Onko olemassa enää mitään työtä sille harmaalle ihmismassalle, joka ei erotu työnhaussa? Ne kiltit ja tunnolliset, ne hiljaiset, jotka eivät ole räväköitä ja ulospäinsuuntautuneita?
Joka ikisessä paikassa toitotetaan, että pitää erottua massasta, olla esillä, olla ulospäinsuuntautunut. No entäs jos en ole? Jos on tosi onnellinen ja tyytyväinen, vaikka on perusmassaa, harmaa seinäruusu? Se, joka tekee työt säntillisesti ja tunnollisesti. Se, josta ei ole mitään harmia, eikä kukaan keksi mitään pahaa sanottavaa?
Kun tällainen ihminen jää työttömäksi, onko enää mitään mahdollisuutta ikinä työllistyä? Ilmeisesti ei. Tämän asian tajuamiseen meni neljä vuotta.
Kiitos Suomi. Minua ja työpanostani ei täällä enää tarvita. Eipä olisi ollutkaan enää kuin yli 30 vuotta työelämää jäljellä, mutta kulutan sen sitten vaikka metsäkävelyihin.
Kommentit (22)
On
Tee kuten minä aloita keikoilla ja näytä osaaminen
Vierailija kirjoitti:
Joka ikisessä paikassa toitotetaan, että pitää erottua massasta, olla esillä, olla ulospäinsuuntautunut. No entäs jos en ole? Jos on tosi onnellinen ja tyytyväinen, vaikka on perusmassaa, harmaa seinäruusu? Se, joka tekee työt säntillisesti ja tunnollisesti. Se, josta ei ole mitään harmia, eikä kukaan keksi mitään pahaa sanottavaa?
Kun tällainen ihminen jää työttömäksi, onko enää mitään mahdollisuutta ikinä työllistyä? Ilmeisesti ei.
Miksi tällainen ihanteellinen työntekijä jää työttömäksi? Siksi ettei niitä töitä enää ole. Silloin pitää opiskella sellaisia taitoja joiden taitajia yhä halutaan!
On, isojen kuljetusliikkeiden 1800 € / kk perfektionistiset konttoriorjat. Ei kukaan muukaan halua suorittaa sellaista pikkutarkkuuta ja vastuuta niin huonoilla palkoilla. Mä olen täydellinen sinne, mutta yritän toistaiseksi vielä taistella kohtaloani vastaan.
Joo, samaa mietin. Oma poikani valmistuu juuri tradenomiksi. On kiva, kiltti, älykäs, ihan kivan näköinenkin; pitkä, hoikka ja harteikas. Mutta rauhallinen, ujo ja vaatimaton. Pelkään niitä haastatteluita! Kyllä hän varmaan tulee juttuun kaikkien kanssa ja osaa jutellakin. Mutta ei tuo itseään esille, koska ei pidä itseään maailman napana. Enkä oikein haluaisi hänen olevan muuta kuin on, tai näyttelevän jotain, koska hän on ihana omana itsenään. Miten mahtaa käydä...
Vierailija kirjoitti:
On
Tee kuten minä aloita keikoilla ja näytä osaaminen
Millä "keikoilla"? Dannykö olet vai Tauski?
Varastotyö, kaupan hyllyttäjä jne.
Vierailija kirjoitti:
Joo, samaa mietin. Oma poikani valmistuu juuri tradenomiksi. On kiva, kiltti, älykäs, ihan kivan näköinenkin; pitkä, hoikka ja harteikas. Mutta rauhallinen, ujo ja vaatimaton. Pelkään niitä haastatteluita! Kyllä hän varmaan tulee juttuun kaikkien kanssa ja osaa jutellakin. Mutta ei tuo itseään esille, koska ei pidä itseään maailman napana. Enkä oikein haluaisi hänen olevan muuta kuin on, tai näyttelevän jotain, koska hän on ihana omana itsenään. Miten mahtaa käydä...
