Kerro noloin "Miksi sanoin sen" hetkesi

Vierailija kirjoitti:

Aloitin uudessa työpaikassa ja meillä oli koulutuspäivä. Istuin samassa pöydässä uuden kollegan kanssa joka sanoi: "Saara (nimi keksitty, mutta siis meidän esimies) tulee kohta, hän vain äkkiä imettää vauvansa". Minä vastasin salamana: "Otitkos hörpsyt, maiskis maiskis?". Siis mitä?!? miksi????

Työkaverini vastasin lyhyesti: "Ei, en kyllä." Ja paneutui hiljaa kalenterinsa kätköihin. En tajua, mikä tyhmä imetysläppä suustani tuolloin karkasi. Siitä ei ole sen koommin puhuttu. Ottaisin takaisin jos voisin.

anteeksi mitä

Juttelin työkaverin kanssa joulun tienoilla veronpalautuksista. Hän sitten kysyi saanko palautuksia, ja jos saan niin mihin ajattelin käyttää? Yleensä en raha-asioistani puhu sanallakaan, mutta jotenkin innostuksissani sitten tuli sanottua, että saan ja uusin kodinkoneita asuntooni kahden ja puolen tuhannen euron edestä. Tietysti kysyin vastavuoroisesti, että miten itse käytät? Hän ajatteli hakea vuokranmaksun jälkeen ylimääräisillä rahoilla Ikeasta 40 euron tuolin...

Häpesin itseäni ihan silmittömästi. Ikinä en ole rahoillani kerskunut (kun ei sitä pahemmin edes ole) enkä muutenkaan puhu töissä julkisesti talousasioistani. Sitten ajattelemattomuuttani menin heittämään tuollaisen jutun. Tottahan se oli, mutta tuon yhteissumman olisi kyllä voinut jättää kertomatta.

Joskus 14-vuotiaana leikkautin uuden tukkamallin ja koulussa kukaan ei sitä kommentoinut. Teiniminäni sitten tästä loukkaantui ja sanoin sokealle kaverilleni, että "kaikki on niin vitun sokeita, ettei ne mitään huomaa."

Humalassa kysymys miehelle: haluatko suudella minua? Johon hän: en, koska olet kihloissa. Onneksi hänellä oli järkeä päässää, mutta NOLOA! Tuosta on 2 vuotta aikaa ja vieläki hävettää :/

Vierailija kirjoitti:

Olin ostanut m-kokoisen paidan ohimennen. Olikin ihan liian iso. Siisti ja kiva muuten. Kaveri tuli sitten käymään. Hän on sellainen XL-kokoinen. Kerroin sitten, että oli tullut tehtyä ihan törkee hutiostos, kun kokolappu sanoi, että m ja ei ollut. Sitten tuli se sammakko "Sopisi varmaan sulle, kun se oli niin helvetin iso!". Ei tullut ihan sellaisena ulos kun olin tarkoittanut. Noloooooo... Asiaan ei koskaan palattu, fiksu kaveri kun itse en ollut.

Mulla oli vähän sama juttu kans, kun kaverini kanssa molemmat oltiin synnytetty kuukausia aiemmin ja möläytin että "onneksi pienenin nopeasti omaan vaatekokooni, kauheeta kun jouduin ennen synnytystä käyttää jopa L kokoa!"

Ei siinä mitään, mutta tää kaveri on ihan normaalitilassakin semmosta xl-kokoa...

Sitten yritin siinä jotain paikkailla että "tarkotin siis vain itseäni, kaikkihan me ollaan omankokoisiamme, en ole tottunut olemaan niin iso...eiku siis..öh"

Joo tuli pieni hiljanen hetki.

Lopulta kaverini tokas jotain että onneksi hänellä on aina iso perse, niin ei oo tollasta ongelmaa kuin teillä pienillä.

Käytin ilmaisua "ruma kuin rullatuoli" keskustellessani pyörätuolissa istuvan henkilön kanssa. 🙈

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin ostanut m-kokoisen paidan ohimennen. Olikin ihan liian iso. Siisti ja kiva muuten. Kaveri tuli sitten käymään. Hän on sellainen XL-kokoinen. Kerroin sitten, että oli tullut tehtyä ihan törkee hutiostos, kun kokolappu sanoi, että m ja ei ollut. Sitten tuli se sammakko "Sopisi varmaan sulle, kun se oli niin helvetin iso!". Ei tullut ihan sellaisena ulos kun olin tarkoittanut. Noloooooo... Asiaan ei koskaan palattu, fiksu kaveri kun itse en ollut.

