Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?

Minulle koti on rauhan tyyssija. Minä nautin yli kaiken hiljaisuudesta ja omasta rauhastani. Minulla ei ole koskaan radio tai tv pauhaamassa taustalla, vaan kämpässäni on aina hiirenhiljaista ja nautin siitä suunnattomasti. En halua tänne ketään jorisemaan jonninjoutavia, enkä halua jonkun harvinaisten kahvilla käyntien takia ostaa kahvia kaappiin pölyttymään, kun itse en sitä juo.

En myöskään käy kenelläkään kylässä, joten mitään vuorottelua ei minun tarvitse miettiä. Kaikkein eniten inhoan yllätysvieraita.

Bartholomew kirjoitti:

Mä en itse kutsu kotiini koskaan muita, kuin läheisimpiä kavereitani. Syynä tähän on se, että kavereille on ihan ok sanoa, että hei haluisin olla nyt yksin ja vaikka kattoa telkkaria, niin voisitko poistua. Puolitutulle onkin sitten hankalampi sanoa, että lähtisitkö pois, vaikka ei mulla mitään tekemistä edes olisikaan. Mä en myöskään käy puolituttujen kotona, koska se nyt lähtökohtaisesti on mun mielestä outoa. Osa johtuu ehkä siitä, että oon sosiaalisesti vähän vammanen, enkä ymmärrä ite, milloin mun pitää lähteä, jos mulla itsellä ei oo menoa. Esim lapsiperheiden kotona; ei mulla oo aavistustakaan, mihin aikaan ne mukulat menee iltatoimille ja mun pitäis poistua. Käyn sellasten kavereiden luona kylässä, jotka uskaltaa sanoa, että nyt olis aika hipsiä omaan kotiin, eikä kukaan loukkaannu tästä. 

Koti on koti ja mä ainakin pidän kotia paikkana, jossa pitää voida olla luontevasti. Jos siellä pyörii joku puolituttu, niin en välttämättä kehtaa hengailla niissä virttyneimmissä pieruverkkareissa, joissa muuten vietän kaiket päivät. Tästä syystä myös jätän puolitutut kutsumatta. 

Tähän loppuun ehkä kommentti tohon aloitukseen; ehkä kannattais sanoa tälle vierailijaihmiselle, että tuntuu oudolta, että hän vaan vierailee sun kodissa, eikä kahvittelut ikinä tapahdu hänen kodissaan. Kyseinen kaveri ei välttämättä ole edes tajunnut, että näin on päässyt käymään. Muutaman kerran, kun sanoo, että joo sori nyt ei kyllä voi tulla mun kotiin (siivous jäänyt vähemmälle, koti täynnä pyykkejä kuivumassa, koira hoidossa, etc. you name it.) jostain syystä, niin tälle vastakkaiselle osapuolelle saattaa tulla mielikuva, että häntä ei haluta sinne kotiin, vaikka kyse voikin olla ihan vaan sattumasta. Mä oon esimerkiks monta kertaa kieltänyt mun kavereita tulemasta mun kotiin, kun mulla oli remonttia ja mitä muuta siellä kesken, niin en halunnut niitä sinne kaiken keskelle. Pidin sitä ite ihan normaalina, mutta kaverit huomautti, että ei se sun remonttis oo siitä valmistunu puolessa vuodessa, että josko me voitais jo tulla kylään. Siinä vaiheessa tajusin, että kappas, onpas aika menny nopeesti, eikä ne tosiaan oo käyny vielä mun luona, vaikka mä niiden luona juoksenkin joka toinen viikko. 

Voi myös olla niin, että ehkä hänellä ei oo vaikka rahaa tarjota mitään ja kokee alemmuutta siitä, että sulla on aina jotain herkkua tarjolla, eikä siitä syystä halua kutsua omaan kotiin. Tällasessa tilanteessa vois kokeilla sanoa esim, että hei kävin tossa leipomossa hakee meille pullaa, niin laitatko kahvit tippumaan, niin päästään juoruumaan. 

Mahdollisia syitä tollaseen voi olla vaikka kuinka monta ja uskon vakaasti, että täällä niitä ei ratkota. Suoraan vaan kysymään, että mikäs nyt tökkii.

Kahteen asiaan haluaisin tässä kommentoida.

Sanot että et uskalla kutsua ketään kylään, koska pelkäät että vieraat eivät ymmärrä lähteä ajoissa pois ja mieliohjelmasi jää näkemättä.

Toiseksi kerrot ettet voi mennä kylään lapsiperheeseen, koska epäilet, ettet tiedä lähteä pois tarpeeksi ajoissa ennen lasten nukkumaanmenoaikaa.

Kyllä on pieniä ongelmia, sinä ratkaiset ne ihan helposti ja voit tulla mukaan kehittämään suomalaista kyläilykulttuuria.

Minä olen opetellut - kyllä, kyläilyä voi opetella - kertomaan vieraille jo kutsumisvaiheessa, miten kauan meillä voi olla. Korosta aikaa:

"Tule meille tunniksi kahville." tai

"Tuletko maanantaina viiden ja kuuden välillä meille? Kuudelta mulla on vähän kiireitä,

mutta tunti ehdittäis siinä olla." tai

"Ollaan tässä rauhassa puoleen asti, sitten mulla on yksi juttu kun pitää tehdä vielä ennen nukkumaanmenoa." "Otatko vielä yhden? Meidän pitää lopettaa tasalta, kun mulla on tässä muuta. Siihen asti voidaan vielä olla rauhassa."

