Kerro noloin "Miksi sanoin sen" hetkesi

Hyvin kauan sitten näin perjantai illalla tutun kaupassa ostoksilla. Molemmilla kori täynnä ostoksia, itsellä siideriä ja olutta, baariin kun oltiin lähdössä. Kaverin korissa vaan ruokaostoksia. Kysyin sitten " ootko sä raskaana, kun ei sulla ole mitään juotavaa?" Kaveri siihen surullisena; aloitettiin lapsettomuushoidot joku aika takaperin.

Voi luoja, kun hävetti! Ikinä tuon jälkeen en ole kysynyt tuota kysymystä keneltäkään.

Vierailija kirjoitti:

Sanoin lonkkavikaiselle tädilleni "sinä se täällä vetelet lonkkaa" - hän oli silloin lepäämässä.

Vaahtosin kun seurakunnalle oli lahjoitettu jokin maapala - kyseisen maan oli lahjoittanut henkilö jolle vaahtosin.

Töissä kahvitauolla heitin vitsin poliiseista eli poliiseja on Maijassa kaksi kun toinen osaa lukea ja toinen osaa kirjoittaa yms. Kahvipöydässä istui kaksi naista, joiden miehet poliiseja...

Jatkanko vielä?

Jatkoa tulee eli

Puhuttiin autoista ja sanoin, että kaveri myy Renaultteja ja kun on tehnyt kaupat niin kuulemma pitäisi laittaa varaosat mukaan. Tietysti puhuin Renaultin omistajan kanssa...pyysin anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Veli tarjosi vastasyntynyttä esikoistaan syliini ensimmäistä kertaa. Sanoin "En halua"

Reagointi oli täydellinen hiljaisuus. En vain keksinyt muuta sanottavaa. En vain halunnut. Olisipa annettu vähän enemmän sanavalmiutta ja sosiaalista älykkyyttä. En minä kyllä itse asiassa tuota juurikaan hävennyt, koska olen aika tunneköyhä ihminen noin yleisellä tasolla.

Mä olen tehnyt täysin saman. Ja samalla käteni nousivat torjuvaan asentoon lähes kasvojeni tasalle.

Nolotti, mutta toisaalta; kyllä veli siskonsa tuntee.

Poikaystävän kaveria ekaa kertaa tavatessa tuli puheeksi että tämä on muuttamassa kuolleen mummonsa vanhaan asuntoon. Tokaisin siinä sitten reippaana: "Hehe, varmaan hiton hyvä tunnelma siellä kuolleen mummon jäljiltä"

????!!! Ei hajuakaan miksi sanoin niin. Tyyppi meni aika hämilleen ja vaihtoi puheenaihetta aika äkkiä :D

Vierailija kirjoitti:

Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...

Toi on muuten todella tyypillistä. Et todellakaan ole ainoa. Se on lähinnä huvittavaa. T. R-vikainen

Vierailija kirjoitti:

Juttelin työkaverin kanssa joulun tienoilla veronpalautuksista. Hän sitten kysyi saanko palautuksia, ja jos saan niin mihin ajattelin käyttää? Yleensä en raha-asioistani puhu sanallakaan, mutta jotenkin innostuksissani sitten tuli sanottua, että saan ja uusin kodinkoneita asuntooni kahden ja puolen tuhannen euron edestä. Tietysti kysyin vastavuoroisesti, että miten itse käytät? Hän ajatteli hakea vuokranmaksun jälkeen ylimääräisillä rahoilla Ikeasta 40 euron tuolin...

Häpesin itseäni ihan silmittömästi. Ikinä en ole rahoillani kerskunut (kun ei sitä pahemmin edes ole) enkä muutenkaan puhu töissä julkisesti talousasioistani. Sitten ajattelemattomuuttani menin heittämään tuollaisen jutun. Tottahan se oli, mutta tuon yhteissumman olisi kyllä voinut jättää kertomatta.

No wau. Miten joku voi olla kateellinen siitä, että joku maksaa liikaa veroja ja saa myöhemmin omansa takaisin?

Mä oon päästellyt jos jonkinlaisia sammakoita elämäni aikana, mutta ehdottomasti hirvein tapahtui opiskeluaikoina. Juteltiin isommalla porukalla niitä näitä nimistä ja mielleyhtymistä, mitä jokin nimi aiheuttaa. Kannoin korteni kekoon kertomalla, että mielestäni kaikki Pekka -nimiset (nimi muutettu) ovat vähän reppanoita, joilla on enemmän tai vähemmän ongelmia mm elämänhallinnassa, tunne-elämässä ja sosiaalisella puolella. Tuli hiljaista, sillä yhden porukassa olleen tytön Pekka-niminen veli oli tehnyt taannoin itsemurhan. Me kaikki tiesimme kyllä asiasta, nimeä myöten. Enpähän vaan sitten juuri sillä hetkellä muistanut kyseisen veljen nimeä. Hävettää vieläkin käsittämättömän paljon, vaikka aikaa on kulunut vuosia ja taas vuosia.

