näköinen fitness-mies.

Jos olet menossa polven röntgeniin, saattaa löydöksen pohjalta tulla eteen ortopedin konsultaatio ja siitä seurata päätös leikkaukseen. Anestesian (luultavammin spinaalipuudutuksessa tehtävä toimenpide) kannalta potilaan terveydentila on äärimmäisen olennainen osa anestesian suunnittelua. Anestesialääkäri päättää silloin mitä sedatoivia aineita voi käyttää ja kuinka paljon anestesian aikana. Samoin kipulääkitys toimenpiteen jälkeen (ja myös kipuläälitys ilman toimepidettä konservatiivisena hoitona) täytyy olla sellainen, mikä ei rasita maksaa, mikäli taustalla on runsasta alkoholin käyttöä. Kun potilas nukutetaan, hänen hengityksensä lamaantuu ja hänet intuboidaan (asetetaan hengitysputki) ja asetetaan toimenpiteen ajaksi hengityskoneeseen. Kun potilas extuboidaan (hengitysputki poistetaan) ei keuhkojen luonnollinen kapasiteetti välttämättä tupakoitsijalla palaudu samanlailla, kuten ei tupakoivilla. Siihen vaikuttaa myös erilaiset keuhkosaoraudet, kuten astma tai COPD (joka usein tupakoinnin aiheuttama). Tämä on anestesialääkärin erittäin tärkeä tietää etukäteen komplikaatioiden ennaltaehkäisemiseksi ja hoitamiseksi.

Myös leikkausalueen paraneminen saattaa heiketä tupakoitsijalla, sillä se vaikuttaa verenkierron toimintaan. Joitakin leikkauksia ei suoraan sanottuna kannata suorittaa (esim. selän luudutusleikkaus), mikäli potilas ei lopeta tupakointia. Poltan itsekin tupakkaa valitettavasti! 😂

Moni asia, joka tuntuu potilaasta leimaamiselta, on loppu viimein kuitenkin osa riskinarviointia ja vaikuttaa hoidon valintaan. Lääkärillä on hoitovastuu ja hänen tulee tietää millainen vaikutus hänen määräämillään lääkkeillä on potilaalle.

Toisen käden puuttuminen vaikuttaa toki erittäin epärelevantilta, mikäli olet käynyt vastaanotolla flunssan vuoksi. Se miksi kätesi puuttuu saattaa kuitenkin olla hyvinkin relevanttia, en tiedä onko siitä mainintaa papereissasi.

Kirjaaminen on erittäin vaikeaa ja vaatii kirjoittajaltaan harkintakykyä ja myös aikaa. Kiiressä tehty kirjaus voi olla hyvinkin kattava hoidon kannalta, mutta potilaasta loukkaava.

Olis ap:llekin helpompi vaan kertoa mikä se teksteissä mainittu asia on. Moni täällä varmasti osaisi auttaa ymmärtämään ja loppuis tää jankkaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Kyseessä on 32-vuotias nainen, jolla on erittäin suuri roikkuva häpyhuuli. Tulee nyt vastaanotolle flunssan takia..."

Öö tuota roikkuva häpyhuuli ei ole vastaava sairaus kuten raajan puuttuminen. Puuttuvan raajan vuoksi potilas on luultavasti joutunut käymään usein lääkärissä ja käyttänyt yhteiskunnan palveluja. Paitsi jos on afrikkalainen.

Roikkuvan häpyhuulen takia tuskin kellään on sairaskertomustekstejä 25 v ajalta.

No öö vaan itselles. Ap kertoi, että vaiva on yhtä nolo kuin peräpukamat mutta oikeastaan vain kosmeettinen haitta.

Kaikesta sitä ihmiset jaksaa nillittää, ei voi muuta sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Kaikesta sitä ihmiset jaksaa nillittää, ei voi muuta sanoa.

