Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?
20.01.2017 |
Olen väsynyt vapaamatkustajiin kyläilykulttuurissa.
Vuoroin vieraissa: jokainen kutsuu välillä tuttavan kotiinsa tunniksi juttelemaan tai pelaamaan, ja tarjoaa pari kuppia kahvia. Siis jokainen normaali ihminen.
Olen välillä törmännyt merkillisiin hyypiöihin, jotka käyvät tosi mielellään kylässä, mutta menevät vaikeaksi, kun on puhe heidän omasta kodistaan.
Esim. lapsuusystävä tuli facessa vastaan, kutsuin meille kaffelle ja oli rattoisaa.
Seuraavalla viikolla hän soitteli ja kyseli, koska voitaisiin taas nähdä: -Koska mä voin tulla teille kahville?
Vastasin: -Eiku mennään välillä teille kahville. Hän meni hämilleen, puhisi ja änkytti ja lopulta ehdotti, että menisimme "termarikahville" lähipuistoon. Tammikuussa!
Hän asuu lapsen ja kissan kanssa, kuten minäkin + minulla on mies välillä kotona. Molemmilla pätkätöitä ja käytetyt huonekalut, ei mitään kotiteattereita olkkarissa eikä posliinivitriiniä keittiössä. Miksei hänen luokseen voi mennä kylään?
Toinen esim. on naapurini, jonka kutsuin viime syksynä kahville keskusteltuamme ensi kertaa pidempään. Juttu luisti pari tuntia ja pidin hänestä koko ajan enemmän.
Parin päivän päästä hän tuli kotiovelleni ja pyysi päästä meille kaffelle ja juttelemaan. Meillä oli taas mukavaa & minulla on aina vierasvaraa pakastimessa.
Naapuri tokaisi vierailun aikana: -Mä en voi kyllä ikinä kutsuu sua meille, kun sun luona on niin siistiä... Täällä on kaikki laitettu.
Kysyin että Mitä!? Hän vain kiemurteli, eikä vastannut, ja jatkossa kun hän kävi ovellani, sanoin että minä tulen teille kahville. Tämä ei käynyt, joten kyläily loppui kokonaan.
Minulla on myös ystäviä, joiden kanssa vierailemme vastavuoroisesti, se toimii hyvin kun molemmat näkevät saman vaivan. Ei mitään kämpänkiillotusta ennen vieraita, mutta ystävällinen vastaanotto ja kahvitarjoilu. Ikävä kyllä nämä ystäväni asuvat turhan kaukana. Kyläilemme vain n.10 kertaa vuodessa.
Mikä ihme sellaisia ihmisiä vaivaa, jotka linnoittautuvat kotiinsa eivätkä päästä vieraita sisään, mutta itse kyllä kyläilevät mieluusti muiden luona?
Ovatko he hamstraajia joka ikinen?
Asuvat kaatopaikalla? Vai mikä on...
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en jotenkin osaa kutsua kavereita erikseen kylään. Kyllä meille siis saa tulla, tuntuu vain hassulta erikseen pyytää. Kai ne ite osaa halutessaan tulla?
En minä mene pyytämättä kuin vanhemmilleni, ja silloinkin tietysti kysyn etukäteen, että käykö. Muille menen vain kutsuttuna.
Ihan totta? Minä saatan soittaa tai laittaa viestiä, että onko kotona ja voiko tulla käymään. Jos ei voi sillä hetkellä niin ok, voin mennä joskus toiste. Olen kuvitellut että muutkin tekevät näin. Minäkö siis olen täällä parjattu kylään itse itsensä kutsuja :D Mutta tää keskustelu on taas opettanut uutta, enpä ole edes osannut kuvitella, että noinkin voi ajatella (ettei mene kylään kuin vain kutsuttuna). Hyvä että tulee uusia näkökulmia omaan olemiseen ja elämiseen. Pitääpä laittaa kavereille viestiä että meille voi myös "itse kutsua itsensä" kylään niin eivät ihmettele kun en kutsu erikseen.
Kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksa lukea koko ketjua, mutta ymmärrän AP:ta ja olen huomannut saman.
Meille tullaan mielellään ja ollaan pidempäänkin, ihan koko perheen voimin, koirine kaikkineen. Kiva niin, mutta toivoisin joskus myös itse olevani se joka pääsee kylään.
