Miksi menen ihan paniikkiin jos joku käyttäytyy aggressiivisesti minua kohtaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette osaa kulkea normaalisti tien oikeassa reunassa? Teille siis jotka valitatte pyöräilijöistä.

Ps. hybridi- ja kilpapyörissä ei ole kelloa.

Onkohan niin aivottomia kilpa ja hybridipyöräilijöiyä jotka eivät osaa kiinnittää tööttiä tai kelloa pyöräänsä joka on nopea?

Jos pyörän rungon ja muiden osien paino on mitattu grammalleen niin, että sillä painomäärällä saa optimaalisen nopeuden ja tasapainon, niin ei, pyörään ei kiinnitetä mitään turhia kelloja.

Onkohan sulla aivoissa jotain vikaa jos et tajua ettei se tie ole sinua varten ja optimejasi varten mitoitettu ja tuskin on henkesikään tuolla tyylillä? Voi junalauta mitä idioootteja !!! Onko tällaisia edes? ??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette osaa kulkea normaalisti tien oikeassa reunassa? Teille siis jotka valitatte pyöräilijöistä.

Ps. hybridi- ja kilpapyörissä ei ole kelloa.

Onkohan niin aivottomia kilpa ja hybridipyöräilijöiyä jotka eivät osaa kiinnittää tööttiä tai kelloa pyöräänsä joka on nopea?

Jos pyörän rungon ja muiden osien paino on mitattu grammalleen niin, että sillä painomäärällä saa optimaalisen nopeuden ja tasapainon, niin ei, pyörään ei kiinnitetä mitään turhia kelloja.

Voi luoja. Vähän sama kuin vaatisi oikeutta ajaa formula-autolla muiden autojen joukossa. Ja tietysti maksiminopeuksilla ja kaikilla herkuilla. :))

Jos hiilikuidulla mennään maksiminopeutta, niin ap:n koira olisi pannukakkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette osaa kulkea normaalisti tien oikeassa reunassa? Teille siis jotka valitatte pyöräilijöistä.

Ps. hybridi- ja kilpapyörissä ei ole kelloa.

Onkohan niin aivottomia kilpa ja hybridipyöräilijöiyä jotka eivät osaa kiinnittää tööttiä tai kelloa pyöräänsä joka on nopea?

Jos pyörän rungon ja muiden osien paino on mitattu grammalleen niin, että sillä painomäärällä saa optimaalisen nopeuden ja tasapainon, niin ei, pyörään ei kiinnitetä mitään turhia kelloja.

Onkohan sulla aivoissa jotain vikaa jos et tajua ettei se tie ole sinua varten ja optimejasi varten mitoitettu ja tuskin on henkesikään tuolla tyylillä? Voi junalauta mitä idioootteja !!! Onko tällaisia edes? ??

Voitha kellon kiinnittää ranteeseesikin:)! Vai oletko sinäkin tasapainosta pois jos tekee sellaista:)?

Siät optiminopeutta voisitten harjoittaa ihan kilparadoillanne sillä kävelytie on täynnä yllätyksiä. Typerykset. Vai ostitteko tuollaisen kyykytyspyörän ihan näyttääksenne:)?

Kyllä vaan, psykoterapia ja sit alat harrastamaan jotain thaiboksingia tai muuta lajia, josta saa hallinnan tunnetta.

Itseilmaisunkurssikaan ei tekisi pahaa. Tulee uskallusta sanoa vastaan.

En osaa paniikkioireisiin sinällään antaa ohjeita, mutta antamassasi pyöräilijäesimerkissä pyöräilijä käyttäytyi niin idioottimaisesti, että on tavallista jos tuollaista pelästyy. Kysy vaikka lääkäriltä apua paniikkioireisiin, äläkä anna typerien ihmisten pilata liian pitkää aikaa fiilistäsi.

Vierailija kirjoitti:

Tein puoli vuotta kassahommia ja olin melkein itsemurhan partaalla. Aloin melkein itkemään kun joku asiakas huusi minulle ja moitti minua (tätä muuten tapahtuu usein, pomo sanoi että kuuluu toimenkuvaan eikä ole mitenkään henkilökohtaista)

Tänään olin lenkillä vilkkaan koiranpennun kanssa. Kävelin hiljaista tietä ja koira näki jonkun risun tien toisella puolella. Samalla hetkellä takaa tulee täysillä joku pyöräilijä ja karjuu "POIS TIELTÄ!", sain vedettyä koiran pois, mutta pyöräilijä joutui tekemään väistöliikkeen.

