Lue keskustelun säännöt.
Vaimo on nössö
24.01.2017 |
Seksiä pimeässä peiton alla, matkakohteet vaan jotain extraturvallisia ja tuttuja, samoin lentoyhtiöt, hotellit aina etukäteen ja kaikki pitää olla niin suunniteltua ja turvallista. Ja kaikkialla on bakteereja. Mikään uusi vähän rosoisempi ruokamesta ei kelpaa. Ei mitään spontaania ja Extremeä ikinä. Riskit nollissa.
Menin sen kanssa naimisiin ja nyt ketuttaa. Millä herätän sen henkiin?
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
Miksi ap et eroa, kun vaimoltasi haluat vain pillua ja siitäkään et tykkää? Etkö olekaan spontaani extreme-mies? Oletkin turvallisuushakuinen ja pelkuri nössö?
Tykkään pillusta. Olisi kiva saada sitä muuallakin kuin makkarissa tai olkkarissa, niin että ensin suljetaan verhot ja sammutetaan valot.
Viimeinen lause on varmasti totta. Tiedän, että vaimo hoitaa meille hyvän lainadiilin, talon ja vakuutukset. Hän on siisti ja järkevä eikä perintätoimistolta tule kirjeitä (kuten eksän kanssa). Hän antaa anteeksi lähes kaiken ja on iloinen naurettavan pienistä jutuista. Miten sitten jättää tuollainen ihminen?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et millään. Tytöstä on tullut nainen. Kelloja ei voi siirtää taakse päin.
Niin ehkä just olenkin kangistumassa keski-ikäisyyteen. Sehän tässä ahdistaakin! Ja vielä kun se on vaimon mukavuusaluetta niin kohta huomaan lukevani hesaria pakonomaisesti aamulla ja panevani häntä kerran viikossa lähetyssaarnaajassa. Sitten taas sen kaiken skippaaminen kun toinen ei ole valmis tosta kaavasta lähtemään ollenkaan, tuntuu myös huonolta vaihtoehdolta. Eli joko tyytyminen tai jättäminen oman sekavuuden takia.
Ja kun näin yleisesti en naisia jaksa kuin panna niin voisi sanoa että todennäköisyys löytää nainen josta pidän näinkin paljon on jotain luokkaa 1:100000.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap, kuulostat turvallisuushakuiselta ja muiden odotuksiin kangistuneelta: "hän olisi hyvä äiti", "hän on hyvännäköinen ja kunnollinen". Tuo jos mikä on mukavuudenhaluista ja keski-ikäistä, intohimotonta.
Et sä kyllä mikään extreme tai seikkailunhaluinen ole.
Jep. Ap taitaa haluta elää ulkopuolisille kelvollisen näköisessä kulissiliitossa: kaunis vaimo ja kaikki hyvin, vaikka itse oikeasti kaipaa elämältä jotain aivan muuta, eikä rakasta tai arvosta tätä vaimoaan. Kulissiliitto jos mikä on nössöä.
Onneks me ollaan puolison kanssa samanlaisia. Molemmat bakteerikammosiakin. Tullaan toimeen eikä tarvi kaikesta vääntää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää on niin tätä. Sama homma miehillä ja naisilla. Valitetaan kumppanista uli uli uliiiii byhyy. No eroa siitä? No mutku emmmäää ku se on kuitenki niinku mut BYHYY ULI ULIIII VINKU VONKU.
Lopeta toi ulina ja totuttele kohtaloosi, kun et kuitenkaan uskalla erota.
Vierailija kirjoitti:
Niin ehkä just olenkin kangistumassa keski-ikäisyyteen. Sehän tässä ahdistaakin! Ja vielä kun se on vaimon mukavuusaluetta niin kohta huomaan lukevani hesaria pakonomaisesti aamulla ja panevani häntä kerran viikossa lähetyssaarnaajassa. Sitten taas sen kaiken skippaaminen kun toinen ei ole valmis tosta kaavasta lähtemään ollenkaan, tuntuu myös huonolta vaihtoehdolta. Eli joko tyytyminen tai jättäminen oman sekavuuden takia.
