Kasarimuistelot - peukuttakaa jos muistatte nämä
Keksikää lisää ehtoja 80-luvun juttuja, joilta ei voinut välttyä. Mitä ollaan jo unohdettu? Kuka muistaa vielä vaikkapa banaani- ja mansikkakaktukset?
Kommentit (706)
Vierailija kirjoitti:
Stacca co
stakka bo?
Napakymppi! Kaikki katsoi sitä. Speden pelit alkoi. Kaikki katseli sitäkin. Telkkua katseltiin tiettynä aikana, joka määritteli usein lauantaisin sen, mihin aikaan mennään saunaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Stacca co
stakka bo?
Stacca co = stockkan oma teinimallisto
Tuosta 911 tuli mieleen - Hello, I'm William Shatner...
Kiivi! Sitä oli kaikkialla, kakuissa, juomissa, leivoksissa, salaateissa.. hittihedelmä.
Mutta mä kaipaan eniten sitä yhteisöllisyyttä, jota vielä oli 80-luvulla. Oikeastaan sen jälkeen ei ole enää ollut.
Niin ja seuramatkat! Haettiin aina R-kiskalta tai matkatoimistosta kavereiden kanssa esitteitä. Sitten niitä tutkittiin ja suunniteltiin kovasti matkoja. Ei niille oikeasti menty. Se suunnittelu oli vaan niin hauskaa. Tietty sitten kun perheen kanssa mentiin jonnekin Mallorcalle, se oli iso juttu! Loppuvuosikymmenellä matkustelu oli jo tavanomaisempaa. Tuli reilaamiset ja muut reissut.
Oli myös sellaisia " vanhanajan tekstareita", kuin kaverien välinen vihko, jota aina vaihdettiin koulussa ja siihen kotona kirjoiteltiin toiselle tarinoita ja sitten taas toisinpäin. Jotenkin ihan hullua että tuollainen vihko oli käytössä omana elinaikanani eikä tekstareista ja chateista tai mistään vielä mitään tietoa : D hurjaa vauhtia mennyt kehitys etiäppäin, mitähän lienee maailmassa 2040!?!
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
ABC The Lexicon of Love ❤❤❤
Mun suuri ensirakkaus äänitti c-kasetille The look of Loven ja antoi synttärilahjaksi. Vieläkin tallessa =)
Niinpä, musiikkia äänitettiin todellakin kasetille radiosta! : D ei ollut vielä spotifyta youtubea tai muuta, josta sai aina haluamansa kappaleen kuunneltavaksi ilman että piti kelata nauhaa :')
Sai luuhata päivät pitkät kavereiden kanssa ilman että kukaan soitteli perään ☺. Rakennettiin puumajoja , hypittiin hyppynarulla, tehtiin ja ammuttiin ritsanpaukkuja.
Tarrat oli kova juttu. Muistan olleeni ihan onnesta soikeana kun sain sellaisia paksuja "ilmatyynytarroja" joill oli kupusilmät ja niiden sisällä joku rae. Ja hologrammitarrat oli hienoja, sellaiset, jotka vaihtoi kuvaa kun sitä tarraa käänteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vela - 72 kirjoitti:
ABC The Lexicon of Love ❤❤❤
Mun suuri ensirakkaus äänitti c-kasetille The look of Loven ja antoi synttärilahjaksi. Vieläkin tallessa =)
Niinpä, musiikkia äänitettiin todellakin kasetille radiosta! : D ei ollut vielä spotifyta youtubea tai muuta, josta sai aina haluamansa kappaleen kuunneltavaksi ilman että piti kelata nauhaa :')
Ja sitten otti päähän, jos radiojuontaja meni mölisemään jotain juontoa siihen kappaleen päälle.
Kahdeksankytluvulla ruoka oli vielä hyvää ja tervellistä, samoin merkkarit ja sipsit, ei ollut lisäaineita hei! Muutenkin eläminen oli silloin paljon leppoisampaa ja mukavampaa jotenkin, tätä ei haluais sanoa ääneen mut, hui, piti mennä tapaamaan ihmisiä kun ei ollut somea. Nyt on vähän nostalginen olo näitä lukiessa, kaipaan sitä kanssakäymistä ilman somea, ei ollut nettikiusaamista ja kaikkien kokoaikaista haukkumista aiheesta ja aiheetta.
