Lue keskustelun säännöt.
Aika erota? Miehen lääkäristä saamat sydänlääkkeet eivät hetkauttaneet minua mitenkään
28.02.2025 |
Miten te olette reagoineet kumppanin "lopun elämän" reseptilääkityksiin? Pitää vielä taustoittaa, että mies oli itse täysin välinpitämätön diagnoosin suhteen. Hän väitti, ettei ollut edes katsonut mitä lääkäri kirjoitti. Rytmihäiriöihin oli siis lääkitys. Nyt on kulunut jo useampi viikko, eikä minua ole asia vaivannut. Rakkaus on kai loppu? Yhdessä oltu 20 vuotta.
Kommentit (12)
Miehesihän voi ap elää vaikka kuinka kauan. Mä olen syönyt rytmihäiriöihin lääkkeitä 17-vuotiaasta tänne 51v asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sitä pitäisi sitten reagoida? Ihmetellä sitä suhteen/elämän loppuun asti?
Varmaan riippuu myös sen sairastuneen käytöksestä. Mun ex kun sai diagnoosin, niin meidän suhde kääntyi hoivasuhteeksi heti, vaikkei mitään arkeen vaikuttavaa oireilua ollut. Oli vielä pienet lapset siinä, niin raskasta hoitaa kaikki lasten ja kodin asiat ja mies vain aktiivisesti sairasti Tai no, pelata jaksoi kylllä ja ruualle riensi hyvin tarmokkaasti. Leikkauksen jälkeen hoidin miehen kuntoon, mutta ei suostunut enää normaaliin perhe-elämään, oli niin tottunut passuuttamaan itseään. Ero tuli.
Mun miehellä myös lääkitys rytmihäiriöön, oliskohan ollut n. 10v. En kyllä reagoinut mitenkään, hyvä että sai lääkkeet ja rytmihäiriöt pysyneet poissa.
Onko tämä joku outo provo vai onko ap jotenkin vinoutunut, ehkä joku mt-ongelma? En käsitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voimaannu, ota ero, hommaa kissa ja puinen hiomaton puudildo, ja nuohoa toosaasi lähiöyksiössä loppuelämäsi
Miksi ihmeessä miehen lääkityksen saaminen pitäisi tuntua jotenkin ihmeellisen hetkauttavalta? Ihan tavallinen elämään kuuluva asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma isäni teki lapsuudessani itsestään martyyrin, kun sai sydänlääkkeet. Häntä piti sen jälkeen sääliä ja hän sai vaan "lepäillä". Äitinikin teki asiasta ison numeron ja pelotteli meitä lapsia sillä asialla. Varjosti koko lapsuuttani ja nuoruuttani tosi raskaasti tuo asia. Nyt isäni on 86 vuotias ja elää itsenäisesti kotonaan. Äitini sen sijaan kuoli yllätten 72 vuotiaana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minä ainakin järkytyin kuin lapseni sai 30 vuotiaana lopun elämän kilpirauhaslääkityksen. Aika tunteetonta, jos läheisen sairaus ei herätä yhtään mitään surullisia tunteita.
No en ole kyllä reagoinut mitenkään kun ei se vaikuta mitenkään meidän elämään.