Ja kun näin yleisesti en naisia jaksa kuin panna niin voisi sanoa että todennäköisyys löytää nainen josta pidän näinkin paljon on jotain luokkaa 1:100000.
Ap
Sullahan on ihan klassinen keski-iän kriisi. Kriiseilijämiehiä on kahdenlaisia: On niitä, jotka yrittävät olla ikuisesti nuoria ja joutsdnlaulunaan hankkivat nyt vihdoin sen avoauton tai moottoripyörän tai lähtevät reppureissaamaan Kambodjaan (turvallisesti virkavapaalla, ei mitään liian radikaalia). Toiset vaihtavat vaimon nuorempaan, ehkä jopa venäläiseen, ja tuntevat olonsa oreiksi taas hetken. Molemmissa tapauksissa kohtaus menee aikanaan ohi, jolloin keski-ikäinen joko nöyrästi alistuu kohtaloonsa ja opettelee nauttimaan siitä, mitä on, tai päätyy lähikuppilan kantikseksi marisemaan elämän kurjuutta. Kun se vaimokin lähti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikäkriisi? Puhut myös epäkunnioittavasti vaimostas. Et ole hänen arvoisensa.
Vastakohdat täydentävät toisiaan, on sanonta joka on kehitetty lohduksi niille jotka joutuivat epäsuhtaisen kumppanin kanssa naimisiin. Ennen kun ei niin vaan erottukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikää on 30. Eli voiko tässäkin iässä olla kriisi? Ja voi jeesus, kaikkihan tällä palstalla puolisoitaan haukkuu, minähän olen myös kehunut. Ap
Vierailija kirjoitti:
Niin ehkä just olenkin kangistumassa keski-ikäisyyteen. Sehän tässä ahdistaakin! Ja vielä kun se on vaimon mukavuusaluetta niin kohta huomaan lukevani hesaria pakonomaisesti aamulla ja panevani häntä kerran viikossa lähetyssaarnaajassa. Sitten taas sen kaiken skippaaminen kun toinen ei ole valmis tosta kaavasta lähtemään ollenkaan, tuntuu myös huonolta vaihtoehdolta. Eli joko tyytyminen tai jättäminen oman sekavuuden takia.
Ja kun näin yleisesti en naisia jaksa kuin panna niin voisi sanoa että todennäköisyys löytää nainen josta pidän näinkin paljon on jotain luokkaa 1:100000.
Ap
En oikein ymmärrä että jos et ole kiinnostunut vaimossasi (tai naisissa yleensä) loppujen lopuksi muusta kuin seksistä, miksi haluat hänet väen väkisin matkaseuraksi? Siksi ettet joutuisi elämään omaan käteen turvautuen paria viikkoa? Melkoisen itsekästä ja epäreilua, lapsellista kiukuttelua, sori nyt vaan.
Alkukeskustelusta olin melkein puolellasi, mutta nyt alkaa kuulostaa siltä ettei siinä vaimossa ole mitään vikaa, vaan se olet nyt sinä jolla on jonkinlainen (ikä?)kriisi meneillään. Pieni itsetutkiskelu voisi olla paikallaan. Kukaan ei ole täydellinen, et edes sinä (edes sen vaimosi mielestä).
T. Seikkailunhaluinen nainen 30v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ikää on 30. Eli voiko tässäkin iässä olla kriisi? Ja voi jeesus, kaikkihan tällä palstalla puolisoitaan haukkuu, minähän olen myös kehunut. Ap
Tietenkin voi kolmikymppisenä olla kriisi. Sehän on ihan yleistäkin.
Ap, ymmärrän ongelmasi mutta en sitä, millä tavalla suhtaudut puolisoosi.
