Onko miehen hyvä äitisuhde turn off?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olet miehestä, joka joka päivä käy äidillään kahvilla rupattelemassa sekä viikonloppuisin syömässä?

Siis tuohan ei tarkoita hyvää äitisuhdetta!

Aikuisen pojan ja hänen aikuisen äitinsä hyvä suhde ei todellakaan ole turn-off, mutta tuohan vaikuttaa siltä, että napanuora on kiinni, ja silloin suhde ei ole normaalilla tavalla hyvä.

En tiedä mitä kuvittelet kahvittelun sisältävän, mutta eiköhän töiden jälkeen kupposelle pysähtyminen äidin luokse abc sijaan ole eri asia kuin , että olen napanuoralla äidissä kiinni ja puhuisimme jotain äitikulta ja pieni honeypooh juttuja?

ap

Oletko tosissasi? Taisi osua aika pahasti... Ihan oikeastiko pidät jokapäiväistä äidin luona kahvittelua työpäiväsi jälkeen normaalina?

Milloin ajattelit lopettaa sen? Kun olet seurustellut kuukauden? Mennyt kihloihin? Avioitunut? Kun puolisosi alkaa odottaa ekaa lastanne? Kun hän on vauvan kanssa kotona? Kun hän on jättänyt avioeropaperit?

Nimenomaan tässä on se ongelma, että tuhon asiaan ei tule koskaan muutosta.

Mikä ongelma on jos mies juo kahvia äitinsä kanssa?   Miten tämä olisi tuomittavaa edes kun mies on perheellinen?

Selkeä itsenäistymisongelma. Puoliso viettää aikaa yksin kotona ja sinä lipität kahvia vanhempiesi luona. Los löydät samanmoisen puolison itsellesi, ni sithän tuo voi toimia.

Ihanko oikeasti puolisoiden tulisi olla 24/7 yhdessä?

Eikö tosiaan puolisolla saa olla omia ystäviä tai viettää aikaa vanhempiensa, isovanhempien tai sisarustensa seurassa.

Naisena tulisin hulluksi, jos en saisi pitää yhteyttä ystäviini ja vanhempiini ja minusta siihen liittyisi narsistisianpiirteitä, jos kumppani sanelee ketä voi tavata ja ketä ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä olet miehestä, joka joka päivä käy äidillään kahvilla rupattelemassa sekä viikonloppuisin syömässä?

Siis tuohan ei tarkoita hyvää äitisuhdetta!

Aikuisen pojan ja hänen aikuisen äitinsä hyvä suhde ei todellakaan ole turn-off, mutta tuohan vaikuttaa siltä, että napanuora on kiinni, ja silloin suhde ei ole normaalilla tavalla hyvä.

En tiedä mitä kuvittelet kahvittelun sisältävän, mutta eiköhän töiden jälkeen kupposelle pysähtyminen äidin luokse abc sijaan ole eri asia kuin , että olen napanuoralla äidissä kiinni ja puhuisimme jotain äitikulta ja pieni honeypooh juttuja?

ap

Oletko tosissasi? Taisi osua aika pahasti... Ihan oikeastiko pidät jokapäiväistä äidin luona kahvittelua työpäiväsi jälkeen normaalina?

Milloin ajattelit lopettaa sen? Kun olet seurustellut kuukauden? Mennyt kihloihin? Avioitunut? Kun puolisosi alkaa odottaa ekaa lastanne? Kun hän on vauvan kanssa kotona? Kun hän on jättänyt avioeropaperit?

Nimenomaan tässä on se ongelma, että tuhon asiaan ei tule koskaan muutosta.

Mikä ongelma on jos mies juo kahvia äitinsä kanssa?   Miten tämä olisi tuomittavaa edes kun mies on perheellinen?

Selkeä itsenäistymisongelma. Puoliso viettää aikaa yksin kotona ja sinä lipität kahvia vanhempiesi luona. Los löydät samanmoisen puolison itsellesi, ni sithän tuo voi toimia.

Ihanko oikeasti puolisoiden tulisi olla 24/7 yhdessä?

