Vaimo on nössö

Vierailija kirjoitti:

Anna kun arvaan, menit naimisiin "nössön" naisen kanssa, koska muunlaiset eli extreme-tyyppiset itsenäiset naiset pelottavat ja kauhistuttavat sinua. Todennäköisesti tuttavapiirissäsi on näitä? Lisäksi extra-bonus hänessä on että saat haukkua häntä (on monen miehen lempihuvitus). Kehity henkisesti ja rupea arvostamaan vaimosi hyviä ominaisuuksia (avioliittoneuvonta tms voi auttaa) tai kehity henkisesti ja kasvata munat ja eroa ja uskalla lähestyä extreme-tyyppistä naista. Henkinen kehitys on tässä nyt se avainasana.

Kuinka katkera oikein olet ja miksi? Mitä sulle on tapahtunut? 

Mitä vaimosi sanoo, kun yrität puhua hänen kanssaan asiasta?

Itkee. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ehkä just olenkin kangistumassa keski-ikäisyyteen. Sehän tässä ahdistaakin! Ja vielä kun se on vaimon mukavuusaluetta niin kohta huomaan lukevani hesaria pakonomaisesti aamulla ja panevani häntä kerran viikossa lähetyssaarnaajassa. Sitten taas sen kaiken skippaaminen kun toinen ei ole valmis tosta kaavasta lähtemään ollenkaan, tuntuu myös huonolta vaihtoehdolta. Eli joko tyytyminen tai jättäminen oman sekavuuden takia. 

Ja kun näin yleisesti en naisia jaksa kuin panna niin voisi sanoa että todennäköisyys löytää nainen josta pidän näinkin paljon on jotain luokkaa 1:100000. 

Ap

Sullahan on ihan klassinen keski-iän kriisi. Kriiseilijämiehiä on kahdenlaisia: On niitä, jotka yrittävät olla ikuisesti nuoria ja joutsdnlaulunaan hankkivat nyt vihdoin sen avoauton tai moottoripyörän tai lähtevät reppureissaamaan Kambodjaan (turvallisesti virkavapaalla, ei mitään liian radikaalia). Toiset vaihtavat vaimon nuorempaan, ehkä jopa venäläiseen, ja tuntevat olonsa oreiksi taas hetken. Molemmissa tapauksissa kohtaus menee aikanaan ohi, jolloin keski-ikäinen joko nöyrästi alistuu kohtaloonsa ja opettelee nauttimaan siitä, mitä on, tai päätyy lähikuppilan kantikseksi marisemaan elämän kurjuutta. Kun se vaimokin lähti.

Höpöhöpö. Tällaisia kohtaloita en ole nähnyt yhtään. Lähipiirin eronneet tai irtautumisen ottaneet ovat selkeästi olleet onnellisia ja tyytyväisiä päätökseensä. Moni on löytänyt uuden rakkauden, saaneet kokea intohimoa jopa 20 vuoden jälkeen uudestaan! Lisäski uudessa suhteessa osataan usein välttää niitä virheitä, mitä siinä pitkässä liitossa helposti tehdään. Moni näistä ovat nuortuneet silmissä kun se elämänilo on taas löytunyt. 

30 vuotias on ihan liian nuori jäämään henkiselle eläkkeelle. Elämä on elämistä varten kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Sokaistuin kauneudelle. Ja on sillä sirot kädet ja nätti hymy ja jaksaa meikäläistä. Ja haluaisin sen noille kaikille reissuille mukaan. Tuli ennen häntä jo ryypättyä ja naitua joka mantereella. Salainen kolmenkympin romantikko kai yrittää tulla esiin. En tiennyt että bakteeri-/virus-/riskikammo voi olla noin paha. Ap

No se on voi voi, kun et halua erota. Toista ei vain voi noin radikaalisti muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin ehkä just olenkin kangistumassa keski-ikäisyyteen. Sehän tässä ahdistaakin! Ja vielä kun se on vaimon mukavuusaluetta niin kohta huomaan lukevani hesaria pakonomaisesti aamulla ja panevani häntä kerran viikossa lähetyssaarnaajassa. Sitten taas sen kaiken skippaaminen kun toinen ei ole valmis tosta kaavasta lähtemään ollenkaan, tuntuu myös huonolta vaihtoehdolta. Eli joko tyytyminen tai jättäminen oman sekavuuden takia. 