Tälläistäkö siellä Suomessa opetetaan lapsille että kun et ole maailmannapa niin et tuo esille itseäsi. Ja yli 40 peukkua puolustaa näkökantaa. Totuus on se että kun olet itsevarma osaamisestasi niin se näkyy. Ei kukaan haluakaan palkata sellaista tyyppiä joka ei osaa tuoda esille asiaansa. Mun poika on myös pitkä ja komea. Myöskin hiljainen ja fiksu. Ei turhia lurittele tai smalltalkkaa mutta kysyttäessä saa kerrottua takeltelematta mitä osaa ja on ammattitaitoinen. Ei ole tarvinnut pelätä hänen puolestaan vaikkei hän luulekaan olevansa maailmannapa.
Tänä päivänä tuo ei vaan tunnu riittävän. Se oma ammattitaito ja kokemus pitäisi osata maalailla ihmeelliseksi ja superiksi. Vaikka se olisi ihan tavallista. Sille työnantajalle pitäisi osata myydä mielikuva uudesta Teslasta vaikka todellisuudessa tarjolla on vähän käytetty perus- Mazda.
Aikuiskoulutuksessa opiskelijat törmää tähän tämän Tästä. Henkilö voi omata tutkinnon ja vuosien vankan työkokemuksen, mutta työnhaussa jyrää ohi joku vähemmän kokenut, joka osaa luoda mielikuvia siitä, että se oma kokemus on jotain ihan ihmeellistä. Vaikka ei olisikaan.
viv010 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On
Tee kuten minä aloita keikoilla ja näytä osaaminen
Millä "keikoilla"? Dannykö olet vai Tauski?
Et ole koskaan keikkatyöstä kuullut?
Vierailija kirjoitti:
Joka ikisessä paikassa toitotetaan, että pitää erottua massasta, olla esillä, olla ulospäinsuuntautunut. No entäs jos en ole? Jos on tosi onnellinen ja tyytyväinen, vaikka on perusmassaa, harmaa seinäruusu? Se, joka tekee työt säntillisesti ja tunnollisesti. Se, josta ei ole mitään harmia, eikä kukaan keksi mitään pahaa sanottavaa?
Kun tällainen ihminen jää työttömäksi, onko enää mitään mahdollisuutta ikinä työllistyä? Ilmeisesti ei. Tämän asian tajuamiseen meni neljä vuotta.
Kiitos Suomi. Minua ja työpanostani ei täällä enää tarvita. Eipä olisi ollutkaan enää kuin yli 30 vuotta työelämää jäljellä, mutta kulutan sen sitten vaikka metsäkävelyihin.
Vaikeaa voi olla. Olisipa itsellekin joku kertonut jo koulussa, että vaatimaton, perusmiellyttävä ja hillitty persoonallisuus ei olekaan välttämättä mikään vahvuus vaan halutaan persoonallisuutta (mutta toki vain omasta mielestä sopivaa persoonallisuutta).
Jossain vaiheessa on pakko hyväksyä, että yhteiskunta ei tarvitse kaikkia jäseniään. Nuorten kohdalla tilanne on tavallistakin surullisempi, koska nuorena uskoo ja luottaa tulevaisuuteen, mutta hyvin äkkiä toivo katoaa, kun kaikki tehdyt valinnat johtavat samaan lopputulokseen. Sukupolvien ajan ihmisen arvoa on mitattu työllä ja materialla. Jos emme kykene muuttamaan asenteitamme, yhteiskunta jakaantuu onnellisiin ja onnettomiin.
Ihan jokaisen, myös sen kiltin taviksen, tulee olla enemmän kuin palkkansa arvoinen yritykselle. Muuten ei työtä saa.
On terveellistä miettiä, mikä on minun arvoni. Mitä tuotan, joko suoraan tai välillisesti esim ajansäästönä tms. Kun tämän ymmärrät ja osaat ilmaista, on yhdentekevää oletko tavis, räväkkä... Sille räväkälle vaan on luontevampaa osata perustella arvonsa.
On vanhanaikaista ajatella, että olemalla ahkera tai tunnollinen, olisit arvokas. Ahkeria ja tunnollisia on 13 tusinassa. Mieti mikä on todellinen arvosi ja mitä työnantaja hyötyy palkkaamisestasi.
