Mikä on tyhmin kysymys, joka sinulta on ikinä kysytty?
Vai oletko itse möläyttänyt jonkun tyhmän kysymyksen?
Kommentit (525)
Naapuri on äärimmäisen tyhmä. Kerran tulin kaupasta kanssa ostoskassin, josta törrötti ruokaostoksia. Tuo naapuri sitten iloisesti tervehti ja kysyi: "Kaupastako tulossa?" Katsoin häntä monttu auki kuin mitäkin idioottia. En edes vastannut kysymykseen, johon hän varmasti jo vastauksen tiesikin. Ihme tolvana!
Seuraavana päivänä sitten olin viemässä roskia ja tuo naapuri sattui katokseen yhtä aikaa. Arvaatte varmaan mitä kysyi: "Roskiako viemässä?" Olin niin äimistynyt, että mollotin häntä kuin ruttotautista. Tällä kertaa toivuin kuitenkin nopeasti hämmennyksestäni ja vastasin ystävällisesti: "Kyllä, olen viemässä roskia."
Ei ole sen jälkeen tyhmiä kysellyt eikä puhunut minulle mitään muutakaan. Harmi, koska itse olen melkoinen small talk -ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastin nuorempana hevosia, ja hoitohevoseni oli shetlanninponi, siis sellainen metrin korkuinen. Olin luvannut lähteä taluttamaan sitä pikkulasten tunnille, ja laittelin sitä valmiiksi, kun ponin ratsastajaksi määrätty lapsi tuli isänsä kanssa taputtelemaan sitä. Tunnille oli lähdössä myös hevosia, joita laitettiin kuntoon siinä lähettyvillä, ja tämä isä sitten ihan tosissaan kysyi hoitoponiani osoittaen: "Kuinka kauan tämän kestää kasvaa yhtä isoksi kuin nuo muut?"
tää oli jotenkin söpö :'DD
No joo, itsekin myöhemmin tuolle naureskellen juttelin ponille, että "voi pieni poninrääpäle kun jouduit töihin vaikket ole vielä edes aikuinen!" :D Ja poni oli kyllä jo aika vanha, viisitoistavuotias. Oli sillä ollut aikaa kasvaa!
Kai tietämättömälle miesparalle vastattiin miten asia on, ettei toiste saata itseään tuossa asiassa naurunalaiseksi?
Baarissa valomerkin jälkeen multa tuli joku vanhempi herrasmies kysymään, onko mulla p*llu. "Koska jos on, niin mä voin panna sua." Se jäi inttämään aika pitkäksi aikaa. Koitti vielä imarrellakin. Kuulemma mussa oli jotain tosi uniikkia. No varmasti.
Olen kolmekymppinen mies. Mua luullaan aika usein naiseksi jostain syystä. Johtuu kai pienestä koosta. Ikäkin arvioidaan melkein aina päin prinkkalaa. Silti edelleen se vaan vetää aina mykäksi, kun kysellään sukupuolta tai ihmetellään, onko nimeni (perinteinen miehen nimi) nykyisin sukupuolineutraali.
Olen kotoisin Torniosta, ja muutin töiden perässä Pirkanmaalle. Kun esittelin itseni, ja kerroin mistä olen kotoisin, niin eräs työkaveri kysyi että "Miten olet oppinut noin hyvin suomen kielen?" Luuli vissiin että Tornio on jossain Ruotsissa.
Kerroin toivotusta raskaudestani äidilleni, ja ensimmäinen kysymys oli "mihin te ne kissat laitatte?". Meillä on siis kaksi kilttiä sisäkissaa, jotka ovat antaneet vauvan olla ihan rauhassa. Joka kerta äiti jaksaa kysellä ja kauhistella kissojen ja vauvan yhteiseloa. Annetaan niiden jopa nukkua ihan samassa huoneessa! Hui kauhistus!
Mulle soitti töihin ihminen todella tavallisella nimellä, esim. Liisa Virtanen. Kun sanoin, että tarvitsen syntymäajan, nimellä löytyy liian monta, hän kysyi "ai onko meitä muitakin samannimisiä?" Ja voin luvata että kysymys ei ollut sarkastinen..
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen lapsikoru jossa on kaikki viisi lastani rivissä. Eräs nainen katsoi korua ja kysyi että onko nuo kaikki sinun omia lapsia. Siis häh? Kenen sitten? En ole ainakaan mummoiässä vielä..
Kyllä ihmisillä voi olla muitakin rakkaita lapsia kuin omia. Minusta ei olisi yhtään ihmeellistä, että omien lasten kuvien lisäksi olisi voinut olla vaikka kummilapsia, varsinkin kun viisi lasta on suurimmassa osassa Suomea hyvinkin harvinainen määrä omia lapsia.
"Oletko vasenkätinen?" No miltä näyttää, kun kirjoitan vasemmalla kädellä??