Olen itsekin seikkailunhaluinen. Moni sanoisi itsekkääksi, koska matkustan mielummin ja nautin elämästä omalla tavallani kuin asetun aloilleni tekemään uraa tai hankin lapsia. En usko, että tulen ikinä elämään täysin paikoilleen jumiutuneena. Ymmärrän kuitenkin, että kaikki eivät ole samanlaisia kuin minä ja monet jopa katsovat kieroon valitsemaani elämäntyyliä. Monille on tärkeää nimenomaan pysyvyys, ura ja perhe. Saan elämäntyylistäni silloin tällöin ikävää kommenttia. Ymmärrän, että suurin osa ihmisistä ei haluaisi minua puolisokseen tästä syystä. Se on minulle ihan ok. Olen turvallisuuden sijaan valinnut pätkätyöt, vuokralla asumisen, vähäisen tavaroiden omistamisen - ja matkustelun.
Nämä kaikki ovat valintoja. Onnekseni olen löytänyt puolison, joka haluaa elää samalla tavalla. Mikään muu ei toimisi, ja tuo ihmissuhde onkin se ainoa asia, jonka suhteen haluan elämässäni pysyvyyttä. Haluan jakaa nämä tärkeät kokemukset rakkaani kanssa ja vain mieheni takia olisin valmis jättämään tämän elämäntyylin, jos hän vaikka sairastuisi. Hän on minulle lopulta se kaikkein tärkein. Olemme kokeneet yhdessä todella paljon ja parisuhteessamme henki on se, että me selviämme yhdessä ihan mistä tahansa. Ehkä tämän takia minun on vaikea ymmärtää, miksi ap on yleensä vaimonsa kanssa yhdessä.
Ap, sinun pitäisi ehkä ymmärtää nyt se, että te olette vaimosi kanssa aika erilaisia ihmisiä. Tämä ei välttämättä olekaan se itse ongelma, mutta se on hyvä tiedostaa. Jos haluat käydä vain parin viikon lomilla eri paikoissa, suhde voi toimia ihan hyvin, jos saatte asiat puhuttua läpi ja tehtyä jonkin kohtuullisen tyydyttävän järjestelyn asian suhteen. Jos taas olet samanlainen seikkailijaluonne kuin minä - en tiedä. Vaikeammaksi menee, koska koko elämä pitäisi järjestellä uudestaan ollakseen tyydyttävää. Eniten minua kuitenkin tässä tilanteessa huolettaa se, miten väheksyvästi suhtaudut puolisoosi. Et tunnu pitävän häntä kovinkaan tärkeänä. Miksi edes haluaisit jakaa kokemukset ihmisen kanssa, josta et tunnu oikeasti välittävän? Onko säännöllinen, vaikkakin huonohko seksielämä todella omaa elämää rajoittavan suhteen arvoista? Sillä ei ole mitään merkitystä, ettet puhu hänelle noin päin naamaa. Jotain on vialla, jos sinun täytyy ylipäänsä puhua kumppanistasi tuohon sävyyn. Itsekin sanot olevasi hänen kanssaan, koska tuskin saat parempaakaan. Tuo on aika huono lähtökohta parisuhteelle.
Toki myös vaimosi pitäisi pystyä kompromisseihin. Se kuitenkin tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että hänen on annettava sinun toteuttaa itseäsi. Ei sitä, että hänen täytyy tehdä itselleen vastenmielisiä tai pelottavia asioita siksi, että sinä haluat niitä tehdä. On eri asia pakottaa toinen johonkin kuin rajoittaa omaa tekemistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Josefina kirjoitti:
Myötuntoni on AP todellakin sinun puolella. Olen itsekin hyvin "leväperäinen", heittäydyn mielelläni erilaisiin seikkailuihin ja kiihotun jännittävistä uusista tilanteista. Ongelma on siinä, että nämä ovat ihan perusluonteen juttuja, joita ei toisessa voi oikein muuttaa.
Mitä taas suhun itseesi tulee niin, mieti kadutko tekemättä jääneitä juttuja tai voitko katkeroitua siitä? Jos vastaus on kyllä niin miettisin vakavsti eroa, koska kukapa sitä haluaa onnettomaksi päätyä. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä.
