Rehellinen ja avoin kysymys feminismistä (ei trolli)

Se että minä olen feministi ei tarkoita että ap:n tai kenenkään muun tarvitsisi olla feministi.

Se tarkoittaa vain sitä että tarkistan näkökulmiani intersektionaalisen feminismin periaatteiden kautta, ja päädyn sitten olemaan usein eri mieltä ei-feministien kanssa siitä mikä on lasten tasa-arvoista hoitoa, oikeudenmukainen lainsäädäntö seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ajatellen, tai nyt vaikka viimeisimpänä että valitsevatko lapset lempivärinsä oletetun sukupuolensa vai sosiaalisen viiteryhmänsä vuoksi.

Tosi väsyttävä toi "feministien maailmanhallinta"-oletus kun tässä tulee väitelleeksi esimerkiksi siitäkin että on kohtuutonta häväistä cis-hetskumiehiä tunteellisista reaktioista väittelyissä jos samalla yritetään taistella sen puolesta että miestenkin oikeus tunteisiinsa tunnustettaisiin.

Intersektionaalinen feminismi on mun kulmasta vähän niin kuin Jeesus: kaikkien puolella ja siksi ristiinnaulittu.

Ihmisiä on kahdenlaisia, ilman mitään suuntia. On niitä joiden mielestä ihminen on ihminen, oli jalkovälissä munat tai ei. Ne jotka pitää miehiä parempina, eli ylempinä, kuin naisia ovat sovinisteja, he ajattelevat että naiset on tyhmiä, ja kelpaavat vaan panoreiäksi ja kotitalouskoneeksi. Sitten on feministejä joiden mielestä miehet ja naiset ovat samanlaisia ihmisiä riippumatta sukupuolesta, kuitenkin fakta on se että eroja on enemmän sukupuolen sisällä kuin välillä.

Eli minä olen feministi, mitään hajua mulla ei ole näistä "feministeistä" joista sinä ap puhut, en ole koskaan kuullut mistään suunnista tai lahkoista, minä olen kuullut siitä että feministit olivat niitä jotka saivat naisille kansalaisoikeudet, eli että saa äänestää, olla vaaleissa ehdokkaana, omistaa kiinteistöjä, perustaa yrityksiä... ihan mitä vaan. Nykyäänkin on maita joissa nainen ei saa esim. ajaa autoa. Sitä on feminismi että ihminen saa tehdä mitä nyt yleensäkin ihmiset tekee, riippumatta siitä kumpaa sukupuolta on.

Kehottaisin vielä ap:ta ja itse kutakin aiheen äärellä painiskelevaa myös miettimään että kykeneekö oikeasti ymmärtämään sitä että eri näkökulmat yhteiseen todellisuuteemme tuottavat eriäviä mielipiteitä - jotka ovat kaikki tahoillaan yhtä lailla "oikeassa".

Edes täydellinen sukellus toisen näkökulmaan ei välttämättä hievauta omaa näkemystä - tutkimusten perusteella etenkin silloin kuin näkemys on oman identiteetin kannalta keskeinen.

Tästä luettuani pohdin esimerkiksi sitä että en todellakaan ole kovin avoin kaikkien ihmisten edessä siitä mitkä kaikki hirveistä hirveimmät vitsit minua naurattavat, esimerkiksi. Vaikuttaisin luultavasti epä-intersektionaaliselta kaikkine neekeriletkautuksineni, joten piilotan osan huumoristani.

Loppujen lopuksi olen sitä mieltä että huumori on hyvä juttu sinänsä, mutta että jos intersektionaalinen feminismi olisi vallitseva ajatussuuntaus, ei tarvis minunkaan rodullistetuille naureskella, vaan meillä olisi mahdollisuudet yhteisessä intersektionaalisessa viitekehyksessä paljon laaja-alaisempaan ja hienovaraisempaan huumoriin.

AsuMasukki kirjoitti:

Se että minä olen feministi ei tarkoita että ap:n tai kenenkään muun tarvitsisi olla feministi.

