Pelkään kuollakseni perhearkea tulevaisuudessa

Miksi rahasta olisi erityisen tiukkaa verrattuna lapsettomiin? EI ole pakko ostaa omakotitaloa, farmariautoa jne kun lapsi syntyy. (Itsekin luulin, että on pakko, mutta mies oli järkevä.) Ei ole pakko ottaa jättilainaa, voi tehdä pienemmin ja jättää rahaa käyttöön. (Tosin pääkaupunkiseudulla en ole ihan varma, ehkä siellä ON pakko ottaa jättilaina.)

Ei meilläkään ole tollasta. Meillä meneminen ja reissaaminen on päinvastoin lisääntynyt lasten myötä. Paljon enemmän tulee nyt käytyä kaiken maailman (ilmaisissa) näyttelyissä, konserteissa ja tapahtumissa, koska lapset tykkää ja siitä tulee itsekin iloiseksi. Työaikani on lasten takia 80 %, ja aivan eri tavalla on tullut arjestakin mielekästä kun iltaisin on aikaa ja energiaa tehdä jotain muutakin kun kattoa telkkaria.

Matkailun resepti on vuokra-auto, sen kanssa kulkeminen on helpointa. Ja sekin on avannut ihan uusia ulottuvuuksia, pieniä kyliä ja tuntemattomia nähtävyyksiä. Ennen tuli reissattua just ne Euroopan pääkaupungit Lonely Planet kourassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi rahasta olisi erityisen tiukkaa verrattuna lapsettomiin? EI ole pakko ostaa omakotitaloa, farmariautoa jne kun lapsi syntyy. (Itsekin luulin, että on pakko, mutta mies oli järkevä.) Ei ole pakko ottaa jättilainaa, voi tehdä pienemmin ja jättää rahaa käyttöön. (Tosin pääkaupunkiseudulla en ole ihan varma, ehkä siellä ON pakko ottaa jättilaina.)

No totta vitussa rahaa on vähemmän käyttää OMAAN ITSEEN kun on lapsia. Ei se lapsilisä lapsen kuluja kata.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvaa ja vituttavaa joustamista muiden hyväksi jatkuvassa väsymyksessä.

Miksi olet tehnyt elämästäsi tuollaista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvaa ja vituttavaa joustamista muiden hyväksi jatkuvassa väsymyksessä.

Miksi olet tehnyt elämästäsi tuollaista?

Koska miehen mieliksi suostuin tekemään kersat saatana!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jatkuvaa ja vituttavaa joustamista muiden hyväksi jatkuvassa väsymyksessä.

Miksi olet tehnyt elämästäsi tuollaista?

Koska miehen mieliksi suostuin tekemään kersat saatana!

Auts...

Meillä on päiväkoti-ikäiset lapset ja musta arki on ihan kivaa. Tykkään kovasti työstäni, on ihania kavereita ja sopivasti omia menoja. Kotona tykkään olla paljon ja lasten kanssa harrastetaan asioita yhdessä. Eikö se arki ole arki pitkälti sellaista millaiseksi sen itse muodostaa? Kiire on välillä, mutta sekin kuuluu elämään.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten kaikki muut sen tekee. Rahasta on tiukkaa, töitä tehdään aamusta iltaan vaan siksi että pysyy hengissä. Kaikki on pelkkää siivoamista ja ruuanlaittoa, vanhempainiltoja ja muuta rutiinia. En jaksa elää ajatuksella että kerran vuodessa pääsee kanarialle syömään buffetista pizzaa. En tiiä onko tää joku väliaikainen kriisi vai mitä. Ahdistaa. Millä pidätte itsenne hengissä ja järjissä arjessa?

En ymmärrä miksi aina nää valittajat sanoo että vanhempainillat, ihan niinku niitä olis jatkuvasti, ja niihin olis pakko mennä, ei vanhempainillat ole mikään rutiini, ja siinäkin voi vaihdella miehen kanssa kumpi menee.

Enkä ymmärrä sitäkään miksi elämän pitäisi olla pelkkää ruuanlaittoa ja siivoamista, jos on kaksi aikuista ihmistä, eikä ole kymmentä kakaraa ja kolmensadan neliön kämppää, niin ei se niin ylitsepääsemätöntä ole sitä kämppää kerran viikossa imuroida, pari kertaa viikossa pistää pyykkiä koneeseen, ja kerran päivässä laittaa tiskikone päälle, ja tehdä ruokaa... joka on tosi vaikeeta... eikä tietenkään voi näitä kotitöitä vuorotella tai jakaa miehen kanssa. Jos vuorokaudessa menee tunti kotitöihin, niin ei voi sanoa että elämä on pelkää sitä, onhan siinä ihan helvetin paljon aikaa tehdä muutakin.

