Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on nössö
24.01.2017 |
Seksiä pimeässä peiton alla, matkakohteet vaan jotain extraturvallisia ja tuttuja, samoin lentoyhtiöt, hotellit aina etukäteen ja kaikki pitää olla niin suunniteltua ja turvallista. Ja kaikkialla on bakteereja. Mikään uusi vähän rosoisempi ruokamesta ei kelpaa. Ei mitään spontaania ja Extremeä ikinä. Riskit nollissa.
Menin sen kanssa naimisiin ja nyt ketuttaa. Millä herätän sen henkiin?
Kommentit (143)
Vaihda uuteen. Niin munkin pitäisi tehdä. Kiljuisin riemusta jos mies haluaisi lähteä toukokuussa kahdestaan lomalle paratiisiin. Sen sijaan se on kerran lähtenyt kanssani nahkein mielin ruotsinlaivalle. 10 vuotta yhdessä.
Fuck.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kun arvaan, menit naimisiin "nössön" naisen kanssa, koska muunlaiset eli extreme-tyyppiset itsenäiset naiset pelottavat ja kauhistuttavat sinua. Todennäköisesti tuttavapiirissäsi on näitä? Lisäksi extra-bonus hänessä on että saat haukkua häntä (on monen miehen lempihuvitus). Kehity henkisesti ja rupea arvostamaan vaimosi hyviä ominaisuuksia (avioliittoneuvonta tms voi auttaa) tai kehity henkisesti ja kasvata munat ja eroa ja uskalla lähestyä extreme-tyyppistä naista. Henkinen kehitys on tässä nyt se avainasana.
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapsia eikä lemmikkejä eikä kuolevia anoppeja vielä niin voitais elää, mutta ollaan jämähdetty surkeaan tylsyyteen, kun vaimo ei vaivaudu edes kesälomaa pitämään ennakkoon vaikka saisin toukokuuksi meille paratiisin. Pitää pitää se v€€ heinäkuu kun kaikki muutkin ja kaikki mestat ihan täynnä. Ja tietty se 2vk reissu tutussa kohteessa riittää kun toiset 2 pitää mökkeillä ja nähdä xxxxx määrä sukulaisia. Kurjaa elää kuin keski-ikäiset. Sanoin lähteväni yksin toukokuuksi koska ei hänen mummonsa hirveästi nappaa niin vastaus oli kosteat silmät ja että itsehän päätän.
Ap
Tuo kuulostaa ärsyttävältä minustakin vaikka olen keski-ikäinen nainen.
Olenkin luonnostani seikkailija ja tykkään ottaa riskejä vaikka en mikään huimapää ole koskaan ollut.
Ahdistun siitä jos elämä ja lomat ja kaikki on liian suunniteltua.
Sun vaimoa varmaan ahdistaa riskit ja seikkailut, hän kaipaa turvallista ja tasaista elämää.
Teidän kannattaa yhdessä miettiä molempien arvoja ja toiveita ja sitä millaiset kompromissit toimisivat kummallekin.
Kestäisikö vaimosi sitä että teet omia juttuja aina välillä, vai pelkäisikö hän liikaa että sinulle sattuu jotain ikävää.
Mun muija on myös aivan totaalisen nössö tapaus. Eilen se ei uskaltanut lähteä kauppaan, koska nokan päähän oli kasvanut finni tai joku näppylä. Piti sitten itse lähteä kaupoille, kun muuten oltaisi kuoltu nälkään. Että sellaisen itsetunto-ongelmaisen kanssa täällä...
Tosimies vinkuu vauvapalstalla, että miten saisi muutettua vaimonsa, haukkuen häntä ja lisäten, että on hänen kanssaan vain p*llun takia, vaikka seksikin on huonoa... oikea miesten mies!
Voihan sitäpaitsi olla, että olet vaimosi (ja muiden) näkökulmasta holtiton, et osaa hoitaa asioita, pakoilet vastuuta, otat turhia riskejä, olet adrenaliininarkkari, jolla ei ole mitään järkeä missään tekemisissä eikä mikään riitä!?
En tiedä, mutta asioissa on aina useampi näkökulma.
Parisuhteissa on tarkoitus löytää sopiva kumppani ja tehdä kompromisseja. Joko et osaa tehdä kompromisseja tai sitten kumppanisi on väärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun muija on myös aivan totaalisen nössö tapaus. Eilen se ei uskaltanut lähteä kauppaan, koska nokan päähän oli kasvanut finni tai joku näppylä. Piti sitten itse lähteä kaupoille, kun muuten oltaisi kuoltu nälkään. Että sellaisen itsetunto-ongelmaisen kanssa täällä...