Se tarkoittaa vain sitä että tarkistan näkökulmiani intersektionaalisen feminismin periaatteiden kautta, ja päädyn sitten olemaan usein eri mieltä ei-feministien kanssa siitä mikä on lasten tasa-arvoista hoitoa, oikeudenmukainen lainsäädäntö seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ajatellen, tai nyt vaikka viimeisimpänä että valitsevatko lapset lempivärinsä oletetun sukupuolensa vai sosiaalisen viiteryhmänsä vuoksi.

Tosi väsyttävä toi "feministien maailmanhallinta"-oletus kun tässä tulee väitelleeksi esimerkiksi siitäkin että on kohtuutonta häväistä cis-hetskumiehiä tunteellisista reaktioista väittelyissä jos samalla yritetään taistella sen puolesta että miestenkin oikeus tunteisiinsa tunnustettaisiin.

Intersektionaalinen feminismi on mun kulmasta vähän niin kuin Jeesus: kaikkien puolella ja siksi ristiinnaulittu.

Ihan hyvä vastaus, mutta miksi oma näkökulma pitää tarkistaa intersektionaalisen feminismin kautta? Uskon, että katsot asioita muiltakin kanteilta, mutta tuo yhden näkökulman korostaminen vääristää vääristää näkökulmaa. Ja onko interaektionaalinen feminismi hyvä yhteiskunnan kannalta, vaikka sen päämääränä olisikin yhteinen hyvä? Mielestäni tuommoisten aatteiden vaarana juuri onkin, että hyvän ja kivan kuuloinen päämäärä oikeuttaa kyseenalaisetkin toimet. Tämä on nähty usein historiassa.

Ap

No keinot ovat sitten ihan oman henkilökohtaisen moraalini varassa.

Kaikki ihmiset ovat ulkopuolisten vaikutteiden varassa näkökulmaansa muodostaessaan. Minä olen sitä mieltä että moniääninen oikeudenmukaisuuteen tähtäävä suuntaus on minulle hyvä vaikute, sinä olet sitä mieltä että se saattaa olla minulle huono vaikute.

Kiitän huolestasi, mutta kehotan sinua keskittymään omaan hiihtoosi ja analysoimaan omia vaikutteitasi yhtä suurella huolellisuudella.

Nimimerkistäni huolimatta olen näet täysvaltainen aikuinen ihminen, ja pidän itse huolta omista asioistani.

Vierailija kirjoitti:

Feministit uskoakseni näkevät asiat niin, että ne jotka eivät ole feministejä, eivät ole sitä koska eivät ymmärrä yhteiskuntaa tarpeeksi syvällisesti, eivätkä ole perehtyneet näihin kysymyksiin tarpeeksi nähdäkseen ne monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Feministit uskoakseni uskovat myös, että osa ihmisistä ei ole tarpeeksi empaattisia välittääkseen ja ymmärtääkseen toisten ahdinkoa.

Voisiko asia kuitenkin olla niin päin, niin kuin asian itse näen, että feminismi-ideologiasta on tullut osa feministien identiteettiä, eivätkä siksi kestä feminismiin kohdistuvaa kritiikkiä? Ehkä feminismistä on tullut pelkkä psykologinen puolustusmekanismi? Kun tarkastelee feministien osoittamia yhteiskunnallisia ongelmia, ne ovat hyvin usein vailla kunnon perusteluja. En väitä että länsmainen yhteiskunta olisi 100% täydellinen, mutta osuutensa ongelmista saavat tasapuolisesti niin miehet kuin naisetkin. Voisiko olla niin päin, että feministit itse eivät havaitse ongelmaa ajattelussaan, koska eivät kestä että heidän identiteettiään horjutetaan?

Tämä on nimenomaan se monimutkaisia asioita yksinkertaistava puheenparsi, mihin törmää yhä useammin. Kun joku ei-feministi puhuu feminismistä, hän puhuu liikkeestä, jossa miesten kravatteja poltetaan turuilla ja toreilla ja vannotaan, ettei ikinä ala suhteeseen miehen kanssa. Sama mies lukee lehdestä, että isis on tehnyt terrori-iskun Ranskassa ja uskoo yhä vahvemmin, että muslimit pitää saada pois Suomesta.