Läpinäkyvyyden perustarkoitus on, että muutkin kuin viranhaltijat pääsevät arvioimaan toimintaa. Julkinen mielipide on tärkeää demokraattisen yhteiskunnan kehittämisessä, emme elä viranomaisten johtamassa valtiossa. Medialla ei kuitenkaan ole ollut, eikä vieläkään ole pääsyä potilastietoihin, jolloin julkinen mielipide ja keskustelu voi perustua vain yksittäisten asiansa julkituovien potilaiden keskustelun avauksiin.

Minusta kyse ei ole nillittämisestä, vaan loistavasta avauksesta terveydenhuollon toiminnan ja erityisesti kirjausten ongelmista. Tähän saakka on saatu lähinnä lukea vitsikirjoista lääkäreiden hulluja kirjauksia. Nyt niitä voidaan arvioida yhdessä siltä näkökulmalta miten potilas kokee ne.

Tämäkin ketju on minusta loistava työkalu terveydenhuollon tietojen keruun kehittämiselle. Yhteenvetona voisi todeta, että kirjauksissa on paljon parannettavaa. Laki antaa mahdollisuuden lääkäreille huomioida potilaankin näkökulma kirjauksissa, joten miksi sitä ei tehdä?

Tällainen keskustelu voisi tapahtua suoraan Kannassakin, jos potilaalla olisi itsellään mahdollisuus ottaa kantaa tai jopa täydentää lääkärin kirjauksia omilla näkemyksillään (vaikka eri värillä joka näkyisi vain hoitavalle yksikölle tai jonka saisi piiloon jos halutaan tutkia jotain laajemmin vain lääkärin kirjausten pohjalta).

Kehittämistä on. Jokaista roikkuvaa häpyhuulta sinne ei ole eikä tulla kirjaamaankaan, joten ehkä sellaista kirjatessaan lääkäri osaisi sinne esitettyyn kysymyksen vastaukseen kirjata tarkentavia syitä kirjauksen merkityksestä. Tai lääkäri voisi todeta sellaisen niin vähämerkityksiseksi, että jättää jatkossa turhat kirjaukset väliin.

STM:n ohjeen mukaan "Potilasasiakirjamerkinnöistä tulee käydä ilmi keskeiset hoitoon liittyvät seikat tarpeellisessa laajuudessa.". (https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/112073/URN%3aNBN%3afi-fe201504225719.pdf?sequence=1)

STM:n asetuksen mukaan "Potilaskertomukseen tulee tehdä merkinnät jokaisesta potilaan palvelutapahtumasta. Palvelutapahtumia koskevista tiedoista tulee tarpeellisessa laajuudessa käydä ilmi tulosyy, esitiedot, nykytila, havainnot, tutkimustulokset, ongelmat, taudinmääritys tai terveysriski, johtopäätökset, hoidon suunnittelu, toteutus ja seuranta, sairauden kulku sekä loppulausunto." (http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2009/20090298)

Ne, jotka väittävät, että potilaskertomukseen pitää kirjata kaikki mahdollinen, jota ehkä joskus jossain tilanteessa jonkun toisen sairauden tutkimuksen tai hoidon yhteydessä ehkä voidaan tarvita, ovat väärässä. 

Potilaskertomukseni alkoi: 45-vuotias nainen, jolla depressio. Ihmeellinen aloitus, kun miettii, että kävin paksusuolen tähystyksessä. Laitettiin mielestäni sen turvaksi, jos olisin sattunut valittamaan toimenpiteen suorittaneesta lääkäristä tai hoitajasta. Erittäin täykeitä, ei tervehditä, ei kerrota mitään toimenpiteen luonteesta jne. Paikalle kiireellä pyyhkäissyt lääkäri sanaakaan sanomtta työntää letkua peräsuoleen. Kysäisin sitten, että kuka hän mahtaa olla ja hieman arvostelin touhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän takia niitä sairauskertomuksia ei mun mielestä pitäisi päästä potilaiden lukemaan. Ne tarttuu aina ihan väärin pikkuseikkoihin ja pahimmassa tapauksessa pitää jokin pieni virhe jälkikäteen korjata (olen mm. joutunut korjaamaan epäoleellisen pilkkuvirheen!) ja ne jälkikäteen korjaukset aiheuttaa ihan älyttömästi lisähommia ja paperitöitä.