Pyöräilijä alkoi huutamaan minulle ihan raivona, että " Jos sinä typerä likka et saa rakkiasi kuriin niin vie se piikille!" pyytelin kovasti anteeksi ja mies jatkoi raivoamistaan, seuraavalla kerralla kuulemma potkaisee koiralta tajun kankaalle ja en voi kävellä "kaikilla saatanan teillä niinkuin omistaisin ne"

Stressaan yleensä ihan hirveästi siitä ettei koira ole vain haitaksi kenellekäään. En tajua miten tuo pyöräilijä onnistui tulemaan takaa niin hiljaisesti, en kuullut yhtään mitään. Olisi vaikka soittanut kelloa niin olisin heti siirtynyt pois tieltä. :(

Tyyppi vaati minulta 20€ uuteen renkaaseen koska joutui tekemään äkkijarrutuksen ja "saan olla onnellinen etteivät jarrut vaurioituneet."

Ja minähän maksoin, koska olin ihan paniikissa. Kotiin päästyäni tuntui etten saa henkeä ja aloin itkemään.

Tiedän että olen säälittävä, mutta lapsuudessani aikuisten karjuminen johti yleensä siihen että sain selkääni. Olin lapsena hirveän kiltti ja hiljainen, halusin miellyttää kaikkia. Äidilläni on skitsofrenia ja aina kun hän huusi minulle jostain, uhkasi tappaa itsensä.

Miten pääsen eroon tästä?

tee poliisille rikosilmoitus. Pyöräilijä uhkasi sinua ja vei sinulta rahaa.

Ei ole tässä kysymys pyöräijöiden häiriköinnistä tai koirista. Uskoisin, että ongelmasi juontaa lapsuudesta. Mulle huudettiin ja raivottiin, uhattiin hakata remmin solkipäällä, jos tein jonkun virheen.  Joudun myös paniikkiin, jos tänä päivänä joku alkaa mulle raivota, tai jos teen virheen. Tulee samantien takaumia lapsuudesta ja jatkuvasta uhasta. Mitään fyysistä pahoinpitelyä ei ollut, mutta henkisessäkin oli kestämistä.  Kannattaisi varmaan hakea apua terapeutilta.

En kyllä jaksa uskoa tohon pyöräilijän rengasvaatimukseen.

Sinun on opeteltava itsekunnioitusta.

Jalka maasi alla on sinun maata vaikka seisoisit jonkun omakotitalon pihalla. Ne vitut saavat odottaa että kävelet jokamiehen oikeuksilla tontin läpi. Saavat vaikka soittaa poliisit mutta kun poliisit ovat paikalla niin olet jo muualla.

Jos sinua estellään niin voit riuhtoa itsesi vapaaksi.

Muista aina että omistat aina sen alueen millä seisot. Tämä on ollut pitkään minun rohkaisuryyppy. Joskus etenkin isot miehet voivat käydä käsiksi jos alkaa itsepäisesti inttämään asiasta kuin asiasta. Silloin minulla on naga morich pulveria taskussa. Sillä kun heittää ilmaan niin päällekarkaaja itkee tuntikausia katkeria kyyneliä silmistään. Pelkästään sormissa pulveri vaikuttaa monta päivää. Eli ei kannata pyyhkiä omia silmiä niillä sormilla.

Nykyään olen jo niin iso tyttö että lähden asioimaan pihalle leikisti riitaa haastaen. Odotan konflikteja.

Tarvitset vain oikean ajatuksen ja apuvälineen.

Ajatus on se että se missä seisot on sinun maata ja apuvälineenä turvaa tuo chilipulveri.

Intiassa valmistavat kyynelkaasua tuosta pippurista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette osaa kulkea normaalisti tien oikeassa reunassa? Teille siis jotka valitatte pyöräilijöistä.

Ps. hybridi- ja kilpapyörissä ei ole kelloa.

Onkohan niin aivottomia kilpa ja hybridipyöräilijöiyä jotka eivät osaa kiinnittää tööttiä tai kelloa pyöräänsä joka on nopea?

Jos pyörän rungon ja muiden osien paino on mitattu grammalleen niin, että sillä painomäärällä saa optimaalisen nopeuden ja tasapainon, niin ei, pyörään ei kiinnitetä mitään turhia kelloja.

Ihan v***n naurettava tää pyöräilijöiden asenne.

Jos kyseessä on pyöräilyyn ja jalankulkuun tarkoitettu tie, takaatulevan on väistettävä edessä olevaa ja huomioitava muut kulkutien käyttäjät.