Ja kun olet itse kylässä, jossa ei tohdita sanoa kutsujen loppumisaikaa, ole 1 tunti. Se riittää.

Etenkin lapsiperheessä vieraat voivat helposti olla väsyttäviä, etenkin jos eivät hoida samalla lapsia, pelaa tms. lasten kanssa.

Olet toivottu vieras ja sinut kutsutaan mielellään uudelleenkin, kun itse osoitat että olet turvallinen ja helppo ihminen. Sano jo tullessasi, että tulit käymään kuuteen saakka, sitten pitää lähteä.

Tarjoajasi nauttii vierailustasi paljon enemmän, kun tietää heti, että sinulla käytöstapoja, lähdet kuudelta pois, etkä istu siellä iltayhteentoista.

-ap

Minä en halua tänne ketään perheeni lisäksi. Inhoan sitä tunnetta, kun pitäisi jotenkin emännöidä (henkareja, kahvia, tuoleja, älyllistä keskustelua). Mieluummin vieraalla maaperällä, kotini on linnani, ja linnani ympärillä on vallihauta. Hollituvat erikseen.

En ole lukenut muita kommentteja, mutta meillä ei käy vieraita koska puoliso ei ole seurallista sorttia. Minä kaipaan kyläilyjä puolin ja toisin, asioiden tekemistä, kokemista ja jakamista ystävien kanssa. Mies ei ole este kutsumiselle, mutta rajoite, koska tiedän ettei hän ole kiinnostunut, panosta yhtään vieraiden viihtymiseen ja ota isännän roolia. Kiusallista minulle ja vieraille. Omassa lapsuuden perheessä oli varsin vilkas seuraelämä ja sen vuoksi nykytilanne tuntuu vieraalta ja oudolta.

Opiskeluaikana oli näitä "tulkaa meille kahville" -kyläilyjä.

Kyllä ne olio todellisia pakkopullia, muualta tulleiden juttuja.

Mentiin jonnekin ja juotiin kahvia ja pakkosyötiin ehtoisan emännän tekemään marjapiirakkaa, vaikkei olis tehnyt yhtään mieli. 

Pakkohan se oli kutsua nämä sitten vastavierailulle ja tehdä sitä marjapiirakkaa (meillä kyllä usein jotain kaupan valmispakasteita) ja jutella se 45 min jonninjoutavia. Ei olisi ikinä tullut mieleenkään tällainen systeemi, ellei olisi itse tullut kutsutuksi ensin.

Luulen, että tämä on pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleva tapa. Ei meillä lapsuudenkodissa ollut tällaisia kahvihetkiä ikinä. Ja kun opiskelusta päästiin, niin kahvittelutkin loppuivat.

Bartholomew kirjoitti:

Mä en itse kutsu kotiini koskaan muita, kuin läheisimpiä kavereitani. Syynä tähän on se, että kavereille on ihan ok sanoa, että hei haluisin olla nyt yksin ja vaikka kattoa telkkaria, niin voisitko poistua. Puolitutulle onkin sitten hankalampi sanoa, että lähtisitkö pois, vaikka ei mulla mitään tekemistä edes olisikaan. Mä en myöskään käy puolituttujen kotona, koska se nyt lähtökohtaisesti on mun mielestä outoa. Osa johtuu ehkä siitä, että oon sosiaalisesti vähän vammanen, enkä ymmärrä ite, milloin mun pitää lähteä, jos mulla itsellä ei oo menoa. Esim lapsiperheiden kotona; ei mulla oo aavistustakaan, mihin aikaan ne mukulat menee iltatoimille ja mun pitäis poistua. Käyn sellasten kavereiden luona kylässä, jotka uskaltaa sanoa, että nyt olis aika hipsiä omaan kotiin, eikä kukaan loukkaannu tästä. 

Koti on koti ja mä ainakin pidän kotia paikkana, jossa pitää voida olla luontevasti. Jos siellä pyörii joku puolituttu, niin en välttämättä kehtaa hengailla niissä virttyneimmissä pieruverkkareissa, joissa muuten vietän kaiket päivät. Tästä syystä myös jätän puolitutut kutsumatta. 

Tähän loppuun ehkä kommentti tohon aloitukseen; ehkä kannattais sanoa tälle vierailijaihmiselle, että tuntuu oudolta, että hän vaan vierailee sun kodissa, eikä kahvittelut ikinä tapahdu hänen kodissaan. Kyseinen kaveri ei välttämättä ole edes tajunnut, että näin on päässyt käymään. Muutaman kerran, kun sanoo, että joo sori nyt ei kyllä voi tulla mun kotiin (siivous jäänyt vähemmälle, koti täynnä pyykkejä kuivumassa, koira hoidossa, etc. you name it.) jostain syystä, niin tälle vastakkaiselle osapuolelle saattaa tulla mielikuva, että häntä ei haluta sinne kotiin, vaikka kyse voikin olla ihan vaan sattumasta. Mä oon esimerkiks monta kertaa kieltänyt mun kavereita tulemasta mun kotiin, kun mulla oli remonttia ja mitä muuta siellä kesken, niin en halunnut niitä sinne kaiken keskelle. Pidin sitä ite ihan normaalina, mutta kaverit huomautti, että ei se sun remonttis oo siitä valmistunu puolessa vuodessa, että josko me voitais jo tulla kylään. Siinä vaiheessa tajusin, että kappas, onpas aika menny nopeesti, eikä ne tosiaan oo käyny vielä mun luona, vaikka mä niiden luona juoksenkin joka toinen viikko. 

