Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Syyt siihen, miksi olen 33-vuotiaana lähes työkokemukseton maisteri ja AMK-tutkinnon suorittanut turha ihminen.
24.01.2017 |
Kirjoitin ylioppilaaksi 19-vuotiaana. Hain yliopistoon kolmeen paikkaan. En päässyt.
Muutin poikaystäväni kanssa yhteen ja kun jotain oli tehtävä, hain töitä. Sain yhdestä perheestä lastenvahtityötä.
No, olin vuoden siinä perheessä töissä ja täytin 20v. Pääsin seuraavana keväänä yliopistoon. Aloitin opinnot ja tein niitä reippaasti puoli vuotta. Sitten poikaystävä meni armeijaan ja minä lähdin aupairiksi. Halusin lähteä ulkomaille vähäksi ajaksi ja tuohon väliin se sopi oikein loistavasti.
Seuraavana syksynä poikaystävä tuli armeijasta ja minä palasin maailmalta yliopistoon takaisin. Täytin seuraavana keväänä 21v. Kesällä minä ja poikaystävä lähdettiin kolmeksi kuukaudeksi Australiaan. Sinne meni YO-lahjaksi saadut rahat kummaltakin. Syksyllä kummatkin jatkoivat opiskeluja.
Keväällä täytin 22v. Tulin raskaaksi. Päätettiin mennä naimisiin. No siinä alkupahoinvoidessa ja häissä meni se kesä. Syksyllä opiskelin vielä jouluun asti, kunnes esikoinen syntyi. Mies jatkoi tietenkin opiskeluja.
Seuraavana keväänä täytin 23v. Opiskelut oli jäissä, koska a) en olisi jaksanut ja b) halusin olla rauhassa esikoiseni kanssa. Sukulaistädit toitottivat, miten opiskelut ehtii tehdä myöhemmin, samoin töitä ehtii tehdä vuosikymmeniä - keskity vauvaan. Niin tein. No, syksyllä kävin taas luennoilla silloin, kun joku ehti katsoa esikoisen perään. Päiväkotiin ei haluttu niin pientä laittaa ja isovanhemmat olivat työelämässä. Opinnot etenivät toooosi hitaasti.
Keväällä täytin 24v. Aloin odottaa toista lasta. Sitten olikin seuraavassa vuodenvaihteessa kaksi lasta, jotka valvottivat öisin, eikä opiskelut todellakaan edenneet, vaikka välillä yritin jotain esseetä vääntää.
Täytin 25v ja 26v. En muista, mitä silloin tein. Yritin opiskella. Mies valmistui ja sai vakituisen työpaikan. Minä olin saanut sen verran opintoja kasaan, että rykäisin kandin yhtenä kesänä.
Kolmas lapsi syntyi, kun olin 27v. Silloin päätin, että kun nuorin on vuoden, kaikki lapset menevät hoitoon ja minä teen maisteriopinnot reippaasti loppuun. Niin teinkin, kolmessa vuodessa, opintopisteitä tuli liikaakin, kun keräsin pari ylimääräistä sivuainetta.
Sitten olin 30v. Työkokemusta oli tasan lastenhoidosta, ei mistään muusta. Oli kolme lasta ja aviomies. Hain töitä puoli vuotta, kunnes tajusin, ettei minua oteta työkokemuksen puutteen takia mihinkään ja opiskelutkin oli tosi teoreettista. No minäpä hain opiskelemaan ammattikorkeakouluun alaani sivuavalle linjalle. Pääsin ja suoritin 3,5-vuotisen koulutuksen 2,5 vuodessa, kun tein pakolliset harjoittelut ja projektit kesälomien aikana.
Noniin. Nyt olen 33-vuotias. Työkokemusta lastenhoidosta ja aivan turhista AMK-projekteista, joissa en oppinut yhtään mitään, koska harjoittelupaikat olivat tosi huonoja.
En tiedä olisiko elämäni pitänyt mennä jotenkin toisin. Mies teki kaiken "oikein". Opiskeli, meni töihin ja sillä on nyt kiva työ ja hyvä palkka. Minä olin kotona ja annoin miehen opiskella rauhassa ja siksikö olen tässä? Kukaan ei ota minua töihin, koska elin väärin? Olisiko lapset pitänyt jättää tekemättä? Olisiko pitänyt kaikki kesät tehdä kesätöitä? Olisiko pitänyt jättää Australia välistä? Olisiko pitänyt tehdä niin kuin kaikki muutkin ja nyt 33-vuotiaana alkaa tehdä niitä lapsia, jotta voisin yhdistää työn ja pikkulapsielämän seuraavan 10 vuoden aikana? Niin kuin kaikki muutkin? Senkö tein väärin?
