Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?
20.01.2017 |
Olen väsynyt vapaamatkustajiin kyläilykulttuurissa.
Vuoroin vieraissa: jokainen kutsuu välillä tuttavan kotiinsa tunniksi juttelemaan tai pelaamaan, ja tarjoaa pari kuppia kahvia. Siis jokainen normaali ihminen.
Olen välillä törmännyt merkillisiin hyypiöihin, jotka käyvät tosi mielellään kylässä, mutta menevät vaikeaksi, kun on puhe heidän omasta kodistaan.
Esim. lapsuusystävä tuli facessa vastaan, kutsuin meille kaffelle ja oli rattoisaa.
Seuraavalla viikolla hän soitteli ja kyseli, koska voitaisiin taas nähdä: -Koska mä voin tulla teille kahville?
Vastasin: -Eiku mennään välillä teille kahville. Hän meni hämilleen, puhisi ja änkytti ja lopulta ehdotti, että menisimme "termarikahville" lähipuistoon. Tammikuussa!
Hän asuu lapsen ja kissan kanssa, kuten minäkin + minulla on mies välillä kotona. Molemmilla pätkätöitä ja käytetyt huonekalut, ei mitään kotiteattereita olkkarissa eikä posliinivitriiniä keittiössä. Miksei hänen luokseen voi mennä kylään?
Toinen esim. on naapurini, jonka kutsuin viime syksynä kahville keskusteltuamme ensi kertaa pidempään. Juttu luisti pari tuntia ja pidin hänestä koko ajan enemmän.
Parin päivän päästä hän tuli kotiovelleni ja pyysi päästä meille kaffelle ja juttelemaan. Meillä oli taas mukavaa & minulla on aina vierasvaraa pakastimessa.
Naapuri tokaisi vierailun aikana: -Mä en voi kyllä ikinä kutsuu sua meille, kun sun luona on niin siistiä... Täällä on kaikki laitettu.
Kysyin että Mitä!? Hän vain kiemurteli, eikä vastannut, ja jatkossa kun hän kävi ovellani, sanoin että minä tulen teille kahville. Tämä ei käynyt, joten kyläily loppui kokonaan.
Minulla on myös ystäviä, joiden kanssa vierailemme vastavuoroisesti, se toimii hyvin kun molemmat näkevät saman vaivan. Ei mitään kämpänkiillotusta ennen vieraita, mutta ystävällinen vastaanotto ja kahvitarjoilu. Ikävä kyllä nämä ystäväni asuvat turhan kaukana. Kyläilemme vain n.10 kertaa vuodessa.
Mikä ihme sellaisia ihmisiä vaivaa, jotka linnoittautuvat kotiinsa eivätkä päästä vieraita sisään, mutta itse kyllä kyläilevät mieluusti muiden luona?
Ovatko he hamstraajia joka ikinen?
Asuvat kaatopaikalla? Vai mikä on...
Kommentit (402)
Himohamstaaraja ei koskaan kutsu ketään kylään. Häntä ahdistaa ajatuskin siitä, että joku tulisi käymään ulko-ovea pidemmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset vaan (monet, ei kaikki) ovat aivan sairaan itsekeskeisiä! Näin se usein on.
Mulla esim. on kaveri (lapseni kaverin äiti) jonka pieni koululainen tulee meille monta kertaa viikossa koulun jälkeen. Kaverini hakee lapsensa siinä 18 - 19 aikaan kotiin ja kyselee samalla, että onhan lämmin ruoka syöty ja mitä oli lämpimänä ruokana, olihan kasviksi ja olihan itse tehtyä ettei vaan mitään eineksiä. Lapset tulevat meille aina, ei koskaan heille. No, meille onkin lyhempi matka koulusta, mutta silti. Lisäksi hän pyytelee pieniä palveluksia usein. Kun minä joskus ehdotan tapaamista, niin ei sovi juuri silloin kun hän mieluummin käy vaikka shoppailemassa yms.
Sitten on kaveri joka vuodattaa kaikki ongelmansa ja huolensa mulle ja saan kuunnella, olla empaattinen ja auttaa ja tukea. Jos itse yritän kertoa jotain hänelle, niin ei jaksa kuunnella yhtään, ohittaa kertomani kokonaan tai vastaa siihen jotain ilkeää tyyliin "itsepä olet itsesi tuohon tilanteeseen ajanut" tms.