Vierailija kirjoitti:
Tatuoinneista: Ootsä ajatellut, että noi ei ikinä lähde pois?
Juu en ole, luulin, että lähtevät pesussa. :)
Joo, mulla sama juttu :D toinen kanssa, et kai tiiät että noista lävistyksistä jää arvet? Tai ettei sun korvat tuu palautuun venytyksistä samanlaisiksi kun ennen. No shit sherlock
Noin kolmekymppisenä ensimmäisenä työpäivänä uusi työkaveri tiedusteli, että oletko sinä täällä taksvärkissä?
En näytä yhtään ikäistäni nuoremmalta.
Oletko sä joku gigolo? Qué?! M29 ja latino
Vierailija kirjoitti:
Eräs ihan aikuinen nainen n. 25v. kysyi, että miksi ton koiran suusta tulee savua, kun koiran hengitys höyrysi pakkasella
Heh oisit vastannu et se just kävi röökillä:D
Vierailija kirjoitti:
Mummoni: ootko sä alkanu harmaantumaan? Vaikka olen jo 33 v., niin juu, en todellakaan ole.
Eräs tuttavani, terkut vaan Pia, on alkanut harmaantua kolmekymmentä täytettyään. Värjää tummaksi hiuksiaan, mutta aika usein näkyy hupaisa tyvikasvu, hopeanharmaa.
Kanadassa kyseltiin kovasti, että milloin me suomalaiset aletaan suomen opiskelu. Monta kertaa jouduin kysymään, mitä hän oikein tarkoittaa, kunnes selvisi, että hän luuli englannin olevan äidinkieleni ja suomi opetellaan vain koulussa.
Ajatteli myös muista Euroopan maista samoin...
Vierailija kirjoitti:
Huoh osa vastauksista ei edes ollut oikeita kysymyksiä esim jos joku kysyy "lenkillekkö ollaan menossa?" Niin tottakai se nyt huomaa että olet menossa lenkille mutta koittaa vaan saada pientä keskustelua aikaan..
Samaa olin tulossa sanomaan. Se on small talkia, ei sitä, etteikö kysyjällä olisi silmiä päässään.
"Voiks sä viedä roskat?" kysyi mies kun olin 39 asteen kuumeessa. Sil oli kuulemma kaikkee muutakin tekemistä. Mies kyl tiesi paljon mulla on kuumetta, mut näytin varmaan siltä ettei mulla ole kummempaa tekemistä, kun makasin vaan peiton alla.
Oletko ajatellut laihduttaa? Lapsi oli vajaan viikon silloin ja maha oli vielä näkyvissä.
Oikeastiko tarkoituksella teitte lapsen? Huvikseni minä itkeskelin,sinullekin ystäväni, lapsettomuuttamme.
Nämä olivat todella typeriä ja loukkasivat syvältä.
Voiko teekupista juoda kahvia?
Voiko jätskiä syödä muovikupista?
Miksi olet noin lyhyt?
Eihän liikuntaa tarvitse harrastaa jos on laiha?
Vastaan työpuhelimeen: oletko töissä?
Kaikkien aikojen typerin on potkujen jälkeen esitetty kysymys:
Miksi et mene töihin? ❤
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harrastin nuorempana hevosia, ja hoitohevoseni oli shetlanninponi, siis sellainen metrin korkuinen. Olin luvannut lähteä taluttamaan sitä pikkulasten tunnille, ja laittelin sitä valmiiksi, kun ponin ratsastajaksi määrätty lapsi tuli isänsä kanssa taputtelemaan sitä. Tunnille oli lähdössä myös hevosia, joita laitettiin kuntoon siinä lähettyvillä, ja tämä isä sitten ihan tosissaan kysyi hoitoponiani osoittaen: "Kuinka kauan tämän kestää kasvaa yhtä isoksi kuin nuo muut?"
tää oli jotenkin söpö :'DD
No joo, itsekin myöhemmin tuolle naureskellen juttelin ponille, että "voi pieni poninrääpäle kun jouduit töihin vaikket ole vielä edes aikuinen!" :D Ja poni oli kyllä jo aika vanha, viisitoistavuotias. Oli sillä ollut aikaa kasvaa!
Kai tietämättömälle miesparalle vastattiin miten asia on, ettei toiste saata itseään tuossa asiassa naurunalaiseksi?
Myöhemmin ajattelin, että olisi pitänyt selittää ponin ja hevosen ero, mutta olin silloin ujohko teini ja jotenkin hämmästyin sitä kysymystä niin paljon, etten osannut sanoa mitään. Toivottavasti mies ei enää luule poneja hevosenpoikasiksi!
"Onko toi oikee?" Syntymämerkistäni jalassa.
"Mitä kieltä Suomessa puhutaan?" Ruotsalainen kollega.
Idea olikin siinä, ettei kysyjä tiennyt niiden olevan eri valtioita. Mutta jos se ei mielestäsi ole tyhmää niin mikäs siinä.
- 16