Kerro noloin "Miksi sanoin sen" hetkesi

Sanoin kerran yhtä puolituttua tyttöä rumaksi. Ihan noin ohimennen. Enkä vieläkään tajua, minkä takia (vähän persoonallisen, enemmän kivan kuin mitenkään ruman näköinen tyttö). Ja vaikka nyt oliskin ollut petolinnun perseen näköinen, niin minkä helvetin takia kommentoin jonkun ulkonäköä??

Tästä on 20 vuotta aikaa ja asia vituttaa mua edelleen, ihan oikein mulle. Tämä on varmasti pientä siihen verrattuna, miltä kyseisestä tytöstä tuntui :(

Ihastelin tuttavan vauvaa: Voi, mikä ihana pallukka. Tuttavan jäätävä vastaus: Lääkärit sano, että se pienenee aikaa myötä. Olin hetken hämilläni ja sitten vasta huomasin vauvan nenässä valtavan mansikkaluomen. En edes tajua, miksi sanoin vauvaa pallukaksi, ihme aivopieru.

Olin miespuolisen työtoverini kanssa työpaikan lounasravintolassa juhannuksen jälkeen lounaalla. Uusi Keittiötyöntekijätyttö kulki pöytämme ohi ja linkutti toista jalkaansa. Kaverini huikkasi: "taisi olla rajut juhannusbileet, kun noin huonosti jalka nousee!" Kaverini oli kuolla häpeästä, kun kerroin, että tytöllä oli synnynnäinen vamma.

Vierailija kirjoitti:

Aloitin uudessa työpaikassa ja meillä oli koulutuspäivä. Istuin samassa pöydässä uuden kollegan kanssa joka sanoi: "Saara (nimi keksitty, mutta siis meidän esimies) tulee kohta, hän vain äkkiä imettää vauvansa". Minä vastasin salamana: "Otitkos hörpsyt, maiskis maiskis?". Siis mitä?!? miksi????

Työkaverini vastasin lyhyesti: "Ei, en kyllä." Ja paneutui hiljaa kalenterinsa kätköihin. En tajua, mikä tyhmä imetysläppä suustani tuolloin karkasi. Siitä ei ole sen koommin puhuttu. Ottaisin takaisin jos voisin.[/quote

Anteeksi jo valmiiksi, mutta minä joka en juuri koskaan naura, hirnun aivan hysteerisenä!!! Ja kaikista nolointa on se, että samankaltaisia mokia mulla on omatkin taskut täynnä! Mutta kiitos tästä viestistä!

Tämä on mieheltäni: Hänen isänsä täytti 50v, mies oli itse tuolloin 11-vuotias. Juhlat järjestettiin suvun mökillä, ja mieheni oli värvätty liikenteenohjaajaksi (näyttämään parkkipaikat yms). Portin ulkopuolelle tienhaaraan ajoi auto, jonka kuljettaja ei ollut tutun näköinen. Mies oletti hänen olevan paikalle tilattu haitarinsoittaja. Mies pysäyttää auton, ja kysyy: "ootsä se hanuristi, joka on tulossa soittamaan "Maurin" 50vee päiville?". Kuljettaja toteaa, ettei ole ko. henkilö, jonka jälkeen mieheni ohjeisti hänet vieraille tarkoitettuun parkkipaikkaan tontilla. Kuljettaja kuitenkin halusi ajaa naapurin puolelle johtavalle tielle, johon mieheni huudahti: "etsä sinne voi ajaa! se on naapurin puoli!". Samassa mieheni tajusi autossa istuvan myös naisen ja kaksi pientä poikaa, ja tunnistikin auton kuljettajan juuri siksi naapuriksi, jonka tontille kuski oli ajamassa eli hän oli ajamassa omalle tontilleen :'D 

Sama naapuri on edelleen. Hän oli tapahtuman aikaan juuri ostanut oman mökkitonttinsa, joten ei alkanut naapurussuhde kovin hyvällä jalalla.

Lähes joka päivä. Olen sosiaalisesti ihan uskomattoman kömpelö plus että minua ei voisi vähmpää kiinnostaa puheet politiikasta, jenkkien uudesta presidentistä tai euroviisukappaleista. Työpaikan kahvihuoneessa on tullut lukemattomia kiusallisia tilanteita kun olen möläyttänyt jotain ihan saatanan typerää koskien mitä tahansa yleistietoa koskevaa aihetta. Osaisin vaikka unissani luetella Putouksen hahmojen repliikit mutta kaikki yleissivistävä ja päivänpolitiikka ei yksinkertaisesti voisi vähempää kiinnostaa ja siksi olenkin nykyään vaan hiljaa omassa typerässä, yksinkertaisessa kuplassani.