Mulla oli vähän sama juttu kans, kun kaverini kanssa molemmat oltiin synnytetty kuukausia aiemmin ja möläytin että "onneksi pienenin nopeasti omaan vaatekokooni, kauheeta kun jouduin ennen synnytystä käyttää jopa L kokoa!"

Ei siinä mitään, mutta tää kaveri on ihan normaalitilassakin semmosta xl-kokoa...

Sitten yritin siinä jotain paikkailla että "tarkotin siis vain itseäni, kaikkihan me ollaan omankokoisiamme, en ole tottunut olemaan niin iso...eiku siis..öh"

Joo tuli pieni hiljanen hetki.

Lopulta kaverini tokas jotain että onneksi hänellä on aina iso perse, niin ei oo tollasta ongelmaa kuin teillä pienillä.

Näin ohimennen on muuten huvittavaa miten jotkut ylipainoiset naiset olettavat että ne isot tissit ja iso perse on automaattisesti hyvä asia. Kerran kaveri ivallisesti sanoi että ainakin häneltä löytyy persettä (olen hyvin hoikka) ja kyllä sitä naurua sai pidättää. Olen nähnyt sen perseen ja juu kyllähän sitä kokoa löytyy.... valitettavasti on myös sitä muhkua, raskausarpea ja selluliittia sen verran että näyttää enemmän ladon ovelta kuin takapuolelta.

Olin tyhmä 16-vuotias kymppiluokkalainen. Eräällä opettajalla oli suurennettu kuva kansiossaan muovitaskussa pienestä vauvasta. Sanoin vaan, että onpa ruma vauva, kenen se on? Enkä edes tarkoittanut sitä. Ope sanoi, että se on mun..

Myötähäpeä vieläkin itseeni kohtaan :-(

Eräässä entisessä työpaikassani kävi kaksi miestä tuomassa tavaraa ja toinen ukoista oli kuin perseelle ammuttu karhu huusi, valitti ja heitteli tavaroita. Kerran sitten erään episodin jälkeen rupesi mullakin keittämään ja avauduin tälle mukavammalle. "miten helvetissä sä voit tehdä tuon kärttysen vanhan äijän kanssa hommia? Ukkohan vaan karjuu ja vittuilee koko ajan. Jäis vaikka saikulle kun elämä on niin hankalaa. Muija ei varmaan enää anna tai jotain"

Hiljaisuus. Hiljaisuus. Nuppineulan kuulee putoavan. "se on mun isä."

Kiusallista. Halusin purra kieleni poikki.

Viime työhaastatteluun. Voi hitto kun osaisi olla höpöttelemättä. Ekat kerrat oli sellaista kauhusta mykkänä oloa, nyt höpöttää liikaakin.

-Ylä-aste ikäisinä kaverin isä haki meidät koulusta. Oltiin juuri ennen autoon nousemista puhuttu k.o kaverin kanssa hirveistä nimistä, ja keskustelu jatkui edelleen. Tokaisin kovaan ääneen, kuinka inhoan nimeä ''Mirja'' (nimi muutettu), jonka päälle elehdin kuvottuneesti. Seurasi pitkä ja kiusallinen hiljaisuus, jonka jälkeen kaverini isä sanoi heidän toisen lapsensa toisen nimen olevan ''Mirja'', ja että heidän mielestään se on todella kaunis nimi.

- Imitoin vahingossa R- vikaisen kaverini ärrää hänelle 

Minä juttelin erään vanhan tutun asiakkaani kanssa, siis työasioissa. Kyseessä nainen, jolla hiukset todella paljon ohentuneet ja lähteneet. No alitajuisesti sitä ajattelin ja pohdin että en saa puhua mitään tuohon liittyvää.

Kunnes sitten tämä rouva harmitteli jotakin asiaa niin minä lataan "ei nyt kyllä kannata hiuksia repiä päästä tämän asian takia."