Yksinkertainen mieli maalaa isolla pensselillä - ja tämä on vaarallista ja osoittaa henkilön oman typeryyden. Tämä näkyy ulospäin ja fiksut ihmiset kenties välttelevät häntä, mutta kun päätyy kaltaistensa seuraan, niinse vain lisää bensaa liekkeihin.

Olet monessa mielessä oikeassa, mutta radikaalissa feminismissä on siirrytty jo ihan puhtaasti ajattelemaan, että miehet ovat huonompi sukupuoli, ja että naiset ovat olleet parempia ihmisiä jo kauan, mutta patriarkaatti on alistamalla estänyt heitä pääsemästä heille kuuluvaan superioriseen asemaan. Vertaa arjalaiset.

Feminismiä on kevyestä moralisesta oikeustaistelijasta kostonhaluiseen pinkkiin kommunistiin. Vanhaa järkifeminismiä ei edusta enää kovin moni feministi. Christina Hoff-Sommers ja hänen tiiminsä taitaa olla tunnetuin järkifeminismin kannattajia.

Vierailija kirjoitti:

AsuMasukki kirjoitti:

Se että minä olen feministi ei tarkoita että ap:n tai kenenkään muun tarvitsisi olla feministi.

Se tarkoittaa vain sitä että tarkistan näkökulmiani intersektionaalisen feminismin periaatteiden kautta, ja päädyn sitten olemaan usein eri mieltä ei-feministien kanssa siitä mikä on lasten tasa-arvoista hoitoa, oikeudenmukainen lainsäädäntö seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä ajatellen, tai nyt vaikka viimeisimpänä että valitsevatko lapset lempivärinsä oletetun sukupuolensa vai sosiaalisen viiteryhmänsä vuoksi.

Tosi väsyttävä toi "feministien maailmanhallinta"-oletus kun tässä tulee väitelleeksi esimerkiksi siitäkin että on kohtuutonta häväistä cis-hetskumiehiä tunteellisista reaktioista väittelyissä jos samalla yritetään taistella sen puolesta että miestenkin oikeus tunteisiinsa tunnustettaisiin.

Intersektionaalinen feminismi on mun kulmasta vähän niin kuin Jeesus: kaikkien puolella ja siksi ristiinnaulittu.

Ihan hyvä vastaus, mutta miksi oma näkökulma pitää tarkistaa intersektionaalisen feminismin kautta? Uskon, että katsot asioita muiltakin kanteilta, mutta tuo yhden näkökulman korostaminen vääristää vääristää näkökulmaa. Ja onko interaektionaalinen feminismi hyvä yhteiskunnan kannalta, vaikka sen päämääränä olisikin yhteinen hyvä? Mielestäni tuommoisten aatteiden vaarana juuri onkin, että hyvän ja kivan kuuloinen päämäärä oikeuttaa kyseenalaisetkin toimet. Tämä on nähty usein historiassa.

Ap

"Hyvän ja kivan kuuloinen päämäärä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feministit uskoakseni näkevät asiat niin, että ne jotka eivät ole feministejä, eivät ole sitä koska eivät ymmärrä yhteiskuntaa tarpeeksi syvällisesti, eivätkä ole perehtyneet näihin kysymyksiin tarpeeksi nähdäkseen ne monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Feministit uskoakseni uskovat myös, että osa ihmisistä ei ole tarpeeksi empaattisia välittääkseen ja ymmärtääkseen toisten ahdinkoa.

Voisiko asia kuitenkin olla niin päin, niin kuin asian itse näen, että feminismi-ideologiasta on tullut osa feministien identiteettiä, eivätkä siksi kestä feminismiin kohdistuvaa kritiikkiä? Ehkä feminismistä on tullut pelkkä psykologinen puolustusmekanismi? Kun tarkastelee feministien osoittamia yhteiskunnallisia ongelmia, ne ovat hyvin usein vailla kunnon perusteluja. En väitä että länsmainen yhteiskunta olisi 100% täydellinen, mutta osuutensa ongelmista saavat tasapuolisesti niin miehet kuin naisetkin. Voisiko olla niin päin, että feministit itse eivät havaitse ongelmaa ajattelussaan, koska eivät kestä että heidän identiteettiään horjutetaan?

Ei.