No huh, paljon voi kestää, mutta toisen itsetunto-ongelmat on kyllä jotain, mitä en kestäisi. Se nimittäin vaikuttaa ihan kaikkeen!
Vierailija kirjoitti:
Kuvauksesi vaimostasi olisi voinut olla kuvaus minusta. Ja mieheni on samantyyppinen kuin sinä. Olemme olleet kymmenisen vuotta yhdessä, ja edelleen miestäni rasittaa suuresti bakteerikammoni ym. Ja minua kauhistuttaa miten leväperäisesti hän suhtautuu asioihin. Monet erimielisyydet siis sinullakin luvassa varmasti asian tiimoilta, jos suhteeseen jäät. Puolisoasi et voi muuttaa, ainoa mitä voit on itseäsi, mutta haluatko sitä?
Erilaiset luonteet voivat hyvinkin sopeutua elämään yhdessä ja olla jopa onnellisia. Tärkeää on muistaa juuri tuo että toista ei voi muuttaa, vain itseään ja omaa suhtautumistaan voi muuttaa.
Me ollaan miehen kanssa kumpikin seikkailijoita tykätään reppureissaamisesta. Meillä on kuitenkin erilaiset vuorokausirytmit ja siisteyskäsitykset. Mies on aamuvirkku ja hyvin pikkutarkka. Minä taas sellainen vähän boheemimpi iltakukkuja.
Hyvin meillä silti menee. Hyväksytään toistemme omituisuudet ja osataan nauraa niille ja itsellemme.
Esim. yhtenä iltana käytiin keskustelua hammastahnatuubin puristamisesta. Mies kysyi "oletko koskaan kokeillut puristaa sitä päädystä". Vastasin hänelle "joo, mutta en tykännyt siitä". Naurettiin sitten kumpikin sille tilanteelle, itsellemme ja toisillemme. Tämmöisiä juttuja meidän arjessa on mutta ei yritetä muuttaa toista. Oikeasti ne on hassuja juttuja. Ja halaaminen auttaa jos meinaa mennä liian vaikeaksi.
Meillä on omat erilliset hammastahnat.
Ja miehellä paikat jotka voi pitää millintarkassa järjestyksessä ja minulla omat sekasotkuni. Muuten joustetaan kumpikin, minä olen tavallista siivommin ja mies löysemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ihan sama homma, paitsi minä (nainen) olen se seikkailunhaluinen ja mies nössö. Tavatessamme mies ihastui juuri siihen, että haluan tehdä kaikkea jännää, mutta tajusi myöhemmin ettei hän kuitenkaan halua. Olen kaikki reissut tehnyt yksin, miehellä ei ole edes passia... Ero on usein mielessä, olisi ihanaa jakaa omaa elämäntyyliäni rakkaan kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mun muija on myös aivan totaalisen nössö tapaus. Eilen se ei uskaltanut lähteä kauppaan, koska nokan päähän oli kasvanut finni tai joku näppylä. Piti sitten itse lähteä kaupoille, kun muuten oltaisi kuoltu nälkään. Että sellaisen itsetunto-ongelmaisen kanssa täällä...
Miten sitten jos vaimo sairastuu. Tuleeko taas tilanne että sun on pakko mennä kauppaan ettette kuole nälkään.
Onko kaupassa käyminen vaimon velvollisuus?
Miksi sinne meneminen on sulle niin vaikeaa ettei voi mennä ellei ole kuolemassa nälkään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin me ollaan kaikki erilaisia.
Ei sillä, minua ärsyttäisi myös tuollainen, siis miehessä tai ystävättärissä. Jos joka paikkaan meneminen on tuollaisen stressin aihe ja iso osa kohteista/tekemisistä karsiutuu mahdollisuuksista jo ihan "just in case" - niin KYLLÄHÄN se kaventaa elämistä aika lailla!
Olen itse aikalainen varautuja ja etukäteen suunnittelija, mutten yhtä pelokas kuin ap:n vaimo. Se on minulla kotikasvatuksen tulosta. 1934 syntynyt äitini opetti, että aina pitää varautua pahimpaan, niin eipä sitten tule yllätetyksi. Todellisuudessa tuo on hitonmoista energian hukkaan heittämistä! Vähemmälläkin stressaamisella pärjää, sopeutuu vaan sitten siihen uuteen tilanteeseen. Kun ei stressaa, ei myöskään panikoi samalla lailla sitten, kun tilanne muuttuu.
