Mikä on tyhmin kysymys, joka sinulta on ikinä kysytty?

Saiksä?

Töissä kävi pääkonttorilta ylempi johtaja jututtamassa kaikkia toimipisteemme työntekijöitä. Huoneessamme kyseli ensin kahdelta miesinsinööriltä töihin liittyviä juttuja. Viimeisen sermin takana työskentelin minä nuori naisinsinööri ja tuo johtaja (nyk. pääministeri) katsoi minua ja kysyi " kiusaako nuo miehet?", Veti aika sanattomaksi kun minä kuitenkin tein samoja töitä (tai matemaattisesti kaikista haastavimmat työt) kuin miehet mutta minulta ei voinut kysyä mitään työhön liittyvää. No ajattelin sitten etteipä tuo kysymys kertonut minusta vaan sen esittäjän arvomaailmasta...

Olen baarimikko(tai tässä tapauksessa maija),joten paljon tulee tyhmiä kysymyksiä,mutta päällimmäisenä tulee mieleen tämä;

Asiakas: hei,yksi kossuvichy ja jäger,kiitos.

Valmistan juomat ja ojennan asiakkaalle, jonka jälkeen hän kysyy:

Niin kumpi on kumpi?

Toki vastaan asiallisesti,mutta jää ihmetyttämään jos hän osaa juomat tilata,että eikö tiedä vichyn olevan väritöntä...

Lisäksi nykyään lähes poikkeuksetta nuoret tytöt,jotka tulevat alalle,kysyvät kuinka kahvia keitetään tai miten lattia pestään. Toki ymmärrän että on eri tapoja pestä lattia yms,tai kahvinkeittimiä on monennäköisiä, mutta kun niitä ihan perusjuttuja ei tiedetä...

Olen ope, joten kuulen aika paljon tyhmiä(kin) kysymyksiä. Ehkä tyhmimmästä päästä oli huoltaja, joka kolmikantakeskustelussa tiedusteli, onko se peruskoulun ysiluokkakin vielä pakollinen. Mitäpä siihen kuin naama peruslukemilla, että joo, peruskoulu on tosiaan yhdeksänvuotinen ja kokonaisuudessaan pakollinen. Kyseinen huoltaja oli vielä senikäinen, että on itsekin käynyt peruskoulun. Tai sitten ehkä ei...

Oppilas sai konseptipaperin ekan sivun täyteen tekstiä. Kysymys: Käännänkö mä nyt tätä sivua?

Joo, siinä konsussa on neljä liuskaa, eikä niitä kolmea tarvitse jättää tyhjäksi. Eli vastaus: Käännä toki.

Nykyään aina, kun jaan oppilaille jonkin tekstin, esim. runon, novellin, uutisen tai mitä tahansa, luokasta joku aina kysyy, että pitääkö tää lukea. Tähän joskus vastaan, että ei tietenkään, jaoin ne teille, että voisitte käyttää tämän äikäntunnin paperilennokeiden tekoon.

Urani alussa tätä ei muuten kysytty; silloin oppilaille oli ihan itsestään selvä asia, että äikänopa jakaa luettavia tekstejä ja ne sitten tosiaan luetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Istuin portailla ja joku tuli kysymään, osaanko kävellä. Olen siis sokea, ja tästä tietysti seuraa, ettei käveleminen ole mahdollista. :)

Hyvin kirjoitat sokeaksi.

Nyt huomaa, miten paljon hyötyä on yläasteella opetetusta 10-sormijärjestelmästä, kirjoitus sujuu hyvin sokkona.

Teininä pienen kylän terveyskeskuksessa opiskelupaikkakunnalla lääkäri kysyi et onko lääkeaineallergioita. Vastasin että kyllä, penisilliini.

Lääkäri kysyi että voinko silti ottaa sitä... Hämmennyin kyllä hiukan.

- olen värisokea

- jaaha! *ilahtuneesti* minkäs värinen tää on! *osoittaa jotain*

Aina, kun annan oppilaille tehtäväksi hankkia romaanin luettavaksi, osa hämmentyy kovasti. Joka lukutunti pari oppilasta tulee kirja kourassa kysymään, että hei ope, onko tämä romaani. Jos oltaisiin kolmannella luokalla, niin en ihmettelisi, mutta sama meno on ysiluokalla, vaikka koko yläkoulu on kirjallisuuden tunneilla käsitelty fiktion, proosan, novellin ja romaanin jne. käsitteitä ja luettu romaaneja. Osa vain ei opi, vaan heidän pitää joka kerta varmistua kunkin kirjan romaaniudesta ja kysyä sama erikseen Viisikko-kirjasta, Pottereista, Häräntappoaseesta, Tuntemattomasta sotilaasta jne.