Kyllä naisten syrjintä on niin selkeä ja maailmanlaajuinen ilmiö, että epäilystä ei ole siitä, että se on yhteiskunnallinen ongelma kaikkialla.

Se, että joku ei ongelmaa havaitse, johtuu todella ko. henkilön omista intresseistä alistaa naisia, sekä puutteellisesta älystä ja/tai empatiakyvystä.

Kyllä minä sen ongelman havaitsen lähes kaikkialla muualla kuin länsimaissa. Itselläni ei ole minkäänlaista halua alistaa naisia, enkä sitä hyväksy muidenkaan tekemänä.

Ap

Olet siis feministi! Hienoa! No, suurin osa meistä taitaa olla, muutama urpo vielä tällaista ajatusta vastustaa.

AsuMasukki kirjoitti:

No keinot ovat sitten ihan oman henkilökohtaisen moraalini varassa.

Kaikki ihmiset ovat ulkopuolisten vaikutteiden varassa näkökulmaansa muodostaessaan. Minä olen sitä mieltä että moniääninen oikeudenmukaisuuteen tähtäävä suuntaus on minulle hyvä vaikute, sinä olet sitä mieltä että se saattaa olla minulle huono vaikute.

Kiitän huolestasi, mutta kehotan sinua keskittymään omaan hiihtoosi ja analysoimaan omia vaikutteitasi yhtä suurella huolellisuudella.

Nimimerkistäni huolimatta olen näet täysvaltainen aikuinen ihminen, ja pidän itse huolta omista asioistani.

Kunhan sinäkin sitte muistat keskittyä omaan hiihtoosi ja jättää sovinistit, fasistit, natsit ja rasistit rauhaan, sillä välin kun pohdiskelet sitä vaihtoehtoa, että sinun näkökulmasi asioihin voi olla virheellisempi kuin edellä mainittujen. Kaikkihan me tähtäämme oikeudenmukaisempaan maailmaaan, myös fasistit.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feministit uskoakseni näkevät asiat niin, että ne jotka eivät ole feministejä, eivät ole sitä koska eivät ymmärrä yhteiskuntaa tarpeeksi syvällisesti, eivätkä ole perehtyneet näihin kysymyksiin tarpeeksi nähdäkseen ne monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Feministit uskoakseni uskovat myös, että osa ihmisistä ei ole tarpeeksi empaattisia välittääkseen ja ymmärtääkseen toisten ahdinkoa.

Voisiko asia kuitenkin olla niin päin, niin kuin asian itse näen, että feminismi-ideologiasta on tullut osa feministien identiteettiä, eivätkä siksi kestä feminismiin kohdistuvaa kritiikkiä? Ehkä feminismistä on tullut pelkkä psykologinen puolustusmekanismi? Kun tarkastelee feministien osoittamia yhteiskunnallisia ongelmia, ne ovat hyvin usein vailla kunnon perusteluja. En väitä että länsmainen yhteiskunta olisi 100% täydellinen, mutta osuutensa ongelmista saavat tasapuolisesti niin miehet kuin naisetkin. Voisiko olla niin päin, että feministit itse eivät havaitse ongelmaa ajattelussaan, koska eivät kestä että heidän identiteettiään horjutetaan?

Ei.

Kyllä naisten syrjintä on niin selkeä ja maailmanlaajuinen ilmiö, että epäilystä ei ole siitä, että se on yhteiskunnallinen ongelma kaikkialla.

Se, että joku ei ongelmaa havaitse, johtuu todella ko. henkilön omista intresseistä alistaa naisia, sekä puutteellisesta älystä ja/tai empatiakyvystä.

Tämä on täyttä skeidaa. Näin voi luulla vain silloin kun ohittaa kaiken sen mitä miehille tapahtuu ja keskittyy vain siihen pieneen prosenttiin menestyviä miehiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feministit uskoakseni näkevät asiat niin, että ne jotka eivät ole feministejä, eivät ole sitä koska eivät ymmärrä yhteiskuntaa tarpeeksi syvällisesti, eivätkä ole perehtyneet näihin kysymyksiin tarpeeksi nähdäkseen ne monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Feministit uskoakseni uskovat myös, että osa ihmisistä ei ole tarpeeksi empaattisia välittääkseen ja ymmärtääkseen toisten ahdinkoa.