Ei välttämättä "valmiiseen pöytään", eikä todellakaan arvostelemaan muiden koteja, vaan ihan vaan vaihtelun vuoksi.
Ennen stressasin vieraiden tulosta, meillä ei koskaan ollut mielestäni tarpeeksi siistiä, leipominen ja ruuan laitto nyt on kivaa ja mieskin on hyvä seuranpitäjä, mutta se siivoaminen.
Sitten päätin lakata vertaamasta kotiani sisustuslehtien kuviin, ottaa rennommin ja edelleenkin tehdä vain parhaani mutta pingottamatta.
Meillä kävi väkeä silloinkin kun en kutsunut, moni kutsui itse itsensä ja niin tekevät edelleen. Toivotan tervetulleeksi, jos ajankohta meille sopii, mutta olen kyllä usein ilmaissut että voitais joskus kyläillä toisinkin päin.
On meillä kyllä yksi ystäväperhe, joka toivoisi että kyläillään aina heillä. Meille kun on niin pitkä matka :D
Kai se on pääasia että nähdään, elämä on luisimassa vähän liikaa vain someen.
Eikähän nämä ihmiset jotaka tapaavat kaikkia ystäviä vain kahviloissa ole aika pinnallisesti suhteissaan kiinni? Koti on ihmisen sielusta seuraava ja ketkä sinne pääsevät ja päästetään ovat läheisempiäkin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä aihetta olen itsekin usein pohtinut. Peukutukset kertoo samaa kieltä kun mun kokemuksetkin. Meille tullaan tosi mielellän juhliin ja illanistujaisiin. Sekä suku että kaverit. Vastakutsuja ei samassa suhteessa tule.
Varmasti ainakin miehen sukulaiset ajattelevat tekevänsä minulle/meille suorastaan palveluksen tullessaan meille syömään ja juomaan, minä se kun niin tykkään emännöidä ja huushollata. Vastavierailukutsuja ei juuri tule kun tämä on niin mukavaa ja kätevää näin ja tällätavalla ei tule vaivaa kenellekään 😁.
Kiitos 😍
Tätä niin kaipasin:
joka ikiselle on raskasta kutsua vieraita,
jokainen hermoilee emännöimistä (tai isännöimistä), jokainen haluaisi olla rauhassa.
Nämä kylänkävijät ja kotiovensa tiukasti vierailta lukitsevat eivät koskaan halua,
että heidän merkkipäiviään muistetaan millään tavalla, heidät tullaan nostamaan ylös sängystä kun he ovat raihnaisia,
he eivät koskaan tarvitse lapsenvahtiapua,
heidän lastensa kaste- tm. valmistujaisjuhlia ei pidetä, he eivät halua koskaan viettää ystävien kanssa korttipeli-iltaa, ei tv-iltaa,
ei juustofondue-iltaa, ei mitään,
jokainen aina yksin omassa kodissaan.Ja TIETENKIN voi mennä "jonnekin kahvilaan tai ravintolaan" tekemään kaikkea edellä mainittua.
Peli-illat ja muun voi kyllä ulkoistaa ja tarjoilijat palkata rahalla, mutta eipä ole tunnelma yhtä rento kuin yksityiskodissa,
ja kapitaalia pitää olla sitten vähän reilummin,
kun ottaa huomioon vuokrattavan tilan, tarjoilut, lapsenvahdit yms.
Mua jäi tässä ihmetyttämään, että ihan oikeastiko te kutsutte lastenne ristiäisiin, rippijuhliin, yo-juhliin tms omia ystäviänne ja pelikavereitanne? Meillä on ollut lasten ristiäisissä isovanhemmat, vanhempien sisarukset lapsineen eli siten lapsen serkut. Vanhempien ystäviä vain siinä tapauksessa, jos tämä ystävä on lapsen kummi. Rippijuhliin ja muihin lapsen juhliin sama porukka (jos on vielä elossa) ja sen lisäksi lapsen omia ystäviä ja kavereita eikä suinkaan vanhempien ystäviä ja kavereita.
Koska mun koti on mun aluetta ja en halua sinne vieraita ihmisiä nuuskimaan paikkoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä aihetta olen itsekin usein pohtinut. Peukutukset kertoo samaa kieltä kun mun kokemuksetkin. Meille tullaan tosi mielellän juhliin ja illanistujaisiin. Sekä suku että kaverit. Vastakutsuja ei samassa suhteessa tule.