Olen siten itse pyrkinyt eroon tuollaisesta "mites mä voin tähän ja tähän ja tähän varautua" -asenteesta. Koville se ottaa!
Joten ap - kannustamalla ja hyvällä. Ei vaimo pakolla pysty muuttumaan rohkeaksi kokeilijaksi. Ota sinä häneltä sitä vastuuta kantaaksesi - varaa hotellit ja tarkista ravintoloiden saama asiakaspalaute jne.
Jos vaimo kokee olevansa vastuussa teistä ja elämisen organisoinnista, se pahentaa arkuutta kokeilla mitään. Pyri itse siihen rooliin ja suhtaudu rennosti, jos asiat eivät mene ihan putkeen. Älä narise huonosta ruuasta, jos olet itse halunnut kokeilla jotakin uutta ravintolaa....
Vierailija kirjoitti:
Meillä ei lapsia eikä lemmikkejä eikä kuolevia anoppeja vielä niin voitais elää, mutta ollaan jämähdetty surkeaan tylsyyteen, kun vaimo ei vaivaudu edes kesälomaa pitämään ennakkoon vaikka saisin toukokuuksi meille paratiisin. Pitää pitää se v€€ heinäkuu kun kaikki muutkin ja kaikki mestat ihan täynnä. Ja tietty se 2vk reissu tutussa kohteessa riittää kun toiset 2 pitää mökkeillä ja nähdä xxxxx määrä sukulaisia. Kurjaa elää kuin keski-ikäiset. Sanoin lähteväni yksin toukokuuksi koska ei hänen mummonsa hirveästi nappaa niin vastaus oli kosteat silmät ja että itsehän päätän.
Ap
Vaikuttaa siltä, että sinun pitäisi enemmän eläytyä hänenkin tarpeisiin. Elämä ei kuitenkaan ole mitään extremeä ja olisi opittava nauttimaan niistä elämän mielestäsi tylsistä mökkeilyuistäkin elämän extremenä, koska sitä se tulee sitten olemaan, kun teillä on lapsia. Eikä tänä päivänä enää kannatakaan matkustaa miettimättä kohteita ja hotelleja. Niin paljon on turvallisuusuhkia ja muuta. Ala arvostaa vaimosi järkevyyttä, ihailla. Hänestä tulee hyvä äiti, joka pitää huolen siitä, että lapset pysyvät hengissä ja tasapainoisiona. Jos hän olisi samanlainen kuin sinä, lapset ja lasten tyarpeet saattaisivat unohtua, kun mietitte niitä extremejänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai oot ymmärtänyt että ihan jokaiseen kolkkaan maapallolla ei todellakaan ole järkevää matkustaa? Ja jotkut lentoyhtiöt nyt vaan ovat kuppasempia kuin toiset. Voisitkohan sä käydä tollasilla hankitaan denguekuume ja malaria -extremereissuilla vaikka jonkun kaverin kanssa ja antaa vaimos pitää henkensä ja terveytensä?
En haku häntä hänelle itselleen. Kysyn miksei hän voi ikinä ottaa rennommin, mikä olisi pahinta mitä voisi tapahtua, miksei hän voisi edes kokeilla. Kerron todennäköisyydet esimerkiksi jonkun extremejutun vaarallisuudesta versus vaikka ihan perus ratsastajalle.
En haluaisi erota. Hän varmasti olisi loistava äiti. On hän vaimonakin hyvä, mutta aivan onnettoman pelokas, arka ja nössö. En ole ikinä tehnyt hänelle mitään pahaa eikä tietääkseni kukaan muukaan ja silti hän pelkkää kaikkea bakteereista puskaraiskaajiin. Hän pelkää tauteja eikä halua rokottaa itseään yhden reissun takia (sama rokote pätisi tietenkin usean vuoden mutta tätä hän ei halua ymmärtää).
Ainoat seikkailunhaluiset naiset ketä tunnen on kiukkuisia, ailahtelevia, ja juurikin niitä minä itse-tyyppejä joita en kestä, oli kuinka sovinistista tahansa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo ei taida olla onnellinen, kun kyyneleet tulevat noin herkästi? Eikä ihme, en minäkään olisi, jos mies toteaisi minun olevan tylsä, tarvitsevansa minua seksiin, joka on tylsää ja ettei meillä ole mitään yhteistä. Eihän se silloin rakasta.
En kyllä jäisi sellaiseen suhteeseen kytemäänkään. Nössö on se, joka ei saa tehtyä asialle mitään, joko yritä(kään) saada suhdetta kuntoon tai kantapäitä vastakkain.
