Vaimo on nössö

Jos juttelu päätyy itkemiseen niin en näe siinä järkeä.

Ap

Tarvin sitä seksiin. Seksiä voi harrastaa vaan makkarissa ja olkkarissa vaan jos kaikki verhot on varmasti kiinni. Naapurin teini varmasti kiinnostuu kuvaamaan juuri vaimoani 50m päästä, koska netistä ei tietenkään saa ladattua mitään herkumpaa.

Olisi ihan kiva tehdä jotain joskus hänen kanssaan. Eli matkustan ja harrastan kavereiden kanssa. Mutta se on vähän eri meininki. Ilman seksiä kk kavereita katsellen ei todellakaan nappaa.

Pahinta tajuta ettei meillä ole mitään yhteistä. Ehkä sitten olen jollain tasolla riippuvainen tai emotionaalisesti kiintynyt? En haluaisi palata lähtöruutuun vaan saada tämän toimimaan. Jotenkin. Ilman kyyneliä ja vituhusta.

Ap

Täältä saa miehet aina surkeita vastauksia. Kannattaa varmaan varata aika parisuhdeterapiaan, jos haluat vielä kokeilla. En usko, että vaimosikaam on onnellinen. Hänestä varmasti tuntuu juuri siltä, että mikään ei riitä. Ero on välillä oikea ratkaisu. Valtaosa haluaa sitä perinteistä farmari-kultainennoutaja-lasten synttärit -elämää. Jos se ajatuksena jo ahdistaa, niin kannattaako kuitenkin irroittaa laastari heti?

Kuvauksesi vaimostasi olisi voinut olla kuvaus minusta. Ja mieheni on samantyyppinen kuin sinä. Olemme olleet kymmenisen vuotta yhdessä, ja edelleen miestäni rasittaa suuresti bakteerikammoni ym. Ja minua kauhistuttaa miten leväperäisesti hän suhtautuu asioihin. Monet erimielisyydet siis sinullakin luvassa varmasti asian tiimoilta, jos suhteeseen jäät. Puolisoasi et voi muuttaa, ainoa mitä voit on itseäsi, mutta haluatko sitä?

Myötuntoni on AP todellakin sinun puolella. Olen itsekin hyvin "leväperäinen", heittäydyn mielelläni erilaisiin seikkailuihin ja kiihotun jännittävistä uusista tilanteista. Ongelma on siinä, että nämä ovat ihan perusluonteen juttuja, joita ei toisessa voi oikein muuttaa. 

Mitä taas suhun itseesi tulee niin, mieti kadutko tekemättä jääneitä juttuja tai voitko katkeroitua siitä? Jos vastaus on kyllä niin miettisin vakavsti eroa, koska kukapa sitä haluaa onnettomaksi päätyä. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä.

Jos vaimosi ei todella halua päästä yli turvallisuudenhalustaan niin et häntä siihen voi pakottakaan eikä se olisi oikeastaan edes reilua. Mutta keskustelkaa hyvät ihmiset asiasta avoimesti, että mitäs hei tehdään, kun olemme niin erilaisia tässä asiassa, että onko olemassa mitään kompromissia, jonka avulla voisitte olla yhdessä JA  onnellisia. Vai valitsetteko olla vain yhdessä, mutta ei onnellisia. jos vaimosi ei tätä keskustelua pysty käymään niin lienee vastaus selvä: silloin suhteessa ajatellaan yksipuolisesti vain toisen ihmisen etua. 

No sittenpähän räpyttelee.

Kyllä ihmiselle saa tulla parisuhteessa paha mieli siitä että toinen on valmis lähtemään kuukaudeksi reissuun yksinään.

Jos se toinen haluaa reissata, niin ihan tekosyy joku jonkun kosteat silmät. Tokihan siitä saattaa vähän syyllisyydentuntoa tulla, mutta AP: suoraan sanottuna sulla on syyllisyydentunreen paikka siitä miten puhit puolisostasi.

Kuten jo sanottua on, seikkailunhalu ja turvallisuushakuisuus ovat molemmat ihan hienoja piirteitä ihmisissä, mutta siinä ei ole mitään hienoa kun joku alkaa muittamaan ihmistä johon on sattunut jotenkin kyllääntymään

Ihminen muuttaa itse itsensä, jos muuttaa.

Suosittelen myös että keskustelet vaimosi kanssa. Ei asiat tällä palstalla parane. Ja tarkoitan nimenomaan rakentavaa keskustelua, ei syyttämistä että mikset suostu siihen tai tähän tai miksi ole tuollainen. Ja jos ei keskusteluiden ja asioiden käsittelyjen jälkeen mitään muutu tai  et yksinkertaisesti ole onnellinen liitossasi, niin kannattaa ihan tosissaan miettiä jatkoa. 

Vaimos kuulostaa järkevältä ja kivalta tapaukselta. Tuskin on sulle yllätyksenä tullut, ettei hän ole extreme ihminen, vaan arvostaa toisenlaista elämää?

