Kerro noloin "Miksi sanoin sen" hetkesi

Luokkakaverini kertoi varanneensa lomamatkan Benidormiin. Minä siihen heti kommentoimaan, että tuttuni oli juuri käynyt siellä. Luokkakaveri tietysti uteli, mitä tuttu oli tykännyt paikasta. "Ei tykännyt yhtään, kaamea turistirysä!"

Luokkakaverin valahtaneen ilmeen nähtyäni yritin tietty paikkailla, mutta turhaahan se oli. Vielä kymmeniä vuosia tapahtuman jälkeen hävettää tahdittomuuteni.

Lukiossa ollessani kuljin melkein aina koulumatkat lähellä asuvan kaverini kanssa. Yhtenä aamuna hän ei ilmaantunutkaan sovitulle tapaamispaikalle ajoissa. Kun olin odottanut n. 10-15min, soitin hänelle vihaisena ja tokaisin jotakuinkin näin: "kuka v*ttu on nyt kuollu, ku sua ei näy missään?!?" "Mun isoveli kuoli viime yönä" Että hävetti! Onneksi kaveri ei suuttunut ja menin kaverini tueksi, mutta se häpeän määrä oli sanoinkuvaamaton!

Vierailija kirjoitti:

Tää tapahtui kaverille. Hän tapasi jonkun mamman leikkipuistossa ja juttelivat siinä sitten jotain, kun lapset leikkivät. Noh, tää uusi tuttavuus alkoi ensin puhua, että on kyllä karmeita noi talot tossa kohdassa x, en ikinä muuttais, missäs te muuten asutte? - No niissä kamalissa taloissa... Noh, juttu jatkui kuitenkin, tuli puhe työpaikoista. Tuttava ihmetteli, että kuka helkkari haluaa työskennellä ammatissa x, voiko turhempaa olla? Niin, kaverini on nimenomaan siinä ammatissa.. Kirsikkana kakun päälle tuttava alkoi arvostella niitä, jotka vievät alle 3-vuotiaan lapsen hoitoon. Kaverini vei lapsensa hoitoon 1-vuotiaana.

Oli varmaan rattoisa tunnelma.

Haukkuu muiden asumiset ja työt maanrakoon ja Ainoa Oikea tapa kasvattaa on pitää lapsi 3 vuotta kotona......ystäväsihän on kohdannut AV-mamman! :D

Tää sammakko sanottiin kyllä mulle. Kaverini, muutamaa vaatekokoa minua pienempi, oli käynyt vaatekaupassa x ja kehuskeli ostamiaan farkkuja ja liikkeen muuta tarjontaa:"Siellä oli isompiakin farkkuja, joten sullekin vois löytyy farkut".

Ah, kiitos vaan.

Kaverini isä tappoi itsensä, kun oltiin teini-ikäisiä. Siitä eteenpäin mulle tuli joku päähänpinttymä, just tämän kaverin kuullen aina kun tyyliin meni joku pilalle, totesin "vittu mä tapan itteni" (vitsillä siis). En tajua. En todellakaan tehnyt sitä ilkeyttäni enkä muulloin hokenut tota lausetta, mutta just ton kaverin kuullen ja USEIN.

Ulkomaalaisten omistamassa pitseriassa kaveri tökkäs kylkeen. En tajunnu mitä sillä tarkotti. Lähtiessämme paikasta pois, sanoi mun puhuneen koko ajan hoono soomi tyyliin myyjien kanssa. En ollu huomannu itse ollenkaan?!

Vierailija kirjoitti:

Ulkomaalaisten omistamassa pitseriassa kaveri tökkäs kylkeen. En tajunnu mitä sillä tarkotti. Lähtiessämme paikasta pois, sanoi mun puhuneen koko ajan hoono soomi tyyliin myyjien kanssa. En ollu huomannu itse ollenkaan?!

Mulle on käynyt monesti noin, mutta sillä erotuksella, ettei kukaan edes yritä huomauttaa asiasta, vaan tajuan itse jossain vaiheessa asian.