MIKSI KAIKKIEN PITÄÄ ELÄÄ SAMANLAINEN ELÄMÄ, JOTTA KELPAISI YHTEISKUNNALLE? Miksen minä saa töitä? Mikä vika minussa on? Aargh.
Kommentit (98)
teit jo lapset eli naisen tehtävän nyt vaan chillaat miehen rahoilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei sinussa ole mitään vikaa.
No jotain on, kun en minkäänlaista työtä saa. Mistään.
ap
Voisit olla samassa iässä ilman yhtään opintoja tai yhtään lasta tai parisuhdetta. Moni ihminen on. Tai ilman noita ulkomaiden matkakokemuksia.
Olet saanut elämääsi paljon asioita, joista moni vain haaveilee, ja sen lisäksi perheellisenä naisena kukaan ei pidä sinua surkimuksena. Eri asia jos olisit sinkkumies.
Aikamoinen purkaus, mutta eiköhän se elämä siitä lutviudu. Töitä on paljon saatavilla. Haen vain rohkeasti alasi junioripaikkoja vaikka et mielestäsi täytä vaatimuksia. Kunhan koulutus on oikea. Laita lapset CV:hen, niin ei jää epäselväksi miksi et ole ollut töissä. Onnea!
Valintoja. Sä päätit uhrata urasi tekemällä kaikki lapset peräjälkeen, joten et valmistunut tarpeeksi nopeasti etkä tehnyt töitä lainkaan. Ihmettelen kyllä, että etkö olisi voinut edes kesätöitä, vaikka on lapset? Kesäpäiväkoteja löytyy ja mieskin varmaan oli lomalla töistään välillä. Olisi kertynyt edes jotain työkokemusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole tehnyt yhtään mitään väärin. Työmaailma on yksinkertaisesti epäreilu miehille ja äidiksi haluaville naisille. Joka tapauksessa miehelle kertyy enemmän työkokemusta, kun nainen on äitiyslomalla. Miltä alalta sinun koulutus on?
Suomessa kilpaillaan kovasti työpaikoista. Yhtä paikkaa hakee maisteri ja toinenkin, joilla on relevanttia työkokemusta. Ei pidä silti lannistua. Toivon sinulle kovasti tsemppiä työkuvioihin. Muista myös, että 10 räätälöityä hakemusta on moninkertaisesti parempi kuin 50 geneeristä.
Kannattaa myös aloittaa nöyrästi ns. alkutason hommista, hoitaa ne hyvin ja edetä työelämässä.
Itse pelkään tuota ihan samaa, mun elämä tähän asti on mennyt about just samalla tavalla ku sunki. Oon nyt 24 ja odotan toista lasta. Aion ehdottomasti lähteä opiskelemaan heti kun nuorimmainen on vuoden ja hoitaa ne opiskelut pois alta niin nopeesti ku mahdollista. Oon silti kauhulla miettiny et sit ku oon 30, oon just hyvällä tuurilla saanu maisterinpaperit, ei yhtään työkokemusta, kuka mut ottaa töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todellakin valintoja. Helppo huudella "töitä töitä", mutta muuthan ne joutuu kantamaan seuraukset työntekijävalinnoista. Olen itsekin nainen, ja kutakuinkin ikäluokkaasi, enkä todellakaan ihmettele miksei sinua palkata. Ylipäätään kuka tahansa työkokemukseton ikäisesi on jo nou nou, ja sen lisäksi vielä 3 pientä lasta. Olet tehnyt selväksi, ettei työnteko ole elämässäsi prioriteetti 1. Noin monta lasta nuorena tarkoittaa todennäköisesti sitä, että aiot tehdä lisää lapsia tulevaisuudessa. Se ja siihen päälle lapsista aiheutuvat poissaolot työpaikalla niin aika kallis riski olet palkattavaksi. Sanohan vielä että opiskelit alan joll työllistytään yksityiselle? Julkisella sinut saatettaisiin palkatakin, mutta hulluhan se on joka tuolla taustalla yksityiseen firmaan palkkaa riskitekijäksi. Ehkä jos olisit todella taitava työssäsi, niin saatettaisiin valitakin, mutta ilmeisesti näin ei ole. Mutta noh, lopeta itsesääli ja perusta vaikka firma alallasi. Ei auta itku markkinoilla.
