Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi jotkut ihmiset eivät koskaan kutsu ketään kylään?
20.01.2017 |
Olen väsynyt vapaamatkustajiin kyläilykulttuurissa.
Vuoroin vieraissa: jokainen kutsuu välillä tuttavan kotiinsa tunniksi juttelemaan tai pelaamaan, ja tarjoaa pari kuppia kahvia. Siis jokainen normaali ihminen.
Olen välillä törmännyt merkillisiin hyypiöihin, jotka käyvät tosi mielellään kylässä, mutta menevät vaikeaksi, kun on puhe heidän omasta kodistaan.
Esim. lapsuusystävä tuli facessa vastaan, kutsuin meille kaffelle ja oli rattoisaa.
Seuraavalla viikolla hän soitteli ja kyseli, koska voitaisiin taas nähdä: -Koska mä voin tulla teille kahville?
Vastasin: -Eiku mennään välillä teille kahville. Hän meni hämilleen, puhisi ja änkytti ja lopulta ehdotti, että menisimme "termarikahville" lähipuistoon. Tammikuussa!
Hän asuu lapsen ja kissan kanssa, kuten minäkin + minulla on mies välillä kotona. Molemmilla pätkätöitä ja käytetyt huonekalut, ei mitään kotiteattereita olkkarissa eikä posliinivitriiniä keittiössä. Miksei hänen luokseen voi mennä kylään?
Toinen esim. on naapurini, jonka kutsuin viime syksynä kahville keskusteltuamme ensi kertaa pidempään. Juttu luisti pari tuntia ja pidin hänestä koko ajan enemmän.
Parin päivän päästä hän tuli kotiovelleni ja pyysi päästä meille kaffelle ja juttelemaan. Meillä oli taas mukavaa & minulla on aina vierasvaraa pakastimessa.
Naapuri tokaisi vierailun aikana: -Mä en voi kyllä ikinä kutsuu sua meille, kun sun luona on niin siistiä... Täällä on kaikki laitettu.
Kysyin että Mitä!? Hän vain kiemurteli, eikä vastannut, ja jatkossa kun hän kävi ovellani, sanoin että minä tulen teille kahville. Tämä ei käynyt, joten kyläily loppui kokonaan.
Minulla on myös ystäviä, joiden kanssa vierailemme vastavuoroisesti, se toimii hyvin kun molemmat näkevät saman vaivan. Ei mitään kämpänkiillotusta ennen vieraita, mutta ystävällinen vastaanotto ja kahvitarjoilu. Ikävä kyllä nämä ystäväni asuvat turhan kaukana. Kyläilemme vain n.10 kertaa vuodessa.
Mikä ihme sellaisia ihmisiä vaivaa, jotka linnoittautuvat kotiinsa eivätkä päästä vieraita sisään, mutta itse kyllä kyläilevät mieluusti muiden luona?
Ovatko he hamstraajia joka ikinen?
Asuvat kaatopaikalla? Vai mikä on...
Kommentit (402)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vastaan aina kutsujille, että kiitos ei. Kun tavataan, niin jossain kahvilassa. Jos joku valittaa, että se on hankalaa, kotona on rauhallisempaa, niin totean, että ei voi sitten mitään. Vastavuoroisuuden vaatimus ei ole tätä päivää, se kuuluu mummolamuinaisuuteen.
Vai mummolamuinaisuuteen :D Höpöhöpö! Ei ole pakko, mutta kyllä tässä nykymaailmassa vielä nuoretkin harrastavat paljon tuota että mennään vuorotellen vieraisille toisten luo. Ei esim. pienituloisilla tai opiskelijoilla tms. ole varaa jaktuvasti kahvitella ulkona ja kahviloissa.
Olen opiskelija. Kokoonnumme aina saman kaverin kotona eikä kukaan valita, että vastavuoroisuus nyt tässä jää. Yksi tykkää emännöidä, toiset olla vieraana. Kulut jaetaan tasan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.
Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.
Jos sinulle on se ja sama missä näkeminen tapahtuu,miksi se ei sitten voi olla luonasi jos ystäväsi ei kerran halua kotiinsa kutsua?Miksi vänkäät asiasta,jos todella se olisi yhdentekevää?