Toisaalta johtunee siitä, että minun mielestä huono suomi kuulostaa hyvältä, etenkin virolaisen ja venäläisen suusta. Se ikään kuin tempaisee mukaansa :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitin uudessa työpaikassa ja meillä oli koulutuspäivä. Istuin samassa pöydässä uuden kollegan kanssa joka sanoi: "Saara (nimi keksitty, mutta siis meidän esimies) tulee kohta, hän vain äkkiä imettää vauvansa". Minä vastasin salamana: "Otitkos hörpsyt, maiskis maiskis?". Siis mitä?!? miksi????

Työkaverini vastasin lyhyesti: "Ei, en kyllä." Ja paneutui hiljaa kalenterinsa kätköihin. En tajua, mikä tyhmä imetysläppä suustani tuolloin karkasi. Siitä ei ole sen koommin puhuttu. Ottaisin takaisin jos voisin.

Jännititkö vähän uudessa seurassa ja tuossa tilanteessa? Voisiko tuo olla ollut jotain eräänlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mikä purkautuu omituisina ei-tahdonalaisina läppinä?

Jännitin joo ja oli painetta olla mukava, sosiaalisesti taitava kiva uusi työntekijä. Ylisuoritin ja lopputulos oli maiskis maiskis. En minä oikeasti mikään outo äidinmaidolla herkuttelija ole. Ymmärrän ihmisiä, joille tällaista sattuu, kun itsekin joskus lipsauttelen.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini isä tappoi itsensä, kun oltiin teini-ikäisiä. Siitä eteenpäin mulle tuli joku päähänpinttymä, just tämän kaverin kuullen aina kun tyyliin meni joku pilalle, totesin "vittu mä tapan itteni" (vitsillä siis). En tajua. En todellakaan tehnyt sitä ilkeyttäni enkä muulloin hokenut tota lausetta, mutta just ton kaverin kuullen ja USEIN.

Tää tuntuu olevan yleistä, että tavallaan lipsautetaan just niitä arkoja asioita tiettyjen tyyppien kohdalla. Itsekin muutama viikko kaverin äidin hautajaisten jälkeen sairastin pahan mahataudin ja kun tää kaveri kysyi vointia, niin sanoin, että "olo on kuin kuolleella"............ ja sitten häpesin itseäni. Jotenkin tuli vaan sellainen olo, että vielä ei voi "vitsailla" kuolemalla, mutta tahattomasti se sieltä suusta silti putkahti.

Vierailija kirjoitti:

Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...

 Ääh, tämä kävi minullekin. En varmasti kummastele ihmisiä, joilla on s-tai r-"vika", koska se ei ole mikään vika.

Eikä omakaan puheeni ole niin täydellisesti artikuloitua.

Eräässä pubiväittelyssä vastasin kuitenkin   r-"vikaiselle"  tutulle miehelle käyttäen monesti samanlaista ärrää.

Kuuntelin kuin ulkopuolelta omaa pöpötystäni ja yritin saada itseäni lakkaamaan :"Turpa kiini nyt...hiljaa, etkö jo älyä..." Mies loukkaantui ja syystä.

Lopulta älyä lorahti aivoihini ja menin baarin vessaan  lyömään itseäni nyrkillä otsaan. Monesti.

Lisäksi tällainen järjen esiinluiskahdus kävi:  Oli puhe tyttönimistä. Eräs rouva kertoi tyttönimekseen Hinttilä.  Remahdin rä-kä-kä-kä-kä- käkätysnauruun ja löinpä kämmenillä polviinikin."..voi mikä nimi...jumaliste".

  Nauru kyllä  tyrehtyi lopulta, kun tajusin, että seurueessa kukaan muu ei nauranut.

  Painoin leuan rintaan, jolkottelin kotiin sivuilleni katsomatta, kyyristyin sängyn alle sikiöasentoon ja mietin miten paljon mahtaakaan äkkilähtö maksaa jonnekin kauas, hyvin kauas.

Blöök kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...