Teininä tapasin kaverin pitkästä aikaa. Ja tietty kysyin , et kenen kanssa seurustelee. Nimen kuultuani totesin Hyi sehän on aivan susiruma jne jne. törkyä päästätin suustani..😵 kaverini katsoi todella rumasti ja sitten vasta älysin hiljentyä. En käsitä mikä idioottikohtaus minulle tuli. Tosiaan olen yllättynyt siitä, että kukaan ei ole vielä vetänyt pataan minua möläytysteni takia..Liian suulas ku olen ja sammakot sinkoilee 🙊

Sukellusreissulla Egyptissä käytettiin peruskurssin suorittamiseen erään saksalaisen herran pitämää sukelluskeskusta. Tiesin herran inhoavan Egyptiä ja ihmisten tapoja siellä, oli tuonut asian 

selvästi ilmi aiemmin kysellessäni häneltä maasta, oli sitä mieltä että ainoa hyvä asia maassa löytyy merenpinnan alta.

No, reissulla oli meillekin tullut tutuksi egyptiläisten tungetteleva tyyli myydä milloin mitäkin: Hello, my friend, this is special offer only for you my friend, special price only for you my friend... 

- tyyliin. 

Peruskurssin jälkeen sitten kyseltiin herralta että mihin hintaan järjestyisi huvisukelluksia. No tämä saksalainen aloitti: I can make special offer for you... No mä saan tossa älynväläyksen alkaa 

vitsailemaan ihan hyväntahtoisesti kaverille ja tälle sakulle imitoiden häntä puhuen egyptiläistyyliin: I can make special offer my friend, special price only for you my friend... tarkoituksena 

sitten nauraa yhdessä tolle vitsille. No, jotenkin siinä puhuessani kun katsoin sakun vakavaa naamaa niin menetin itseluottamukseni ja vaikenin kesken kaiken nuo lauseet yllä sanottuani. Tämä saku 

ja kaverini katsoivat minua sellaisella WTF? - ilmeellä molemmat. Teki mieli vajota maan alle. Kaverini kysyi sitten myöhemmin että mitä tuo vittuilu sakulle oikein oli. No selitin että eipä mitään, 

yritin vaan hyvää vitsiä mut jäädyin ja jätin vitsin kertomisen sitten kesken loukaten tahtomattani toista, harmittaa, hieno tyyppi oli. :-(

Tuli mieleen se, kun joku vanhainkodin työntekijä joskus täällä av:lla kertoi, että jonkun mummon kysyessä saako alkaa päiväunille, hän oli sanonut "nuku pois vaan".

Kun uusi tuttavuus kertoi olevansa menossa Brysseliin ja kysyi sitten, olenko käynyt siellä... sanoin että en, ei ole koskaan tullut käytyä Saksassa. Enkä edes tuossa tilanteessa tajunnut sanomisessani mitään outoa :D

Mä yleensä vielä pahennan näitä sammakoita jatkamalla vielä suuremmalla sammakolla.. parina esimerkkinä: lapsuuden kaverin kanssa katotiin seinällä olevaa Bäkkäreitten julistetta ja yhdellä (ainakin) oli korvis. Totesin sitten että on niin junttia ku jätkällä on korvis. Johon kaveri vastasi kuivasti että veljellään on.. noh korjasin hienosti että ei se yhtä junttia toki ole kuin molemmissa korvissa renkaat! Niin, eikös toisella isoveljellä ollutkin sitten niin..

Kerran oli nimistä juttua poikakaverin (silloisen) kanssa. Sanoin Eerikin olevan kyllä niin karsea nimi ettei muilla jakoa. Poika näytti mopokorttinsa hiljaa; toinen nimi Erik. Punasena siinä sönkkäsin et no onneks Erik, Eerik on se ehdottomasti paskempi versio. Poika aivan vakavalla naamalla kertoo että kortissa on muuten kirjotusvirhe.. voi maa mut ja suuren suuni nielköön

Olin teini-ikäisenä kaverin kanssa hämärässä kesäillassa matkalla bilepaikkaan. Juomatauolla puistossa joku äijä aurinkolasit päässä tuli jututtamaan ja reagoimme heti: "hei miks sul on aurinkolasit öhöhö eihän tääl ees paista aurinko ootko vähä tyhmä" tai jotain vastaavaa. Mies kertoi yksityiskohtaisen kertomuksen siitä miten oli onnettomuudessa menettänyt näkönsä ja joutuu käyttämään aurinkolaseja aina jos on vähänkään valoisaa. Hävetti kyllä vaikka vanhan ukon small talkia ei alunperinkään olisi kiinnostanut kuunnella. Aurinkolasien käyttöä hämärässä tai sisätiloissa en enää kyseenalaista.

Vierailija kirjoitti:

Juttelin työkaverin kanssa joulun tienoilla veronpalautuksista. Hän sitten kysyi saanko palautuksia, ja jos saan niin mihin ajattelin käyttää? Yleensä en raha-asioistani puhu sanallakaan, mutta jotenkin innostuksissani sitten tuli sanottua, että saan ja uusin kodinkoneita asuntooni kahden ja puolen tuhannen euron edestä. Tietysti kysyin vastavuoroisesti, että miten itse käytät? Hän ajatteli hakea vuokranmaksun jälkeen ylimääräisillä rahoilla Ikeasta 40 euron tuolin...

