Lue keskustelun säännöt.
Kun mies ei vaan siivoa (ja tajua miten se väsyttää ja turhauttaa)
19.01.2017 |
Pohjustuksena; suhteen alussa mies siivosi itsenäisesti, mutta se vaan "jäi" yhden työttömyyspätkäni aikana pois. Meillä on muuten rakastava suhde (mies kannustaa ja tukee minua, ymmärtää enimpiä oikkujani ja ongelmiani yms), mutta tämä jäytää pahasti. Tilannetta on jatkunut jo useamman vuoden eikä vaikuta olenko ollut työttömänä vai töissä tai sairaana.
Olen kertakaikkiaan kyllästynyt siihen että saan jatkuvasti patistaa miestä siivoamaan. Aina tulee lupaus että hän hoitaa, ja aina saan pettyä. Esimerkki tältä kuulta; mies lupasi kaksi viikkoa sitten että seuraavan kerran kun lämmitetään sauna, niin hän pesee sen. Mutta aina on tullut jokin painava este (oho meni näin myöhään, väsyttää, no huomenna, nyt heikottaa) miksi sitä ei ole nyt voinut hoitaa. Sama homma imuroinnissa, lupasi että hoitaa maanantaina. No kaivoi imurin esiin tiistaina ja imuroi yhden huoneen, tuli puhelu ja imuri on yhä tuossa odottamassa loppukämpän imurointia.
Ja tämä on kuitenkin jo edistystä, kun aiemmin hän vaan lupasi että joskus hoitaa eikä koskaan hoitanut. Sitten tajusin että pitää sopia päivämäärät milloin asiat hoidetaan (ja siltikin venkoillaan eikä mies edes tajua hävetä).
Mies hokee että ei jaksa viikolla siivota. No joo, on fyysinen työ, mutta kun ei hoida hommia edes viikonloppuna! Sovittiin että pyritään siivoamaan yhdessä lauantaisin aamupalan jälkeen. Aina tulee jotain "tärkeää" miksei voi hoitaa. Käytännössä minä hoidan viikkosiivoukset. Ollaan saatu sovittua tiski- ja pyykkivuorot jotka sentään on pitäneet.
Olen kokeillut jättää täysin siivoamatta. Ei toimi ja minua vaan alkaa oksettaa kun vessa haisee pistävälle virtsalle kuukauden jälkeen eikä mies herää. Joten olen siirtynyt takaisin omaan viikkosiivousrutiiniini ettei kämppä mene ihan paskaksi siivoamattomuuden takia. Olen kokeillut listoja, mutta mies ei niitä käytä ja katso. Ja nyt vähitellen sopinut vuoroja, mutta luistelee niistäkin tosiaan pois. Olen yrittänyt että yhdessä päätetään säännöt (kun valitti listojen kohdalla että yksin ne päätin), vaan ei ala keskustelemaan asiasta (koska aina on jotain "tärkeämpää").
Olen monet kerrat jutellut tästä miehelle, ja ei vaan näytä ymmärtävän miten turhautunut olen jatkuvasti patistamaan ja miten se loukkaa kun tuntuu että mies ei vaan välitä. Jos suutun, niin nalkutan. Jos itken niin silloin mies lupailee tyhjiä. Jos masennun taas siitä kun siivoan yksin niin käskee minun piristyä kun hänelle tulee huono omatunto.
Sentään tekee ruokaa puolet ajasta ja kesäisin ajaa pienen nurmikkomme. Mutta olen kyllästynyt olemaan se joka on päävastuussa ja orkesterinjohtaja siivouksessa. Olen hokenut että jos jotain haluaa lahjaksi antaa niin siivoaa spontaanisti kodin. Ei ole tapahtunut. Olen sanonut että lapsia en ala tehdä, ennenkuin näen että osaa olla omatoiminen siivouksen kanssa. Toteaa vaan että kyllä hän silloin kun lapsi on niin muuttaa tavat (joo niin varmaan). Joten mitä voin enää tehdä?
Kommentit (307)
Meillä on kerran viikossa pyykkipäivä (taloyhtiön pyykkitupa) ja vuoroviikoin pesemme pyykkiä. Samalla tehdään yhdessä viikkosiivous. Se joka pyykkää, yleensä pesee kylppärin ja siistii keittiön sekä vie lajiteltavat ja jätteet. Toinen imuroi, pyyhkii pölyt ja moppaa lattiat. Usein siinä samalla tehdään myös muita tarpeellisia kodinhoitojuttuja tai siivotaan kunnolla esim. jääkaappi. Pyykkipäivä varataan jo edellisellä viikolla ja merkataan kalentereihin (jotta saa sopivan ajan ja ei myöskään tarvitse ravata erikseen sitä varailemaan). Sitoutuminen siihen on toiminut hyvin ja tuo pari- kolme tuntia viikossa pitää kodin siistinä, tavarat järjestyksessä ja pyykkihuollon toimivana. Muutoin arkena roskat ja tiskit hoitaa se joka ehtii. Alunperin meillä on ollut hyvin erilaiset standardit siisteydestä (mies ei siivonnut juurikaan, kun taas minä olin ylisiisti). Tähän systeemiin päädyttiin keskustelun ja kompromissien kautta ja kumpikin on tyytyväinen. Emme myöskään koskaa arvostele toistemme työnjälkeä. Suosittelen löytämään jonkin yhteisen rutiinin, jolloin kämppä ei ajaudu totaalikaaokseen, jolloin myöskään siivoaminen ei ole kivaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kompastu lattialla odottavaan imuriin, ja teeskentele että loukkaat jalkasi.