Voi myös olla niin, että ehkä hänellä ei oo vaikka rahaa tarjota mitään ja kokee alemmuutta siitä, että sulla on aina jotain herkkua tarjolla, eikä siitä syystä halua kutsua omaan kotiin. Tällasessa tilanteessa vois kokeilla sanoa esim, että hei kävin tossa leipomossa hakee meille pullaa, niin laitatko kahvit tippumaan, niin päästään juoruumaan. 

Mahdollisia syitä tollaseen voi olla vaikka kuinka monta ja uskon vakaasti, että täällä niitä ei ratkota. Suoraan vaan kysymään, että mikäs nyt tökkii.

Olen kysynyt suoraan, että miksi ei,

kun minun luokseni koko ajan pyrkivä tuttava ei halua, että olisimme välillä myös hänen kodissaan.

Vastaus on vähän häkeltynyt "En mä oikein tiedä." ja "Mä voin tulla teille aina perjantai-iltasin treenien jälkeen, ku ne on siinä teidän lähellä." Tällaiset suunitelmat kyllä torppaan heti.

Meillä oli tällaisia tapoja nuorena, alle 3-kymppisenä perheettömänä ja lapsettomana näin kavereita paljon säännöllisemmin.

Muutaman vuoden ajan meillä oli jopa 5 kaverin jengi, joilla oli avaimet toistensa luo, kun kukaan meistä ei seurustellut. Eipä ollut yksinäistä.

Silloin sai mennä vaikka jääkaapille ja nukkumaan toisen kotiin, mikä nyt tuntuisi äärettömän röyhkeältä. :D

Vierailija kirjoitti:

Bartholomew kirjoitti:

Mä en itse kutsu kotiini koskaan muita, kuin läheisimpiä kavereitani. Syynä tähän on se, että kavereille on ihan ok sanoa, että hei haluisin olla nyt yksin ja vaikka kattoa telkkaria, niin voisitko poistua. Puolitutulle onkin sitten hankalampi sanoa, että lähtisitkö pois, vaikka ei mulla mitään tekemistä edes olisikaan. Mä en myöskään käy puolituttujen kotona, koska se nyt lähtökohtaisesti on mun mielestä outoa. Osa johtuu ehkä siitä, että oon sosiaalisesti vähän vammanen, enkä ymmärrä ite, milloin mun pitää lähteä, jos mulla itsellä ei oo menoa. Esim lapsiperheiden kotona; ei mulla oo aavistustakaan, mihin aikaan ne mukulat menee iltatoimille ja mun pitäis poistua. Käyn sellasten kavereiden luona kylässä, jotka uskaltaa sanoa, että nyt olis aika hipsiä omaan kotiin, eikä kukaan loukkaannu tästä. 

Koti on koti ja mä ainakin pidän kotia paikkana, jossa pitää voida olla luontevasti. Jos siellä pyörii joku puolituttu, niin en välttämättä kehtaa hengailla niissä virttyneimmissä pieruverkkareissa, joissa muuten vietän kaiket päivät. Tästä syystä myös jätän puolitutut kutsumatta. 

Tähän loppuun ehkä kommentti tohon aloitukseen; ehkä kannattais sanoa tälle vierailijaihmiselle, että tuntuu oudolta, että hän vaan vierailee sun kodissa, eikä kahvittelut ikinä tapahdu hänen kodissaan. Kyseinen kaveri ei välttämättä ole edes tajunnut, että näin on päässyt käymään. Muutaman kerran, kun sanoo, että joo sori nyt ei kyllä voi tulla mun kotiin (siivous jäänyt vähemmälle, koti täynnä pyykkejä kuivumassa, koira hoidossa, etc. you name it.) jostain syystä, niin tälle vastakkaiselle osapuolelle saattaa tulla mielikuva, että häntä ei haluta sinne kotiin, vaikka kyse voikin olla ihan vaan sattumasta. Mä oon esimerkiks monta kertaa kieltänyt mun kavereita tulemasta mun kotiin, kun mulla oli remonttia ja mitä muuta siellä kesken, niin en halunnut niitä sinne kaiken keskelle. Pidin sitä ite ihan normaalina, mutta kaverit huomautti, että ei se sun remonttis oo siitä valmistunu puolessa vuodessa, että josko me voitais jo tulla kylään. Siinä vaiheessa tajusin, että kappas, onpas aika menny nopeesti, eikä ne tosiaan oo käyny vielä mun luona, vaikka mä niiden luona juoksenkin joka toinen viikko. 

Voi myös olla niin, että ehkä hänellä ei oo vaikka rahaa tarjota mitään ja kokee alemmuutta siitä, että sulla on aina jotain herkkua tarjolla, eikä siitä syystä halua kutsua omaan kotiin. Tällasessa tilanteessa vois kokeilla sanoa esim, että hei kävin tossa leipomossa hakee meille pullaa, niin laitatko kahvit tippumaan, niin päästään juoruumaan. 

Mahdollisia syitä tollaseen voi olla vaikka kuinka monta ja uskon vakaasti, että täällä niitä ei ratkota. Suoraan vaan kysymään, että mikäs nyt tökkii.

Olen kysynyt suoraan, että miksi ei,

kun minun luokseni koko ajan pyrkivä tuttava ei halua, että olisimme välillä myös hänen kodissaan.

Vastaus on vähän häkeltynyt "En mä oikein tiedä." ja "Mä voin tulla teille aina perjantai-iltasin treenien jälkeen, ku ne on siinä teidän lähellä." Tällaiset suunitelmat kyllä torppaan heti.

Meillä oli tällaisia tapoja nuorena, alle 3-kymppisenä perheettömänä ja lapsettomana näin kavereita paljon säännöllisemmin.