Ja kuka pakottaa johonkin Teneriffalle menemään? Minä en ole eläissäni ollut edes lentokoneessa, ja kivat lomat meillä on aina ollut lasten kanssa ihan Suomessa.

Älkää kaunistelko mitä paskaa työleiriä tämä on.

Mä en yhtään ihmettele enää sitä, miksi tekee mieli välillä juoda pää täyteen. Kun saan lapset isälleen, vedän kunnon kännit, ei tätä elämää muuten jaksa. Känni on köyhän ainoa ilo, niin se vaan on. Mihinkään ei ole varaa, pieni palkka menee saman tien kun tulee. Kuljen vanhoissa kulahtaneissa rievuissa, hiukset roikkuu, itseensä ei ole varaa panostaa yhtään. Matkusteluista ja teattereista puhumattakaan. Luxusta on jos kerran vuodessa pääsee raxiin. Pääasia että saa lapset puettua ja ruuassa pidettyä. Sitten kun ne saa aikusiksi, on ite vanha raakki. Jos tulisi toinen mahdollisuus, jättäisin lapset muiden hankittaviksi.

Vierailija kirjoitti:

Mä en yhtään ihmettele enää sitä, miksi tekee mieli välillä juoda pää täyteen. Kun saan lapset isälleen, vedän kunnon kännit, ei tätä elämää muuten jaksa. Känni on köyhän ainoa ilo, niin se vaan on. Mihinkään ei ole varaa, pieni palkka menee saman tien kun tulee. Kuljen vanhoissa kulahtaneissa rievuissa, hiukset roikkuu, itseensä ei ole varaa panostaa yhtään. Matkusteluista ja teattereista puhumattakaan. Luxusta on jos kerran vuodessa pääsee raxiin. Pääasia että saa lapset puettua ja ruuassa pidettyä. Sitten kun ne saa aikusiksi, on ite vanha raakki. Jos tulisi toinen mahdollisuus, jättäisin lapset muiden hankittaviksi.

No olis näköjään kandenut jättää.. Minä tein sen yhden, on helppoa ja mukavaa :)

Vierailija kirjoitti:

Älkää kaunistelko mitä paskaa työleiriä tämä on.

No ei ole! Minä tulin viiden jälkeen töistä, mies oli tehnyt itselleen ja kersoille ruokaa, ja lähti veljensä luo kylään. Minä olen siitä asti ollut tässä koneella ja syönyt suklaata, toinen kersa pelaa ja toinen katsoo piirrettyjä telkkarista... ai ai kun on rankkaa työleiriä ja ahistaa... Mietin että meniskö sänkyyn vähän oikaseen selkää, vai lojunko täs sohvalla koko ehtoon, yhtään ainoaa kotityötä en tänään tee, eilen kävin kaupassa, ja maanantainakin kävin, ja viikonloppuna pesin pari koneellista pyykkiä, siinä koko viikon kotityöt.

Huomenna joudun taas laittamaan pyykkikoneen päälle... iiikkk

Vierailija kirjoitti:

Emme hankkineet lapsia ennen, kuin tulotaso oli sellainen, että on varaa niitä pitää ja säilyttää edes jonkinlainen oma elämä. Tarkoittaen varaa harrastaa, matkustaa ja palkata välillä hoitaja lapselle, välillä käy siivooja. Emme myöskään tehneet lapsia ennen, kuin alkoi tuntua siltä, ettei niiden kanssa elettävä lapsiperhearki ahdistaisi. 

Lapset tehtiin melko vanhalla iällä, reilusti 30+. Mutta toisaalta miehen kanssa aina suhtauduimme asiaa niin, että menemme adoptiojonoon, jos ei biologista lasta ole mahdollisuus saada enää iän vuoksi. Biologisuus ei siis ollut meille se tärkein tekijä, joten oli aikaa "odotella" että taloutemme on hyvä. Nyt on 2 biolasta ja seuraava tulee adoption kautta, jonossa ollaan ja odotamme innolla. 

Tämä ei tietysti jeesaa jos maito on jo maassa. Silloin varmaan kannattaa keskittyä niihin asioihin jotka ovat hyvin, siihen että ylipäänsä on lapsen saanut jne. Tukiverkkoa rakentamaan ja perheen tulot ja menot paperille, voiko jostain säästä. Raskasta se on välillä kaikilla, jos vaan sen pahimman ruuhkavuosivaiheen jaksaa niin hyvä siitä tulee.