Enpä oikein ymmärrä, miksi rauhallista ja turvallista elämää viettäviä pitää haukkua tylsiksi ja "nukkuviksi". Eikö nuo piirteet ollut tiedossa, kun naimisiin menitte? Ja silti päätit mennä naimisiin hänen kanssaan?

Heittäytyä voi kukin välillä, mutta omissa rajoissa. Noin tarkkaan elämään tottunut, ei voi sulattaa tuota kaikkea esim yhdellä reissulla: loma eri aikaan kuin normaalisti, nuhrusempi hotelli, tulista ruokaa.. Yksi asia kerrallaan. :)

Meillä on toisinpäin, enkä ikinä tule sanomaan kumppanistani, että kuinka hänet herätän tai että olisi tylsä. Musta on ihanaa, että toinen on järkevä, eikä mene tuuliviirinä kuten - öh, eräs.

mitäs jos yrittäisitte vuorotellen tehdä toistenne juttuja? Supisette kirjastossa vaimosi vuorolla ja sun vuorolla viet hänet syömään intilaiseen tms. missä ette ole ennen käynyt.

No syytäpä ihan itseäsi. Luulisi tuollaisen perusluonteenpiirteen tulevan esiin ennen naimisiinmenoa, jos nimittäin naisessa kiinnostaa yhtään mikään muu kuin pillunsaanti. 

Eroa ja päästä vaimosi elämään hänelle paremmin sopivan miehen kanssa.

Hahhaa, sää haluaisit anaalia muta vaimos ei anna!! :D

Nuo vaimosi luonteenpiirteet tulevat tarpeeseen kun alatte lisääntymään. Voihan sitä nyt vielä erota, ja tehdä "hulluja juttuja"sinkkuna tai hommata puoliskon joka on ekstremeilijä myös, mutta mitäs sitten kun haluat itse jo rauhoittua, ja vaimo jatkaa maailmalla menoa? Tai toisinpäin, se uusi vaimoke haluaa rauhoittua ja perheen, mutta sinä et ole vieläkään valmis? Harvoin ihmiset kypsyvät juuri samaan aikaan. Ratkaisuksi jää joko kompromissit, tai kumppanin vaihtaminen aina omaan elämäntilanteeseen kullakin hetkellä sopivaksi. 

suurin osa suomalaisista naisista on tuollaisia extrahygieenisiä nirkkanokkia ja feministilesbojen kannattajia

Vierailija kirjoitti:

Meillä ei lapsia eikä lemmikkejä eikä kuolevia anoppeja vielä niin voitais elää, mutta ollaan jämähdetty surkeaan tylsyyteen, kun vaimo ei vaivaudu edes kesälomaa pitämään ennakkoon vaikka saisin toukokuuksi meille paratiisin. Pitää pitää se v€€ heinäkuu kun kaikki muutkin ja kaikki mestat ihan täynnä. Ja tietty se 2vk reissu tutussa kohteessa riittää kun toiset 2 pitää mökkeillä ja nähdä xxxxx määrä sukulaisia. Kurjaa elää kuin keski-ikäiset. Sanoin lähteväni yksin toukokuuksi koska ei hänen mummonsa hirveästi nappaa niin vastaus oli kosteat silmät ja että itsehän päätän.

Ap

Hei et sä nössöä miksikään muuksi pysty muuttamaan. Mene ihmeessä silloin Toukokuussa minne sitten halusitkaan mennä ja jos se vaimo sitä parkuu niin ota se siltä kantilta että se on siedätyshoitoa Nössöyteen.

Ja suosittelisin eroamaan kun ei niitä lapsia vissiin vielä ollut. Nössö ei muutu ja tulet kärsimään siitä koko elämänne ja nössö kärsii myös kun sinä haluat mennä ja tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Seksiä pimeässä peiton alla, matkakohteet vaan jotain extraturvallisia ja tuttuja, samoin lentoyhtiöt, hotellit aina etukäteen ja kaikki pitää olla niin suunniteltua ja turvallista. Ja kaikkialla on bakteereja. Mikään uusi vähän rosoisempi ruokamesta ei kelpaa. Ei mitään spontaania ja Extremeä ikinä. Riskit nollissa.

Menin sen kanssa naimisiin ja nyt ketuttaa. Millä herätän sen henkiin?

Mies, joka notkuu tällä palstalla, on nössöjen nössö ja täysin munaton.

Eipä minulla muuta!

täti kertoo kirjoitti:

Nuo vaimosi luonteenpiirteet tulevat tarpeeseen kun alatte lisääntymään. Voihan sitä nyt vielä erota, ja tehdä "hulluja juttuja"sinkkuna tai hommata puoliskon joka on ekstremeilijä myös, mutta mitäs sitten kun haluat itse jo rauhoittua, ja vaimo jatkaa maailmalla menoa? Tai toisinpäin, se uusi vaimoke haluaa rauhoittua ja perheen, mutta sinä et ole vieläkään valmis? Harvoin ihmiset kypsyvät juuri samaan aikaan. Ratkaisuksi jää joko kompromissit, tai kumppanin vaihtaminen aina omaan elämäntilanteeseen kullakin hetkellä sopivaksi. 

