Onko olemassa enää mitään työtä sille harmaalle ihmismassalle, joka ei erotu työnhaussa? Ne kiltit ja tunnolliset, ne hiljaiset, jotka eivät ole räväköitä ja ulospäinsuuntautuneita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokaisen, myös sen kiltin taviksen, tulee olla enemmän kuin palkkansa arvoinen yritykselle. Muuten ei työtä saa.

On terveellistä miettiä, mikä on minun arvoni. Mitä tuotan, joko suoraan tai välillisesti esim ajansäästönä tms. Kun tämän ymmärrät ja osaat ilmaista, on yhdentekevää oletko tavis, räväkkä... Sille räväkälle vaan on luontevampaa osata perustella arvonsa.

On vanhanaikaista ajatella, että olemalla ahkera tai tunnollinen, olisit arvokas. Ahkeria ja tunnollisia on 13 tusinassa. Mieti mikä on todellinen arvosi ja mitä työnantaja hyötyy palkkaamisestasi.

Juuri näin. Tämän kun ihmiset sisäistävät niin alkaa työpaikkaa löytyä.

Ajattelun pitää lähteä siitä, mitä hyötyö työnantajalle on sinun palkkaamisestasi? Saako työnantaja sinun palkkaamisellasi jotain hyötyä itselleen. Firmat hakevat ihmisiä, jotka kykenevät tekemään rahaa tai säästämään sitä. Jos pystyt tuomaan jompaa kumpaa, saat työn.

Miten tuoton/säästön yhtälö toimii yleisimmissä palvelu- ja hyvinvointialan ammateissa, kuten laitoshuoltaja tai vaikkapa lähihoitaja?

Vierailija kirjoitti:

Joo, samaa mietin. Oma poikani valmistuu juuri tradenomiksi. On kiva, kiltti, älykäs, ihan kivan näköinenkin; pitkä, hoikka ja harteikas. Mutta rauhallinen, ujo ja vaatimaton. Pelkään niitä haastatteluita! Kyllä hän varmaan tulee juttuun kaikkien kanssa ja osaa jutellakin. Mutta ei tuo itseään esille, koska ei pidä itseään maailman napana. Enkä oikein haluaisi hänen olevan muuta kuin on, tai näyttelevän jotain, koska hän on ihana omana itsenään. Miten mahtaa käydä...

Parhaiten autat poikaasi, kun lakkaat itse pelkäämästä, että miten käykään... Luota itseesi, häneen ja siihen, että elämä kantaa! Hysteerinen ja epävarma asenne tarttuu herkästi vanhemmilta lapsiin, vaikuttaa heidän itsetuntoon ja näkyy työnantajillekin.