Muutaman vuoden ajan meillä oli jopa 5 kaverin jengi, joilla oli avaimet toistensa luo, kun kukaan meistä ei seurustellut. Eipä ollut yksinäistä.

Silloin sai mennä vaikka jääkaapille ja nukkumaan toisen kotiin, mikä nyt tuntuisi äärettömän röyhkeältä. :D

terveisin: ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää vieraista, en tykkää emännöidä. Omille vanhemmille kyllä voin, ja ne tänne välillä tuppautuukin. Mieluummin olen yksin ja tarjoilen itselleni.

No ap:n viesti ei varmaan ollutkaan sinulle tarkoitettu, vaan niille jotka tuntuvat kyläilevän mielellään, mutta eivät kutsu itse ketään kotiinsa. Näitä syitähän ap kutsui tähän pohtimaan. Yksi syy voi olla, että se puoliso ei niin välitä vieraista tai ei edes ajattele, että kyläily on vastavuoroista toimintaa.

Ne jotka "kyläilee mielellään" voi kyllä olla siitä mielellään osiosta ihan toista mieltä.

Itse menen kylään kun kutsutaan, mutta en useinkaan kovin mielellään. Tottakai esitän, että on kivaa ja ihania pulliakin olet leiponut ja syön sitten väkipakolla sen puolikkaan. Lasken koska voi lähteä, ettei olis kovin epäkohtelias.

No, itse kutsun kyllä sitten vastavierailulle, koska on ne käytöstavat, mutta se on vielä 100 kertaa enemmän pakkopullaa ja sen odottelua, että vieraat älyävät lähteä.

Tajuatteko, ettei ne vieraatkaan aina niin mielellään teillä käy syömässä pullaa, mutta kun kymmenen kertaa kutsut, niin pakkohan se on sen yhdeksännen kerran kohdalla suostua.

Vierailija kirjoitti:

LApsena/nuorena en tottunut tuomaan kylään kavereita. Kotona oli todella kylmä ilmapiiri ja myös oikeasti kylmä (15astetta sisällä), sotkuista oli myös. Jos oltiin "meillä" oltiin sitten pihalla. Nykyään ei tule edes mieleen kutsua ihmisiä kylään, en vain ole tottunut siihen, vaikka omaa kotiani en häpeä. Tuon kyllä tuomisia jos on olen menossa kylään kahvitelemaan tms.

Kuulostaa aika rankalta elämältä. Olet varttunut lapsuutesi kylmässä ilmapiirissä, jota kannat mukanasi koko lopun ikäsi.

Kaikki, mitä ei ollut lapsuudenkodissasi,

on sellaista mihin "et ole tottunut"

ja siksi väärää.

Yritä päästää irti lapsuudestasi ja sisäistää, että se on nyt ohi, olet vapaa.

Mukavaa kevättä!

ps. Minullakin oli tyly ja erakoitunut lapsuudenkoti: vannoin jo silloin että omassa kodissani paistaa aurinko ja käy ystäviä. Ja se on pitänyt.

Vierailija kirjoitti:

Bartholomew kirjoitti:

Mä en itse kutsu kotiini koskaan muita, kuin läheisimpiä kavereitani. Syynä tähän on se, että kavereille on ihan ok sanoa, että hei haluisin olla nyt yksin ja vaikka kattoa telkkaria, niin voisitko poistua. Puolitutulle onkin sitten hankalampi sanoa, että lähtisitkö pois, vaikka ei mulla mitään tekemistä edes olisikaan. Mä en myöskään käy puolituttujen kotona, koska se nyt lähtökohtaisesti on mun mielestä outoa. Osa johtuu ehkä siitä, että oon sosiaalisesti vähän vammanen, enkä ymmärrä ite, milloin mun pitää lähteä, jos mulla itsellä ei oo menoa. Esim lapsiperheiden kotona; ei mulla oo aavistustakaan, mihin aikaan ne mukulat menee iltatoimille ja mun pitäis poistua. Käyn sellasten kavereiden luona kylässä, jotka uskaltaa sanoa, että nyt olis aika hipsiä omaan kotiin, eikä kukaan loukkaannu tästä. 

Koti on koti ja mä ainakin pidän kotia paikkana, jossa pitää voida olla luontevasti. Jos siellä pyörii joku puolituttu, niin en välttämättä kehtaa hengailla niissä virttyneimmissä pieruverkkareissa, joissa muuten vietän kaiket päivät. Tästä syystä myös jätän puolitutut kutsumatta. 

Tähän loppuun ehkä kommentti tohon aloitukseen; ehkä kannattais sanoa tälle vierailijaihmiselle, että tuntuu oudolta, että hän vaan vierailee sun kodissa, eikä kahvittelut ikinä tapahdu hänen kodissaan. Kyseinen kaveri ei välttämättä ole edes tajunnut, että näin on päässyt käymään. Muutaman kerran, kun sanoo, että joo sori nyt ei kyllä voi tulla mun kotiin (siivous jäänyt vähemmälle, koti täynnä pyykkejä kuivumassa, koira hoidossa, etc. you name it.) jostain syystä, niin tälle vastakkaiselle osapuolelle saattaa tulla mielikuva, että häntä ei haluta sinne kotiin, vaikka kyse voikin olla ihan vaan sattumasta. Mä oon esimerkiks monta kertaa kieltänyt mun kavereita tulemasta mun kotiin, kun mulla oli remonttia ja mitä muuta siellä kesken, niin en halunnut niitä sinne kaiken keskelle. Pidin sitä ite ihan normaalina, mutta kaverit huomautti, että ei se sun remonttis oo siitä valmistunu puolessa vuodessa, että josko me voitais jo tulla kylään. Siinä vaiheessa tajusin, että kappas, onpas aika menny nopeesti, eikä ne tosiaan oo käyny vielä mun luona, vaikka mä niiden luona juoksenkin joka toinen viikko. 

