Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Kerro noloin "Miksi sanoin sen" hetkesi
22.01.2017 |
Eli kertokaa tänne niitä tilanteita, jolloin olet päästellyt suustasi sammakoita tai jotain aivan älyvapaata ja sen jälkeen halunnut vajota maan alle häpeissäsi. Voit halutessasi myös kertoa miten vastapuoli reagoi lipsahdukseesi.
Kommentit (422)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin viettänyt aikaa kahden kaverini kanssa, joista toisella on ällävika. Päivän kaverin puhetta kuunneltuani itselläkin lipsahti vastaukseksi "kyvvä" (=kyllä) johonkin hänen kysymykseensä.
Tämä ällävikainen oli hiljaa, toinen kaveri naurahti kiusaantuneena ja itse tunsin, kuinka muutuin tulipunaiseksi. Tarkoitus ei ollut pilkata tätä kivaa kaveria, mutta se vaan lipsahti aivan tahtomatta.
Lapsuudessa kaverini valitti aina olevansa lihava. Niinpä minun mielestäni tuntui hauskalta yhteen tällaiseen keskusteluun takaista: "Oot oikea läskikasa". En tarkoittanut pahalla, läskikasa oli mielestäni vain hauska sana, jonka olin jossakin kuullut ja jostain syystä kuvittelin kaverinikin nauravan sanalle. Ei nauranut, suuttui tosi pahasti.
On sitä osannut lapsena ollakin hölmö. Vieläkin hävettää.
Oli rippijuhlani ja olin kauhean ujo. Juhlien lopulla eräs vanhempi sukulaismies tuli sitten kiittelemään minua juhlista ja sanoi lopuksi "hyviä sulhoja!" Minä siihen jännittyneenä vastasin: "Kiitos samoin!". Välittömästi tajusin mitä sanoin mutta en tietenkään osannut paniikissa korjata asiaa. Hän katsoi vähän hämmentyneenä muttei vastannut enää mitään.
Möläytin kerran yhdelle tutulle "et ole kyllä yhtään sellainen "sosiaalinen tyyppi" kuten Liisa (nimi muutettu) mulle kertoi".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin lähes neitsyt ja jo lähemmäs kolmekymppinen. Se nolotti, en tajunnut, että se oli pikemminkin hieno asia ja osoitus itsehillinnästä. Tapasin upean miehen. Mies ihastui hillittömästi. Ihan pilanpäiten vitsailin, että minulla on ollut lukuisa määrä petikavereita. Mies otti sen tosissaan. 11 vrk eka seksikerrastamme sain valtavat oireet, jotka viittasivat esim. klamydiaan. Juuri klamydiaksi se paljastuikin. Hankin lääkkeet itselleni ja miehelle. Mies yhdisti petikaveripuheeni tähän klamydiaan. Hän jätti minut. Tosiasiassa sain klamydian tietenkin häneltä. Tapasin miehen sattumoisin paljon myöhemmin, kun hän oli jo eronnut vaimostaan, jonka tapasi minun jälkeeni. Kertoi miettineensä minua pitkään, mutta petipuheeni ja minulta luulemansa mukaan saamansa klamydian takia ei palannut luokseni. Kohtalo kuljettaa.
Totesin potilaalle: "No nyt on vähän hankala paikka" ja samassa tajusin, että potilaan sukunimi on Hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Työhaastattelussa haastattelijat istuivat ison pöydän ääressä vastapäätä, johon heti alkuun tokaisin hermostuneesti, että tämähän on kuin siitä Diili ohjelmasta you're fired... mikähän ihmeen aivopieru sekin oli? Ei sitten palkattu meikäläistä siihen hommaan :D
Vierailija kirjoitti:
Oli rippijuhlani ja olin kauhean ujo. Juhlien lopulla eräs vanhempi sukulaismies tuli sitten kiittelemään minua juhlista ja sanoi lopuksi "hyviä sulhoja!" Minä siihen jännittyneenä vastasin: "Kiitos samoin!". Välittömästi tajusin mitä sanoin mutta en tietenkään osannut paniikissa korjata asiaa. Hän katsoi vähän hämmentyneenä muttei vastannut enää mitään.
Ohis, mutta en ole koskaan kuullut tuollaista toivotusta. "Hyviä sulhoja"? Toivottiko sukulaismies siis sinulle hyviä kosijaehdokkaita...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä vielä pahennan näitä sammakoita jatkamalla vielä suuremmalla sammakolla.. parina esimerkkinä: lapsuuden kaverin kanssa katotiin seinällä olevaa Bäkkäreitten julistetta ja yhdellä (ainakin) oli korvis. Totesin sitten että on niin junttia ku jätkällä on korvis. Johon kaveri vastasi kuivasti että veljellään on.. noh korjasin hienosti että ei se yhtä junttia toki ole kuin molemmissa korvissa renkaat! Niin, eikös toisella isoveljellä ollutkin sitten niin..