Tämä tapahtui 90-luvun lopulla, mutta muistan sen aina. Olin monen vuoden työttömyyden ja hoitovapaajakson jälkeen saanut julkiselta puolelta puolen vuoden palkkatukipaikan. Olin ihan onnesta soikeana. Vein lapsen päiväkotiin ja jatkoin siitä bussilla työpaikalle. Samalla bussipysäkillä oli monesti myös nainen, joka oli samassa paikassa vakitöissä eri osastolla, hän oli ollut siellä varmaan parikymmentä vuotta.

Pikkuhiljaa naamat tuli tutuiksi ja juteltiin niitä näitä. Kerran sitten hehkutin, miten mukava oli päästä töihin vuosien kotiäitiyden jälkeen. Nainen vastasi, että "sepä on kiva juttu - vai onko?".

Nainen varmaan luuli, että työttömät laitetaan pakolla töihin. Menin tuosta ihan sanattomaksi, mutta olisi pitänyt kysyä, että oliko hän huomannut, millainen lama Suomessa oli. Tuon jälkeen en enää viitsinyt jutella, nyökkäsin vain huomenet.

Mulla on sellainen lapsikoru jossa on kaikki viisi lastani rivissä. Eräs nainen katsoi korua ja kysyi että onko nuo kaikki sinun omia lapsia. Siis häh? Kenen sitten? En ole ainakaan mummoiässä vielä..

Ootko poika vai tyttö? 

Ei nyt ehkä ainoa tyhmä kysymys mutta ekana tuli mieleen. Olin ala-asteikänen ja koiran kanssa lenkillä, kun jotkut pojat huus tuon kysymyksen perääni.

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä kastu, kun ajat moottoripyörällä? Joo ulkona kastuu, jos siellä sataa. Ja noin kolmenkymmenen vuoden aikana, kun oon ajanut sateella, niin aina olen kastunut.

Mikset sä käytä sateenvarjoa?

Yli 3-kymppinen, näennäisesti asiallisen ja fiksun oloinen rouva kysyi: "Puhuvatko savolaiset englantia savon murteella?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö sä kastu, kun ajat moottoripyörällä? Joo ulkona kastuu, jos siellä sataa. Ja noin kolmenkymmenen vuoden aikana, kun oon ajanut sateella, niin aina olen kastunut.

Mikset sä käytä sateenvarjoa?

Meinaa hajota satasen vauhdissa. Kaupungissa käytän kyllä.

Aika tyhmiä olivat nuo tähän ketjuun kirjoittaneet jotka eivät ilmeisesti tiedä että sokeakin voi käyttää tietokonetta ja internetiä.

Voiko vegaanit käyttää mikroa?

''Miks oot noin pitkä?''

En nyt sentään yläasteen jälkeen ole tuota kauheammin kuullut, mutta että osasi ärsyttää epävarmaa minua, kun joku pieni kaveri tulee varvistelemaan viereen ja kysymään miksi olen pitkä. Ja siis en ollut mitenkään poikkeuksellisen pitkä, vajaa 160-senttinen kun ala-aste päättyi ja nyt hippasen yli 170-senttinen. 

Vierailija kirjoitti:

Kun kysyin eräältä naispuoliselta tuttavalta että paljonko kello on

niin hän kysyi vastakysymyksen:

-ai nyt?

Tässä mentiin jo aika himmeellä sektorilla :)

Teki mieli vastata että ei tietenkään nyt vaan huomenna klo 18:36, mutta ajattelin että ehkä on parempi olla vaan hiljaa.

-M52-

Haha. Mulle tuli kyllä tästä mieleen, että saattoiko hän kuulla kysymyksesi väärin? Tai jos kuuli oikeinkin, niin jos häneltä keskeytyi jokin työ/ajatus, niin ei heti oikein saanut aivojaan siirrettyä tilanteeseen? Itse kun olen vaikka koneella ja joku kysyy multa jotain, niin vaikka kuulen sen, tarvitsen muutaman sekunnin sanotun asian ymmärtämiseen ja saatan kysyäkin "ai mitä?".