Oikeasti, jos olette noin epäluuloisia / epävarmoja itsestänne niin ÄLKÄÄ KÄYKÖ LUKEMASSA niitä potilaskertomuksia. Ne on pääsääntöisesti tarkoitettu vain teidän hyväksi sairauksienne hoidossa ja niitä tarvitsevat vain lääkärit ja hoitajat ja kirjaukset tehdään teidän hoitoanne ja tulevia hoitojanne ajatellen.

Tämä on se ongelma asiakkaissa tai terveydenhuollossa potilaissa. Heillä tuppaa olemaan oma tahto. Harmi, kun heitä ei saa noin vain lääkittyä vuoteeseen ja tahdottomiksi. Voitaisiin terveydenhuollossa jatkaa samoja käytäntöjä kuin miekka ja kypärä.

Mitähän siitä tulisikaan, kun nykyään Suomen terveydenhuollossa olisi edes yksi Aurora Karamsinin, Florence Nightingalen tai edes Arvo Ylpön kaltainen uudistaja?

Terveydenhuollon nykybyrokratia ja hallinto riittäisi varmaan musertamaan heidänkin selkärankansa. Eihän kukaan ole kyennyt julkishallinnossa vieläkään musertamaan lääkäriliitonkaan voimia ja saanut lisättyä tarpeeseen koulutuspaikkoja. Eikä ole puhettakaan, että lääkäreille mietittäisiin järkeviä työvuoroja. Sen vuoksi jotkut tekevät edelleen teollistumisen alkuaikojen kaltaisella valvomisella ylipitkiä päivystyksiä, erilaisia hengen kannalta kriittisiä toimenpiteitä ja jopa kirurgisia operaatioita vaikka ovat valvoneet. Vaikka nykylääketiedekin tuntee väsymyksen aiheuttamat vaarat ja työn vuorotuksen terveellisemmät tavat, ei ne ole vielä kantautuneet terveydenhuollon terävimpänä pidetyn kärjen käyttöön.

Uskoisin, että sekä lääkäreiden että hoitajien koulutuksessa tullaan ottamaan huomioon, että potilaat pääsevät nykyisin itse katsomaan omat potilastietonsa. Jotta potilaan ei tarvitsisi jälkikäteen Omakannasta tietonsa luettuaan kysellä asiaa lääkäriltä, voi lääkärit ottaa tavaksi kertoa jo vastaanotolla potilaalle, miksi he aikovat kirjoittaa tähänkin käyntiin liittyvästä asiasta myös, että potilaalta puuttui toinen käsi. Kun potilasta on informoitu asiasta, potilaan ei tarvitse kotiin palattuaan ja Omakannasta luettuaan asiaa ihmetellä. 

Uudistus, jossa lääkäri selvittäisi potilaalle oikeasti hänen terrveydentilansa ja siihen vaikuttaviksi kokemansa asiat on loistava ajatus. Minkähänlaisella aikaviiveellä sen voi olettaa etenevän myös hiljalleen valmistuneiden tai erikoistuneiden lääkäreiden käytäntöihin?

Saattaisi lääkäritkin sellaisessa keskustelussa ymmärtää harkita, ettei ihan jokaista intiimeintä yksityiskohtaa kirjaa. Ihan hyvä, jos huomaavat, että terveydenhuollon kommunikaatiota voi tapahtua muuhunkin suuntaan kuin sanelimeen, joka ei vastaa, ellei lausunnot kirjaavalla hoitajalla jää joku täysin ymmärtämättä.

Laki edellyttää jo nyt lääkärin selvittämään potilaan terveydentilan. Ei pitäisi olla viivettä sen tapahtumiseen, koska sen kuuluu olla nykylain valossa käytäntö. Eikä se selvitys taida todellakaan olla jälkikäteen lähetetty potilaskertomus, joka monissa paikoissa taidetaan jättää lähettämättäkin. Miten siihen potilaskertomukseen saa selvyyden, kun siinä ei ole lääkärin puhelinnumeroa tai edes sähköpostiosoitetta?