Voi myös olla niin, että ehkä hänellä ei oo vaikka rahaa tarjota mitään ja kokee alemmuutta siitä, että sulla on aina jotain herkkua tarjolla, eikä siitä syystä halua kutsua omaan kotiin. Tällasessa tilanteessa vois kokeilla sanoa esim, että hei kävin tossa leipomossa hakee meille pullaa, niin laitatko kahvit tippumaan, niin päästään juoruumaan. 

Mahdollisia syitä tollaseen voi olla vaikka kuinka monta ja uskon vakaasti, että täällä niitä ei ratkota. Suoraan vaan kysymään, että mikäs nyt tökkii.

Kahteen asiaan haluaisin tässä kommentoida.

Sanot että et uskalla kutsua ketään kylään, koska pelkäät että vieraat eivät ymmärrä lähteä ajoissa pois ja mieliohjelmasi jää näkemättä.

Toiseksi kerrot ettet voi mennä kylään lapsiperheeseen, koska epäilet, ettet tiedä lähteä pois tarpeeksi ajoissa ennen lasten nukkumaanmenoaikaa.

Kyllä on pieniä ongelmia, sinä ratkaiset ne ihan helposti ja voit tulla mukaan kehittämään suomalaista kyläilykulttuuria.

Minä olen opetellut - kyllä, kyläilyä voi opetella - kertomaan vieraille jo kutsumisvaiheessa, miten kauan meillä voi olla. Korosta aikaa:

"Tule meille tunniksi kahville." tai

"Tuletko maanantaina viiden ja kuuden välillä meille? Kuudelta mulla on vähän kiireitä,

mutta tunti ehdittäis siinä olla." tai

"Ollaan tässä rauhassa puoleen asti, sitten mulla on yksi juttu kun pitää tehdä vielä ennen nukkumaanmenoa." "Otatko vielä yhden? Meidän pitää lopettaa tasalta, kun mulla on tässä muuta. Siihen asti voidaan vielä olla rauhassa."

Ja kun olet itse kylässä, jossa ei tohdita sanoa kutsujen loppumisaikaa, ole 1 tunti. Se riittää.

Etenkin lapsiperheessä vieraat voivat helposti olla väsyttäviä, etenkin jos eivät hoida samalla lapsia, pelaa tms. lasten kanssa.

Olet toivottu vieras ja sinut kutsutaan mielellään uudelleenkin, kun itse osoitat että olet turvallinen ja helppo ihminen. Sano jo tullessasi, että tulit käymään kuuteen saakka, sitten pitää lähteä.

Tarjoajasi nauttii vierailustasi paljon enemmän, kun tietää heti, että sinulla käytöstapoja, lähdet kuudelta pois, etkä istu siellä iltayhteentoista.

-ap

Minusta tuo kommenttisi on hieman ristiriidassa aloituksesi kanssa. Annat ihan hyviä neuvoja toiselle, mutta olet kuitenkin itse kykenemätön sanomaan itse itsensä kutsujille, että ei käy. Miksi et sano lapsuudenystävällesi ja naapurillesi, että seuraavan kerran tavataan heillä tai kahvilassa? Ymmärrän alkuperäisen ongelmasi, mutta vaikuttaa siltä, että sinä ihan itse mahdollistat ongelmasi jatkumisen. Lakkaa mahdollistamasta. Tilannehan on vähän sama kuin jos jollekin toistuvasti lainaa rahaa ja sen jälkeen harmittelee, kun rahaa pyydetään lainaksi jatkuvasti. Pitää laittaa stoppi touhulle, muuten se jatkuu niin pitkään kuin sen antaa jatkua. 

Sinä ap tunnut olevan sellainen ihminen jolla pitää olla jatkuvasti ihmisiä ympärilläsi ja karsastat yksinoloa.

Onko sinun ylitsepääsemättömän vaikea ymmärtää, että kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia, vaan että meitä on paljon myös sellaisia, jotka emme halua sen kummemmin käydä kylässä, kuin myöskään kutsua ketään kylään, vaan pidämme kovasti yksinolosta?

Sinä näköjään järjestäin alapeukutat ihan jokaisen viestin, jossa kerrotaan, että ei välitetä kyläilystä kumpaankaan suuntaan, vaikka aloitusviestissä ongelmaksi mainitsit ainoastaan sellaiset ihmiset, jotka harrastavat vain yhdensuuntaista kyläilyä. Siis mikä ihmeen ongelma sinulle on meidän omasta rauhasta nauttivien ihmisten elämä, kun mehän emme ole kenellekään kylään tuppautumassa?

Tätä aihetta olen itsekin usein pohtinut. Peukutukset kertoo samaa kieltä kun mun kokemuksetkin. Meille tullaan tosi mielellän juhliin ja illanistujaisiin. Sekä suku että kaverit. Vastakutsuja ei samassa suhteessa tule.