 Ääh, tämä kävi minullekin. En varmasti kummastele ihmisiä, joilla on s-tai r-"vika", koska se ei ole mikään vika.

Eikä omakaan puheeni ole niin täydellisesti artikuloitua.

Eräässä pubiväittelyssä vastasin kuitenkin   r-"vikaiselle"  tutulle miehelle käyttäen monesti samanlaista ärrää.

Kuuntelin kuin ulkopuolelta omaa pöpötystäni ja yritin saada itseäni lakkaamaan :"Turpa kiini nyt...hiljaa, etkö jo älyä..." Mies loukkaantui ja syystä.

Lopulta älyä lorahti aivoihini ja menin baarin vessaan  lyömään itseäni nyrkillä otsaan. Monesti.

Lisäksi tällainen järjen esiinluiskahdus kävi:  Oli puhe tyttönimistä. Eräs rouva kertoi tyttönimekseen Hinttilä.  Remahdin rä-kä-kä-kä-kä- käkätysnauruun ja löinpä kämmenillä polviinikin."..voi mikä nimi...jumaliste".

  Nauru kyllä  tyrehtyi lopulta, kun tajusin, että seurueessa kukaan muu ei nauranut.

  Painoin leuan rintaan, jolkottelin kotiin sivuilleni katsomatta, kyyristyin sängyn alle sikiöasentoon ja mietin miten paljon mahtaakaan äkkilähtö maksaa jonnekin kauas, hyvin kauas.

Suomessa ei ole eikä ole ollut Hinttilä nimeä. Typerää osallistua ketjuun keksityllä jutulla.

Vierailija kirjoitti:

Mä yleensä vielä pahennan näitä sammakoita jatkamalla vielä suuremmalla sammakolla.. parina esimerkkinä: lapsuuden kaverin kanssa katotiin seinällä olevaa Bäkkäreitten julistetta ja yhdellä (ainakin) oli korvis. Totesin sitten että on niin junttia ku jätkällä on korvis. Johon kaveri vastasi kuivasti että veljellään on.. noh korjasin hienosti että ei se yhtä junttia toki ole kuin molemmissa korvissa renkaat! Niin, eikös toisella isoveljellä ollutkin sitten niin..

Kerran oli nimistä juttua poikakaverin (silloisen) kanssa. Sanoin Eerikin olevan kyllä niin karsea nimi ettei muilla jakoa. Poika näytti mopokorttinsa hiljaa; toinen nimi Erik. Punasena siinä sönkkäsin et no onneks Erik, Eerik on se ehdottomasti paskempi versio. Poika aivan vakavalla naamalla kertoo että kortissa on muuten kirjotusvirhe.. voi maa mut ja suuren suuni nielköön

Höpö höpö!

Oltiin erään naisen kanssa nähty usein neuvolassa, ei siis mitenkään tunnettu mutta siellä muutaman kerran juteltiin, meillä molemmilla oli laskettu aika melkein samana päivänä. Molemmat odotettiin poikia ja raskauden menivät hyvin. Sain pojan ja pojan ollessa 2kk tapasin tämän naisen kaupoilla, minulla oli poika vaunuissa ja hän oli yksin, minä iloisena "voikun kiva nähdä, olet jo päässyt yksin kaupoille, miten oot malttanut pienen jättää hoitoon, varmaan ihan mahtavaa olla hetki omassa rauhassa", tähän kyseinen nainen vastasi "synnytyksessä ei kaikki mennyt hyvin joten...", se häpeän määrä mulla, tästä jo kauan aikaa mutta yhä hävettää.

Siis nyt kuolen nauruun:):)

Tänä oli varmaan mun ensimmäinen sammakkoni. Olin vielä alle kouluikäinen kun yksi isäni melko ylipainoinen ystävä oli kylässä meillä. Mies istui kiikkutuolissa kun minä menin siihen viereen ja kysyin, että "miksi olet niin lihava?" Mies istui ihan hiljaa ja muistan vieläkin miehen vaivaantuneen ilmeen ja sen miten lapsen aivoillani tajusin, että nyt sanoin jotain tyhmää.