No kuten jo tuossa äskeissessä viestissäni sanoin, niin on se hiukan tylsää olla aina se joka maksaa tarjoilut ja siivoaa kotinsa kyläilykuntoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.
Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.
Vastaus kysymykseeni taisi tulla tässä?
Vainoharhaisuus estää kutsumasta ketään kotiinsa.
Minä olen niin sosiaalinen ja vieraanvarainen, että pidin tuparit vaikka muutto oli vuelä vähän kesken...
Istuimme vaatesäkkien päällä, kun tuolitkin olivat ties missä. Tarjoilin kahvia ja konjakkia, soitin musiikkia ja kehotin pelaamaan jos huvittaa pelikoneillani.
Jälkeenpäin yksi kaverini sanoi hyväntahtoisesti, että teillä oli kyllä vähän sotkuista. En silti lukinnut kotioveani iäksi muilta ihmisiltä.
Eihän sellainen kodinsuojelu voi olla lapsillekaan hyväksu.
-ap
Meillä lapsiperheet pääsevät vain keittiöön, ei muihin huoneisiin. Kodinsuojelu on todella hyväksi lapsille, heidän huoneensa eivät ole vapaata aluetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.
Et nyt tajunnut olennaisinta...
Kylässä käydään sosiaalisen kanssakäymisen vuoksi.
Olen tapaillut kavereitani koko ikäni tanssiravintoloissa, baareissa, kahviloissa, lapsen saatuani kotona + käyn leffassa kavereiden kanssa.
Tottakai vastavierailu on tärkeää.
Ei ole kohtuullista, että aina se sama ihminen tarjoaa ja siivoaa esim. lasten sotkut,
kun toinen säästelee kotiaan ja vaivojaan eikä kutsu ketään sinne.
Tilanne on verrattavissa siihen, että naapureilla on samanlaiset autot rinnakkain autotallissa ja he käyvät päivittäin piknikillä.
Ajelulle mennään aina sen toisen naapurin autolla, tousta ei koskaan käytetä vaikka bensankulutus ja varallisuus on sama.
Sehän on loisimista.Mutta jos se toinen naapuri ei halua piknikille, mutta joka kerta mennessään pihaan siellä seisoo naapuri autonsa vieressä kori kädessä huutelemassa, että nyt mennään. Ja vaikka miten estelee, niin naapuri inttää, että totta kai tulette. Ei ole kohtuullista, että aina sama ihminen vaatii sitä tapaamista ja "tunkee iholle".
Et lukenut aloitusta ollenkaan?
Päinvastoin.
Nämä kylääntunkijat ne nimenomaan "tunkevat iholle",
soittelevat minulle ja tulevat minun kotiovelleni.
Tämä on juuri se ongelma:
Ihminen joka haluaa koko ajan minun luokseni kylään, ottaa koko ajan minuun yhteyttä ja pyytää päästä meille, mutta menee sanattomaksi kun edes vihjaa,
että mennään välillä teille.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.
Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.
Vastaus kysymykseeni taisi tulla tässä?
Vainoharhaisuus estää kutsumasta ketään kotiinsa.
Minä olen niin sosiaalinen ja vieraanvarainen, että pidin tuparit vaikka muutto oli vuelä vähän kesken...
Istuimme vaatesäkkien päällä, kun tuolitkin olivat ties missä. Tarjoilin kahvia ja konjakkia, soitin musiikkia ja kehotin pelaamaan jos huvittaa pelikoneillani.
Jälkeenpäin yksi kaverini sanoi hyväntahtoisesti, että teillä oli kyllä vähän sotkuista. En silti lukinnut kotioveani iäksi muilta ihmisiltä.
Eihän sellainen kodinsuojelu voi olla lapsillekaan hyväksu.
-ap
Tästä tuli mieleen, että en itse viihdy kylässä, jossa ei ole yhtään nähty vaivaa vieraiden tuloa varten. En haluaisi istua vaatesäkkien päällä (ok, olisi mennyt nuoruudessa, muttei enää). Ei se ole vieraanvaraista, että pyytää ihmisiä kaaoksen keskelle. Kannatan kyläilyssä vastavuoroisuutta, mutta näen itse kyläilyn eteen aina jonkin verran vaivaa (siivoan, laitan ruokaa, keksin ehkä tekemistä porukasta riippuen), joten toivon vastapuolen toimivan samalla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yleensä menen kahville velvollisuudesta eli joku kutsuu ja inttää aikansa, että tule nyt. Ajatten selviäväni helpommalla, kun käyn ne kahvit juomassa. Sitten tajuan, että tarjoajan tavoitteena onkin oikeastaan päästä meille käymään, ei suinkaan seurani.
