Pelkään kuollakseni perhearkea tulevaisuudessa

No ei sinne kanarialle kannata mennä syömään pitsaa puffetista.

Miksi sitten hankkiutua perheelliseksi jos pelkää perhearkea? Itse olen valinnut lapsettoman sinkkuelämän, niin eipä ole moisia ongelmia.

Valkoviini. Liikunta. Räiskintäpelit. Työpaikkakiusaaminen. Miehen pompottelu. Tässä minun reseptini. Ole hyvä.

öö, siis missä vaiheessa settiä sä olet? Raskaana, suunnittelemassa, jo vauva siellä...?

- Se on välillä tota "paskaa" ja Teneriffan-lomakin voi olla just vaan uhmakiukkuja ja leimi seisovapöytä väsyneenä, ehkä jopa bonuksena joku virustartunta. Mutta se on paljon muuta myös, ei se mene niin stereotyyppisesti kuitenkaan. Pitää olla rikas sisäinen elämä, jotta pääsee aina ajatuksissaan minne vaan, silloin ei haittaa olla kahlittuna rutiineihin niin paljon. Suurin vankila on oma pää, ja sen vankina sä olet koko elämäsi, riippumatta lapsista tai puolisosta. 

Toisaalta jollet pysty kuvittelemaan muuta kuin tuon miljoona biljoona kertaa eletyn setin, ei ole kovin hyvä merkki. Sitähän se on: tänäänkin illalla tuhannet perheet Primojen ja Cittareitten jonoissa jonottamassa perjantaiherkkuja ja kotisohvillaan katsomassa ohjelmia, sauna päälle jne... ei oikeestaan olis niin väliä vaikka sieltä jonosta tulis väärä mies kotiin, koska jollain tasolla ne on kaikki samoja. Pitää nähdä se toinen taso ja nousta omassa päässään sen arjen yläpuolelle. 

Emme hankkineet lapsia ennen, kuin tulotaso oli sellainen, että on varaa niitä pitää ja säilyttää edes jonkinlainen oma elämä. Tarkoittaen varaa harrastaa, matkustaa ja palkata välillä hoitaja lapselle, välillä käy siivooja. Emme myöskään tehneet lapsia ennen, kuin alkoi tuntua siltä, ettei niiden kanssa elettävä lapsiperhearki ahdistaisi. 

Lapset tehtiin melko vanhalla iällä, reilusti 30+. Mutta toisaalta miehen kanssa aina suhtauduimme asiaa niin, että menemme adoptiojonoon, jos ei biologista lasta ole mahdollisuus saada enää iän vuoksi. Biologisuus ei siis ollut meille se tärkein tekijä, joten oli aikaa "odotella" että taloutemme on hyvä. Nyt on 2 biolasta ja seuraava tulee adoption kautta, jonossa ollaan ja odotamme innolla. 

Tämä ei tietysti jeesaa jos maito on jo maassa. Silloin varmaan kannattaa keskittyä niihin asioihin jotka ovat hyvin, siihen että ylipäänsä on lapsen saanut jne. Tukiverkkoa rakentamaan ja perheen tulot ja menot paperille, voiko jostain säästä. Raskasta se on välillä kaikilla, jos vaan sen pahimman ruuhkavuosivaiheen jaksaa niin hyvä siitä tulee.

Fitness, alkoholi, ulkonäkökeskeisyys, seksi

Mäkin aina ihmettelin miten kukaan pystyy siivoamaan isona. Sitten kävi ilmi että en pystykään.

Ei meillä ole tuollaista.

Nykysuomessa nainen ja mies voivat vapaasti valita laittaako perheen vai ei. Joten ei tarte ulista.

Siis oletko raskaana vai miten?

Vai onko toi kuvailemasi sun tai kaverisi elämää?

Ei mun elämä ole tuollaista. Perhearjenhan jokainen tekee sellaiseksi kuin itse haluaa. Jos ei halua Teneriffalle, niin ei mene Teneriffalle. Vanhempainilta on kerran vuodessa, eikä millään muotoa pakollinen. Siivouksen ja ruoanlaiton määrää voi itse säädellä ja lapset kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun tulotaso on sellainen, ettei aamusta iltamyöhään tartte tehdä töitä vain jotta saa leipää pöytään. Ja ennenkaikkea hiukan miettiä sitä lapsilukua myös tästä vinkkelistä.

Ja jos kovin ahdistaa, niin kenenkään ei ole pakko hankkia lapsia. Se on aivan hyvä ratkaisu, jos jo ennakkoon pelottaa.

Syömällä ja juomalla ylipainoisista päätellen!

Vierailija kirjoitti:

En tiedä miten kaikki muut sen tekee. Rahasta on tiukkaa, töitä tehdään aamusta iltaan vaan siksi että pysyy hengissä. Kaikki on pelkkää siivoamista ja ruuanlaittoa, vanhempainiltoja ja muuta rutiinia. En jaksa elää ajatuksella että kerran vuodessa pääsee kanarialle syömään buffetista pizzaa. En tiiä onko tää joku väliaikainen kriisi vai mitä. Ahdistaa. Millä pidätte itsenne hengissä ja järjissä arjessa?

no ei meillä ainakaan tuollaista ole ja lapsiakin on kolme. Meillä on molemmilla ihan kohtuullinen palkka, rikkaita ei toki olla mutta ihan mukavasti elellään. Ruuan laittoa ja siivousta ei nyt niin paljon ole, että elämä siitä menisi pilalle. Vanhepainilta on kerran vuodessa. Lomat vietämme milloin mitenkin, joko koti-tai ulkomailla matkustellen tai kotona jos ei huvita lähteä minnekään.