Kolmion muotoiset Trip-mehut, leipäkoneet ja keräiltävät reseptikortit. Niitä tuli kotiin samalla tavalla kuin kirjakerhon kirjoja, eli pitää mainita kirjakerhotkin tietty! Kerhoista tulee mieleen tyttökerhot ja niiden leirit! Siten muistan vielä Jippo-lehden, jossa oli aina joku kiva rakennettava juttu. Tykkäsin siitä tosi paljon, mutta se lehti kai lakkasi ilmestymästä aika pian. Ai niin! Sudenpentujen käsikirja! Sekin oli kiva vaikken partiossa ollutkaan koskaan.
Levyraati, Thilia thalia thallallaa, Valehtelijoiden klubi.
Music television, ISOT tupsupipot joiden tupsujen lankoja vaihdettiin kavereiden kanssa 😀, levyraati.
Mä olen vissiin liian vanha tähän muisteloon, kun en muista ekalta sivulta kunnolla kun MicMacit, neonvärit ja olkatoppaukset ja ne ainoot MicMacin farkutkin mulla oli jo 70-luvulla. Tamacotchit nyt ei ole kasaria nähnytkään, kuten ei Pokemonitkaan. Molemmat selkeitä ysärituotteita 90-luvun lopulta.
Vierailija kirjoitti:
Kolmion muotoiset Trip-mehut, leipäkoneet ja keräiltävät reseptikortit. Niitä tuli kotiin samalla tavalla kuin kirjakerhon kirjoja, eli pitää mainita kirjakerhotkin tietty! Kerhoista tulee mieleen tyttökerhot ja niiden leirit! Siten muistan vielä Jippo-lehden, jossa oli aina joku kiva rakennettava juttu. Tykkäsin siitä tosi paljon, mutta se lehti kai lakkasi ilmestymästä aika pian. Ai niin! Sudenpentujen käsikirja! Sekin oli kiva vaikken partiossa ollutkaan koskaan.
Joo, meille tuli Jippo tai sen edeltäjä 70-luvulla, isän kanssa sitä värkkäiltiin, oli kiva. 80-luvulla sitten mulle tuli Koululainen ja lisäksi muistan sen KOPin Hakki Hamsterin, sillä oli ainakin aluksi joku jäsenlehti.
Piipparit ja lällärit loppukasarina! Oli se jännää kuunnella muiden puheita LA-kanavilla ja sitten kun sai oman lällärin, oltiin niin polleaa että :D Ja kundikaverillani oli piippari. Olin itse 16 ja BF viikon kurssin jälkeen 18-vuotiaana vartija. Niillä kaikilla oli piipparit. Steissin akvaariossa hengailtiin ja jos oli asiaa, eikä toinen ollut paikalla, soitettiin johonkin telepalveluun tms. joka piippasi kundikaverin piippariin mitä oli asiaa :D
Vierailija kirjoitti:
Täällä on liian nuorta porukkaa, ne luulee että ysäri oli kasari 😂
Tai ehkä ne parat elää jossain haavemaailmassaan, jossa vuosikymmenet on sekaisin 🤔
Samaa ihmettelin!
Täysi-ikäistyin vuosikymmenen alussa ja ketjussa on toistaiseksi ollut todella vähän mitään, mikä olisi ollut se juttu 80-luvulla. Teinarikin oli 70-luvun lopussa, samoin MicMac. Tosin alkupuolella vuosikymmentä MicMac oli edelleen Vuorikadulla käymisen arvoinen, kun Tukholman kesätöistä kotiutui.
Opiskelijasäätiön solussa alakerrasta kuului täysillä "Let's Dance!". Ilmestyi sekin vuosikymmenen alussa. 😀
Kaverin kaveri oli päässyt Yhdysvaltoihin Ratian perheeseen aupairiksi. Ristomatin vaimo oli siihen aikaan kaunis Kristiina Kankaanpää.
Kerrostalojen rappukäytävissä sai lusmuilla rauhassa kun ei ollut ovikoodeja ja sitten tietysti käytiin soittelemassa ovikelloja ja juostiin karkuun .
Puhelinluetteloista arvottiin numeroita ja soitettiin pilapuheluita.
Puhelinkopit! Muistan elävästi niiden hajun😯
Häräntappoase, joka piti saada lukea heti ja putkeen.
Hälytys 911
Paluu Eedeniin
Näkemiin vaan, muru!
Ekat Poirotit ja Marplet kestosarjana
Kolkyt ja risat, L.A. Law ja MacGyver