Voisiko asia kuitenkin olla niin päin, niin kuin asian itse näen, että feminismi-ideologiasta on tullut osa feministien identiteettiä, eivätkä siksi kestä feminismiin kohdistuvaa kritiikkiä? Ehkä feminismistä on tullut pelkkä psykologinen puolustusmekanismi? Kun tarkastelee feministien osoittamia yhteiskunnallisia ongelmia, ne ovat hyvin usein vailla kunnon perusteluja. En väitä että länsmainen yhteiskunta olisi 100% täydellinen, mutta osuutensa ongelmista saavat tasapuolisesti niin miehet kuin naisetkin. Voisiko olla niin päin, että feministit itse eivät havaitse ongelmaa ajattelussaan, koska eivät kestä että heidän identiteettiään horjutetaan?

Tämä on nimenomaan se monimutkaisia asioita yksinkertaistava puheenparsi, mihin törmää yhä useammin. Kun joku ei-feministi puhuu feminismistä, hän puhuu liikkeestä, jossa miesten kravatteja poltetaan turuilla ja toreilla ja vannotaan, ettei ikinä ala suhteeseen miehen kanssa. Sama mies lukee lehdestä, että isis on tehnyt terrori-iskun Ranskassa ja uskoo yhä vahvemmin, että muslimit pitää saada pois Suomesta.

Yksinkertainen mieli maalaa isolla pensselillä - ja tämä on vaarallista ja osoittaa henkilön oman typeryyden. Tämä näkyy ulospäin ja fiksut ihmiset kenties välttelevät häntä, mutta kun päätyy kaltaistensa seuraan, niinse vain lisää bensaa liekkeihin.

Feminismiä voi arvioida pelkällä paperillakin, jos haluaa nauttia pohdiskelusta, mutta minusta aatteen hyödyllisyys/vahingollisuus paljastuu siin, kuinka se toteutuu käytännössä. Feminismillä on hyvät hetkensä historian saatossa, mutta aika kauas saammekin mennä löytääkseemme siitä mitään positiivista.

Oletat myös liikaa minun persoonastani. Luultavasti yllättyisit jos tapaisit minut.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feministit uskoakseni näkevät asiat niin, että ne jotka eivät ole feministejä, eivät ole sitä koska eivät ymmärrä yhteiskuntaa tarpeeksi syvällisesti, eivätkä ole perehtyneet näihin kysymyksiin tarpeeksi nähdäkseen ne monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Feministit uskoakseni uskovat myös, että osa ihmisistä ei ole tarpeeksi empaattisia välittääkseen ja ymmärtääkseen toisten ahdinkoa.

Voisiko asia kuitenkin olla niin päin, niin kuin asian itse näen, että feminismi-ideologiasta on tullut osa feministien identiteettiä, eivätkä siksi kestä feminismiin kohdistuvaa kritiikkiä? Ehkä feminismistä on tullut pelkkä psykologinen puolustusmekanismi? Kun tarkastelee feministien osoittamia yhteiskunnallisia ongelmia, ne ovat hyvin usein vailla kunnon perusteluja. En väitä että länsmainen yhteiskunta olisi 100% täydellinen, mutta osuutensa ongelmista saavat tasapuolisesti niin miehet kuin naisetkin. Voisiko olla niin päin, että feministit itse eivät havaitse ongelmaa ajattelussaan, koska eivät kestä että heidän identiteettiään horjutetaan?

Ei.

Kyllä naisten syrjintä on niin selkeä ja maailmanlaajuinen ilmiö, että epäilystä ei ole siitä, että se on yhteiskunnallinen ongelma kaikkialla.

Se, että joku ei ongelmaa havaitse, johtuu todella ko. henkilön omista intresseistä alistaa naisia, sekä puutteellisesta älystä ja/tai empatiakyvystä.

Kyllä minä sen ongelman havaitsen lähes kaikkialla muualla kuin länsimaissa. Itselläni ei ole minkäänlaista halua alistaa naisia, enkä sitä hyväksy muidenkaan tekemänä.