Mistähän ihmeestä olet tuollaisen kuvan saanut? Oletko lukenut liikaa av-juttuja kaiken maailman lapsiperhehelveteistä?

Vierailija kirjoitti:

Valkoviini. Liikunta. Räiskintäpelit. Työpaikkakiusaaminen. Miehen pompottelu. Tässä minun reseptini. Ole hyvä.

Siis harrastat työpaikkakiusaista niin oot ite onnellisempi?!?

Helvettiä se onkin, aina väsyttää ja mitään kivaa ei saa juuri koskaan tehdä. En suosittele!

Perhe-elämää on oikein antoisaa ja kivaa. Toki se on myös raskasta ja vastuullista mutta vastineeksi saa niin paljon. Lapsen ensi hymy, askeleet,  äitienpäiväkortit, halaukset aamuisin jne. Miehen kanssa on ihaninta käpertyä sohvalle toisen kainaloon illalla kun lapset on nukkumassa.  Elämä on just niin ihanaa kuin miksi sen itse tekee.

Ei meilläkään ole tuollaista "laput silmillä arkipaskassa eteenpäin" -meininkiä muuta kuin harvoin, itse asiassa about yhtä usein tulee tuollaisia kausia kuin ennen lapsia. Kaikkein paskinta on silloin kun on kylmää vihmaa, ulkona harmaata rapaa, pimeää, lomaan pitkä aika jne. Eli ihan tavallista meininkiä tässä maassa. :) Semmoisen kanssa jos pärjää normaalistikin, niin kyllä lastenkin kanssa.

Minulle vauvavuodet ovat rankkoja, kun olen itse niin huonossa kunnossa ja aika harva ilmoittaa tykkäävänsä ihan kympillä tolkuttoman yksivuotiaan kanssa vietetystä ajasta. Minusta hauskinta alkaa olla kun lapsi alkaa puhua, kolmivuotiaan kanssa pääsee jo juttelemaan ja viisivuotiaan kanssa pitää turvautua kirjaston apuun tiedonhankinnassa. Teinin kanssa voi lähteä keikoille, festareille, leffaan, ulkomaille jne. ja nauttia työnsä hedelmistä. Mutta ei sitä etukäteen tiedä mikä vaihe kaikkein mukavimmalta maistuu, kun niin moni muukin asia vaikuttaa kuin vain yhden lisäihmisen olemassa olo. Minulla on vauvavuoden lisäksi ollut tosi rankka ajanjakso silloin kun lapset olivat jo isompia, omatoimisia ja pärjääviä, mutta minulla tuli töissä ihan helvetin paska ja piiiiitkään jatkunut tilanne päälle. Silloin tuntui tosi rankalta mennä työpäivän jälkeen kotiin ja ihan pelkkä "onks mun uikkarit jossain" sai minut itkun, raivon tai totaalisen väsähtämisen partaalle. Mutta turha siitä on lapsia syyttää, lapset siinä olivat lisäkärsijöinä minun työni vuoksi, mutta vanhempana tuntui aika kurjalta.

Me käydään ulkomailla usein, eikä tosiaankaan ladata paukkuja johonkin yhteen kanarianmatkaan. Kaikenlaista reissailua voi harrastaa ja muutenkin viettää hauskaa aikaa lasten kanssa. Nautiskellaan arjesta, ei pingoteta turhia. Villakoiria on eteisessä, keittiön lattialla saattaapi olla leivänpaloja ja sekalaisia ruokakikkareita, mutta siksi meillä on Ikean muoviset lattiasuojat lasten tuolien alla ja siivotaan sitten kun alkaa tökkiä tai on hyvä syy. Ei me kahlata paskassa, mutta hittoako sitä jääkaapin kahvaa hinkkaamaan kahdeksaa kertaa päivässä, kun kotona on lähmäikäinen lapsi. Pitää niin sanotusti "valita taistelunsa".

Onhan se ahdistavaa jos siitä tekee ahdistavaa. Minua ei ahdista normaali arki eli työnteko, ruuanlaitto, siivoaminen tai esim. kaikesta pihistely kun rahat ei riitä. Kannattaa ennemminkin miettiä omalta kannalta, että miksi ahdistaa. Etkö pidä työstäsi tai työskenteletkö liikaa? Mitä harrastat, mitkä ovat mielenkiinnon kohteesi? Mikä stressaa ja ennen kaikkea miksi siitä edes kannattaa stressata? Jos ei rahat riitä niin pitää kuluttaa vähemmän. Jos haluaa jatkuvasti asioita mitä ei voi saada, ei tule ikinä onnelliseksi. Onko teillä liian kallis asunto vai miksi kaikki rahat menee vain hengissä pysymiseen? Onko niitä lapsia edes pakko hankkia jos se ahdistaa?

Häää :D ei meillä ole tuollaista! Miehellä on hyvä palkka jolla elättää vaikka yksin meidät kolme, itse olen vielä hoitovapaalla, Muttakun menen töihin voin tehdä osa-aikaisena eikä tarvi rahasta stressata. Siivotaan kun jaksetaan ja tykätään tehdä ja syödä terveellistä ruokaa :) elämä on ihanaa.

Telkan katsomista lapset sylissä. Toinen nukkuu.

Ravintolassa yhdessä syömässä, tai mukaan otetut hampurilaiset.

Loma Miamissa lasten kanssa ja risteilyllä.

Lapset nyt 4 ja 2. Toimii meillä. Onneksi aikuiset on (vielä) fiksumpia kuin lapset joten ne saa tottelemaan kun keksii keinot.

Jatkuvaa ja vituttavaa joustamista muiden hyväksi jatkuvassa väsymyksessä.