Eikö tosiaan puolisolla saa olla omia ystäviä tai viettää aikaa vanhempiensa, isovanhempien tai sisarustensa seurassa.

Naisena tulisin hulluksi, jos en saisi pitää yhteyttä ystäviini ja vanhempiini ja minusta siihen liittyisi narsistisianpiirteitä, jos kumppani sanelee ketä voi tavata ja ketä ei.

Onpa taas mustavalkoista aljattelua, mut ilmeisesti siellä kolahti jollain tavoin.

En suostuisi tuollaisen miehen kanssa seurustelemaan. Kyllä puoliso menee vanhempien edelle. Todella vastenmielistä.

Siedätkö sinä naiselta sitten sitä, että hengailee isukin kanssa töiden jälkeen? Sinä saat odottaa kotona sillä aikaa kun nainen kahvittelee ja jaarittele isälleen kaiken?

Kuitenkin käyt tissiä imemässä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta se on ihan ok. niin on tehnyt mieheni 15 yhdessä vietettyjen vuosien ajan. Käy yleensä torstaina ja menee suoraa töistä ja vie kukkakimpun ja syövät päivällisin.

Arvostan kovasti hänen tapaansa, eikä se ole minulta millään tavalla elämästäni pois.

Niin anoppini kuin mieheni on ihania ihmisiä ja suhteemme on hyvin lämmin.

Eli mies käy siellä kerran viikossa? Se on paljon vähemmän kuin 7 kertaa viikossa niin kuin ap tekee... Vanhemmillaan saa ja pitääkin käydä jos vain se on mahdollista, mutta joka ikinen päivä menee jo hieman liioitteluksi, jos äiti kerran on kunnossa. Ap on vasta hieman päälle kolmekymppinen, joten hänen äitinsä on ehkä noin kuusikymppinen, eli ei mikään vanhus ellei sitten ole tehnyt vanhoilla päivillään vielä vanhuuden turvaa.

Ap on kuitenkin alkanut itsekin epäilemään suhdettaan äitiinsä, joten nyt hänellä taitaa olla oma lehmä ojassa pahasti. Jos joku nainen sanoi heidän suhdettaan oudoksi, niin se todella voi ulkopuolisen silmissä olla outo. Äidin ja pojan väliin ei ilmeisesti vieraalla naisella enää tilaa ole ja tilanne ei luultavasti muutu koskaan.

Erittäin tiivis, jopa kiusallisen tiivis suhde.

Seurustelin miehen kanssa, joka totesi kesken seksin, että "mitähän äiti sanoisi, jos tietäisi, mitä me teemme, hihihi!". Mies oli 24-vuotias. Samoin minä.

Vierailija kirjoitti:

Erittäin tiivis, jopa kiusallisen tiivis suhde.

Seurustelin miehen kanssa, joka totesi kesken seksin, että "mitähän äiti sanoisi, jos tietäisi, mitä me teemme, hihihi!". Mies oli 24-vuotias. Samoin minä.

Voi luoja :D

Vierailija kirjoitti:

Niin kuin mies kohtelee äitään, niin hän myös kohtelee sinua 20 vuoden kuluttua. Ja nainen isäänsä.

Nyt meni höpöttämiseksi. On se parisuhde kuitenkin jotain ihan muuta, kuin lapsi-vanhempisuhde. Millään muotoa ei voi verrata yhtään.

Hyvät välit ei ole turn off, se on vain hyvä jos tulevat hyvin toimeen. Äitini kuoli kun olin lapsi, niin ihailen aina hyviä suhteita vanhempiin.

Mutta jos se on sellaista "mä soitan eka äidille" joka asiassa niin se on jättimäinen ei.

Taidat olla samaa mallistoa kuin exäni. Seurustelun alkuaikoina uskoin että oli vain sattumaa, että äiti soitti aina kun oltiin yhdessä. Kun alettiin olla tiiviimmin yhdessä niin huomasin, että se helkutan äitiliini soittelee monta kertaa päivässä, joka jumalan päivä.