Samoilla linjoilla. Me saatiin lapset kun oli yksi asunto jo maksettu, omakotitalo oli valmis. Työelämää oli takana 10 vuotta. En koe perhearkeamme ankeaksi. Kohtuullinen asuntolaina mahdollistaa normaalin elämän. Tulotaso tietysti tippunut lasten myötä. Enää ei ole sitä löysää rahaa, mutta energia ja raha riittää tarpeelliseen ja tarpeettomaan kuten matkusteluun, harrastuksiin ja mukavaan elämään. Meidän perheessä ei ole ollut nuha, korvatulehdus tai vatsatautiepidemioita eli työntekoon on voinut panostaa. Koen, että olen saanut paljon lasten myötä.

Toi menee ohi. Välillä ahdistaa muakin mutta joo, shoppailemalla, seksillä, somettamalla, matkustamisella, ym.ym.ym pysyy mieli virkeänä.

Minä sain sen työleirin yhdenkin lapsen kanssa, kun puoliso sairastui vakavasti. Asuimme tuolloin peruskorjattavassa ok-talossa, minulla oli vuorotyö, pari omaa sairautta syömässä voimia ja uhmaikäinen lapsi, kun niskaan kaatui vielä puolison hoito ja kaikki kotityöt sisällä ja ulkona.

Parista vuodesta en muista juuri mitään. Aikanaan tilanne helpottui: lapsi kasvoi ja mies parani sen verran, että saatiin lopulta talo valmiiksi ja myydyksi. Nyt elellään rauhaisaa kerrostaloelämää, lapsi on juuri muuttanut pois kotoa ja sittemmin eläköityneen miehen kanssa lähdetään kohta kauppaan hakemaan herkkuja leffaillaksi. En oikein vielä tiedä, mitä tekisin tällä kaikella ajalla...? Nelikymppisten suunnittelu ei ole vielä ajankohtaista.

Pointti? Eipä sitä koskaan tiedä...mutta on pelattava niillä korteilla, jotka sattuu saamaan. Paljon on kiinni valinnoista ja loppu vaan rysähtää niskaan sattuman muodossa :) Joku vuosi takaperin rukoilin että jaksan iltaan saakka, ja lupasin olla koskaan valittamatta, jos joskus on tylsää. Vielä on lupaus pitänyt...eikä kyllä ole ollut tylsääkään, sekin taitaa olla pitkälti asennekysymys.

Mulle taas olisi painajaista elää vaan itelleen. Samanlailla siivoisin, tekisin ruokaa ja tuskailisin arjen kanssa. Isommat jeesailee jo pienissä kotiaskareissa ja saa mut usein hyvälle tuulelle raskaan päivän jälkeen. Kasvatustyötähän se vaatii hirveästi, että oppivat toimimaan osana perhettä. Paljon ne ottaa ja paljon ne antaa. Se työleiri-vaihe on myös ollut sillon kun lapset olivat pienempiä ja se tuntui kyllä raskaalta. Isossa kuvassa kyllä osaa iloita tästä elämästä ja näistä lapsista.

Sinustahan se kiinni on minkälaisen elämän rakennat. Itse olen esimerkiksi iltavirkku, joten olen hakeutunut iltapainotteiseen työhön. Ennen joulua tein reilun viikon verran perus 8-16 päivää ja voi juma! Ei ollut meikäläisen asia laisinkaan. Tuntui että koko päivä meni ihan perseelleen kun ei saanut rauhassa heräillä, käydä lenkillä ja nauttia kahvia kylpytakissa keskipäivään saakka. Tämän vuoksi ei ole lapsiakaan, ainakaan vielä. Ehkä perhe-elämäkin alkaa jossain vaiheessa kutkuttelemaan, mutta kun ne lapsoset tuntuvat heräävän niin pirun aikaisin... Tosin jos lapsia joskus päätettäisiin yrittää haluaisin sitten panostaa täysillä heihin. Nyt kuitenkin haluan nauttia siitä että saan lenkkeillä, treenata, lukea, matkustella jne ihan oman pääni mukaan ja tällä tavoin arkikin tuntuu täydellisen ihanalta, työt ei stressaa ja parisuhde voi hyvin.

Älä mene massan mukana vaan kuuntele itseäsi. Sitten jos/ kun se lapsiarki alkaa houkuttaa eikä Kanarian valmismatkat kiukuttelevan uhmaikäisen kanssa ahdista anti palaa! Kaikkien ei kuitenkaan tarvitse "uhrautua" perhe-elämään.