Niinpä, että miksikö hengailen heidän kanssaan? En pidäkään heitä tosiystävinä, sellaisia onkin vaikea saada, mutta haluan että on edes jotain verkostoa/seuraa täälläpäinkin missä nykyään asutaan. Täydellisiä tai edes normaalit sosiaaliset taidot omaavia kavereita on vaikea saada, joten menkööt sitten tuollaisetkin.
Puhuin tästä asiasta juuri siskoni kanssa, joka hankki itselleen krooniset kivut ajamalla itsensä loppuun ihan vastaavassa tilanteessa. Hän pohti sitä miksi hän ajatteli ja piti niin tärkeänä olla niin hyvä kaikille. Hän uskoi sen auttavan häntä ja olemalla hyvä muille saisi myös hyvää kohtelua itse. Hänellä oli ihan vastaavia tilanteita.
Nyt hän seuraa ystäväänsä samassa suossa kestämässä kaiken (koska haluaa vielä kolmannen lapsen samalla kun mies laskee kuinka kalliiksi naisen ylläpito on tullut).
Tarinan opetus on, että kukaan ei arvosta ihmistä joka ei arvosta itseään.
Älä enää anna asian jatkua noin.
Siskoni katkaisi välinsä minuun kokonaan melkein vuodeksi koska olin tosi päällepäsmäri. Olin se joka sanoi, että "itsepä olet hankkiutunut tilanteeseen" , kun hän yritti puhua omista asioistaan. En tehnyt sitä tarkoituksella, mutta tosi on, etten häntä arvostanut.
Välimatka auttoi häntä kokoaan itsensä ja minullekin on rajat vedetty. Nyt mennään keskinäisessä kunnioituksessa.
Nykyään sanotaan ääneen "sinä saat minut tuntemaan, että minun pitäisi olla jotain mitä en ole" tai " tuntuu kuin et kuulisi minun ongelmiani ollenkaan kun puhut vaan omistasi" ...
Tsemppiä. Älä jää enää odottamaan kunnioitusta vaan vedä rajat.
Koti on mulle oma pieni kolo, jonne voi aina vetäytyä. En oikein pidä vieraista. Tosin poikaystävä ja sisko ovat aina tervetulleita.
Nuorempana järjestin yksin illanviettoja. Joskus vieraita oli paljonkin. Sitten havahduin siihen, että tosi harva koskaan järjesti mitään samanlaista tai ainakaan kutsui minua. Nykyisin kutsun kotiini vain ne, joiden kanssa kyläilyt ovat jossain määrin vastavuoroisia. En todellakaan tarkoita, että pitäisi pitää kirjaa käynneistä tai tarjoomuksista, mutta ne, jotka vain olisivat tulossa mutta eivät koskaan kutsumassa, eivät ole enää luokseni tervetulleita.
Kahvilassa tapaamisetkin ovat ok, mutta kyllä oikeat ystävät ja heidän vierailunsa kuuluvat myös kotiin. Kahviloissa ei myöskään voi puhua kaikesta samalla tavalla vapaasti, kun on niin paljon vieraita korvia - pienellä paikkakunnalla joskus turhan tuttuja korvia siinä ihan vieressä.
Pidän joitain tässä ketjussa esitettyjä mielipiteitä todella alatyylisinä, mutta ilmeisesti niiden esittäjät ovat juuri niitä, jotka mieluummin käyvät kylässä kuin kutsuvat muita ja yrittävät perustella maailmankuvaansa itselleen ja muille - siinä kuitenkaan onnistumatta. Itsekkyys on itsekkyyttä vaikka kuinka sitä yrittäisi naamioida.
Vierailija kirjoitti:
Olen väsynyt vapaamatkustajiin kyläilykulttuurissa.
Vuoroin vieraissa: jokainen kutsuu välillä tuttavan kotiinsa tunniksi juttelemaan tai pelaamaan, ja tarjoaa pari kuppia kahvia. Siis jokainen normaali ihminen.
Juu en kutsu, en koskaan, koska minua ei yksinkertaisesti toisten seura kiinnosta. Minä siis en myöskään käy kenelläkään kylässä. Yhtä vähän kiinnostaa se paskanlätinä vieraissa kuin kotonakin.
Silti olen satavarma siitä, että ole vähintään yhtä normaali, kuin aloittajakin. Tosin tuollaisia aloituksia ei tee ihan normaalit ihmiset, joten olen siis heittämällä normaalimpi, kuin aloittaja.