Jep. 

Tämä oli mieheni moka, mutta hävetti kyllä enemmän minua! Appivanhemmat kävivät kylässä ja alkoivat aika pian tehdä lähtöä. Tähän mieheni tuumasi: "No mähän sanoinkin Mirkulle, että ette te kuitenkaan kauaa ole!" Mielestäni tästä oli aika selvästi pääteltävissä, että en odottanut vierailua innolla ja mies oli minua lohdutellut...

Erään raskaan viikon jälkeen sanoin kaverille, että "Jos nyt tänäkin iltana menee joku pieleen, niin vedän kyllä itseni hirteen" kunnes tajusin, että hänen veljensä oli tehnyt itsemurhan hirttämällä. Ihan kamala tunne tuon jälkeen ja pyysinkin heti anteeksi, kun tajusin mokani. :(

Äidillä on tapana viivyttää ulos lähtemistä vaihtamalla vielä kerran vaatteita tai kohemtamalla hiuksia. Itse olen paljon nopeampi ja olin eteisessä odottamassa ja omissa ajatuksissani. Hän sanoi jotain vaatettaan vanhaksi lumpuksi, mihin totesin ajattelematta että ite oot. Tajusin tilanteen jotenkin vasta myöhemmin, kun oli jo myöhäistä selitellä :D. Menipä hiljaiseksi ainakin, mutta kyllä mua nolotti.

Olin n. 22v enkä ollut tehnyt töitä missään muualla kuin perheyrityksessämme. Hain sitten oman alan töitä ja sain paikan. Kerroin innoissani kaverilleni, että kävin elämäni ensimmäisessä työhaastattelussa ja sain paikan että näinkö helppoa tämä on! Unohdin, että kaveri oli hakenut töitä monta vuotta ja lähettänyt varmaan satoja työhakemuksia... Silloin hävetti, onneksi hänkin kyllä sai lopulta töitä.

Minun pahin möläytykseni on niin idioottimainen ja kiusallinen etten sitä voi kertoa. Tilanteeseen liittyi kuitenkin "mustahuumori" ja tuttavan aiemmin samana vuonna tapahtunut surullinen perhetapahtuma. Jopa toistin juttuni uudestaan kun kukaan ei reagoinut...  

Maailman kliseisin lipsahdus, mutta kerrotaan nyt silti. Työskentelen varaosaliikkeessä ja jännitin työtäni paljon alkuaikoina. No etsin eräänkin kerran vakkariasiakkaan kanssa hänelle sopivia betoniruuveja. Tarkoitus oli kysyä, että kuinka isoja reikiä hän aikoo porata seinään ja minkä kokoisia ruuveja hän tarvitsee. Mies häkeltyi, kun artikuloin huonosti ja aloin kysellä hänen kokoaan sekä selittämään heti perään reikien poraamisesta. Ehh....

Sama asiakas käy edelleen liikkeessämme usein ja onneksi osataan molemmat ottaa alkuaikojeni hölmöilyt huumorilla. 😂

Olen henk.koht.avustajana henkilölle, jolla on ollut aivoverenvuoto.  Kerran tohkeissani selitin hänelle jotain sattumusta, joka itselleni oli tapahtunut ja tarinan loppuun lisäsin, että "siis mua suututti niin paljon, että verisuoni meinas päästä napsahtaa  poikki"  Ai s*tana kun hävetti!

Naapuri kysyi, tiedänkö samalle asuinalueelle juuri valmistuneen uuden rivitalon. No kyllä tiesin, koska se oli mielestäni ihan hirveän ruma hökötys ja aloin siinä sitten avautumaan että mikä ihmeen ajatus sellaisen suunnittelijalla oikein oli. Kuvittelin, että naapuri oli aloittanut keskustelun päivitelläkseen samaa asiaa. Mutta ei, hän kertoikin, että oli ostanut asunnon siitä samasta talosta. Öhöm...Okei. Vaikutti oikeasti vetävän herneen nenään, koska muisti aina sen jälkeen kun törmättiin, mainita asiasta tyyliin "Sua ei varmaan kannata kutsua kylään, kun et halua niin rumaan taloon kumminkaan tulla."