En kutsu ketään meille, koska en pidä vieraista kotonani. Paras ystäväni ei ole vieras, naapuri on.
"...tarjoajan tavoitteena onkin oikeastaan päästä meille käymään, ei suinkaan seurani."
Melko vainoharhaista ajattelua. Kyllä tuollainen kahvittelu perustuu vastavuoroisuuteen. Eli jos et ole valmis kutsumaan toista kotiisi kahville niin älä sinäkään mene hänen luokseen kahville.Mitä tehdä, kun puolituttu vaikka jumpassa joka kerta kutsuu luokseen kahville. Siis kahdesti viikossa esittää, että totta kai tulet, ilman muuta tulet, jutellaan kaikessa rauhassa jne. Tätä siis jatkuvasti, aina kun tavataan. Sanonko tylysti, että kahvittelu perustuu vastavuoroisuuteen, en tule teille, koska en halua sinua kotiini? Nyt keksin kaikenlaisia tekosyitä sille, että en kahville mene, mutta ne alkavat kohta loppua. Ehkä todella kannattaa olla rehellinen ja sanoa suoraa, että vastavuoroisuuden vuoksi on pakko sanoa ei.
Sinäkö et osaa sanoa "ei"? Mutta et vaan mene niin kyllä sen jankuttajakin sen jossain vaiheessa tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.
Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.
Vastaus kysymykseeni taisi tulla tässä?
Vainoharhaisuus estää kutsumasta ketään kotiinsa.
Minä olen niin sosiaalinen ja vieraanvarainen, että pidin tuparit vaikka muutto oli vuelä vähän kesken...
Istuimme vaatesäkkien päällä, kun tuolitkin olivat ties missä. Tarjoilin kahvia ja konjakkia, soitin musiikkia ja kehotin pelaamaan jos huvittaa pelikoneillani.
Jälkeenpäin yksi kaverini sanoi hyväntahtoisesti, että teillä oli kyllä vähän sotkuista. En silti lukinnut kotioveani iäksi muilta ihmisiltä.
Eihän sellainen kodinsuojelu voi olla lapsillekaan hyväksu.
-apMeillä lapsiperheet pääsevät vain keittiöön, ei muihin huoneisiin. Kodinsuojelu on todella hyväksi lapsille, heidän huoneensa eivät ole vapaata aluetta.
Siis teillä ei ole lapsia itsellänne?
Mites pienet lapsivieraat viihtyvät keittiössä?
Itse istutan vieraat usein olohuoneeseen,
lapset tietenkin oman lapsen seuraksi lastenhuoneeseen - niin kaikki vieraat viihtyvät.
Tosin viihtyvät liiankin hyvin, kun ovat koko ajan tulossa kylään...
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.
Välejä, ole hyvä, ota tästä -->
Todella raskasta lukea tuollaista pötkötekstiä. Mikset saman tien kirjoita kaikkia sanojakin yhteen?
Tasapainotamme ystävieni kanssa toisiamme. Minä tykkään että koti on rauhan tyyssija ja piilopaikka maailmalta. Jotenkin tosi henkilökohtainen.
Yksi ystävä taas haluaa meitä aikuisiakin monesti yöksi kylään. Hän tykkää häärätä ja emännöidä. Elää muuten hektistä elämää, joten ei taida kaivata ystäviltä muuta kuin seuraa. Ei kysele, mitkä astiat teillä on tai vaihdatko kevääksi verhot.
Toinen taas ei saa aikaiseksi liikkua pitkälle. Meillä on siis välimatkaa jonkin verran. Minä taas voin hyvin matkustaa. Vuoroin hän laittaa jotain tarjolle, vuoroin minä vien.
Tämä kuten moni muukin asia kertoo ihmisten erilaisuudesta eikä siitä, kuinka toiset on moukkia ja toisilla sädekehä kiiltää. Olen taas vähän kiitollisempi omista ystävistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.
Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.
Vastaus kysymykseeni taisi tulla tässä?
Vainoharhaisuus estää kutsumasta ketään kotiinsa.