Varmasti ainakin miehen sukulaiset ajattelevat tekevänsä minulle/meille suorastaan palveluksen tullessaan meille syömään ja juomaan, minä se kun niin tykkään emännöidä ja huushollata. Vastavierailukutsuja ei juuri tule kun tämä on niin mukavaa ja kätevää näin ja tällätavalla ei tule vaivaa kenellekään 😁.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on muutama hyvä kaveri jotka jäävät asumaan jos tulevat kylään. Siis eivät osaa lähteä sen parin tunnin jälkeen. Tuntuu vähän hassulta jos arki-iltana ystävä nököttää sohvalla vielä yhdeksän/puoli kympin maissa vaikka olisi tullut jo neljältä, ja molemmilla aikainen herätys aamulla. Helpompi nähdä jossain kaupungilla josta molemmat voi sitten sen parin tunnin jälkeen lähteä kotiin.

Älä arastele sanoa hyvälle kaverille,

että nyt sinun täytyy kyllä lähteä, minä menen nukkumaan.

Voisitko sanoa jo hänen tullessaan kotiisi, että hän voi olla teillä esim. seitsemään asti?

Sosiaalisia taitoja voi oppia koko ajan.

Kylmää on kyyti Suomenmaalla kun niin monelle kylävieraat ovat vastenmielinen asia, mörököllikansaa enin osa. Eristäydytään omiin oloihin ja eletään omassa itseriittoisuudessa, vanhoina kökitään sitten yksin kotona katkeroituneina kun kukaan ei käy katsomassa.

Koen että yleensä syynä on häpeä omasta asunnostaan jos kokee sen sotkuiseksi/ahtaaksi/rumaksi. Toisena syynä se että tuntee olonsa epämukavaksi jos päästää jonkun "turvalliselle alueelleen". Kolmas on ihan vaan viitsimättömyys ja piheys, ei haluta tuhlata aikaa muiden kestittämiseen tai siivota vieraita varten saati pistää rahaa tarjoiluihin.  Mielummin käydään aterioimassa ja herkuttelemassa muiden luona siivotussa kämpässä. 

Herättää näemmä kovasti tunteita tämä aihe. En ymmärrä AP:ta tai niitä muitakaan, jotka kutsuvat loisimiseksi toisen kylässä käymistä ilman vastakutsua. Ihan oikeastiko teidän talouteenne tekee niin ison loven kahvi/tee ja joku satunnainen pulla tai keksi? Vähän säälittävää. Jos todella on näin, niin sitten voi sellaiselle kaverille, joka tulee aina sinun luo juomaan kahviaan, sanoa ihan reippaasti, että kun me aina ollaan mun luona, niin sinä voisit tuoda seuraavalla kerralla kahvipaketin mukanas. 

Sitten, jos kyse on liköörin ja oluen juomisesta kuten AP jossain viestissään sanoi, niin ei mun ystäväpiirissä kukaan ole koskaan olettanut, että emäntä tarjoaa alkoholijuomat vaan kaikki tuovat kyllä omansa. Joku sipsipussi oluen kyytipojaksi peli-iltaan ei sitten taas paljoa emännän varallisuutta vähennä. Tai jos vähentää, niin taas voi asiasta sanoa.

Ihmisillä on eri syitä olla kutsumatta vieraita kotiinsa. Oma siskoni ja miehensä ovat niin järjettömän laiskoja siivoajia, että eivät siksi kutsu ketään kotiinsa. Siis edes minua tai muita lähisukulaisia. Sisko häpeää siivotonta kotiaan, niin paljon, ettei halua kenenkään sitä näkevän, mutta ei myöskään halua tehdä asialle mitään. Tämä on mulle ok, ei minun ole mikään pakko päästä heille.

Aikoinaan yksi ystäväni inhosi asuntoaan niin paljon, ettei halunnut sinne ketään. Myöhemmin, kun muutti toiseen kämppään, alkoi myös kutsua kylään.

Tiedän myös yhden introvertin, jolla tulee sosiaalisuuden sietokyky vastaan aina hyvin yllättäen. Hän kokee ongelmalliseksi tavata ihmisiä kodissaan, koska ei voi heittää ketään ulos heti kun alkaa siltä tuntumaan. Jos taas on itse kylässä tai jossain julkisella paikalla, voi poistua, kun alkaa siltä tuntua.

Miksi naiset tekee niin hirveän vaikeaksi kaikki ihmissuhteensa? Vähän aikaa sitten joku aloitti täällä valitusketjun siitä, kun kaveri ei koskaan tule kylään vaan aina pitää mennä hänen luokseen. Samasta asiasta harmistuneita löytyi heti monta. Sitten oli se yksi tapaus, joka loukkaantui siitä, kun hänen "tuliaisiaan" ei koskaan laitettu kyläpaikassa tarjolle hän vierailunsa aikana. Sillekin löytyi ymmärtäjiä. Vaikeaa tuntuu naisten välinen ystävyys olevan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tykkää vieraista, en tykkää emännöidä. Omille vanhemmille kyllä voin, ja ne tänne välillä tuppautuukin. Mieluummin olen yksin ja tarjoilen itselleni.

No ap:n viesti ei varmaan ollutkaan sinulle tarkoitettu, vaan niille jotka tuntuvat kyläilevän mielellään, mutta eivät kutsu itse ketään kotiinsa. Näitä syitähän ap kutsui tähän pohtimaan. Yksi syy voi olla, että se puoliso ei niin välitä vieraista tai ei edes ajattele, että kyläily on vastavuoroista toimintaa.

Ne jotka "kyläilee mielellään" voi kyllä olla siitä mielellään osiosta ihan toista mieltä.

Itse menen kylään kun kutsutaan, mutta en useinkaan kovin mielellään. Tottakai esitän, että on kivaa ja ihania pulliakin olet leiponut ja syön sitten väkipakolla sen puolikkaan. Lasken koska voi lähteä, ettei olis kovin epäkohtelias.