Ap

Olet siis feministi! Hienoa! No, suurin osa meistä taitaa olla, muutama urpo vielä tällaista ajatusta vastustaa.

Vastustan sortoa, mutta tasa-arvo ei ole ihanteeni. Toisin sanoen pidän yhteiskunnan kannalta turvallisempana vaihtoehtona sitä, että tietty määrä epäoikeudenmukaisuutta tulee sietää ja hyväksyä. Jos ei hyväksy, se johtaa pahimmillaan totalitarismiin. Vastustan feminismiäkin.

Ap

Mikä siinä on niin vaikea tajuta?

Feminismi = sukupuolten välinen tasa-arvo

Sovinismi = mies on parempi ihminen kuin nainen

Olet jompi kumpi, ei ole mitään muuta "ismiä" eikä tarvi miettiä feminismille mitään sen syvempää merkitystä tai suuntauksia, ne on kaikki pelkkiä "akateemisten" ajankulua kun mitään järkevää eivät osaa tehdä, sinäkin ap olet sitä samaa sakkia, juodaan jotain vihreää teetä tai lattea jossain trendikkäässä kahvilassa ja puhutaan paskaa jonka kuvitellaan olevan syvällistä ja älykästä mitä tyhmät tavikset ei tajua.

Ap: jos nyt esimerkiksi natsismi nappaa, niin suosittelen lukemaan Olavi Paavolaisen Matkalla kolmannessa valtakunnassa, ja miettimään että onko tuollainen yhteiskunta todella kaikille hyvää tuottava.

Muutenkin olisi rehellistä nostaa ne omat vaikuttimet pöydälle kun alkaa arvostelemaan toisten avoimesti myönnettyjä vaikutteita.

En ihan feministiksi nimittäisi sinua. Aika alentuvasti suhtaudut omasta selventämättömästä linjastasi eroaviin mielipiteisiin, esimerkiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feministit uskoakseni näkevät asiat niin, että ne jotka eivät ole feministejä, eivät ole sitä koska eivät ymmärrä yhteiskuntaa tarpeeksi syvällisesti, eivätkä ole perehtyneet näihin kysymyksiin tarpeeksi nähdäkseen ne monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Feministit uskoakseni uskovat myös, että osa ihmisistä ei ole tarpeeksi empaattisia välittääkseen ja ymmärtääkseen toisten ahdinkoa.

Voisiko asia kuitenkin olla niin päin, niin kuin asian itse näen, että feminismi-ideologiasta on tullut osa feministien identiteettiä, eivätkä siksi kestä feminismiin kohdistuvaa kritiikkiä? Ehkä feminismistä on tullut pelkkä psykologinen puolustusmekanismi? Kun tarkastelee feministien osoittamia yhteiskunnallisia ongelmia, ne ovat hyvin usein vailla kunnon perusteluja. En väitä että länsmainen yhteiskunta olisi 100% täydellinen, mutta osuutensa ongelmista saavat tasapuolisesti niin miehet kuin naisetkin. Voisiko olla niin päin, että feministit itse eivät havaitse ongelmaa ajattelussaan, koska eivät kestä että heidän identiteettiään horjutetaan?

Ei.

Kyllä naisten syrjintä on niin selkeä ja maailmanlaajuinen ilmiö, että epäilystä ei ole siitä, että se on yhteiskunnallinen ongelma kaikkialla.

Se, että joku ei ongelmaa havaitse, johtuu todella ko. henkilön omista intresseistä alistaa naisia, sekä puutteellisesta älystä ja/tai empatiakyvystä.

Kyllä minä sen ongelman havaitsen lähes kaikkialla muualla kuin länsimaissa. Itselläni ei ole minkäänlaista halua alistaa naisia, enkä sitä hyväksy muidenkaan tekemänä.

Ap

Olet siis feministi! Hienoa! No, suurin osa meistä taitaa olla, muutama urpo vielä tällaista ajatusta vastustaa.

Vastustan sortoa, mutta tasa-arvo ei ole ihanteeni. Toisin sanoen pidän yhteiskunnan kannalta turvallisempana vaihtoehtona sitä, että tietty määrä epäoikeudenmukaisuutta tulee sietää ja hyväksyä. Jos ei hyväksy, se johtaa pahimmillaan totalitarismiin. Vastustan feminismiäkin.