On sitten kokonaan toinen juttu, onko normaalius ylipäätään kovinkaan tavoiteltava ominaisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paljon viestejä, joista huomaa, millaista väkeä roikkuu av:lla. Onnetonta, katkeraa, ratkaisua mt-ongelmiin ei löytynyt, sosiaaliset taidot 0. Surullista.
Vierailija kirjoitti:
Jospa tämä ongelma ratkeaa sillä että te jotka ette kutsu kotiinne tapailette keskenänne muualla ja me jotka kutsumme koteihimme tapaamme myöskin vain heitä jotka kutsuvat. Kotona onkin kiva tapailla ystäviä ja vaihtaa itsekin välillä paikkaa arjessa toisen kotona vieraillessa:)! Nauttikaa kahviloista myöskin te.
Jokainen ratkaisee nämä asiat niin kuin parhaaksi näkee.
Ei tähän mitään sääntöä tarvitse keksiä.
Apn vaihtoehdot ovat:
- karsii kovalla kädellä ne tuttavapiiristään jotka eivät kyläilykutsua tee.
- hyväksyy tilanteen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
...Silti olen satavarma siitä, että ole vähintään yhtä normaali, kuin aloittajakin. Tosin tuollaisia aloituksia ei tee ihan normaalit ihmiset, joten olen siis heittämällä normaalimpi, kuin aloittaja.
On sitten kokonaan toinen juttu, onko normaalius ylipäätään kovinkaan tavoiteltava ominaisuus.
Sinähän se tietysti olet objektiivinen mittari sille, kuka on normaali ja kuka ei. Kun omat argumentit ehtyvät eikä osata katsoa toisen argumentointia yhtään hänen näkökulmastaan, aletaan esittää, että toinen on epänormaali/hullu tms.
Mulla on muutama hyvä kaveri jotka jäävät asumaan jos tulevat kylään. Siis eivät osaa lähteä sen parin tunnin jälkeen. Tuntuu vähän hassulta jos arki-iltana ystävä nököttää sohvalla vielä yhdeksän/puoli kympin maissa vaikka olisi tullut jo neljältä, ja molemmilla aikainen herätys aamulla. Helpompi nähdä jossain kaupungilla josta molemmat voi sitten sen parin tunnin jälkeen lähteä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En halua siivota enkä tykkää emännöinnistä. Jos menen kylään muualle, saan itse päättää, kuinka kauana tapaaminen kestää. En toisaalta myöskään viivy kenenkään luona tuhottoman pitkään, enkä tunge kenenkään kotiin pyytämättä.
Minusta olisi mukavinta tavata jossain kahvilassa taia ravintolassa, vaikka pienituloinen opiskelija olenkin. Mutta jos joku kaveri kutsuu kotiinsa, voin hyvin joustaa omista mieltymyksistäni. Toivon kuitenkin, ettei kukaan ystävistäni kiroa systeemimme "epätasapuolisuutta", jos ja kun se heidän luonaan kyläily on ollut heidän oma ideansa.
Vierailija kirjoitti:
Paljon viestejä, joista huomaa, millaista väkeä roikkuu av:lla. Onnetonta, katkeraa, ratkaisua mt-ongelmiin ei löytynyt, sosiaaliset taidot 0. Surullista.
Minä ymmärrän hyvin, mitä ap tarkoittaa. Itse kutsuisin mielelläni ystäviä kylään, mutta tuntuu, että ponnistus on niin suuri, että ei vain jaksa. Mielelläni lähden mieheni kanssa kylään, mutta kyllähän se kyläily niin kuin muukin yhteydenpito vaatii vastavuoroisuutta. Lasten ollessa pieniä, tuntui aina, että jo kämpän saaminen kuntoon, vei mehut ja siihen jonkinlainenkaan tarjoilu päälle. Mies ei koskaan osallistunut mihinkään , muuten kuin suurieleisesti kolistelemalla, että " nyt siivotaan", jos joskus harvoin kutsuimme vieraita. Vähitellen vierailut meille päin vähenivät ja kyllähän ne kutsut muuallekin loppuivat.
Nykyään tapaan omia ystäviäni kahviloissa itsekseni, yhteisiä ystäviä meillä ei olekaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lokkiko siinä pullapalaa ja seuraa ruikuttaa? Anna ihmisten olla sellaisia kuin ovat. Joillekin vaan koti on rentoutumispaikka, eikä lokkien pesimäalue...