Varmasti ainakin miehen sukulaiset ajattelevat tekevänsä minulle/meille suorastaan palveluksen tullessaan meille syömään ja juomaan, minä se kun niin tykkään emännöidä ja huushollata. Vastavierailukutsuja ei juuri tule kun tämä on niin mukavaa ja kätevää näin ja tällätavalla ei tule vaivaa kenellekään 😁.
Kiitos 😍
Tätä niin kaipasin:
joka ikiselle on raskasta kutsua vieraita,
jokainen hermoilee emännöimistä (tai isännöimistä), jokainen haluaisi olla rauhassa.
Nämä kylänkävijät ja kotiovensa tiukasti vierailta lukitsevat eivät koskaan halua,
että heidän merkkipäiviään muistetaan millään tavalla, heidät tullaan nostamaan ylös sängystä kun he ovat raihnaisia,
he eivät koskaan tarvitse lapsenvahtiapua,
heidän lastensa kaste- tm. valmistujaisjuhlia ei pidetä, he eivät halua koskaan viettää ystävien kanssa korttipeli-iltaa, ei tv-iltaa,
ei juustofondue-iltaa, ei mitään,
jokainen aina yksin omassa kodissaan.Ja TIETENKIN voi mennä "jonnekin kahvilaan tai ravintolaan" tekemään kaikkea edellä mainittua.
Peli-illat ja muun voi kyllä ulkoistaa ja tarjoilijat palkata rahalla, mutta eipä ole tunnelma yhtä rento kuin yksityiskodissa,
ja kapitaalia pitää olla sitten vähän reilummin,
kun ottaa huomioon vuokrattavan tilan, tarjoilut, lapsenvahdit yms.Mua jäi tässä ihmetyttämään, että ihan oikeastiko te kutsutte lastenne ristiäisiin, rippijuhliin, yo-juhliin tms omia ystäviänne ja pelikavereitanne? Meillä on ollut lasten ristiäisissä isovanhemmat, vanhempien sisarukset lapsineen eli siten lapsen serkut. Vanhempien ystäviä vain siinä tapauksessa, jos tämä ystävä on lapsen kummi. Rippijuhliin ja muihin lapsen juhliin sama porukka (jos on vielä elossa) ja sen lisäksi lapsen omia ystäviä ja kavereita eikä suinkaan vanhempien ystäviä ja kavereita.
No voihan tästäkin näköjään pahalla tahdolla alkaa vielä vääntämään riitaa...
Sukulaiset ovat myös niitä kyläänkutsuttavia vieraita,
joita ei voi kutsua kotiinsa,
koska reviiri, kyttääminen, siivous, vaiva.
Ei reviirinvartija kutsu sukulaisia kotiinsa.
Ap pilasi kaikkien kylään kutsuvien uusien tuttujen maineen. En todellakaan halua tuollaisia takiaisia vaivakseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Bartholomew kirjoitti:
Mä en itse kutsu kotiini koskaan muita, kuin läheisimpiä kavereitani. Syynä tähän on se, että kavereille on ihan ok sanoa, että hei haluisin olla nyt yksin ja vaikka kattoa telkkaria, niin voisitko poistua. Puolitutulle onkin sitten hankalampi sanoa, että lähtisitkö pois, vaikka ei mulla mitään tekemistä edes olisikaan. Mä en myöskään käy puolituttujen kotona, koska se nyt lähtökohtaisesti on mun mielestä outoa. Osa johtuu ehkä siitä, että oon sosiaalisesti vähän vammanen, enkä ymmärrä ite, milloin mun pitää lähteä, jos mulla itsellä ei oo menoa. Esim lapsiperheiden kotona; ei mulla oo aavistustakaan, mihin aikaan ne mukulat menee iltatoimille ja mun pitäis poistua. Käyn sellasten kavereiden luona kylässä, jotka uskaltaa sanoa, että nyt olis aika hipsiä omaan kotiin, eikä kukaan loukkaannu tästä.