Ap

Eli sinä hyväksyt ajatuksen että ihmisen arvon määrittää se minkälainen suvunjatkamisvärkki on jalkovälissä, jos siellä jotain roikkuu, toimii aivotkin paremmin? Sinähän olet sitten sovinisti. Siinä on tasan kaksi vaihtoehtoa, ei voi olla vähän raskaana, tai vähän sovinisti tai feministi, se on joko tai.

Vierailija kirjoitti:

Mikä siinä on niin vaikea tajuta?

Feminismi = sukupuolten välinen tasa-arvo

Sovinismi = mies on parempi ihminen kuin nainen

Olet jompi kumpi, ei ole mitään muuta "ismiä" eikä tarvi miettiä feminismille mitään sen syvempää merkitystä tai suuntauksia, ne on kaikki pelkkiä "akateemisten" ajankulua kun mitään järkevää eivät osaa tehdä, sinäkin ap olet sitä samaa sakkia, juodaan jotain vihreää teetä tai lattea jossain trendikkäässä kahvilassa ja puhutaan paskaa jonka kuvitellaan olevan syvällistä ja älykästä mitä tyhmät tavikset ei tajua.

Feminismi ei ole sama kuin pelkkä tasa-arvo. Se on aate joka tähtää tasa-arvoon. Tuossa on suuri ero. Tasa-arvo on mielestäni hyvä asia, jos se toteutuu. Aate jonka päämääränä on tasa-arvon toteuttaminen voi olla hyvinkin vahingollinen, vaikkei siitä ensi silmäyksellä löytäisikään mitään paheksuttavaa.

Ap

AsuMasukki kirjoitti:

Ap: jos nyt esimerkiksi natsismi nappaa, niin suosittelen lukemaan Olavi Paavolaisen Matkalla kolmannessa valtakunnassa, ja miettimään että onko tuollainen yhteiskunta todella kaikille hyvää tuottava.

Muutenkin olisi rehellistä nostaa ne omat vaikuttimet pöydälle kun alkaa arvostelemaan toisten avoimesti myönnettyjä vaikutteita.

En ihan feministiksi nimittäisi sinua. Aika alentuvasti suhtaudut omasta selventämättömästä linjastasi eroaviin mielipiteisiin, esimerkiksi.

Uskon kyllä että linjani on selventämätön, sillä en haluakaan omaksua mitään ideologioita (tiedostamattomalla tasolla se on mahdollista). En siis ole natsi ja pidän natsismia vielä vaarallisempana kuin feminismiä, ainakin sillä on potentiaalia olla äärimmäisen tuhoisa. Tosin tällä hetkellä feminismi saattaa olla suurempi uhka, en ole varma. Mitä muuta voisin sano vaikuttimistani? En usko että mahdun lokeroihin. Jos mahdun, se on pelkkää sattumaa.

Ap

Käyttäjä3988 kirjoitti:

Olet monessa mielessä oikeassa, mutta radikaalissa feminismissä on siirrytty jo ihan puhtaasti ajattelemaan, että miehet ovat huonompi sukupuoli, ja että naiset ovat olleet parempia ihmisiä jo kauan, mutta patriarkaatti on alistamalla estänyt heitä pääsemästä heille kuuluvaan superioriseen asemaan. Vertaa arjalaiset.

Feminismiä on kevyestä moralisesta oikeustaistelijasta kostonhaluiseen pinkkiin kommunistiin. Vanhaa järkifeminismiä ei edusta enää kovin moni feministi. Christina Hoff-Sommers ja hänen tiiminsä taitaa olla tunnetuin järkifeminismin kannattajia.

"Siirrytty ajattelemaan?" Et ole oikein kartalla. Tuo miesviahinen versio feminismistä oli yleisempää toisne aallon feminismin kohdalla, 60-70-luvun paikkeilla. Nykyään se on pieni ja minustakin ärsyttävä ja häiritsevä ajattelusuuntaus. Kolmannen aallon feminismi on intersektionaalista, eikä siinöä oikeasti ole mitään miesvihaa. 