No, itse kutsun kyllä sitten vastavierailulle, koska on ne käytöstavat, mutta se on vielä 100 kertaa enemmän pakkopullaa ja sen odottelua, että vieraat älyävät lähteä.

Tajuatteko, ettei ne vieraatkaan aina niin mielellään teillä käy syömässä pullaa, mutta kun kymmenen kertaa kutsut, niin pakkohan se on sen yhdeksännen kerran kohdalla suostua.

No huonosti tuntisin omat vieraani, jos tulevat pakosta "pakkopullaa" syömään. Kuitenkin joka kerta, kun olen tavannut omia ystäviä joko meillä tai heillä, tulee tunne, että miksei tavata useammin? Mutta useinhan se on tuo arjen haasteellisuus se este. En todellakaan pakota ketään meille ja aistin sen kyllä, jos on vastenmielistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Bartholomew kirjoitti:

Mä en itse kutsu kotiini koskaan muita, kuin läheisimpiä kavereitani. Syynä tähän on se, että kavereille on ihan ok sanoa, että hei haluisin olla nyt yksin ja vaikka kattoa telkkaria, niin voisitko poistua. Puolitutulle onkin sitten hankalampi sanoa, että lähtisitkö pois, vaikka ei mulla mitään tekemistä edes olisikaan. Mä en myöskään käy puolituttujen kotona, koska se nyt lähtökohtaisesti on mun mielestä outoa. Osa johtuu ehkä siitä, että oon sosiaalisesti vähän vammanen, enkä ymmärrä ite, milloin mun pitää lähteä, jos mulla itsellä ei oo menoa. Esim lapsiperheiden kotona; ei mulla oo aavistustakaan, mihin aikaan ne mukulat menee iltatoimille ja mun pitäis poistua. Käyn sellasten kavereiden luona kylässä, jotka uskaltaa sanoa, että nyt olis aika hipsiä omaan kotiin, eikä kukaan loukkaannu tästä. 

Koti on koti ja mä ainakin pidän kotia paikkana, jossa pitää voida olla luontevasti. Jos siellä pyörii joku puolituttu, niin en välttämättä kehtaa hengailla niissä virttyneimmissä pieruverkkareissa, joissa muuten vietän kaiket päivät. Tästä syystä myös jätän puolitutut kutsumatta. 

Tähän loppuun ehkä kommentti tohon aloitukseen; ehkä kannattais sanoa tälle vierailijaihmiselle, että tuntuu oudolta, että hän vaan vierailee sun kodissa, eikä kahvittelut ikinä tapahdu hänen kodissaan. Kyseinen kaveri ei välttämättä ole edes tajunnut, että näin on päässyt käymään. Muutaman kerran, kun sanoo, että joo sori nyt ei kyllä voi tulla mun kotiin (siivous jäänyt vähemmälle, koti täynnä pyykkejä kuivumassa, koira hoidossa, etc. you name it.) jostain syystä, niin tälle vastakkaiselle osapuolelle saattaa tulla mielikuva, että häntä ei haluta sinne kotiin, vaikka kyse voikin olla ihan vaan sattumasta. Mä oon esimerkiks monta kertaa kieltänyt mun kavereita tulemasta mun kotiin, kun mulla oli remonttia ja mitä muuta siellä kesken, niin en halunnut niitä sinne kaiken keskelle. Pidin sitä ite ihan normaalina, mutta kaverit huomautti, että ei se sun remonttis oo siitä valmistunu puolessa vuodessa, että josko me voitais jo tulla kylään. Siinä vaiheessa tajusin, että kappas, onpas aika menny nopeesti, eikä ne tosiaan oo käyny vielä mun luona, vaikka mä niiden luona juoksenkin joka toinen viikko. 

Voi myös olla niin, että ehkä hänellä ei oo vaikka rahaa tarjota mitään ja kokee alemmuutta siitä, että sulla on aina jotain herkkua tarjolla, eikä siitä syystä halua kutsua omaan kotiin. Tällasessa tilanteessa vois kokeilla sanoa esim, että hei kävin tossa leipomossa hakee meille pullaa, niin laitatko kahvit tippumaan, niin päästään juoruumaan. 

Mahdollisia syitä tollaseen voi olla vaikka kuinka monta ja uskon vakaasti, että täällä niitä ei ratkota. Suoraan vaan kysymään, että mikäs nyt tökkii.

Kahteen asiaan haluaisin tässä kommentoida.

Sanot että et uskalla kutsua ketään kylään, koska pelkäät että vieraat eivät ymmärrä lähteä ajoissa pois ja mieliohjelmasi jää näkemättä.

Toiseksi kerrot ettet voi mennä kylään lapsiperheeseen, koska epäilet, ettet tiedä lähteä pois tarpeeksi ajoissa ennen lasten nukkumaanmenoaikaa.

Kyllä on pieniä ongelmia, sinä ratkaiset ne ihan helposti ja voit tulla mukaan kehittämään suomalaista kyläilykulttuuria.

Minä olen opetellut - kyllä, kyläilyä voi opetella - kertomaan vieraille jo kutsumisvaiheessa, miten kauan meillä voi olla. Korosta aikaa:

"Tule meille tunniksi kahville." tai

"Tuletko maanantaina viiden ja kuuden välillä meille? Kuudelta mulla on vähän kiireitä,

mutta tunti ehdittäis siinä olla." tai

"Ollaan tässä rauhassa puoleen asti, sitten mulla on yksi juttu kun pitää tehdä vielä ennen nukkumaanmenoa." "Otatko vielä yhden? Meidän pitää lopettaa tasalta, kun mulla on tässä muuta. Siihen asti voidaan vielä olla rauhassa."