Miltä näytät? Työnhaussa on naamaraja, niin raa'alta kun se kuulostaakin. Minä olen 35-vuotias mies, joka ei ole ollut koskaan töissä. Hain kuitenkin nyt siivoojan töitä ja sain niitä suurin piirtein sormia napsauttamalla. Olen komea ja pukeudun siististi ja haastattelijana oli nainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näinhän se menee. Tämä ei nyt ap:tä auta, mutta yksi asia mihin todella kannattaa panostaa on opiskelujen aikaiset harjoittelupaikat. Ne kannattaa valita huolella sellaiset, mihin on mahdollista työllistyä edes kesätöihin. Että saa jalkansa oven väliin ja edes jotain kokemusta. Ja tutustuu alansa ihmisiin, ja sitä kautta verkostoituu edes hieman. Tätä ei mielestäni tarpeeksi painoteta koulun puolesta, usein heillä on tavoitteena saada vain joku, mikä tahansa, harjoittelupaikka opiskelijalle. Siitä viis, miten se opiskelija ja harjoittelupaikka hyötyy toisistaan. Sama ongelma on, jos tehdään opinnäytettä jostain yrityksestä. Mikäli tuntuu vähääkään, että yrityksessä ei ole asiaan aitoa kiinnostusta, niin kannattaa etsiä toinen paikka.
Olet ihan tyypillinen nainen, joka ihmettelee, miksi miehet ansaitsevat enemmän. "Palkkaero" on muka 20 %. Verrataan omenoita päärynöihin. Olet vain tyypillinen vääriä valintoja tehnut nainen. Katso omaan napaasi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin valintoja. Helppo huudella "töitä töitä", mutta muuthan ne joutuu kantamaan seuraukset työntekijävalinnoista. Olen itsekin nainen, ja kutakuinkin ikäluokkaasi, enkä todellakaan ihmettele miksei sinua palkata. Ylipäätään kuka tahansa työkokemukseton ikäisesi on jo nou nou, ja sen lisäksi vielä 3 pientä lasta. Olet tehnyt selväksi, ettei työnteko ole elämässäsi prioriteetti 1. Noin monta lasta nuorena tarkoittaa todennäköisesti sitä, että aiot tehdä lisää lapsia tulevaisuudessa. Se ja siihen päälle lapsista aiheutuvat poissaolot työpaikalla niin aika kallis riski olet palkattavaksi. Sanohan vielä että opiskelit alan joll työllistytään yksityiselle? Julkisella sinut saatettaisiin palkatakin, mutta hulluhan se on joka tuolla taustalla yksityiseen firmaan palkkaa riskitekijäksi. Ehkä jos olisit todella taitava työssäsi, niin saatettaisiin valitakin, mutta ilmeisesti näin ei ole. Mutta noh, lopeta itsesääli ja perusta vaikka firma alallasi. Ei auta itku markkinoilla.
No ei tuosta aloituksesta käy suoraan selväksi olisiko työ se tärkein asia elämässä aloittajalle vai onko se vain hetkittäin tuleva ikävä tuntemus että "olisi kiva jos olisi töitä". Jos ihminen pärjää ilman töitäkin, kuten aloittajan tapauksessa on selvästi ollut, niin sitten pärjää. Minkä takia aloittaja olisi hinkunut töihin jos löytyy rahoitusta ja muutakin sisältöä elämään? Toki kaikkia valintoja voi joskus katua mutta on ihan normaalia että tuossa tilanteessa ja noilla mahdollisuuksilla elämä on mennyt kuten on.
Jos ei ole työkokemusta, hae jostain harjoittelupaikkaa. Kysy suoraan kiinnostavasta paikasta ja hanki työkkäristä rahoitus. Moni maisteri on päässyt sillä tavalla työelämän syrjään kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et ole tehnyt yhtään mitään väärin. Työmaailma on yksinkertaisesti epäreilu miehille ja äidiksi haluaville naisille. Joka tapauksessa miehelle kertyy enemmän työkokemusta, kun nainen on äitiyslomalla. Miltä alalta sinun koulutus on?
Suomessa kilpaillaan kovasti työpaikoista. Yhtä paikkaa hakee maisteri ja toinenkin, joilla on relevanttia työkokemusta. Ei pidä silti lannistua. Toivon sinulle kovasti tsemppiä työkuvioihin. Muista myös, että 10 räätälöityä hakemusta on moninkertaisesti parempi kuin 50 geneeristä.
Kannattaa myös aloittaa nöyrästi ns. alkutason hommista, hoitaa ne hyvin ja edetä työelämässä.
Se ei ole mikään laki, että miehelle kertyy enemmän työkokemusta ja nainen on epäreilusti äitiyslomalla. Kotonaoloajan lasten kanssa voi aivan vapaasti sopia jokainen perhe toisinkin. Ei ole työelämän tai yhteiskunnan syy, jos ap ja miehensä eivät ole jakaneet vanhempainvapaita "tasan". Ei ole työelämän tai yhteiskunnan syy, jos mies on saanut mahdollisuuden opiskella vauhdikkaammin ja tehdä kesätöitä, mutta ei ole suonut antaa välillä vuoroa rouvalleen. Joko mies on sovinistisika, jos ei ole suostunut reiluun peliin, tai sitten ap itse on suhtautunut uraansa väliinpitämättömästi eikä ole ilmaissut haluavansa tehdä yhtä lailla uraa. Tuollaiset asiat kannattaa puhua halki jo ennen lasten yrittämistä, että ollaanko samoilla linjoilla. Ja jos miehen vakuuttelut siitä, että perheessä säilyy tasa-arvo lapsen synnyttyä, osoittautuvat paskapuheeksi, ei kannata ainakaan lisää lapsia sellaisen miehen kanssa tehdä, jos on itse eri linjoilla.