Aikuisissa lapsissaan roikkuvat äidit ovat säälittäviä, mutta kyllä se on vielä säälittävämpää, jos aikuinen mies (tai nainen) roikkuu äidissään. Exäni ei kertaakaan sanonut äidilleen että nyt soitit huonoon aikaan. Ei koskaan jättänyt vastaamatta. Ei koskaan jättänyt raportoimatta mitään mitä äiskä kyseli. Kertoi parisuhteestamme ja minusta kaiken, siis _ihan kaiken_ äidilleen.

Ei sellainen ole tervettä. Ei myöskään ole tervettä tavata äitiliiniä joka päivä, jos on 34-vuotias. Sori nyt vaan, mutta ei ole. Ja näistä miehistä tietää kyllä, että se puoliso ei tule ikipäivänä menemään äidin edelle. Meillä tuli riitaa jopa siitä, miten leipäpussi pitää sulkea, koska "äiti laittaa sen aina näin". Voi jeesus... Luojan kiitos tajusin antaa sille tyypille monoa suht nopeasti. Nykyään olen jo tarkempi.

Kyllä on. Vain kilttimiehillä on hyvät suhteet äitiinsä, jännämiehet ryöstävät äitinsä eläkkeet ja käyvät syömässä jääkaapin tyhjäksi.

Otetaanpa tähän juttuun vielä iltalukijoidenkin kommentit.

Minä olin naimisissa miehen kanssa, jolle äiti oli kaikki kaikessa. Myös tämä äiti kuvitteli, että hän voi ilmoittamatta ja kutsumatta tulla meidän kotiin omilla avaimilla. Kumpikaan ei ymmärtänyt, miksi tämä minusta ei ollut ok. Kun esikoisemme syntyi, olin vauvan kanssa yksin kotona ja kun vauva nukkui sain minäkin huilattua vähän. Mutta tadaa! Kukas se ryntäsi sisään kesken kaiken?? Mummohan se sieltä taas mitään kyselemättä rynni sisään. Se oli viimeinen pisara ja avaimet lähti.

Kun sitten lopulta päätin erota, tämä mamma oli tietenkin poikansa suurin tuki ja turva. Poikahan teki kaiken oikein, syy huonoon parisuhteeseen oli vain minussa. Anoppina ja mummona hänessä oli paljon hyviä puolia, mutta kyllä osasi olla rasittavakin. Mutta poika ei nähnyt mitään vikaa ja tuskin ikinä napanuoraa tulee kumpikaan katkaisemaan. Onneksi ei tarvitse enää olla mukana noissa kuvioissa!

Ties vaikka kävis panemassa, sitäkin tapahtuu. Moni äiti on suhteessa poikaansa tosi sairas 

Ruoditaanko samoilla kriteeteillä äiti-tytärsuhteita?

Vierailija kirjoitti:

Mun isä kävi lapsuudessani JOKA PÄIVÄ vanhemmillaan. Kokoontuivat joka juhlaksi myös sinne sisarustensa kanssa (5kpl) ja lapsineen. Me ei oltu ikinä kauaa koska äitiä hävetti se, että "vanha nainen siellä meitä hoivaa". Äitin mielestä koko kuvio oli/on outo. Itse eivät ole niin läheisiä sisarustensa kanssa. Mutta kyllä sivusta katsoneena on se ehkä vähän turn off jos kaiken äidilleen kertoo ja siellä yhdessä puidaan asioita jotka ei sinne kuulu...

Miten määritellään ne asiat, joista puoliso ei saa puhua muille? Ei avioliitto saa olla vankila, jossa toinen manipuloi heikompaa eikä tämä missään nimessä saa purkaa tuntojaan sukulaisille tai kavereille.

Jokaisen tunteet ja kokemukset ovat omia, ei meidän. Omistaan saa puhua kenelle ikinä haluaa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin naimisissa miehen kanssa, jolle äiti oli kaikki kaikessa. Myös tämä äiti kuvitteli, että hän voi ilmoittamatta ja kutsumatta tulla meidän kotiin omilla avaimilla. Kumpikaan ei ymmärtänyt, miksi tämä minusta ei ollut ok. Kun esikoisemme syntyi, olin vauvan kanssa yksin kotona ja kun vauva nukkui sain minäkin huilattua vähän. Mutta tadaa! Kukas se ryntäsi sisään kesken kaiken?? Mummohan se sieltä taas mitään kyselemättä rynni sisään. Se oli viimeinen pisara ja avaimet lähti.