Ap:lle ei tunnu kelpaavan mikään. Ei nössö nainen, muttei myöskään seikkailunhaluinen nainen. Taitaisi olla parempi liittyä siihen MGTOW-hihhulointiin... :)
No sun pitää ymmärtää, että vaimosi ei nauti extreme-jutuista vaan pelkää niitä, eikä siksi halua kokeilla. Miksi hänen pitäisi tehdä asioita, joista ei nauti? Mennä paikkoihin, joihin ei halua mennä? Ihan samalla tavalla kuin sinun ei tarvitse tylsistyttää itseäsi ja tuhlata rahoja johonkin risteilyyn tai Mallorcan-lomaan jos olisit mielummin vaikka Amazonilla viidakkotrekillä.
Tee kompromissi tai eroa. Samalla lailla se vaimosi ei yhtäkkiä ala nauttia backpackailystä Aasiassa kuin sinä et yhtäkkiä ala nauttia sukuloinnista mökillä.
Puhukaa asioista kuten aikuiset.
Vierailija kirjoitti:
Ainoat seikkailunhaluiset naiset ketä tunnen on kiukkuisia, ailahtelevia, ja juurikin niitä minä itse-tyyppejä joita en kestä, oli kuinka sovinistista tahansa.
Ap
Itsetutkiskelun paikka: voisitko mahdollisesti olla itsekin sellainen minä itse-tyyppi, jonka kanssa et kestäisi olla parisuhteessa?
Miksi ap et eroa, kun vaimoltasi haluat vain pillua ja siitäkään et tykkää? Etkö olekaan spontaani extreme-mies? Oletkin turvallisuushakuinen ja pelkuri nössö?
Joo en olis itseni kanssa suhteessa todellakaan, juuri siksi olenkin naimisissa vastakohtani kanssa. Joka myös on omilla aivoillaan ja jaloillaan tähän suostunut tai suorastaan halunnut.
En tosiaan häelle sano asioita joita tänne kirjoitan. Voin vallan mainiosti olla mökillä pari viikkoa, jos ei tarvi tavata siellä koko vaimon sukua. Suostun siihenkin, jos saan valita meille kohteen kahdeksi viikoksi. En veisi häntä Kambiaan.
Ehkä ero olisi hyvä vaihtoehto juuri nyt. Ainakin vaimoa ajatellen. Itse tuskin saan noin hyvännäköistä ja kilttiä ihmistä enää.
Ap
No tämän vastauksen sanoisin olisi kysyjä ihan kumpaa sukupuolta hyvänsä.
Koska ette kerran selvästikään sovi yhteen, niin on parempi erota.
On tosi väärin raahata vaimo paikkaan jossa hän ei viihdy (luultavasti maksaa kuitenkin oman osuutensa, mutta vaikka ei maksaisikaan). En itsekään haluaisi lomailla paikassa jossa minulla ei ole kivaa, ja vielä maksaakin siitä. Ja jos toinen haluaa mökkeillä ja tavata sukulaisia niin aivan varmasti hänellä on siihen ihan täysi oikeus.
En ymmärrä miksi siinä sitten roikut. Luultavasti vaimosikin olisi onnellisempi itselleen sopivamman kumppanin kanssa - sellaisiakin kun varmasti löytyy. Ja joo, sinä löydät kyllä spontaania ja seikkailunhaluista reissuseuraa, naisistakin, ihan varmasti. Tietty he ei välttämättä ole sitä ns. vaimomatskua, kun kovin spontaani ja seikkailunhaluinen ihminen voi olla spontaanimpi kuin kumppani toivoisikaan. Mutta sou, kaikkea ei voi saada välttämättä yhtä aikaa.
Toisaalta pohdin myös sitä, että kuvaat roolinne. Oletko ottanut sen seikkailunhaluisen mää tahdon -vinkujan roolin, jossa voit kuvitella olevasi seikkailunhaluinen ja rohkea, juuri turvallisuuden vuoksi - kun tiedät että vaimo pistää kapuloita rattaisiin, estää sinua tekemästä riskisijoituksia tai muuten joutumasta liemeen johon et itsekään oikeasti halua. Onko vaimo ottanut roolin tylsänä ei ei ei - äitinä, koska hänellä ei ole edes mahdollisuutta heitellä villejä ajatuksia ilmaan. Ehkä ei ole näin, mutta tätäkin puolta voi miettiä. Nuorena parina sitä voi ajautua roolipeliin, josta on vaikea päästä pois kymmeniin vuosiin; ainakaan jos pysyy samassa suhteessa.