Vierailija kirjoitti:
Paljon viestejä, joista huomaa, millaista väkeä roikkuu av:lla. Onnetonta, katkeraa, ratkaisua mt-ongelmiin ei löytynyt, sosiaaliset taidot 0. Surullista.
Mihin viesteihin viittaat noilla katkerilla, mt-ongelmaisilla ja sosiaalisesti rajoittuneilla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihme mummotouhulta tuollainen kahvittelu. Aivan vieraalta.
Jollei takerru sanoihin ja ymmärrä tahallaan väärin,
tajuaa että tarkoitin kyläilyä yleensäkin.
Usein juomme myös olutta tai likööriä + pelaamme wiillä.
Minua loukkaa, kun minun kotiini ollaan mielellään tunkemassa vaikka joka päivä, mutta se oma koti onkin sittrn koskematon ja pyhä. Erityisesti tämä riepoo, jos luokseni kylään väkisin tunkeva ottaa mukaansa lapsensakin,
kun tietää että itse ei pääse pois kotoaan jonkun toisen luo virkistymään,
vaan saa itse aina olla se tarjoaja ja kyläilyn kohde.
-ap
Väkisin tunkee vai sinä kutsut?
Molempiin on ratkaisu... sanot että nyt ei sovi ja et jatkossa kutsu.
En tykkää vieraista, en tykkää emännöidä. Omille vanhemmille kyllä voin, ja ne tänne välillä tuppautuukin. Mieluummin olen yksin ja tarjoilen itselleni.
Ja ei, en tuppaudu muillekaan kylään passattavaksi. t.296
Ystävänsä ja kaverinsa voi valita. Ei ole mikään pakko pitää elämässään sellaisia ystäviä ja kavereita, joiden tavat eivät miellytä. Aloittajaa suosittelen hankkimaan sellaisia ihmissuhteita, joista saa iloa eikä harmia.
Minä olen tällainen, joka ei halua vieraita kotiinsa, koska meillä on aina niin sotkuista. Kaksi kertaa vuodessa kutsutaan koko lähisuku lasten synttäreille, ja siivotaan hiki hatussa, siivotaan toki useamminkin, ja joka kerta äitini sanoo sitten jälkeen päin, että olisitte edes siivonneet. Niin kovasti hävettää tämä sotku, että en siksi halua kutsua ketään.
Nyt kysytte, että miksi en siivoa. Jos koti siivotaan kunnolla, niin ei mene kuin puoli tuntia, niin se on sen näköinen kuin ei olisi ikinä siivottu, kun lapset sotkee. Tuntuu ihan turhalta siivota.
Vierailija kirjoitti:
En tykkää vieraista, en tykkää emännöidä. Omille vanhemmille kyllä voin, ja ne tänne välillä tuppautuukin. Mieluummin olen yksin ja tarjoilen itselleni.
No ap:n viesti ei varmaan ollutkaan sinulle tarkoitettu, vaan niille jotka tuntuvat kyläilevän mielellään, mutta eivät kutsu itse ketään kotiinsa. Näitä syitähän ap kutsui tähän pohtimaan. Yksi syy voi olla, että se puoliso ei niin välitä vieraista tai ei edes ajattele, että kyläily on vastavuoroista toimintaa.
Kuulun eronneiden aitien
Porukkaan ja naemme kerran kk. Jokainen tuo mukanaan jotain ja on siis nyyttarit.
Tams toimii loistavasti . N Kerran vuodessa ollaan Melilla ja mun pitaa keksia Jotain ohjelmaa.
Mutta Aina joku haluaa mukaan, joka Haluaa tehda omat saannot.
Asumme kavelymatkan paassa toisistamme, yksi asuu n 5 km paassa. Han ilmoitti vuorollaan hakee ja vie kaikki. Mulla ei ollut bussikorttia, viela naapurikylaan, joten otin vastaan kimpakyydin. Tama viela meni mutta paluussa hanen poikansa alkoi ehdottomaan meille maksua. Kyseli Mina tamakin maksaisi taksilla. Sanoin aitisi lupasi hommata meille kyydit, jos owlet rahaa vailla, pyyda aidiltasi. Aiti laittoi meille viela poikansa tilinron ja eras hanelle vastasikin tasta ei ollut puhetta. Ha aina joku tuli ilman syotavaa kun ei kerennyt.
Nama ovat porukasta tiputettu pois.