Ja kun näin yleisesti en naisia jaksa kuin panna niin voisi sanoa että todennäköisyys löytää nainen josta pidän näinkin paljon on jotain luokkaa 1:100000. 

Ap

Sullahan on ihan klassinen keski-iän kriisi. Kriiseilijämiehiä on kahdenlaisia: On niitä, jotka yrittävät olla ikuisesti nuoria ja joutsdnlaulunaan hankkivat nyt vihdoin sen avoauton tai moottoripyörän tai lähtevät reppureissaamaan Kambodjaan (turvallisesti virkavapaalla, ei mitään liian radikaalia). Toiset vaihtavat vaimon nuorempaan, ehkä jopa venäläiseen, ja tuntevat olonsa oreiksi taas hetken. Molemmissa tapauksissa kohtaus menee aikanaan ohi, jolloin keski-ikäinen joko nöyrästi alistuu kohtaloonsa ja opettelee nauttimaan siitä, mitä on, tai päätyy lähikuppilan kantikseksi marisemaan elämän kurjuutta. Kun se vaimokin lähti.

Höpöhöpö. Tällaisia kohtaloita en ole nähnyt yhtään. Lähipiirin eronneet tai irtautumisen ottaneet ovat selkeästi olleet onnellisia ja tyytyväisiä päätökseensä. Moni on löytänyt uuden rakkauden, saaneet kokea intohimoa jopa 20 vuoden jälkeen uudestaan! Lisäski uudessa suhteessa osataan usein välttää niitä virheitä, mitä siinä pitkässä liitossa helposti tehdään. Moni näistä ovat nuortuneet silmissä kun se elämänilo on taas löytunyt. 

30 vuotias on ihan liian nuori jäämään henkiselle eläkkeelle. Elämä on elämistä varten kuitenkin. 

Hyvä että sinä näet ne onnistuneet. Minä näen ne epäonnistuneet ja kuuntelen heidän tarinoitaan. Omistan sen lähikuppilan.

Auttaisiko, jos tekisitte lapsen yhdessä? Sinun seikkailunhalusi varmasti myös rauhoittuisi siinä samalla, kun lapsesta ja äidistä huolehtiminen olisi elämässä tärkeintä.

Minä olin itse vielä vuosia sitten naispuolinen versio sinusta, mutta sitten mieheni ehdotti lasten tekemistä ja nyt en enää voi kuin naureskella entistä elämääni.

Viettäkää yhdessä aikaa ja puhukaa, mitä haaveita teillä on ja jos ne kohtaavat, niin jatkakaa yhdessä - muuten on viisainta päätyä eroon.

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko, jos tekisitte lapsen yhdessä? Sinun seikkailunhalusi varmasti myös rauhoittuisi siinä samalla, kun lapsesta ja äidistä huolehtiminen olisi elämässä tärkeintä.

Minä olin itse vielä vuosia sitten naispuolinen versio sinusta, mutta sitten mieheni ehdotti lasten tekemistä ja nyt en enää voi kuin naureskella entistä elämääni.

Viettäkää yhdessä aikaa ja puhukaa, mitä haaveita teillä on ja jos ne kohtaavat, niin jatkakaa yhdessä - muuten on viisainta päätyä eroon.

Paskin neuvo ikinä.

T: parisuhteen korjaajaksi tehty lapsi

Vierailija kirjoitti:

Auttaisiko, jos tekisitte lapsen yhdessä? Sinun seikkailunhalusi varmasti myös rauhoittuisi siinä samalla, kun lapsesta ja äidistä huolehtiminen olisi elämässä tärkeintä.

Minä olin itse vielä vuosia sitten naispuolinen versio sinusta, mutta sitten mieheni ehdotti lasten tekemistä ja nyt en enää voi kuin naureskella entistä elämääni.

Viettäkää yhdessä aikaa ja puhukaa, mitä haaveita teillä on ja jos ne kohtaavat, niin jatkakaa yhdessä - muuten on viisainta päätyä eroon.

Jepjep, lapsillahan ne seikkailunhaluiset miehet ankkuroidaan perheenisiksi, eiku....