Pyydä kaverisi kylään ja sovi etukäteen, että hän valittelee armotonta kusen hajua vessassa.
Keksi joku sotkuinen harrastus kotona, äläkä välitä siitä että "rapatessa roiskuu".
Jätä käytetyt kuukautissuojat vessaan näkösälle haisemaan, ja jos miehesi valittaa niistä, sano että ehtiihän ne roskiinkin heittää, nyt on parempaa tekemistä.
Anteeksi, nämä ovat lapsellisia, mutta kokemusta tuollaisesta tyypistä on. Onneksi en asunut hänen kanssaan.
Tää oli hyvä :'D En siis todellisuudessa noin tekisi, mutta samaa oon ajatellut jo kauan.. "Mitä jos määki tulisin sisälle tepasteleen lumisilla kengillä, katotaan mitä mies tykkäis ku itellä kastuis sukat vuorostaan. Voisin jättää likaset pikkuhousut keskelle makkarin lattiaa, katotaan ällöttääkö, ja tajuaako se että mä keräilen niitä sen paskaraita-alkkareita pesuun joka päivä". Kavereita oon kutsunu kylään, siis niitä joiden tiedän itekkin olevan supersekasia. Mutta mies ei tiedä, joten häpee silmät päästään kun kämppään tulee jotain sille "puolituntemattomia" ihmisiä
Voisin lyödä vetoa, että mies ei edes huomaa niitä pikkareita ja muita miinoja :D Ap hermo pettää ensin.
Jos kerran seksielämän saa lopettaa omalla "en vain nyt halua" ilmoituksella, niin kai siivoamisenkin?
Kai sinä ap aikuisena ihmisenä ymmärrät, että ihminen ei muutu vaan se oma sisin korostuu iän myötä? Vaihtoehdot on oppia elämään asian kanssa, ulkoistaa ne raskaimmat kotityötä, ei tarvitse miehen tehdä, eikä sinun uhriutua tai laittaa mies kiertoon.
Laitan panokset myös tuolle, ettei mies miinoista yöuniaan menetä.
jos ette ole naimisissa, niin jätä se . missään nimessä ei pidä alkaa lapsia tekemään tuommoiselle miehelle. Tilanne vaan pahenisi, ja sinusta tulee kokoaikainen äiti hänelle ja lapselle. Hän pitää sinua jo nyt äitinään.lapsen lisäksi hoitaisit miehesi. Kas kun et persettään pyyhi kun käy kakalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on kerran viikossa pyykkipäivä (taloyhtiön pyykkitupa) ja vuoroviikoin pesemme pyykkiä. Samalla tehdään yhdessä viikkosiivous. Se joka pyykkää, yleensä pesee kylppärin ja siistii keittiön sekä vie lajiteltavat ja jätteet. Toinen imuroi, pyyhkii pölyt ja moppaa lattiat. Usein siinä samalla tehdään myös muita tarpeellisia kodinhoitojuttuja tai siivotaan kunnolla esim. jääkaappi. Pyykkipäivä varataan jo edellisellä viikolla ja merkataan kalentereihin (jotta saa sopivan ajan ja ei myöskään tarvitse ravata erikseen sitä varailemaan). Sitoutuminen siihen on toiminut hyvin ja tuo pari- kolme tuntia viikossa pitää kodin siistinä, tavarat järjestyksessä ja pyykkihuollon toimivana. Muutoin arkena roskat ja tiskit hoitaa se joka ehtii. Alunperin meillä on ollut hyvin erilaiset standardit siisteydestä (mies ei siivonnut juurikaan, kun taas minä olin ylisiisti). Tähän systeemiin päädyttiin keskustelun ja kompromissien kautta ja kumpikin on tyytyväinen. Emme myöskään koskaa arvostele toistemme työnjälkeä. Suosittelen löytämään jonkin yhteisen rutiinin, jolloin kämppä ei ajaudu totaalikaaokseen, jolloin myöskään siivoaminen ei ole kivaa.
Lisään vielä, että jos mieheni eläisi kuin pellossa ja kaikki jäisi minun harteilleni, olisin kyllä ihmeissäni siitä mihin kaikki rakkaus, keskinäinen kunnioitus ja yhteen hiileen puhaltaminen suhteessamme olisi kadonnut. Parisuhteen pulmat heijastuvat vahvasti käytännön asioihin. Jos jokin arjessa toistuvasti mättää, kannattaa pohtia mikä suhteen tila todella on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eksä ihan oletusarvoisesti odotti, että minusta yhteenmuutettaessa kuoriutuu joku ehtoisa kodinhengetär. Oltiin seurusteltu useampi vuosi eri osoitteissa, joten mitään merkkejä siihen suuntaan ei olisi pitänyt olla havaittavissa.