Jossain vaiheessa huomataan, että näitä hiljaisia suorittajiakin tarvitaan, että hommat saadaan tehtyä. Viimeisimmässä työpaikassani oli pelkkiä tuulella käyviä ja räiskyviä oman itsensä korostajia, mukaanlukien esimies. En ole koskaan ollut yhtä riitaisassa työyhteisössä. Varsinaiset työtehtävät hoidettiin joten kuten, sillä henkilökunta riiteli/puhui seläntakana ja keskittyi lähinnä oman mielipiteensä korostamiseen sen sijaan, että olisi käytetty energia työn tekoon.
Aistin taas vastakkainasettelun hiljainen, kiltti, ahkera vs räväkkä, itseäänkorostava, aikaansaamaton.
Pitäisikö taas tarkistaa tuota asennetta?
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaikeammin työllistyvä on, sitä parempi tutkinto tarvitaan.
Suomalaisissa työmarkkinoissa on se ongelma, että vähän tyhmempikin tyyppi voi saada hyvän viran oikeilla suhteilla ja ulkoasulla, mutta sitten vaatimattomampi vaikkakin fiksumpi saattaa jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Nepotismi sekä nuorten ja hyvännäköisten suosiminen on ihan oikea ongelma.
Työllistä itse itsesi jos oikeasti olet työhaluinen ja kykyinen. Käytännön ja heitteillejätön myötä tuttu homma ja käytännön pakko nyky-Suomessa. Breikkaaminen ja suksee on mehevin kosto, myös sille taholle joka nostaa liksaa työttömien työllistämisestä. Se antaa myös tiettyä selkänojaa ylläpidettyjä harhaluuloja vastaan.
Jaa, olen introvertti ja vielä joskus aika ujo. Silti työhaastattelut voi mennä hyvin!
En välttämättä ryhmähaastiksessa erotu ellen panosta siihen, mutta aika harvinaisia ne tuntuu omalla alalla olevan. 🤔
Kyllä itse olen kehittynyt huimasti. Ei tulisi mielenkään valittaa jostain omasta persoonasta, koska aina voi kehittyä. Ei tarvitse olla räväkkä pärjätäkseen.
Mukavuus ja asiallisuus vie pitkälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä vaikeammin työllistyvä on, sitä parempi tutkinto tarvitaan.
Suomalaisissa työmarkkinoissa on se ongelma, että vähän tyhmempikin tyyppi voi saada hyvän viran oikeilla suhteilla ja ulkoasulla, mutta sitten vaatimattomampi vaikkakin fiksumpi saattaa jäädä työmarkkinoiden ulkopuolelle. Nepotismi sekä nuorten ja hyvännäköisten suosiminen on ihan oikea ongelma.
No ehkä jossain hommissa joihin ei vaadita kokemusta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan jokaisen, myös sen kiltin taviksen, tulee olla enemmän kuin palkkansa arvoinen yritykselle. Muuten ei työtä saa.
On terveellistä miettiä, mikä on minun arvoni. Mitä tuotan, joko suoraan tai välillisesti esim ajansäästönä tms. Kun tämän ymmärrät ja osaat ilmaista, on yhdentekevää oletko tavis, räväkkä... Sille räväkälle vaan on luontevampaa osata perustella arvonsa.
On vanhanaikaista ajatella, että olemalla ahkera tai tunnollinen, olisit arvokas. Ahkeria ja tunnollisia on 13 tusinassa. Mieti mikä on todellinen arvosi ja mitä työnantaja hyötyy palkkaamisestasi.
Juuri näin. Tämän kun ihmiset sisäistävät niin alkaa työpaikkaa löytyä.
Ajattelun pitää lähteä siitä, mitä hyötyö työnantajalle on sinun palkkaamisestasi? Saako työnantaja sinun palkkaamisellasi jotain hyötyä itselleen. Firmat hakevat ihmisiä, jotka kykenevät tekemään rahaa tai säästämään sitä. Jos pystyt tuomaan jompaa kumpaa, saat työn.
Mitä vaikeammin työllistyvä on, sitä parempi tutkinto tarvitaan.