Lue keskustelun säännöt.
Miltä tuntuisi, mitä ajattelisit, jos nuoruuden aikainen suuri rakkautesi ottaisi sinuun yhtäkkiä yhteyttä
19.01.2017 |
ja sanoisi, ettei ole vieläkään voinut sinua unohtaa ja että vieläkin rakastaa, vaikka onkin suhteessa ja perheellinen?
Miltä tuntuisi?
Kommentit (152)
Nuoruuteni suuri rakkaus on tuossa vieressäni. Ja kyllähän hän vielä rakastaa ja perhekin on. Lapset aikuistuneet. Hyvältä tuntuu. Pian on 35 vuotta yhdessä kuljettu tätä matkaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käskisin lopettamaan pelleilyn. En halua varattuja, perheellisiä naisia.
Sitten ryytyisin muutaman viikon.
Vierailija kirjoitti:
Olisin vihainen sillä olen pyytänyt jättämään minut rauhaan jo vuosien ajan. Ei ole ikävä ja mitään en hänestä halua kuulla.
Tämä taitaa olla minulle. Olen aika varma. Hyvä että saan kuulla näinkin. Toivottavasti menee joku päivä perille kovaan kallooni. En tiedä mitä ajatella kaikesta. Ymmärrän kyllä tämän. Se on vaan se että emme tainneet koskaan edes olla rakastavaisia ja silti olisi selvitettävää. Tietysti olet vihainen. Minä en.
Olin onnettomasti rakastunut kymmenen vuotta vanhempaan mieheen, hän olisi nyt 67.
En olisi kyllä enää kiinnostunt. Joten kiitos, tämä oli aika eheyttävä kysymys.
Pitäisin häntä hyvin epäluotettavana, jos perheestään huolimatta ottaisi yhteyttä minuun. Itse pidän uskollisuutta kaikkein tärkeimpänä ominaisuutena kumppanissa ja tuollaisessa toiminnassa en kyllä uskollisuutta havaitse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysyisin, että jaa oot vissiin kuullut et voitin eurojaskassa 70 miljoonaa euroa.
Ups, myöhäistä. Kävelit onnesi ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattelisin että mukavaa kun hän on vielä olemassa tällä planeetalla.
En kuitenkaan haluaisi alkaa lämmitellä vanhaa, koska kumpikaan meistä ei enää pääse takaisin nuoriksi versioiksi itsestämme. Se oli hienoa aikaa johon on mahdotonta palata.
Otin kerran yhteyttä facessa. Oli yksipuolinen rakkaus, joka oli pakko unohtaa elämästäni. Muuten elämä olisi käynyt liian raadolliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ollaan kavereita. Lähetin hänelle tänään isänpäiväonnittelut.
20 vuotta liian myöhään. En halua naista joka etsii lapsilleen elättäjää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kiinnostaisi. Jos ei olisi ollut niin kylmä ja tunteeton, niin voisin harkitakin.
Ajattelisin että valehtelee ja haluaa vain nähdä minun reaktioni asiaan että pääsee sitten nauramaan ja pilkkaamaan minua kaveriensa kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten teet laskun jos et tiedä lapsen nimeä ja sos.turva tunnusta...
Olisi kyllä kiva tavata Pirjo näin viidenkymmenen vuoden jälkeen. Hatanpään valtatiellä asuit.
En tykkäisi että varattuna ja perheellisenä ottaisi yhteyttä. Niin moraalisesti arveluttavaa että jättäisin kokonaan reagoimatta.
Että nyt sitten kelpaa, vai? Pitäköön mm. tunkkinsa.
Ajattelisin, että hyi helvetti ja blokkaisin tyypin kaikista kanavista.
Puhuisin kyllä ja kysyisin syytä, miksi teki mitä teki.
En ole antanut anteeksi mitä silloin -80 luvun puolivälissä tapahtui. Se taas muutti minun elämääni radikaalisti. Jos ei noita asioita olisi silloin tapahtunut, niin minunkin elämäni olisi mennyt toisella tavalla, 99% varmasti paremmin.
Mikä niistä?
Suurin osa kouluaikaisista tyttöystävistä ovat varmaan jo ihan epämuodostuneita. Ensimmäinen pidempi suhteeni lukiovuosilta asuu toisessa maassa ja olemme yhä yhteydessä ja hyvissä väleissä. Samoin olen yhteydessä lähes kaikkiin sen jälkeisiin tyttöystäviin kahta lukunottamatta. Toinen ei asu Suomessa ja yhteys katosi ja toisen kanssa ei vaan koskaan tullut niin kiinteää suhdetta.