Haukkukaa typeräksi juntiksi elämämkoululaiseksi, tiedän olevani.

Serkun isoissa häissä kättelyjonossa seistessä ajattelin lämpimikseni ryhtyä juttusille takana seisoneen tuntemattoman miehen kanssa (oletin että hän on joko serkun miehen sukulaisia tai sitten serkun toisia serkkuja toisen vanhempansa puolelta tai joku kaveri) mutta vähän kyllä hämmästelin sitä miten mies hymyilee mulle niin tuttavallisen oloisesti... No, small talkina ihastelin ensin kaunista kesäsäätä ja sitten kysyin rempseästi että "mistäs sinä tunnet morsiamen tai sulhasen?"

Hiljaisuus. 

- "Niin siis Annikan (nimi muutettu) serkkuhan minä olen... ja sinun serkkusi myös..."

Kyllä hävetti :D Meillä on siis iso suku (siis todella, todella iso suku) enkä mä yleensä käy missään sukujuhlissa, joten ei ihmekään että mua vajaa parikymmentä vuotta vanhempi mies oli mulle ihan tuntemattoman näköinen kun oon saman hepun nähnyt lähinnä valokuvissa silloin kun hän oli vielä nuori :D

No miks me sua haukuttais? Oo vaan mitä oot :)

Teininä harrastusporukkaani oli tullut uusi jäsen, jonka tiesin koulusta. En pitänyt tästä tytöstä yhtään ja koulussa valitin kavereilleni, kuinka ärsyttävä ko tyttö on ja haukuin hänet ihan lyttyyn.. Hetken päästä yksi kavereistani sanoi, että *Maija on hänen serkku ja tosi mukava.. Hups

Meillä oli pari rouvaa kylässä. Toinen oli raskaana ja jutut pyörivät kaikkeen vauvoihin liittyvän ympärillä. Raskaana oleva totesi, ettei ymmärrä miten joku voi antaa tytölleen nimeksi Melissa. Ennen kuin sain kielestäni kiinni, minun piti julistaa " jos me saadaan tyttö, sen nimeksi tulee Melissa" - niin kuin sitten tulikin.

Isäni trauma. Oli nuorena poikana perehdyttänyt jotakin vähän hitaan sorttista kaveria työmaalla. Tyypoi ei millään ollut tajunnut jotakin ja isä kiivaana nuorukaisena oli käskenyt ottaa silmän käteen ja katsomaan. No, tämähän uusi oli sitten ottanut sen lasisilmän pois...

N. 40 vuotta kesti kuulemma, kunnes häpeä alkoi helpottaa. :-)

Oon mä paljon sammakoita suustaini päästänyt elämäni aikana, mutta nää nyt muistu parhaiten:

Neljännellä luokalla mua ärsytti luokkakaverini, joten puhuin hänestä pahaa selän takana. Kuinka ollakkaan kyseinen tyttö seisoi takanani ja kuuli kaiken. En tajunnut lopettaa vaikka kaverini jolle hänestä pahaa selitin, katsoi minua erikoisella katseella. Kadun tätä vieläkin, olin typerä kakara. Nykyään en hauku juurikaan muita selän takana. Jotain sentäään olen oppinut.

Toinen tapahtui työpaikalla. Olin siinä kassalla palvelemassa asiakkaita ja eräs nainen tuli noutamaan pakettinsa. No siinä sitten kysyin henkkareita ja nainen näytti ne. Totesin sitten, että aikas totinen kuva sulla tossa passissa. Ei siinä mitään, mutta nolotti se, että mikä minä olen kenenkään kuvia arvostelemaan. Ja siis oikeastihan pidin kyseistä asiakasta kauniina, joten sammakko pääsi suustani puhtaasta yllätyksestä. Jälkikäteen pohdin oikeasti, että olisin pyytänyt anteeksi ja selittänyt miksi sanoin niin. Mutta joo, tässä ne noloimmat kömmähdykset.