Ehkä itselleni herää mieleen kysymys, että eikö lapsia tehdessä pitäisi olla edes jotain suunnitelmaa, kuinka heidät elättää? Kun itse en olisi uskaltanut harkitakaan ehkäisyn poisjättämistä tilanteessa, jossa ei ole työpaikkaa tai edes sitä työkokemusta.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin valintoja. Helppo huudella "töitä töitä", mutta muuthan ne joutuu kantamaan seuraukset työntekijävalinnoista. Olen itsekin nainen, ja kutakuinkin ikäluokkaasi, enkä todellakaan ihmettele miksei sinua palkata. Ylipäätään kuka tahansa työkokemukseton ikäisesi on jo nou nou, ja sen lisäksi vielä 3 pientä lasta. Olet tehnyt selväksi, ettei työnteko ole elämässäsi prioriteetti 1. Noin monta lasta nuorena tarkoittaa todennäköisesti sitä, että aiot tehdä lisää lapsia tulevaisuudessa. Se ja siihen päälle lapsista aiheutuvat poissaolot työpaikalla niin aika kallis riski olet palkattavaksi. Sanohan vielä että opiskelit alan joll työllistytään yksityiselle? Julkisella sinut saatettaisiin palkatakin, mutta hulluhan se on joka tuolla taustalla yksityiseen firmaan palkkaa riskitekijäksi. Ehkä jos olisit todella taitava työssäsi, niin saatettaisiin valitakin, mutta ilmeisesti näin ei ole. Mutta noh, lopeta itsesääli ja perusta vaikka firma alallasi. Ei auta itku markkinoilla.
No ei tuosta aloituksesta käy suoraan selväksi olisiko työ se tärkein asia elämässä aloittajalle vai onko se vain hetkittäin tuleva ikävä tuntemus että "olisi kiva jos olisi töitä". Jos ihminen pärjää ilman töitäkin, kuten aloittajan tapauksessa on selvästi ollut, niin sitten pärjää. Minkä takia aloittaja olisi hinkunut töihin jos löytyy rahoitusta ja muutakin sisältöä elämään? Toki kaikkia valintoja voi joskus katua mutta on ihan normaalia että tuossa tilanteessa ja noilla mahdollisuuksilla elämä on mennyt kuten on.
Juu, kyllä. Ja nyt varmaan harmittaa. Pointtini oli se, että oikeastiko nämä tällaiset tapaukset jaksaa ihmetellä sitä miksi heitä ei palkata? Ei työnsaanti ole mikään oikeus. Varsinkin pienet firmat ottaa todella ison riskin palkatessaan työntekijän ja jos työntekijä on jatkuvasti saikulla lapsenhoidon takia tai äitiyslomalla, on pieni yritys todella isoissa vaikeuksissa. Miksi yritys palkkaisi riskitekijän jos parempiakin vaihtoehtoja on. Tämän kuvauksen perusteella ap ei todellakaan vaikuta houkuttelevalta vaihtoehdolta työntekijäksi.
Mietin tuota lausahdustasi "koska harjoittelupaikat olivat huonoja".
Harjoittelupaikat haetaan itse, joten olet itse valinnut nämä paikat. Sitten taas jos harkkapaikka osoittautuu kesken harkan oikeasti huonoksi, niin itse jättäisin kesken. Viivästynyt valmistuminen ei ole yhtään niin paha kuin se, että on saanut puutteelliset ohjaukset harjotteluissa.
Minä olen 30 -vuotias, on amk-tutkinto ja kandi+maisteri sekä niitä ylimääräisiä sivuaineita. Olen töissä ja aina kesäisin ollutkin. Lapseni menivät 1-vuotiaina päiväkotiin ja olen ollut joka kesä kesätöissä omilla aloillani. Syy ei siis ole lapsissasi vaan työkokemuksen puutteessa. Lapset, opinnot & työ on kyllä mahdollista yhdistää, ja erittäin kannattavaakin.
Aloita yrittäminen! Vain viimeinen työpaikka ratkaisee, ja sen voit hommata tuosta vain. Näin minä aion tehdä, jos jään jumiin.
Alue: Aihe vapaa
Ei sinussa ole mitään vikaa.