Kun sitten lopulta päätin erota, tämä mamma oli tietenkin poikansa suurin tuki ja turva. Poikahan teki kaiken oikein, syy huonoon parisuhteeseen oli vain minussa. Anoppina ja mummona hänessä oli paljon hyviä puolia, mutta kyllä osasi olla rasittavakin. Mutta poika ei nähnyt mitään vikaa ja tuskin ikinä napanuoraa tulee kumpikaan katkaisemaan. Onneksi ei tarvitse enää olla mukana noissa kuvioissa!

Tuohan on oikeasti insestiä - tosin molemminpuolisesti haluttua. Kanavoitu platoniseksi riippuvuussuhteeksi, mutta todellisuudessa siellä alla libidot myllää ja äiti ja poika haluaisivat kiimaisen symbioosisuhteen.

Tuossa on kyse tavoista eikä hyvistä väleistä. Välit voi olla erittäin hyvät vaikkei näkisi usein!

Eri asia on, miten usein on tapana nähdä. Se on itse kunkin oma asia tai perheiden oma. Itse en jaksa tällaista sukurakkautta, että kaikki tehdään suvun saattelemana.

Koitin joskus deittailla miestä, joka kävi joka päivä äidin luona kahvilla. Oli outo paikka treffailla! Tuli kolmas pyörä -olo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olin naimisissa miehen kanssa, jolle äiti oli kaikki kaikessa. Myös tämä äiti kuvitteli, että hän voi ilmoittamatta ja kutsumatta tulla meidän kotiin omilla avaimilla. Kumpikaan ei ymmärtänyt, miksi tämä minusta ei ollut ok. Kun esikoisemme syntyi, olin vauvan kanssa yksin kotona ja kun vauva nukkui sain minäkin huilattua vähän. Mutta tadaa! Kukas se ryntäsi sisään kesken kaiken?? Mummohan se sieltä taas mitään kyselemättä rynni sisään. Se oli viimeinen pisara ja avaimet lähti.

Kun sitten lopulta päätin erota, tämä mamma oli tietenkin poikansa suurin tuki ja turva. Poikahan teki kaiken oikein, syy huonoon parisuhteeseen oli vain minussa. Anoppina ja mummona hänessä oli paljon hyviä puolia, mutta kyllä osasi olla rasittavakin. Mutta poika ei nähnyt mitään vikaa ja tuskin ikinä napanuoraa tulee kumpikaan katkaisemaan. Onneksi ei tarvitse enää olla mukana noissa kuvioissa!

<

 

Kyökkipsykologian tohtori? Ymmärrän, että aikuisten riippuvuussuhteet vanhempiin kuvottaa, mutta onko ne(kin) välittömästi seksualisoitava sairaiksi? Tällaiset teoriat saavat koko ihmisyyden vaikuttamaan häiriintyneeltä ja oksettavalta.

Riippuu kovasti tilanteesta. Jos kyseessä on vanha, vaikka  leskeksi jäänyt äiti jolla ei ole ystäviä/sukulaisia jotka pitäisi seuraa, niin vaikka toki joka päivä kuulostaa hieman paljolta, niin ei kai siinä mitään, jos käy kuulumiset kysymässä kahvin äärellä.

Sen sijaan jos on ystäviä, mahdollisesti puoliso elossa jne, niin sitten se on melko erikoista siellä jatkuvasti rampata. Enkä nyt tarkoita että sieltä pitäisi kuukausia olla poissa ihan vain poissaolemisen takia, mutta kerran pari kuukaudessa on mielestäni siinä ihan normaali sykli.

Tämä kaikki siis oletuksella, että se äiti asuu lähellä, eikä jossain vaikka tunnin ajomatkan päässä.