Huono!

Ei tarvitse olla nössö vaikka perheen perustaisikin. Nössöys on sellainen luonteenpiirre jota itse en kestä sekunttiakaan. Etsi itsellesi sopiva kumppani. Elämätön nössö elämä on mielestäni yhtä kuin turha elämä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Seksiä pimeässä peiton alla, matkakohteet vaan jotain extraturvallisia ja tuttuja, samoin lentoyhtiöt, hotellit aina etukäteen ja kaikki pitää olla niin suunniteltua ja turvallista. Ja kaikkialla on bakteereja. Mikään uusi vähän rosoisempi ruokamesta ei kelpaa. Ei mitään spontaania ja Extremeä ikinä. Riskit nollissa.

Menin sen kanssa naimisiin ja nyt ketuttaa. Millä herätän sen henkiin?

Mies, joka notkuu tällä palstalla, on nössöjen nössö ja täysin munaton.

Eipä minulla muuta!

Ja täällä roikkuva nainen on sitten tooooosi fiksu. Just joo.

Josefina kirjoitti:

Myötuntoni on AP todellakin sinun puolella. Olen itsekin hyvin "leväperäinen", heittäydyn mielelläni erilaisiin seikkailuihin ja kiihotun jännittävistä uusista tilanteista. Ongelma on siinä, että nämä ovat ihan perusluonteen juttuja, joita ei toisessa voi oikein muuttaa. 

Mitä taas suhun itseesi tulee niin, mieti kadutko tekemättä jääneitä juttuja tai voitko katkeroitua siitä? Jos vastaus on kyllä niin miettisin vakavsti eroa, koska kukapa sitä haluaa onnettomaksi päätyä. Meillä on kuitenkin vain yksi elämä.

Jos vaimosi ei todella halua päästä yli turvallisuudenhalustaan niin et häntä siihen voi pakottakaan eikä se olisi oikeastaan edes reilua. Mutta keskustelkaa hyvät ihmiset asiasta avoimesti, että mitäs hei tehdään, kun olemme niin erilaisia tässä asiassa, että onko olemassa mitään kompromissia, jonka avulla voisitte olla yhdessä JA  onnellisia. Vai valitsetteko olla vain yhdessä, mutta ei onnellisia. jos vaimosi ei tätä keskustelua pysty käymään niin lienee vastaus selvä: silloin suhteessa ajatellaan yksipuolisesti vain toisen ihmisen etua. 

Päästä yli turvallisuushakuisuudestaan? Vaikka myönnät sen olevan perusluonteellinen juttu?

Tuolla periaatteella ap:llahan tässä ongelma on, joten ap voisi itse päästä yli "leväperäisyydestään"/seikkailunhalustaan ja tulla vaimonsa kaltaiseksi!

Vai olisiko sittenkin niin, että ei kannata mennä naimisiin sillä mentaliteetilla, että toista pitäisi muuttaa... kaikilla on oikeus olla oma itsensä, kun kyse on perusluonteen piirteistä.

Ehkä kannattais raahata se parisuhdeterapiaan. Voisitte siellä ammattilaisen avulla etsiä niitä syitä yhdessä. Toisaalta, rehellisesti sanottuna, ette vaan sovi yhteen. Sun ois pitänyt ottaa hauskempi ja spontaanimpi nainen :) Ymmärrän sua, koska mun mies on myös semi nössö, ei kuitenkaan niin pahasti kuin sun vaimo

N29

Tässä on varmaan taas käynyt niin, että ap on ottanut tuon nössön vaimokseen kuvitellen, että hän on "vaimomatskua". Kun miehet hyvät, ei se mene niin. Ei ole olemassa mitään yleismaailmallista vaimomatskua, ihmiset joko sopivat yhteen tai eivät. Sun vaimos kuulostaa puuduttavan tylsältä, miksi ihmeessä menit hänen kanssaan naimisiin? Sinulle olisi varmasti löytynyt joku sopivampi, niin kuin myös hänelle.

Lopeta tuo vaimosi haukkuminen, häntä et saa muutettua. Eikä sinunkaan tarvitse muuttua. Mitä jos nyt vaan miettisit sitä eroa? Ei teillä puheista päätellen kovin kaksisesti mene muutenkaan. Ehkä sieltä reissun päältä löytyy sopivampi kumppani. Eron jälkeen voit myös harrastaa seksiä noilla reissuillasi eikä tarvitse sen takia kärvistellä. Pillun takiahan sinä sen vaimosikin kanssa olet?

Tai sitten etsitte kompromissin, joka kelpaa molemmille. Käyt yksin noilla reissuillasi, vaimosi käy sitten vaikka tyttöporukalla Tukholmassa.