Koti on koti ja mä ainakin pidän kotia paikkana, jossa pitää voida olla luontevasti. Jos siellä pyörii joku puolituttu, niin en välttämättä kehtaa hengailla niissä virttyneimmissä pieruverkkareissa, joissa muuten vietän kaiket päivät. Tästä syystä myös jätän puolitutut kutsumatta.
Tähän loppuun ehkä kommentti tohon aloitukseen; ehkä kannattais sanoa tälle vierailijaihmiselle, että tuntuu oudolta, että hän vaan vierailee sun kodissa, eikä kahvittelut ikinä tapahdu hänen kodissaan. Kyseinen kaveri ei välttämättä ole edes tajunnut, että näin on päässyt käymään. Muutaman kerran, kun sanoo, että joo sori nyt ei kyllä voi tulla mun kotiin (siivous jäänyt vähemmälle, koti täynnä pyykkejä kuivumassa, koira hoidossa, etc. you name it.) jostain syystä, niin tälle vastakkaiselle osapuolelle saattaa tulla mielikuva, että häntä ei haluta sinne kotiin, vaikka kyse voikin olla ihan vaan sattumasta. Mä oon esimerkiks monta kertaa kieltänyt mun kavereita tulemasta mun kotiin, kun mulla oli remonttia ja mitä muuta siellä kesken, niin en halunnut niitä sinne kaiken keskelle. Pidin sitä ite ihan normaalina, mutta kaverit huomautti, että ei se sun remonttis oo siitä valmistunu puolessa vuodessa, että josko me voitais jo tulla kylään. Siinä vaiheessa tajusin, että kappas, onpas aika menny nopeesti, eikä ne tosiaan oo käyny vielä mun luona, vaikka mä niiden luona juoksenkin joka toinen viikko.
Voi myös olla niin, että ehkä hänellä ei oo vaikka rahaa tarjota mitään ja kokee alemmuutta siitä, että sulla on aina jotain herkkua tarjolla, eikä siitä syystä halua kutsua omaan kotiin. Tällasessa tilanteessa vois kokeilla sanoa esim, että hei kävin tossa leipomossa hakee meille pullaa, niin laitatko kahvit tippumaan, niin päästään juoruumaan.
Mahdollisia syitä tollaseen voi olla vaikka kuinka monta ja uskon vakaasti, että täällä niitä ei ratkota. Suoraan vaan kysymään, että mikäs nyt tökkii.
Kahteen asiaan haluaisin tässä kommentoida.
Sanot että et uskalla kutsua ketään kylään, koska pelkäät että vieraat eivät ymmärrä lähteä ajoissa pois ja mieliohjelmasi jää näkemättä.
Toiseksi kerrot ettet voi mennä kylään lapsiperheeseen, koska epäilet, ettet tiedä lähteä pois tarpeeksi ajoissa ennen lasten nukkumaanmenoaikaa.
Kyllä on pieniä ongelmia, sinä ratkaiset ne ihan helposti ja voit tulla mukaan kehittämään suomalaista kyläilykulttuuria.Minä olen opetellut - kyllä, kyläilyä voi opetella - kertomaan vieraille jo kutsumisvaiheessa, miten kauan meillä voi olla. Korosta aikaa:
"Tule meille tunniksi kahville." tai
"Tuletko maanantaina viiden ja kuuden välillä meille? Kuudelta mulla on vähän kiireitä,
mutta tunti ehdittäis siinä olla." tai
"Ollaan tässä rauhassa puoleen asti, sitten mulla on yksi juttu kun pitää tehdä vielä ennen nukkumaanmenoa." "Otatko vielä yhden? Meidän pitää lopettaa tasalta, kun mulla on tässä muuta. Siihen asti voidaan vielä olla rauhassa."
Ja kun olet itse kylässä, jossa ei tohdita sanoa kutsujen loppumisaikaa, ole 1 tunti. Se riittää.Etenkin lapsiperheessä vieraat voivat helposti olla väsyttäviä, etenkin jos eivät hoida samalla lapsia, pelaa tms. lasten kanssa.
Olet toivottu vieras ja sinut kutsutaan mielellään uudelleenkin, kun itse osoitat että olet turvallinen ja helppo ihminen. Sano jo tullessasi, että tulit käymään kuuteen saakka, sitten pitää lähteä.
Tarjoajasi nauttii vierailustasi paljon enemmän, kun tietää heti, että sinulla käytöstapoja, lähdet kuudelta pois, etkä istu siellä iltayhteentoista.