Minä olen niin sosiaalinen ja vieraanvarainen, että pidin tuparit vaikka muutto oli vuelä vähän kesken...
Istuimme vaatesäkkien päällä, kun tuolitkin olivat ties missä. Tarjoilin kahvia ja konjakkia, soitin musiikkia ja kehotin pelaamaan jos huvittaa pelikoneillani.
Jälkeenpäin yksi kaverini sanoi hyväntahtoisesti, että teillä oli kyllä vähän sotkuista. En silti lukinnut kotioveani iäksi muilta ihmisiltä.
Eihän sellainen kodinsuojelu voi olla lapsillekaan hyväksu.
-apTästä tuli mieleen, että en itse viihdy kylässä, jossa ei ole yhtään nähty vaivaa vieraiden tuloa varten. En haluaisi istua vaatesäkkien päällä (ok, olisi mennyt nuoruudessa, muttei enää). Ei se ole vieraanvaraista, että pyytää ihmisiä kaaoksen keskelle. Kannatan kyläilyssä vastavuoroisuutta, mutta näen itse kyläilyn eteen aina jonkin verran vaivaa (siivoan, laitan ruokaa, keksin ehkä tekemistä porukasta riippuen), joten toivon vastapuolen toimivan samalla tavalla.
No johan sinä nyt olet hienopieru. Tuollaiset vaatimukset olisi ok, jos puhe olisi jostain asiakastapaamisesta tms. Mutta kyllä nyt tuttujen ja ystävien kesken kestää nähdä vähän kaaostakin. Se näkeminenhän siinä oli pääasia eikä toisen kodin arvosteleminen, vai kuinka ;)
Meillä oli mieheni kanssa pitkään aktiivinen illalliskulttuuri, eli kutsuttiin ystäviä illalliselle ja istuttiin iltaa joskus myöhäänkin. Aina oli hauskaa ja ystävät kehuivat iltoja ja kyselivät milloinkas taas järkättäisi dinneri. Tämä tapa loppui kun emme koskaan saaneet kutsua ystävien luo. He olivat aina valmiita tuleman meille ja odottelimme sitten vastavuoroiskutsua joka olikin muotoa "pitäisikö taas illallistaa yhdessä teillä?". Asumme tavanomaisessa kerrostalohuoneistossa, ystävämme hienommissa, ja jotkut jopa omakotitalossa jossa voisi vapaammin istua iltaa ja vaikka musisoida (mitä on joskus tapahtunut meilläkin), joten siitä ei voi olla kyse että meillä olisi jotenkin paremmat puitteet. En tiedä miksei kukaan koskaan halunnut kutsua luokseen ja vastavuoroisesti kokkailla meille, joten parin vuoden hauskan perinteen jälkeen olemme nyt olleet jo pari vuotta ilman ystäväillallisia. Harmi, mutta jotenkin sitä vaan kyllästyi kun aina järjestimme itse kivoja illanistujaisia ja kukaan ei koskaan toiminut vastavuoroisesti. Ja siitä olen kyllä satavarma ettei kyse ollut siitä etteivätkö ystävämme haluaisi viettää aikaa meidän kanssamme tai että olisi ollut tylsää. Edelleen olemme tekemisissä ja olemme mm. matkustelleet yhdessä (ystävien aloitteesta). Mutta illalliskutsuja ei ole tullut ja se on hämmentävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en linnoittaudu kotiin - minusta se on sairasta.
Kyläilen vain niiden luoba, joiden kanssa se toimii, en vapaamatkustajien.
Jos olisit lukenut aloituksen,
tajuaisit, että ongelma on jatkuvasti kylääntunkevat tuttavat:
he soittelevat ja tulevat minun ovelleni koska haluavat tänne kylään.
Et varmaan itse ole kovin ystävällinen tai helpostilähestyttävä ihminen?
Ei varmaankaan kaikkien luo ole porukkaa tunkemassa kylään?
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.
Välejä, ole hyvä, ota tästä -->
Todella raskasta lukea tuollaista pötkötekstiä. Mikset saman tien kirjoita kaikkia sanojakin yhteen?