Se että ihmisellä on kallis optimoitu kulkuneuvo, ei vapauta ihmistä tästä vastuusta huomioida myös muut kulkutien käyttäjät. Vaikka pyörällä on kiva ajaa kovaa, ei se tarkoita että kaikkialla voi ajaa niin. Esim. tiellä joka on sekä pyöräilijöitä ja jalankulkijoita varten, on idioottimaista ajella nopeuksilla joista äkkijarruttaminen rikkoo renkaan.

Kyllä mersukuskistakin on kiva ajaa 100km/ h neljänkympin alueella, mutta se ei ole sallittua.

Uskomatonta miten muuten järkevät ihmiset voivat olla tän pyöräilyn suhteen näin saatan*n itsekeskeisiä ja sokeita

Vierailija kirjoitti:

Ette osaa kulkea normaalisti tien oikeassa reunassa? Teille siis jotka valitatte pyöräilijöistä.

Ps. hybridi- ja kilpapyörissä ei ole kelloa.

Jos sanon pyörääni zenonpyöräksi, se ei silti muuta lakia joka määrää mitä merkinantovälineitä pyörässä tulee liikennekäytössä olla. Kello on käsittääkseni pakollinen varuste.

Samanlaisia minä minä tyyppejä tapaa myös hiihtoladuilla. Valtaavat koko ladun ja hitaampia ohitellessa kirotaan.. Hyvä kun eivät päälle käy..

Puhun nyt ihan vain omasta kokemuksesta, en väitä että kaikkien pitää tehdä näin. Tällainen diskleimeri alkuun, koska aion puhua feminismistä ;)

Itselläni on samanlainen ongelma. Lapsuudessani ei ollut merkittävää fyysistä väkivaltaa, mutta vanhempani olivat välinpitämättömiä uraohjuksia, joilla ei ollut tarpeeksi aikaa lasten tunteiden vastaanottamiseen. Varmaan persoonallisuudeltanikin olen arka, mikä oli punainen vaate etenkin äidilleni. Ainoa tapa toimia tuntui olevan näkymättömäksi muuttuminen. Vieraiden ihmisten aggressiot saivat minut aivan tolaltaan päälle 20-vuotiaaksi saakka. Vika tuntui olevan minussa itsessäni silloinkin, kun järjellisellä tasolla ymmärsin, että toinen on väärässä ja itse ei ole tehnyt mitään väärää.

Jossain vaiheessa huomasin, että minuun kohdistetaan tunteenpurkauksia, koska olen niille otollinen kohde. En siksi, että minussa olisi mitään vikaa vaan siksi, että olin nuori, pienikokoinen, hiljainen ja kiltti nainen. Toisin sanoen joku, jolla ei ole valta-asemaa. Tämän asian tajuaminen sai minussa aikaan suuren ärtymyksen, koska ymmärsin, että minulle aggressiivisesti puhuvat ihmiset käyttävät valtaa jotain ryhmää eivätkä minua kohtaan. On helpompi tuntea, että jollekin ryhmälle ei saa puhua epäkunnioittavasti kuin että juuri minulle ei saisi (minähän olin huono kakkakasa enkä minkään arvoinen). Minusta tämä on nimenomaan feminismin ydintä ja tämän havainnon tein juuri feminististä kirjallisuutta lukiessani.

Itselleni luonteva tapa alkaa purkaa tilannetta on ollut fyysiset harjoitukset. Otetaan esimerkki. Kuvitellaan, että istun jossain julkisessa tilassa, vaikka juna-asemalla, jossa on vieraita ihmisiä. Huomaan istuvani aivan penkin reunalla jossain syrjässä ja varovani, etten ota liikaa tilaa tai ole jonkun tiellä. Tällaisessa tilanteessa keskityn hetkeksi sisäänpäin: rentoutan hartiat, nostan katsetta ylöspäin. Hengitän rauhallisesti pallean kautta ja sitten nojaan penkillä taaksepäin niin, että otan oman tilani tuolilla. Jos oikein on hurja päivä, hengitän muutaman kerran ihan reteesti niin, että vieressä istuvakin voi kuulla ilmavirran äänen. Kuulostaa jotenkin aika kesyltä, mutta uskon, että ap ja muut kaltaiseni ymmärtävät, mitä tarkoitan.

Kun harjoituksia tekee aina tilanteen tullen kaupan jonossa, töissä asiakkaiden välissä ja tauolla ja liikennevaloissa odottaessa, jossain vaiheessa huomaa, että rentoutuminen tulee helpommaksi. Saattaa jopa huomata, että istuu tuolille leveämmin ja pitää katsetta ylempänä ihan automaattisesti.