-ap
Kiitos, arvostan neuvojasi. Lapsuusperheessäni ei juuri käynyt ketään kylässä, paitsi sukua joskus. En ole oppinut näitä juttuja kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Ap pilasi kaikkien kylään kutsuvien uusien tuttujen maineen. En todellakaan halua tuollaisia takiaisia vaivakseni.
Ap ei ollut kutsunut näitä ihmisiä, vaan he kutsuivat itse itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä aihetta olen itsekin usein pohtinut. Peukutukset kertoo samaa kieltä kun mun kokemuksetkin. Meille tullaan tosi mielellän juhliin ja illanistujaisiin. Sekä suku että kaverit. Vastakutsuja ei samassa suhteessa tule.
Varmasti ainakin miehen sukulaiset ajattelevat tekevänsä minulle/meille suorastaan palveluksen tullessaan meille syömään ja juomaan, minä se kun niin tykkään emännöidä ja huushollata. Vastavierailukutsuja ei juuri tule kun tämä on niin mukavaa ja kätevää näin ja tällätavalla ei tule vaivaa kenellekään 😁.
Kiitos 😍
Tätä niin kaipasin:
joka ikiselle on raskasta kutsua vieraita,
jokainen hermoilee emännöimistä (tai isännöimistä), jokainen haluaisi olla rauhassa.
Nämä kylänkävijät ja kotiovensa tiukasti vierailta lukitsevat eivät koskaan halua,
että heidän merkkipäiviään muistetaan millään tavalla, heidät tullaan nostamaan ylös sängystä kun he ovat raihnaisia,
he eivät koskaan tarvitse lapsenvahtiapua,
heidän lastensa kaste- tm. valmistujaisjuhlia ei pidetä, he eivät halua koskaan viettää ystävien kanssa korttipeli-iltaa, ei tv-iltaa,
ei juustofondue-iltaa, ei mitään,
jokainen aina yksin omassa kodissaan.Ja TIETENKIN voi mennä "jonnekin kahvilaan tai ravintolaan" tekemään kaikkea edellä mainittua.
Peli-illat ja muun voi kyllä ulkoistaa ja tarjoilijat palkata rahalla, mutta eipä ole tunnelma yhtä rento kuin yksityiskodissa,
ja kapitaalia pitää olla sitten vähän reilummin,
kun ottaa huomioon vuokrattavan tilan, tarjoilut, lapsenvahdit yms.Mua jäi tässä ihmetyttämään, että ihan oikeastiko te kutsutte lastenne ristiäisiin, rippijuhliin, yo-juhliin tms omia ystäviänne ja pelikavereitanne? Meillä on ollut lasten ristiäisissä isovanhemmat, vanhempien sisarukset lapsineen eli siten lapsen serkut. Vanhempien ystäviä vain siinä tapauksessa, jos tämä ystävä on lapsen kummi. Rippijuhliin ja muihin lapsen juhliin sama porukka (jos on vielä elossa) ja sen lisäksi lapsen omia ystäviä ja kavereita eikä suinkaan vanhempien ystäviä ja kavereita.
Pelikaverit ristiäisiin?
Taisit ymmärtää tahallasi väärin.
Sukulainen/ kaveri/ tuttu/ ystävä/ lapsen ystävä tai kummi = sama asia eli
ei-toivottu vieras
niille, jotka inhoavat kyläilyä.
Vierailija kirjoitti:
Eikähän nämä ihmiset jotaka tapaavat kaikkia ystäviä vain kahviloissa ole aika pinnallisesti suhteissaan kiinni? Koti on ihmisen sielusta seuraava ja ketkä sinne pääsevät ja päästetään ovat läheisempiäkin?