Vierailija kirjoitti:

Itkee. Ap

Ja mitä sitten tapahtuu? Miten sinä reagoit, miten tilanne jatkuu?

Vierailija kirjoitti:

Seksiä pimeässä peiton alla, matkakohteet vaan jotain extraturvallisia ja tuttuja, samoin lentoyhtiöt, hotellit aina etukäteen ja kaikki pitää olla niin suunniteltua ja turvallista. Ja kaikkialla on bakteereja. Mikään uusi vähän rosoisempi ruokamesta ei kelpaa. Ei mitään spontaania ja Extremeä ikinä. Riskit nollissa.

Menin sen kanssa naimisiin ja nyt ketuttaa. Millä herätän sen henkiin?

vaihtoehtoja ei ole montaa mutta  tässä muutama.

1. Ero 2. Pettäminen 3. Jutteleminen

Mitäs jos juttelisit vaimosia kanssa asiasta, voisi ehkä ymmärtää sinua . Toisaalta jos vaimosi tunnet kannattaa ehkä kuitenkin seurata intuitiota ja lähteä etsimään onnea muualta. Olen itse eronnut juuri näistä syistä ja vaikka ensimmäinen vuosi olikin vaikeaa en kadu sitä, että valitsin elämän. Loppupeleissä kyse on sinusta ja sinun elämästäsi , älä heitä sitä hukkaan toisen takia.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisikohan jutella vaimon kanssa palstailun sijaan? 😳

Onhan ap jutellutkin viesteistä päätellen 😳

Jos kyseessä olisi nainen joka valittaisi miehestään, iso osa kommenteista neuvoisi jättämään miehen.

Oi tätä kaksinaismoralismia!

Oletko nyt tosissasi?

Lähdet yksin toukokuussa. Käyt paratiisissa ja ehkä sitten taas se vaimokin tuntuu taas rakkaammalta.

Vaimosi tarvitsee rutiineja ja turvallisuutta. Itselleni mm. ruokapaikkojen suunnittelu etukäteen on jo tavallaan sitä matkantekoa. 

Onko vaimosi tarkka taloudenpitäjä? Itselläni suunnitelmallisuuteen vaikuttaa paljon myös se, että en halua tuhlata lomalla enempää kuin on varaa.

Tuntuu melkein siltä kuin mun mies olisi kirjoittanut tämän. Olen kyllä ottanut isoja askelia hänen vuokseen, mm. muuttanut toiseen maahan ja jättänyt työni. Mutta kyllä sitten taas peiton alla kelpaa ja matkoilla olen suunnitelmallinen. Lapsikin on, vaikka äitiys ei ollut listallani päällimmäisenä. Mieheni taas halusi olla isä. 

Jännänaista etsimään, mars!

Sen kanssa tulee kaupantekijäisinä varmaan jo pari lasta, ex, ex-ex, ex-ex-ex ja sitten ne exien nyxät. 

Kannattaa varautua myös siihen, että jännänainen ajautuu välillä jonkun toisenkin peiton alle. Tulee äkkilähtöjä ja yllätyspalavereja. 

Mutta on seikkailua! 

😂😂😂😂 on siinä miehellä huolet...

Tosi vaikeeta hei, meet ite sinne Kambodjaan ja vaimos hoitelee sukuloinnin sillä välin. Tai sitten meette Kyprokselle ja samalla ku sun vaimos istuu hotellin altaalla varjossa uv-puku päällä lukemassa naistenlehteä niin sä sukellat jossain hylyssä/luolassa. Sun vaimolles joku vinkukiina on yhtä vastenmielinen ajatus kun sulle hänen mummonsa kanssa hengaaminen.

Miten aloitat nuo keskustelut? Alatko heti syytellä häntä? Tuo on todellinen ongelma jos ette pysty puhumaan asioista. Mutta keskustelu pitää käydä toista arvostaen, kuunnellen, syyttelemättä, jne..

Vierailija kirjoitti:

Jos kyseessä olisi nainen joka valittaisi miehestään, iso osa kommenteista neuvoisi jättämään miehen.

Oi tätä kaksinaismoralismia!

Kommenttisi ei hirmu hyvää kerro sisälukutaidostasi.

Eroahan tässäkin on suositeltu, nähdäkseni yli puolessa kommenteista.

Mihin rakastuit hänessä?