Kyllä sulla on ap vaikeaa! Yritä nyt keksiä jotain muuta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä kutsun joskus ihmisiä, mut viime aikoina on alkanut ärsyttää. Esim. Kun lapset sotkee ja menee omin päin vaikka makkariin pomppii mun sängylle. Puhuin tästä mieheni kanssa. Hänestä se on ihan normaalia, lapset nyt tekee tollasta. Haluaa mennä huoneeseen, jossa ei aikuisia. Ja mua siis ärsyttää se. Tiedän on mun ongelma, mut en siis ole innoissani pikkulapsista meillä (itselläni on vauva), mutta ei ole paljon tuttuja, jotka tulis ilman lasta. En tykkäis siitäkään, että aikuiset penkois mun kämppää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap,kutsutko itse vieraita kahvittelemaan vain sen vuoksi,että pääset vastavierailulle?Miksi se vastavierailu on niin tärkeää?Haluatko päästä päivittelemään toisen kodin siisteystasoa,tarjoiluja tms.?Jos kahvittelut ystävien tai naapurien kanssa on sinulle niin tärkeitä,luulisi että se tarve tulee tyydytetyksi kun saat itse vieraita.
Huoh mitä vainoharhaisia täällä pyörii... en ole ap mutta samassa tilanteessa. Minusta on kiva nähdä ystäviä ja sinäsnä se on se ja sama että missä se näkeminen tapahtuu. Mutta on se hiukan tylsää aina olla itse se, joka järjestää tapaamisen, hankkii tarjottavat ja keittelee kahvit.
Vastaus kysymykseeni taisi tulla tässä?
Vainoharhaisuus estää kutsumasta ketään kotiinsa.
Minä olen niin sosiaalinen ja vieraanvarainen, että pidin tuparit vaikka muutto oli vuelä vähän kesken...
Istuimme vaatesäkkien päällä, kun tuolitkin olivat ties missä. Tarjoilin kahvia ja konjakkia, soitin musiikkia ja kehotin pelaamaan jos huvittaa pelikoneillani.
Jälkeenpäin yksi kaverini sanoi hyväntahtoisesti, että teillä oli kyllä vähän sotkuista. En silti lukinnut kotioveani iäksi muilta ihmisiltä.
Eihän sellainen kodinsuojelu voi olla lapsillekaan hyväksu.
-apTästä tuli mieleen, että en itse viihdy kylässä, jossa ei ole yhtään nähty vaivaa vieraiden tuloa varten. En haluaisi istua vaatesäkkien päällä (ok, olisi mennyt nuoruudessa, muttei enää). Ei se ole vieraanvaraista, että pyytää ihmisiä kaaoksen keskelle. Kannatan kyläilyssä vastavuoroisuutta, mutta näen itse kyläilyn eteen aina jonkin verran vaivaa (siivoan, laitan ruokaa, keksin ehkä tekemistä porukasta riippuen), joten toivon vastapuolen toimivan samalla tavalla.
No johan sinä nyt olet hienopieru. Tuollaiset vaatimukset olisi ok, jos puhe olisi jostain asiakastapaamisesta tms. Mutta kyllä nyt tuttujen ja ystävien kesken kestää nähdä vähän kaaostakin. Se näkeminenhän siinä oli pääasia eikä toisen kodin arvosteleminen, vai kuinka ;)
Ei ole kyse hienostelusta vaan toisen ajan arvostamisesta. Tekemistä riittää muutenkin, enkä jaksa mennä kaaoksen keskelle roikkumaan, jos ei erikseen ole pyydetty esim. muuttoavuksi. Ja ainahan voi nähdä vaikka ravintolassa tai kahvilassa.