Tai sitten juuri päinvastoin eli kotiinsa ja toisten koteihin välttämättä haluavalle on tärkeää muodostaa ihmisestä mielikuva tämän omistamien asioiden ja tyylitajun perusteella. Minusta tuo on enemmän pinnallista kuin keskittyä ihmiseen itseensä kokematta tarpeelliseksi nähdä ympäristöä, jossa tämä elää. Olen silti samaa mieltä, että koti on ihmisen sielusta seuraava ja on ihmisiä, jotka hyvin harkiten haluavat sen muille näyttää. Varsinkaan niille, joilla tuntuu olevan suorastaan pakottava tarve päästä se näkemään. Mulla on hyvä ystävä, jonka kotona en ole koskaan käynyt. Tiedän hänen asuvan Itä-Helsingissä kaupungin vuokra-asunnossa. Ei mulla ole mitään tarvetta päästä käymään hänen kodissaan. Sen verran hän on kertonut, että taloyhtiö on levoton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä aihetta olen itsekin usein pohtinut. Peukutukset kertoo samaa kieltä kun mun kokemuksetkin. Meille tullaan tosi mielellän juhliin ja illanistujaisiin. Sekä suku että kaverit. Vastakutsuja ei samassa suhteessa tule.
Varmasti ainakin miehen sukulaiset ajattelevat tekevänsä minulle/meille suorastaan palveluksen tullessaan meille syömään ja juomaan, minä se kun niin tykkään emännöidä ja huushollata. Vastavierailukutsuja ei juuri tule kun tämä on niin mukavaa ja kätevää näin ja tällätavalla ei tule vaivaa kenellekään 😁.
Kiitos 😍
Tätä niin kaipasin:
joka ikiselle on raskasta kutsua vieraita,
jokainen hermoilee emännöimistä (tai isännöimistä), jokainen haluaisi olla rauhassa.
Nämä kylänkävijät ja kotiovensa tiukasti vierailta lukitsevat eivät koskaan halua,
että heidän merkkipäiviään muistetaan millään tavalla, heidät tullaan nostamaan ylös sängystä kun he ovat raihnaisia,
he eivät koskaan tarvitse lapsenvahtiapua,
heidän lastensa kaste- tm. valmistujaisjuhlia ei pidetä, he eivät halua koskaan viettää ystävien kanssa korttipeli-iltaa, ei tv-iltaa,
ei juustofondue-iltaa, ei mitään,
jokainen aina yksin omassa kodissaan.Ja TIETENKIN voi mennä "jonnekin kahvilaan tai ravintolaan" tekemään kaikkea edellä mainittua.
Peli-illat ja muun voi kyllä ulkoistaa ja tarjoilijat palkata rahalla, mutta eipä ole tunnelma yhtä rento kuin yksityiskodissa,
ja kapitaalia pitää olla sitten vähän reilummin,
kun ottaa huomioon vuokrattavan tilan, tarjoilut, lapsenvahdit yms.Mua jäi tässä ihmetyttämään, että ihan oikeastiko te kutsutte lastenne ristiäisiin, rippijuhliin, yo-juhliin tms omia ystäviänne ja pelikavereitanne? Meillä on ollut lasten ristiäisissä isovanhemmat, vanhempien sisarukset lapsineen eli siten lapsen serkut. Vanhempien ystäviä vain siinä tapauksessa, jos tämä ystävä on lapsen kummi. Rippijuhliin ja muihin lapsen juhliin sama porukka (jos on vielä elossa) ja sen lisäksi lapsen omia ystäviä ja kavereita eikä suinkaan vanhempien ystäviä ja kavereita.
Pelikaverit ristiäisiin?
Taisit ymmärtää tahallasi väärin.
Sukulainen/ kaveri/ tuttu/ ystävä/ lapsen ystävä tai kummi = sama asia eli
ei-toivottu vieras
niille, jotka inhoavat kyläilyä.
En ymmärtänyt tahallani väärin. Mutta nyt ymmärsin, mitä tarkoitat. Asioita kuin yleensä käsittelee joko oman kokemuksensa tai tutkimusten perusteella, niin oli aika vaikea tajuta, että joku toisiaan jättää kastamatta lapsensa tai järjestämättä rippijuhlat, koska ei halua tavata muita ihmisiä. En siis ole koskaan törmännyt tuollaiseen, siksi ihmettelin. Pikemminkin on niitä, jotka jopa vasten tahtoaan kutsuvat (varsinkin puolisonsa lähisukua) lastensa juhliin.