Ja kun olet itse kylässä, jossa ei tohdita sanoa kutsujen loppumisaikaa, ole 1 tunti. Se riittää.

Etenkin lapsiperheessä vieraat voivat helposti olla väsyttäviä, etenkin jos eivät hoida samalla lapsia, pelaa tms. lasten kanssa.

Olet toivottu vieras ja sinut kutsutaan mielellään uudelleenkin, kun itse osoitat että olet turvallinen ja helppo ihminen. Sano jo tullessasi, että tulit käymään kuuteen saakka, sitten pitää lähteä.

Tarjoajasi nauttii vierailustasi paljon enemmän, kun tietää heti, että sinulla käytöstapoja, lähdet kuudelta pois, etkä istu siellä iltayhteentoista.

-ap

Minusta tuo kommenttisi on hieman ristiriidassa aloituksesi kanssa. Annat ihan hyviä neuvoja toiselle, mutta olet kuitenkin itse kykenemätön sanomaan itse itsensä kutsujille, että ei käy. Miksi et sano lapsuudenystävällesi ja naapurillesi, että seuraavan kerran tavataan heillä tai kahvilassa? Ymmärrän alkuperäisen ongelmasi, mutta vaikuttaa siltä, että sinä ihan itse mahdollistat ongelmasi jatkumisen. Lakkaa mahdollistamasta. Tilannehan on vähän sama kuin jos jollekin toistuvasti lainaa rahaa ja sen jälkeen harmittelee, kun rahaa pyydetään lainaksi jatkuvasti. Pitää laittaa stoppi touhulle, muuten se jatkuu niin pitkään kuin sen antaa jatkua. 

Et tainnut lukea edes koko aloitusta?

Ongelmani ei ole meillä roikkuvat vieraat,

jotka eivät kutsu omaan kotiinsa.

Lue uudelleen, ajatuksella.

Aina kun käy niin, että ystävä yrittää (huom! yrittää) tulla luokseni kylään yksipuolisesti

- soittelee ja kutsuu itseään tai tulee kotioveni taakse pyytämään kylään -

en suostu.

En siis päästä meille toista kertaa henkilöä,

jolla ei ole tapoja kutsua vastavuoroisesti omaan kotiinsa,

vaikka viihtyy hyvin muiden kodeissa.

Ongelma ei ole meillä roikkuvat vieraat.

Uskallan sanoa, jos joku on liian pitkään kylässä. Sanon sen heti, saatan hänet ovelle ja kysyn ehkä koska tavataan taas. Ystävällisesti.

Jos viitsit lukea aloutuksen, huomaat,

että ongelma on se, etten voi olma tiettyjen ystävieni kanssa missään tekemisissä.

En suostuisi koskaan yksipuoliseen kyläilyyn,

siksi katkaisen välit käytännössä kokonaan.

Välillä nämä kyläänpyrkijät valittavat, ettei me nähdä enää, on ikävä.

Harmi tosiaan, ettei voi viettää peli-iltaa vanhan ystävän kanssa, kiska hän vaatii että me tapaisimme aina minun luonani,

hänen kotinsa jätetään rauhaan.

Pidän kovasti monesta kortti- ja lautapelistäkin, joita olisi mukavaa pelata useammin.

Avauduin täällä siis siksi, että on niin kurjaa kun jotkut eivät tajua mikseivät pääse toisen luo koko ajan kylään,

mikseivät kaverit halua tavata heitä...

Halusin muistuttaa ihmisiä vastavuoroisuudesta.

Minulla ei ole vaikeuksia puhua ihmisille suoraan, eikä kertoa miltä tuntuu.

Halusin, että ihmiset alkavat miettiä,

miten kohteliaita ja vieraanvaraisia he itse ovat.

Ja mitä on kohteliaisuus? Mitä vieraanvaraisuus?

Milloin saan niitä itse osakseni?

-ap

(Olen saanut turhan paljon absurdeja solvauksia,

miksi siedän kotonani muka koko ajan loisivat vieraat, kun sellaista ongelmaa ei ole.

On vain tympääntyminen tuttaviin,

jotka linnoittautuvat kotiinsa, mutta kärkkyvät samaan aikaan hanakasti pääsyä muiden kotiin,

meille ei sellaisilla käytöstavoilla pääse)

No henkilökohtaisesti mä en tykkää käydä kylässä, enkä myöskään tykkää kutsua ketään kotiini. Toki kaverit nyt joskus käy, mutta mieluummin käymme leffassa. tapahtumissa, ulkona syömässä tai drinkeillä yms. Siinä on oma vaivansa kutsua vieraita, kun pitää siivoilla ja hankkia jotain tarjottavaa. Helpompi vaan lähtä ulos. Sitä paitsi viihdyn myös erinomaisen hyvin kotona yksin ja asun yksin.

Mä olen aika varma, että mun talouteen tekee isomman loven matkat perheen kera ystävälle ja takaisin kuin hänelle ne kahvit ja pullat tarjota. Eikä asuta sen kauempana kuin toinen Espoossa ja toinen Helsingissä. Mutta useimmiten me käymme siellä, koska ystävän olisi isomman perheen kanssa hankalampi ja vielä kalliimpi reissata meille.

Meillä on myös niin sotkuista, että kylässä käyvät vain lähimmät ystävät, jotka tuntevat tilanteen. Ne lähimmät osaavat tulla vaikka kutsumattakin :)