Ikä tuo yleensä mukanaan tiettyä itseluottamusta ja varmuutta. En välttämättä karttaisi myöskään tiettyjä lääkkeitä. Kaikille ei sovi, mutta itselleni jotkut masennuslääkkeet ovat helpottaneet sitä, että en säikähdä ihmisiä niin helposti. Uskallan ottaa sen viiden sekunnin tauon rentoutumiseen, vaikka toinen ihminen olisi möyhäämässä minulle. Uskon, että mulla on OIKEUS tulla kohdelluksi ihmisenä eikä sylkykuppina. Pystyn useimmiten sivuttamaan ääliöt huokauksella ja pitkällä katseella (tää ei tietenkään onnistu kaikilla työpaikoilla mutta muuten).

Huh, tällainen vuodatus tähän iltapäivään.

Taas on koira siis sinkoillut ympäri ämpäri kevyen liikenteen väylää ja taluttajaa ei ole huvittanut tehdä mitään. Näitä kyllä näkee, varsinkin iltayhdeksän jälkeen nämä oikein levittäytyvät koko väylän leveydelle. Parhaimmillaan seilaavat reunasta reunaa eri tahtia, silloin kun koira on vasemmalla niin ulkoiluttaja oikealla ja sitten taas vaihdetaan. Kivaa! Koirat luvanvaraisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensäkin kelloja ei soiteta, vaikka niitä olisi. Pahimpia on nämä sukkahousumiehet, maailman tärkeintä vain että itse pääsee kaahailemaan. Munattomia luonnevikaisia jotka eivät ole saaneet ajokorttia.

On myös totta, että koira voi mennä polun toiselle puolelle, ja kun näkyvän hihnan sijaan on vain ohut talutusvaijeri, vaaratilanteita syntyy. Voisiko hihnaa pitää oikeassa kädessä?

Eli vikaa on molemmissa.

Miksi koira ei ole lyhyemmässä hihnassa?monet koirantaluttajat pitää koiraa pitkässä hihnassa ja se on tosi ärsyttävää myös jalankulkijoille , koska eivät ota lainkaan huomioon muita.Kun tulee tuollainen tilanne , niin on siis törmännyt samaan jo moneen kertaan ja siksi ärtyy.Mun tekisi mieli vaan jatkaa kävelyä hihnasta piittaamatta.

Oma lukunsa on kyllä myös agressiiviset pyöräilijä(miehe)t, ne ärtsyilee milloin mistäkin ja kenellekin.Pyöräilijäthän haluaisi ajaa ajoradalla, mutta laki ei sitä salli jos on olemassa pyörätie.

Muakin kyllä kammottaa agressiiviset ihmiset,jos on yrittänyt parhaansa mukaan toimia oikein.

Koira siis on ihan hihnassa, ei flexissä. Enkä anna koiran kulkea väärällä puolella tietä. Tuossa tilanteessa koira vain nykäisi yhtäkkiä risun perään ja samaan aikaan takaa kaahasi pyöräilijä. :/ Oma syyni kyllä, pitäisi saada koulutettua koira siihen ettei tempoisi mielenkiintoisten asioiden perään.

ap

Minä en ole saanut lapsena juurikaan selkääni, mutta huudettu on kyllä. Konfrontaatiotilanteet, ja erityisesti sellaiset, joissa toinen korottaa ääntään ovat minullekin vaikeita ja tuntuu, että kyyneleet tulevat silmään helposti. Jälkikäteen tulee hirveitä mielialavaihteluita, tunneskaala on pitkään hirveän epävakaa ja vaihtelee itseinhosta ja nöyryytyksestä aivan silmittömään raivoon. Kerran bussikuski raivosi mulle ja itkin hysteerisesti tuntikausia, jne. En osaa sanoa, koenko paniikkioireita tällaisissa tilanteissa, muissa kyllä. Olen kai emotionaalisesti jotenkin niin keittoa tällaisten episodien jälkeen, etten "osaa" saada edes paniikkikohtausta. 

Uskoisin, että asiakaspalvelutyö voi olla tällaiselle ihmistyypille todella traumatisoivaa. Siinä joutuu ikään kuin elämään uudelleen sitä lapsuuden traumaa siinä mielessä, että takaisin ei voi tai saa sanoa – joutuu ikään kuin passiivisesti ottamaan vastaan kaiken sen törkeyden ja väkivallan, mitä sieltä toisesta päästä tulee. 

Oletko käynyt asian tiimoilta esim. terapiassa? Sinulla on oikeus elää elämääsi ja ottaa tilaa maailmassa. Tällaisen asian tietää varmaan melkein itse kukin toki faktana, mutta sen oikeasti sisäistäminen jokapäiväisessä elämässä voi vaatia esimerkiksi traumojen purkamista.