En tykkää vieraista, en halua asuntoni olevan joku h*lvetin kestitupa / selviämisasema yhtään kenellekään enää koskaan. Jos joku kysyy, saako tulla kylään, en ole silloin kotona. Tänne ei tarvitse tulla nukkumaan kupoliansa selväksi, odottamaan kahvia tai mitään muutakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parempi otsikko aloitukselle olisi ollut: "Mitä tehdä jatkuvasti kylään kärkkyville tuttaville?" Tuohan oli aloittajan alkuperäinen ongelma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä aihetta olen itsekin usein pohtinut. Peukutukset kertoo samaa kieltä kun mun kokemuksetkin. Meille tullaan tosi mielellän juhliin ja illanistujaisiin. Sekä suku että kaverit. Vastakutsuja ei samassa suhteessa tule.
Varmasti ainakin miehen sukulaiset ajattelevat tekevänsä minulle/meille suorastaan palveluksen tullessaan meille syömään ja juomaan, minä se kun niin tykkään emännöidä ja huushollata. Vastavierailukutsuja ei juuri tule kun tämä on niin mukavaa ja kätevää näin ja tällätavalla ei tule vaivaa kenellekään 😁.
Kiitos 😍
Tätä niin kaipasin:
joka ikiselle on raskasta kutsua vieraita,
jokainen hermoilee emännöimistä (tai isännöimistä), jokainen haluaisi olla rauhassa.
Nämä kylänkävijät ja kotiovensa tiukasti vierailta lukitsevat eivät koskaan halua,
että heidän merkkipäiviään muistetaan millään tavalla, heidät tullaan nostamaan ylös sängystä kun he ovat raihnaisia,
he eivät koskaan tarvitse lapsenvahtiapua,
heidän lastensa kaste- tm. valmistujaisjuhlia ei pidetä, he eivät halua koskaan viettää ystävien kanssa korttipeli-iltaa, ei tv-iltaa,
ei juustofondue-iltaa, ei mitään,
jokainen aina yksin omassa kodissaan.Ja TIETENKIN voi mennä "jonnekin kahvilaan tai ravintolaan" tekemään kaikkea edellä mainittua.
Peli-illat ja muun voi kyllä ulkoistaa ja tarjoilijat palkata rahalla, mutta eipä ole tunnelma yhtä rento kuin yksityiskodissa,
ja kapitaalia pitää olla sitten vähän reilummin,
kun ottaa huomioon vuokrattavan tilan, tarjoilut, lapsenvahdit yms.Mua jäi tässä ihmetyttämään, että ihan oikeastiko te kutsutte lastenne ristiäisiin, rippijuhliin, yo-juhliin tms omia ystäviänne ja pelikavereitanne? Meillä on ollut lasten ristiäisissä isovanhemmat, vanhempien sisarukset lapsineen eli siten lapsen serkut. Vanhempien ystäviä vain siinä tapauksessa, jos tämä ystävä on lapsen kummi. Rippijuhliin ja muihin lapsen juhliin sama porukka (jos on vielä elossa) ja sen lisäksi lapsen omia ystäviä ja kavereita eikä suinkaan vanhempien ystäviä ja kavereita.
Pelikaverit ristiäisiin?
Taisit ymmärtää tahallasi väärin.
Sukulainen/ kaveri/ tuttu/ ystävä/ lapsen ystävä tai kummi = sama asia eli
ei-toivottu vieras
niille, jotka inhoavat kyläilyä.
No meillä oli viime kesänä rippijuhlat. Inhosin järjestää niitä ja stressasin. Ihme kyllä vieraat kehuvat vieläkin että oli kivat juhlat. Vieraina vain ja ainoastaan lähisuku ja lapsen kummit, joista kaksi oli tätä lähisukua eli sen siskoni miehineen. Lisäksi isoset ja papit kävivät ja nuoren ystäviä. Ei tullu edes mieleen kutsua jotain omia kavereita.paras hetki oli kun juhlat oli kunnialla ohi.
Oltiin kummeina myös kaksissa rippijuhlissa. Ihan ok, mutta ei todellakaan mitään mitä henkeäni pidätellen olisin odottanut. Pikemminkin harmitti pistää kesäviikonloppu tuohon. Toist olivielä juhannuksen jälkeisenä sunnuntaina.samaa kategoriaa kuin kesähäät.
Ensi kesänä on taas meillä rippijuhlat ja kahdet kummilapsen kekkerit. En edelleenkään tykkää järjestää enkä mennä vieraana. Varmasti molemmat taas han ok, muttei lempipuuhaani. Mielummin olisin mökillä oman perheen kanssa.