AP:n kysymykseen, miksi ajatukset pitää tarkastaa intersektionaalisen feminismin kautta (vaikka et sitä juutri minulta kysynytkään). Minusta tämä on hyvä kysymys. Vastaan: ongelma on usein juuri se, että omia mahdolisesti syrjiviä ajatusmallejaan ei huomaa koska ne ovat niin arkisia ja itsestäänselviä. En esim.välttämättä edes tajua että ajattelen vaikka jostain etnsestä ryhmästä tai ikäryhmästä jotenkin hölmösti ja typistävästi. Sama pätee sukupuoliin. Siksi ajatuksiaan kannattaa aina välillä tarkastaa ja yrittää oppia lisää siitä, miten oikein ajatteleekaan ja miten toimii. 

Onko tämä sinusta ongelmallista? Mihin kamaluuteen pelkäät tällaisellä ajattelutavalla päädyttävän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feministit uskoakseni näkevät asiat niin, että ne jotka eivät ole feministejä, eivät ole sitä koska eivät ymmärrä yhteiskuntaa tarpeeksi syvällisesti, eivätkä ole perehtyneet näihin kysymyksiin tarpeeksi nähdäkseen ne monimutkaiset yhteiskunnalliset ongelmat. Feministit uskoakseni uskovat myös, että osa ihmisistä ei ole tarpeeksi empaattisia välittääkseen ja ymmärtääkseen toisten ahdinkoa.

Voisiko asia kuitenkin olla niin päin, niin kuin asian itse näen, että feminismi-ideologiasta on tullut osa feministien identiteettiä, eivätkä siksi kestä feminismiin kohdistuvaa kritiikkiä? Ehkä feminismistä on tullut pelkkä psykologinen puolustusmekanismi? Kun tarkastelee feministien osoittamia yhteiskunnallisia ongelmia, ne ovat hyvin usein vailla kunnon perusteluja. En väitä että länsmainen yhteiskunta olisi 100% täydellinen, mutta osuutensa ongelmista saavat tasapuolisesti niin miehet kuin naisetkin. Voisiko olla niin päin, että feministit itse eivät havaitse ongelmaa ajattelussaan, koska eivät kestä että heidän identiteettiään horjutetaan?

Ei.

Kyllä naisten syrjintä on niin selkeä ja maailmanlaajuinen ilmiö, että epäilystä ei ole siitä, että se on yhteiskunnallinen ongelma kaikkialla.

Se, että joku ei ongelmaa havaitse, johtuu todella ko. henkilön omista intresseistä alistaa naisia, sekä puutteellisesta älystä ja/tai empatiakyvystä.

Kyllä minä sen ongelman havaitsen lähes kaikkialla muualla kuin länsimaissa. Itselläni ei ole minkäänlaista halua alistaa naisia, enkä sitä hyväksy muidenkaan tekemänä.

Ap

Olet siis feministi! Hienoa! No, suurin osa meistä taitaa olla, muutama urpo vielä tällaista ajatusta vastustaa.

Vastustan sortoa, mutta tasa-arvo ei ole ihanteeni. Toisin sanoen pidän yhteiskunnan kannalta turvallisempana vaihtoehtona sitä, että tietty määrä epäoikeudenmukaisuutta tulee sietää ja hyväksyä. Jos ei hyväksy, se johtaa pahimmillaan totalitarismiin. Vastustan feminismiäkin.

Ap

Eli sinä hyväksyt ajatuksen että ihmisen arvon määrittää se minkälainen suvunjatkamisvärkki on jalkovälissä, jos siellä jotain roikkuu, toimii aivotkin paremmin? Sinähän olet sitten sovinisti. Siinä on tasan kaksi vaihtoehtoa, ei voi olla vähän raskaana, tai vähän sovinisti tai feministi, se on joko tai.

En tiedä miten ihmeessä vedin tuon johtopäätöksen, mutta voin vakuuttaa etten määritä ihmisarvoa sukupuolen mukaan. Jos niin tekisin, sanoisin sen kyllä ääneen. Miksi uskoa johonkin mitä ei uskalla sanoa ääneen?

Ap