Kerran oli nimistä juttua poikakaverin (silloisen) kanssa. Sanoin Eerikin olevan kyllä niin karsea nimi ettei muilla jakoa. Poika näytti mopokorttinsa hiljaa; toinen nimi Erik. Punasena siinä sönkkäsin et no onneks Erik, Eerik on se ehdottomasti paskempi versio. Poika aivan vakavalla naamalla kertoo että kortissa on muuten kirjotusvirhe.. voi maa mut ja suuren suuni nielköönHöpö höpö!
Ihan tosi juttu on ja häpesin kovasti ja opin kyllä olemaan kommentoimatta ihmisten nimiä. Ja jos viittaat mopokortin kirjoitusvirheeseen niin jälkeenpäin olen itsekin miettinyt että kiusasiko poika mua vaan mutta muista papereista tuli kyllä aika selkeesti ilmi että toinen nimi tosiaan oli Eerik tupla-eellä :P
Höpö höpö, edelleen.
Olin teini-ikäinen ja seurustelin ensimmäisen poikaystäväni kanssa, oltiin oltu vasta pari viikkoa yhdessä ja ns. tutustumisvaiheessa vielä. Eräs lauantaiaamu poikaystäväni oli koittanut soittaa minulle todella aikaisin aamulla, ja itse heräsin puoliltapäivin. Koitin soittaa takaisin -ei vastausta, joten laitoin viestin: "hei oot soitellu, olin ihan kuollu treenien jälkeen niin tipahdin saman tien ja heräsin vasta äsken. Mitäs sä ite oot noin aikasin ollu hereillä, onks sulla jotain kerrottavaa?? ;)" (poikkis oli siis väittänyt viettävänsä koti-illan ja mulle tuli heti mieleen että onkin lähtenyt kavereidensa kanssa ryyppäämään ja siksi valvonut). Vastauksena tulikin sitten lyhyesti "iskä on löydetty kuolleena". Auts. Ton jälkeen kyllä lopetin ton "oon ihan kuollut (=loppu, poikki, kipeä tms.)" -lauseen käytön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tää tapahtui mulle itselleni lukiossa ja vieläkin muistan tilanteen. Pitkän matikan luokalla luokassa oli yksi kaikkitietävä priimus poika, jolla oli oikein pastori sillin hiusmalli otsatukalla, nerokkaan näköiset silmälasit ja lasku kuin lasku niin hän osasi aina kaiken. Itse taistelin laskujen kanssa ja ihmeissäni seurasin tämän nörtin viisasteluja ja väittelyjä matikanopemme kanssa. Kerran erään raskaan tuntirupeaman jälkeen seisottiin koulun ruokalan ruokajonossa kaverini kanssa, kun tämä poika seisoi sattumoisin edessäni. Tuijotin hänen tasaisesti leikattua tukkaansa, nörttisuoraa ryhtiä ja kaikkitietävää olemusta ja mietin mielessäni että "Ei helvetti mua ahdistaa tuo Huovilan Veikko (nimi muutettu)". Ei siinä mitään mutta olin sanonut tuon ääneen lähes tuon Veikon niskaan! Oma kaverini joka seisoi takanani, tökkäsi mua selkään ja ite olin ihan että " Mitä??" kun en tajunnut puhuneeni ääneen! Tämä hävetti lakkiaisiin saakka, enkä tiedä tänä päivänäkään mitä tuo Veikko ajatteli, takuulla kuuli puheeni vaikkei siihen mitenkään reagoinut. Aaargh. Luokkakokouksessa tavataan.
Tämä ei ole varsinaisesti sanomista, mutta. Olin ystäväni luona jossa oli käymässä hänen tuttunsa. Tutulla on r-vika. Ystäväni kertoi iloisena tuon toisen ostaneen R-kioskin ja ryhtyneen yrittäjäksi. Sain niin hillittömän naurupihinävinkumiskohtauksen, että ystäväni katsoi parhaaksi valehdella toiselle, että olin pilvessä ja siksi niin sekasin.
En ole ikänäni pilvea maistanut.
Hävettää ihan vitusti miksi pokka ei kestänyt, tällaista ei ole käynyt ikinä ennen. Olemme kolmekymppisiä vielä.