Häpesin itseäni ihan silmittömästi. Ikinä en ole rahoillani kerskunut (kun ei sitä pahemmin edes ole) enkä muutenkaan puhu töissä julkisesti talousasioistani. Sitten ajattelemattomuuttani menin heittämään tuollaisen jutun. Tottahan se oli, mutta tuon yhteissumman olisi kyllä voinut jättää kertomatta.

ÖÖÖÖööö.... ihan ite työkaveris meni kysyyn.

Eräs silloinen luokkalaiseni istui viereeni ruokalassa koulun ollessa aluillaan. Muutamat kerrat istuimme hiljaa syömässä yhdessä, kunnes päätin rikkoa jään kysymällä kuinka hän tuntee henkilön x, yhden yhteisen facebook kaverimme. Se fiilis, kun sillä samalla sekunnilla tajuat, että käytännössä kerroin "stalkanneeni" häntä facebookissa. :D

Vaikka vieläkin hävettää nämä small talk -taitoni ja hän edelleen muistuttaa tuosta, olen silti hyvilläni, että aloitin keskustelun, muutimme yhteen viime keväänä.

Vierailija kirjoitti:

Olin teini-ikäisenä kaverin kanssa hämärässä kesäillassa matkalla bilepaikkaan. Juomatauolla puistossa joku äijä aurinkolasit päässä tuli jututtamaan ja reagoimme heti: "hei miks sul on aurinkolasit öhöhö eihän tääl ees paista aurinko ootko vähä tyhmä" tai jotain vastaavaa. Mies kertoi yksityiskohtaisen kertomuksen siitä miten oli onnettomuudessa menettänyt näkönsä ja joutuu käyttämään aurinkolaseja aina jos on vähänkään valoisaa. Hävetti kyllä vaikka vanhan ukon small talkia ei alunperinkään olisi kiinnostanut kuunnella. Aurinkolasien käyttöä hämärässä tai sisätiloissa en enää kyseenalaista.

Eräällä sukulaisellani on sama. En vain saa millään päähäni mikä sen sairauden nimi oli. Kuitenkin pitää olla sisälläkin mustat lasit päässä.

Pubissa jonkun random bändin keikalla. Tupakalla ulkona aloitin syväanalyysin bändin soitosta, biiseistä, sanoituksista, nimestä, kaikki tietenkin maan rakoon haukkuen (vaikkei niissä mitään varsinaista vikaa edes ollut). Varjossa tupakoinut henkilö lähestyy ja sanoo "hei mitä, kertokaa mullekin". Jaah, moro bändin laulaja

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin teini-ikäisenä kaverin kanssa hämärässä kesäillassa matkalla bilepaikkaan. Juomatauolla puistossa joku äijä aurinkolasit päässä tuli jututtamaan ja reagoimme heti: "hei miks sul on aurinkolasit öhöhö eihän tääl ees paista aurinko ootko vähä tyhmä" tai jotain vastaavaa. Mies kertoi yksityiskohtaisen kertomuksen siitä miten oli onnettomuudessa menettänyt näkönsä ja joutuu käyttämään aurinkolaseja aina jos on vähänkään valoisaa. Hävetti kyllä vaikka vanhan ukon small talkia ei alunperinkään olisi kiinnostanut kuunnella. Aurinkolasien käyttöä hämärässä tai sisätiloissa en enää kyseenalaista.

Eräällä sukulaisellani on sama. En vain saa millään päähäni mikä sen sairauden nimi oli. Kuitenkin pitää olla sisälläkin mustat lasit päässä.

Jostain valoherkkyydestä taisi olla kyse. Elämäni saarna...

Oltiin Korkeasaaressa miehen kanssa kaksin, eka hääpäivä muuten. Oli lämmin sunnuntaipäivä ja oltiin kattomassa apinoita. Siellä ihan pikkunen apina teki taikojaan valtavan apinan takapuolessa.

Vähän aikaan ihmeteltyäni kuiskasin miehelleni, että "kato ne panee!" ehehehehee, vielä nauroin typerästi päälle.

Jostain syystä kaikki ympärillä olevan ihmiset pyrskähtivät jumalattomaan nauruun ja miehen kasvoille nousi kirkas puna. Hän olisi halunnut vajota maan alle. En vaan tajua miten ne kaikki kuuli sen kuiskauksen.

Olin silloin 28 vuotias teologian opiskelija.

Vastasin töissä puhelimeen miespuolisen kollegani sukunimellä. Siis oma etunimi + kollegan sukunimi. Olin aivan ajatuksissani ja katselin juuri samalla jotain työlistaa, jossa meidän nimemme olivat allekkain. Avokonttorissa istuttiin ja ympärillä oli aivan hiljaista. Meinasin kuolla häpeästä, soittava asiakas ei toki mitään huomannut. Pahinta oli, että tälle ei kukaan mitenkään naureskellut jälkikäteen. Ainakaan minun kanssani.