Kaupan lihatiskillä nuorena tyttönä tuli vanha pappa kysymään, että eikös teillä ole siikaa? Siihen menin tottuneesti vastaamaan kuin tykin suusta mummolta selkärankaani sisäistämällä sanonnalla, jota mummo käytti kun joku oli hukassa, mutta silti aivan edessä.  "Siinähän sitä on ison nenän varjossa".

Sitten vilkaisin pappaa; hänellä oli valtava nenä täynnä jotain nyppyläisiä kasvaimia tmv. Juuuuuuuust. Ei mennyt ihan putkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä yleensä vielä pahennan näitä sammakoita jatkamalla vielä suuremmalla sammakolla.. parina esimerkkinä: lapsuuden kaverin kanssa katotiin seinällä olevaa Bäkkäreitten julistetta ja yhdellä (ainakin) oli korvis. Totesin sitten että on niin junttia ku jätkällä on korvis. Johon kaveri vastasi kuivasti että veljellään on.. noh korjasin hienosti että ei se yhtä junttia toki ole kuin molemmissa korvissa renkaat! Niin, eikös toisella isoveljellä ollutkin sitten niin..

Kerran oli nimistä juttua poikakaverin (silloisen) kanssa. Sanoin Eerikin olevan kyllä niin karsea nimi ettei muilla jakoa. Poika näytti mopokorttinsa hiljaa; toinen nimi Erik. Punasena siinä sönkkäsin et no onneks Erik, Eerik on se ehdottomasti paskempi versio. Poika aivan vakavalla naamalla kertoo että kortissa on muuten kirjotusvirhe.. voi maa mut ja suuren suuni nielköön

Höpö höpö!

Ihan tosi juttu on ja häpesin kovasti ja opin kyllä olemaan kommentoimatta ihmisten nimiä. Ja jos viittaat mopokortin kirjoitusvirheeseen niin jälkeenpäin olen itsekin miettinyt että kiusasiko poika mua vaan mutta muista papereista tuli kyllä aika selkeesti ilmi että toinen nimi tosiaan oli Eerik tupla-eellä :P

Vierailija kirjoitti:

Lapsena olin uimassa lihavan, punahiuksisen kaverini kanssa. Kaveri sukelteli punaiset suortuvat hulmuten, ja sen kummempia ajattelematta totesin kaverille: "Sä oot ihan kuin joku valtava Ariel" 🙄 Ei toi suodatin ihan 8veenä pelannut.

Oon kyllä kamala ihminen, mutta en vaan voi olla nauramatta tuolle tokaisulle. Oletko nykyään Stand Up -koomikko? Ainesta olisi.

Nuorena farmaseuttina kohdalleni tuli apteekissa asiakas, joka mielestäni oli aivan selvästi raskaana ja osti buranaa. Varoitin asiakasta, että tämä lääke ei sitten sovi raskauden aikana. Nainen katsoi minua vinosti ja sanoi, että tietääkseen hän ei ole raskaana, mutta olikohan minulla parempaa tietoa aiheesta. Nolotti ihan vaan vähän. Näin opin kantapään kautta sen, etten enää ikinä olettanut mitään asiakkaan ulkonäön perusteella.

Kaverini asiakaspalvelutyössä taitaa nämä hommat. Hänellä on tapana (kuin myös itselläni) matkia toisten puhetapaa, sanontoja ym. Se ei kuitenkaan ole hyvä idea siinä kohtaa, kun asiakkaasi on mustalaismies, jonka puhetapaa alat matkia.

"Paljoo se tekee?"

"No se tekee kuule viiskymppii heeeei"

Itse olen tehnyt saman mokan r-vikaisen tyypin kanssa. Tervehdin vielä ajattelemattomasti "teRRRve", ihan vain koska perheessäni teemme tuollaista sanojen oudosti korostelua tms. Kyllä jälkeenpäin hävetti, tyyppi varmaan pitänyt ihan moukkana.