Vierailija kirjoitti:

Käytin ilmaisua "ruma kuin rullatuoli" keskustellessani pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa. 🙈

Mulle on käynyt vähän sama. Vitsailin jotain tyhmää diabeteksesta, ja sitten kävi ilmi että toisella henkilöllä olikin diabetes. Olen nykyään yrittänyt jättää vitsit niille jotka osaavat. :(

Lapsena olin uimassa lihavan, punahiuksisen kaverini kanssa. Kaveri sukelteli punaiset suortuvat hulmuten, ja sen kummempia ajattelematta totesin kaverille: "Sä oot ihan kuin joku valtava Ariel" 🙄 Ei toi suodatin ihan 8veenä pelannut.

Tää tapahtui kaverille. Hän tapasi jonkun mamman leikkipuistossa ja juttelivat siinä sitten jotain, kun lapset leikkivät. Noh, tää uusi tuttavuus alkoi ensin puhua, että on kyllä karmeita noi talot tossa kohdassa x, en ikinä muuttais, missäs te muuten asutte? - No niissä kamalissa taloissa... Noh, juttu jatkui kuitenkin, tuli puhe työpaikoista. Tuttava ihmetteli, että kuka helkkari haluaa työskennellä ammatissa x, voiko turhempaa olla? Niin, kaverini on nimenomaan siinä ammatissa.. Kirsikkana kakun päälle tuttava alkoi arvostella niitä, jotka vievät alle 3-vuotiaan lapsen hoitoon. Kaverini vei lapsensa hoitoon 1-vuotiaana.

Oli varmaan rattoisa tunnelma.

Kerran keskustelin r-vikaisen vastatapaamani henkilön kanssa. En tiedä, mitkä peilisolut aktivoituivat, mutta sanoin hänelle kuuluvasti sanan tismalleen samanlaisella ärrällä, jota hän käytti. Oh no...

Näin pitkästä aikaa tuttuani, joka oli ollut kovin ylipainoinen ja nyt laihtunut paljon. Hämmästyin niin kovasti, että huudahdin: "Oletpas laihtunut paljon, en meinannut tuntea, kun olet varmaan kymmenesosa entisestä!"

Eli jos hän olisi painanut nyt 60 kg, hän olisi minusta painanut aiemmin 600 kg.

Heti kun lause oli ulkona, tajusin, että se ei kuulostanut siltä, mitä tarkoitin. Laitoin hänelle illalla viestin ja pyysin anteeksi.

Jos luet tätä, Anna, niin terkkuja! :)

Joskus kasiluokkalaisena pohdimme muutaman ystävän kanssa hirveimpiä väriyhdistelmiä pukeutumisessa. Tokaisin kovaan ääneen: " Kyllä kirkkaan punainen ja keltainen näyttävät hirveältä yhdessä, tulee mieleen se Mc'Donaldsin pelle!". Eiköhän siinä ole muutaman metrin päässä yhteinen ystävämme juurikin kyseisiin väreihin pukeutuneena. Piiiitkä hiljaisuus. Tuntui ihan kamalalta. En ollut edes huomannut häntä, heitin kommentin ihan hatusta. Nykyään nauramme koko jutulle xD

Vierailija kirjoitti:

Aloitin uudessa työpaikassa ja meillä oli koulutuspäivä. Istuin samassa pöydässä uuden kollegan kanssa joka sanoi: "Saara (nimi keksitty, mutta siis meidän esimies) tulee kohta, hän vain äkkiä imettää vauvansa". Minä vastasin salamana: "Otitkos hörpsyt, maiskis maiskis?". Siis mitä?!? miksi????

Työkaverini vastasin lyhyesti: "Ei, en kyllä." Ja paneutui hiljaa kalenterinsa kätköihin. En tajua, mikä tyhmä imetysläppä suustani tuolloin karkasi. Siitä ei ole sen koommin puhuttu. Ottaisin takaisin jos voisin.

Jännititkö vähän uudessa seurassa ja tuossa tilanteessa? Voisiko tuo olla ollut jotain eräänlaista sosiaalisten tilanteiden pelkoa, mikä purkautuu omituisina ei-tahdonalaisina läppinä?

Sanoin lonkkavikaiselle tädilleni "sinä se täällä vetelet lonkkaa" - hän oli silloin lepäämässä.

Vaahtosin kun seurakunnalle oli lahjoitettu jokin maapala - kyseisen maan oli lahjoittanut henkilö jolle vaahtosin.

Töissä kahvitauolla heitin vitsin poliiseista eli poliiseja on Maijassa kaksi kun toinen osaa lukea ja toinen osaa kirjoittaa yms. Kahvipöydässä istui kaksi naista, joiden miehet poliiseja...

Jatkanko vielä?