Ei kutsuta ikinä ketään kylään, koska olemme miehen kanssa oikein yltiöintrovertteja. Puhdas totuus on vain se, ettemme jaksa toistemme lisäksi juuri lainkaan sosiaalista kanssakäymistä. Minulla on myös diagnosoitu asperger, joka vaikeuttaa sosiaalista kanssakäymistä aika paljon. Ei vain ole yksinkertaisesti energiaa. Joskus sukulaiset poikkeaa itse kylässä jos ovat käymässä samassa kaupungissa. Muilla käymme kylässä erittäin harvoin, ehkä kerran vuodessa, kun on pakko velvollisuudentunnosta käydä välillä vanhemmilla ja sukulaisilla kylässä. Välitämme kyllä heistä paljon, mutta tällaisia ihmisiä on vain olemassa, joille sosiaaliset tilanteet ovat poikkeuksellisen raskaita.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli mieheni kanssa pitkään aktiivinen illalliskulttuuri, eli kutsuttiin ystäviä illalliselle ja istuttiin iltaa joskus myöhäänkin. Aina oli hauskaa ja ystävät kehuivat iltoja ja kyselivät milloinkas taas järkättäisi dinneri. Tämä tapa loppui kun emme koskaan saaneet kutsua ystävien luo. He olivat aina valmiita tuleman meille ja odottelimme sitten vastavuoroiskutsua joka olikin muotoa "pitäisikö taas illallistaa yhdessä teillä?". Asumme tavanomaisessa kerrostalohuoneistossa, ystävämme hienommissa, ja jotkut jopa omakotitalossa jossa voisi vapaammin istua iltaa ja vaikka musisoida (mitä on joskus tapahtunut meilläkin), joten siitä ei voi olla kyse että meillä olisi jotenkin paremmat puitteet. En tiedä miksei kukaan koskaan halunnut kutsua luokseen ja vastavuoroisesti kokkailla meille, joten parin vuoden hauskan perinteen jälkeen olemme nyt olleet jo pari vuotta ilman ystäväillallisia. Harmi, mutta jotenkin sitä vaan kyllästyi kun aina järjestimme itse kivoja illanistujaisia ja kukaan ei koskaan toiminut vastavuoroisesti. Ja siitä olen kyllä satavarma ettei kyse ollut siitä etteivätkö ystävämme haluaisi viettää aikaa meidän kanssamme tai että olisi ollut tylsää. Edelleen olemme tekemisissä ja olemme mm. matkustelleet yhdessä (ystävien aloitteesta). Mutta illalliskutsuja ei ole tullut ja se on hämmentävää.
No onhan täällä sielunsisaria.
Tiedän tunteen.
Täällä on jo tullut tekosyykavalkadi sille, miksi jotkut haluavat aina tulla kylään,
mutta itselle emännöinti on myrkkyä.
1.Se kenen luo aina uudestaan mennään kylään, tunkee muka "iholle".
2.Kyläilijä haluaa vain kytätä kodin kuntoa.
3.Ei viitsitä nähdä vaivaa.
4.Pelätään että koti ei ole tarpeeksi hieno.
5."yksi opiskelukaveri vain haluaa aina olla se emäntä". Niin varmasti haluaa. Hänen kodillaan ei ole mitään väliä eikä mitään salaisuuksia, kaikki on yhteistä hänen luonaan. Koska jollei hän palvele itsekeskeisiä opiskelutovereitaan, hän ei näkisi näitä koskaan. Heidän kotiinsa on turha odottaa kutsua.
Mikäs siinä, mutta silloin ei pidä juosta niin innokkaasti muiden nurkissa.
Ap on kyllä ihmeellinen jankuttaja ja näkee vaivaa täysin olemattomasta asiasta!! Ei taida juurikaan olla muuta elämää... :D
En jaksa kutsua ja järkkäillä, kun kukaan ei kuitenkaan tule. Tulee vain paha mieli itselle
Alue: Aihe vapaa
Olen laiska siivooja ja hirveä sottapytty. En halua ketään tänne todistamaan sotkuista elämääni. En voi tehdä vieraan saapuessa mitään pikasiivoa, koska pikaisemmillaankin siihen saa uppoamaan tunteja. Kerran äitini oli tulossa hakemaan vara-avaintaan meiltä ja mulle iski paniikki. Työnsin kaikki likaiset astiat tiskipöydältä uuniin ja roskiskaappiin, mopilla työnsin kaiken irtoryönän komeroon ja pikkuvessaan, heitin likaisille pöydille pöytäliinoja ja sulloin jätesäkkiin kaikkea roskaksi lueteltavaa ja senkin säkin äkkiä sulloin autooni, koska roskikselle en enää ennättänyt. Kotini oli hetkessä sen näköinen kuin olisin ahkerasti "marittanut". Silti kämppä oli niin sottainen, että ympäristöviranomaiset olisivat varmasti eristäneet kotini terveydelle vaarallisena alueena, jos olisivat tulleet käymään.
En kyllä ole kenellekään änkeämässä kyläilemään, joten ei tännekään kenenkään tarvitse tulla.