Ei tule mitään omaa tähän hätään mieleen, mutta viimeisimmässä Suomi Love-jaksossa oli mielenkiintoinen kommentti siltä yhdeltä tuoreelta aviomieheltä. Vaimo oli esittelyssä kertonut kauniin tarinan, kuinka ensi kertaa tavatessa mies oli mennyt hänen ohitsensa, nuuhkaissut ja todennut "tuoksut tosi hyvältä". Siitä oli mennyt pitkä aika ennen kuin näkivät seuraavan kerran jne, nyt tosiaan olivat juuri menneet naimisiin. No, siinä sitten tuli se biisi välissä ja lopussa juontaja meni haastattelemaan miestä yleisöön. Lopussa sitten mies vielä halusi sanoa jotain että täytyy kyllä vielä todeta,että ei se tuoksu sitten enää toisella kerralla ollutkaan niin hyvä":) Tuoreen morsiamen ilme oli tyytyväinen...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä yleensä vielä pahennan näitä sammakoita jatkamalla vielä suuremmalla sammakolla.. parina esimerkkinä: lapsuuden kaverin kanssa katotiin seinällä olevaa Bäkkäreitten julistetta ja yhdellä (ainakin) oli korvis. Totesin sitten että on niin junttia ku jätkällä on korvis. Johon kaveri vastasi kuivasti että veljellään on.. noh korjasin hienosti että ei se yhtä junttia toki ole kuin molemmissa korvissa renkaat! Niin, eikös toisella isoveljellä ollutkin sitten niin..
Kerran oli nimistä juttua poikakaverin (silloisen) kanssa. Sanoin Eerikin olevan kyllä niin karsea nimi ettei muilla jakoa. Poika näytti mopokorttinsa hiljaa; toinen nimi Erik. Punasena siinä sönkkäsin et no onneks Erik, Eerik on se ehdottomasti paskempi versio. Poika aivan vakavalla naamalla kertoo että kortissa on muuten kirjotusvirhe.. voi maa mut ja suuren suuni nielköönHöpö höpö!
Ihan tosi juttu on ja häpesin kovasti ja opin kyllä olemaan kommentoimatta ihmisten nimiä. Ja jos viittaat mopokortin kirjoitusvirheeseen niin jälkeenpäin olen itsekin miettinyt että kiusasiko poika mua vaan mutta muista papereista tuli kyllä aika selkeesti ilmi että toinen nimi tosiaan oli Eerik tupla-eellä :P
Ajokortissa ei voi olla kirjoitusvirheitä tietojesi osalta, se on virallinen asiakirja.
1. Asuin amerikassa joitaki vuosia sitten, eräs miespuolinen homoystävä tuli käymään. Lähdettiin sitten ajelulle jonnekkin. Oli liikenneruuhka ja suutahdin jollekin suhaajalla edessäni, ja sanoin "vit*n homo, lähtis nyt helv*ttiin tosta". Nolostuin heti kun tajusin että mitä suusta oli tullut, enkä kehdannut edes pahoitella asiaa. Ystävä oli hiljaa.
2. Ystävä, joka on kertonut puolisonsa pettäneen häntä useampi vuosi sitten. Olin jotenkin unohtanut tämän kokonaan, kun puhuimme parisuhteista ja sanoin "kyllä se niin on, että parisuhde on tuhoon tuomittu, jos ei luottamusta ole, vaikka anteeksi antaisikin. Luottamus on herkkä asia".
Ystävä ei juurikaan sanonut mitään. Nolotti ja tuntui pahalta että olin aiheuttanut hänelle pahaa mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Olin kaverilla ja puhuttiin miehistä. Sanoin, että mun mielestä sellainen pieneksi kuutioksi ajeltu partakappale leuassa on todella ällöttävän näköinen. Siihen mun kaveri sitten sanoi, että hänen isoveljellään on sellainen parta..
Pieni kuutioleukaparta, nyt ei pelaa mielikuvitus.. olisko jotain kuvaa linkata?
Olin kesähäissä Turussa joskus 90-luvun lopulla. Hääjuhla pidettiin kivassa pikkuhuvilassa. Istuin siinä verannalla vanhemman, mulle tuntemattoman, miehen vieressä ja ihastelin kesäpäivää. Morsian oli muutaman metrin päässä ja aloin juttelemaan niitä näitä sen miehen kanssa: "Hieno puku morsiamella, vai mitä?" Ei vastausta. "Hieno puku, vai mitä?" Ei vastausta. Mies katsoi mua jotenkin huvittuneena. Jostain syystä mua alkoi tämä mykkäkoulu suututtaa. "Hieno puku morsiamella, VAI MITÄ???" "HIENO PUKU, EIKÖ VAAN???!!!!" Ei vastausta. Mies katsoi mua hymyillen suoraan silmiin eikä sanonut mitään. Luulin, että hän vittuili mulle tai ajatteli olevansa jotenkin "yläpuolella" ettei ala keskustella nuoren tytönhupakon kanssa. Aloin paasaamaan: "Hyviin tapoihin, kuuluisi kuule vastata toisel---" Siihen tuli tämän miehen vaimo juttelemaan miehelleen viittomakielellä. *facepalm*
Tarina jatkui niin, että juteltiin tämän miehen kanssa vielä pitkät juttelut illan aikana niin, että minä kirjoitin asiani paperille ja hän vastasi paperille oman asiansa. Mukava mies hän oli.