Mikä tässä on vaikeaa ymmärtää?
Vierailija kirjoitti:
Ap pilasi kaikkien kylään kutsuvien uusien tuttujen maineen. En todellakaan halua tuollaisia takiaisia vaivakseni.
Jos ei tiedä, vaatiiko kutsuja vastavuoroisuutta, varmin keino välttyä ongelmilta on kieltäytyä kutsusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mää en jotenkin osaa kutsua kavereita erikseen kylään. Kyllä meille siis saa tulla, tuntuu vain hassulta erikseen pyytää. Kai ne ite osaa halutessaan tulla?
En minä mene pyytämättä kuin vanhemmilleni, ja silloinkin tietysti kysyn etukäteen, että käykö. Muille menen vain kutsuttuna.
Ihan totta? Minä saatan soittaa tai laittaa viestiä, että onko kotona ja voiko tulla käymään. Jos ei voi sillä hetkellä niin ok, voin mennä joskus toiste. Olen kuvitellut että muutkin tekevät näin. Minäkö siis olen täällä parjattu kylään itse itsensä kutsuja :D Mutta tää keskustelu on taas opettanut uutta, enpä ole edes osannut kuvitella, että noinkin voi ajatella (ettei mene kylään kuin vain kutsuttuna). Hyvä että tulee uusia näkökulmia omaan olemiseen ja elämiseen. Pitääpä laittaa kavereille viestiä että meille voi myös "itse kutsua itsensä" kylään niin eivät ihmettele kun en kutsu erikseen.
Tää olis ihan kamalaa! Valehtelisin varmaan etten ole kotona. Mutta jos tää on teillä normaali tapa, niin ei varmaan mitään pahaa. Eli että sullekin tulee näitä yllätysvieraita ja se on susta kiva.
Mulle toi tietäis paniikkikauppareissua, ei ole koskaan mitään tarjottavaa eikä edes maitoa ja sokeria kahviin, tai teetä puhumattakaan esim. mehusta tms.
Opiskelupaikkakunnalla yksi kaveri harrasti tätä, että soitti vaan yhtäkkiä että olen tässä 5 min päässä, ootko kotona, tuun käymään. Lankapuhelimeen oli paha valehdella että joo en oo kotona. Ja sitten piti keittää tsufee ja ihmeteltiin ääneen että whaat???? Eikö sulla oo maitoa???
Olet kyllä kamala ihminen!
Vierailija kirjoitti:
Eikähän nämä ihmiset jotaka tapaavat kaikkia ystäviä vain kahviloissa ole aika pinnallisesti suhteissaan kiinni? Koti on ihmisen sielusta seuraava ja ketkä sinne pääsevät ja päästetään ovat läheisempiäkin?
Jos ajattelee noin, kannattaa varmaan kutsua omaan kotiinsa vasta sitten, kun on ensin tullut kutsutuksi toisen kotiin?
Yllätysvieraat ovat kaikista pahimpia! Ilmestyvät vaan ovelle, itse olen juuri herännyt pitkän työviikon jälkeen ollessani vapaalla. Tai siis herään juurikin siihen, kun oveeni koputetaan yllättäen. Eli en ole etukäteen sopinut mitään tapaamista kenenkään kanssa, prkl!!
Onneksi olen suorapuheinen ja olen kieltäytynyt ottamasta vastaan näitä ylläreitä. Joskus toivon, että KUKAAN ei tietäisi, missä asun...... Voi v*ttu! Kun jotkut haluaisivat vaan olla rauhassa edes joskus!!!!!!!!!
Ihan totta? Minä saatan soittaa tai laittaa viestiä, että onko kotona ja voiko tulla käymään. Jos ei voi sillä hetkellä niin ok, voin mennä joskus toiste. Olen kuvitellut että muutkin tekevät näin. Minäkö siis olen täällä parjattu kylään itse itsensä kutsuja :D Mutta tää keskustelu on taas opettanut uutta, enpä ole edes osannut kuvitella, että noinkin voi ajatella (ettei mene kylään kuin vain kutsuttuna). Hyvä että tulee uusia näkökulmia omaan olemiseen ja elämiseen. Pitääpä laittaa kavereille viestiä että meille voi myös "itse kutsua itsensä" kylään niin eivät ihmettele kun en kutsu erikseen.