Jos vaimosi ei todella halua päästä yli turvallisuudenhalustaan niin et häntä siihen voi pakottakaan eikä se olisi oikeastaan edes reilua. Mutta keskustelkaa hyvät ihmiset asiasta avoimesti, että mitäs hei tehdään, kun olemme niin erilaisia tässä asiassa, että onko olemassa mitään kompromissia, jonka avulla voisitte olla yhdessä JA onnellisia. Vai valitsetteko olla vain yhdessä, mutta ei onnellisia. jos vaimosi ei tätä keskustelua pysty käymään niin lienee vastaus selvä: silloin suhteessa ajatellaan yksipuolisesti vain toisen ihmisen etua.
Päästä yli turvallisuushakuisuudestaan? Vaikka myönnät sen olevan perusluonteellinen juttu?
Tuolla periaatteella ap:llahan tässä ongelma on, joten ap voisi itse päästä yli "leväperäisyydestään"/seikkailunhalustaan ja tulla vaimonsa kaltaiseksi!
Vai olisiko sittenkin niin, että ei kannata mennä naimisiin sillä mentaliteetilla, että toista pitäisi muuttaa... kaikilla on oikeus olla oma itsensä, kun kyse on perusluonteen piirteistä.
Mitä ihmettä oikein hermoilet?
Joko AP:n tai naisen pitää muuttua. mutta jos nyt katsotaan tilannetta objektiivisesti, niin miehen toiveet eivät ole todellakaan kovin seikkailunhaluisia tai leväperäisiä vaan ihan todella perusperusjuttuja. Nainen taas on ehdoton ääripää omassa turvallisuudenhakuisuudessaan. Siksi näkisin, että sen vaimon nimenoamaan olisi hyvä VUOROSTAAN tehdä kompromissi, koska koko suhdehan on nyt rakennettu vaimon ehdoilla. Miehen toiveita ei täytetä eikä niitä otetaan edes huomioon millään muotoa.
Ihminen voi kyllä muuttua, jos haluaa. Jos olisin AP:n vaimo niin haluaisin panostaa mieheeni ja tehdä välillä juttuja, joista myös hän tulee onnelliseksi. AP:n vaimohan ei tee miestään millään muotoa onnelliseksi. Mutta se on vaimon valinta: haluaako hän toimia niinkuin nytkin vai alkaa ottaa miestään huomioon kerrankin ja pyrkiä pääsemään turvallisuudenhalustaan eroon.
Vierailija kirjoitti:
Ikää on 30. Eli voiko tässäkin iässä olla kriisi? Ja voi jeesus, kaikkihan tällä palstalla puolisoitaan haukkuu, minähän olen myös kehunut. Ap
kolmenkympin tienoilla se ensimmäinen ikäkriisi iskee. Sit siitä 10 vuotta eteenpäin toinen ja toivottavasti 50:senä viimeinen.. sitä odotellessa.
Minusta on parempi täällä purkaa kiukkuaan (haukkuminen) kuin kiukutella puolisolle , varsinkin jos sille ei meinaa mitään tehdä.
Kannattaa nyt ehkä jutella hänen kanssaan asiasta kuitenkin
Miten ihmeessä olette päätyneet naimisiin? 2 kuukautta tapaamisesta?
Sokaistuin kauneudelle. Ja on sillä sirot kädet ja nätti hymy ja jaksaa meikäläistä. Ja haluaisin sen noille kaikille reissuille mukaan. Tuli ennen häntä jo ryypättyä ja naitua joka mantereella. Salainen kolmenkympin romantikko kai yrittää tulla esiin. En tiennyt että bakteeri-/virus-/riskikammo voi olla noin paha. Ap
Ap, kuulostat turvallisuushakuiselta ja muiden odotuksiin kangistuneelta: "hän olisi hyvä äiti", "hän on hyvännäköinen ja kunnollinen". Tuo jos mikä on mukavuudenhaluista ja keski-ikäistä, intohimotonta.
Et sä kyllä mikään extreme tai seikkailunhaluinen ole.