Hän kuvitteli, että hoidan kaupassakäynnit, ruuanlaitot, tiskaukset, imuroinnit, petaamiset, järjestämiset. Ja että se ruuanlaittotaitokin syntyy siitä vaan naps, kun pääsee oman kodin ovesta sisälle.
Sitten voi vielä arvostella, että ruoka on paskaa ja että asunto on niin sekainen, ettei kehtaa kutsua vieraita, kun kaukosäätimet on sekaisin pöydällä eikä rivissä ja itse kuitenkin jättää juustot ja voit vaikka yön yli lämpimään, kun ei jaksa laittaa jääkaappiin eikä todellakaan putsaa yhtään leivänmurustakaan omista puuhasteluistaan.
Ja ihan ulimiehille tiedoksi, että minä tienasin 40 h vko töissä, mies opiskeli. Ja valmistumisensa jälkeenkin olen tienannut vähintään saman ja enemmänkin kuin hän.
Naiset ei vaan tajua, ettei ruokaa tarvi kotona laittaa eikä sitä kaupasta ostaa, eikä usein tiskata eikä siivota, vain siksi että ollaan muutettu yhteen. Ulkonakin voi syödä.
Ai niin, nainen ei voi mennä ulos ilman tunnin laittautumista.
No voit varmaan arvata, että ei ollut pahemmin varaa ruokailla ulkona, kun on juuri muutettu pois kotoa. Toisaalta, juuri tuossa kommentoimassasi tapauksessa homma on niin päin, että mies on tolkuttoman pihi ja silloin harvoinkin, kun syötiin ulkona joka kerta hirveä ujellus siitä, miten ko. rahalla olisi pitänyt saada enemmän ruokaa.
Nyt, kun tuosta on vuosia eikä enää eletä nuoren henkilön budjetilla, minulla käy siivooja, käyn ulkona syömässä paljonkin ja helpotan elämääni tarpeen mukaan maksamalla helppoudesta (vaikkapa rengashotelli). No, niin teki tavallaan eksäkin. Hän hankki "kodinhoitajan" kaukoidästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon raksalla hommissa, mies työttömänä. Maksan täten lähes kaikki laskut (mulle ok, saanki enemmän rahaa), mutta se kyrpii että hoidan samalla lemmikit ja 99,9% talon siivouksesta. Kroonisia kipuja täytyy hoitaa päivittäin kipulääkkeillä, joskus iskee migreeni niin että lähetään tiputukseen. Mies ei siivoa, kerran kuussa/kahdessa järjestelee. Eli toisinsanoen tekee enemmän mulle siivottavaa.. Tiskikoneen (kerran kuussa, EHKÄ), täyttää niin että puolet astioista jää likaseksi, mutta kuitenkin pesee puolityhjiä koneellisia; en ymmärrä kuinka onnistuu. Noukin lattioilta paskaset vaatteet (sais heittää edes pyykkikoppaan), pesen molempien vaatteet ja hoidan ne molempien vaatekaappeihin, imuroin koko kämpän (120neliöö n. ja tällä hetkellä melkeimpä päivittäin, kun koirilla karvanlähtöaika). Lämmitän myös kämppää, kun pyydän miestä joskus hakemaan puita, on vastaus yleensä "kattoo ny jaksaako." Kun joskus menee hermo (max 2kerta/viikko), koitan sanoa nätisti tyylillä "kiitos kun tyhjensit tiskikoneen, mutta jos näitä kippoja ei laita tonne kaappiin päällekkäin, niin sinne ei mahdu enää loput kipot :)". Yleensä vastaus on "Älä ny vittu ulise" tai "et sä saatana mitään muuta tee ku urputa ja valita??". Jään monesti vaan suu auki, että häh. Oon myös kokeillu siivouslakkoa, mies kyllä räjähtää mulle muttei ite ala ite siivoamaan. "TÄÄ SAATANAN KAAOKSES PYSTY EES HENGITTÄÄN, OTA NY ITTEES EES VÄHÄ NISKASTA KIINNI!". Tuntuu että kaikki on mun vastuulla, oon päivän jälkeen muutenki väsynyt. Painoa tullut 2 vuoden aikana n.10kg lisää, siitä mies jaksaa kuitenki muistuttaa, tökkiä ja ilkkua. (Enemmän ylipainoa hänellä on kuin minulla, mutta mulle juuri sopivan ihanan pehmeä, en ikinä valittais hänen painostaan.)
Jos hän siis tekisi puolet kotitöistä, mulla olis aikaa ja virtaa hoitaa itteni kuntoon.. Nyt on aika kortilla, eikä energia riitä.-anteeksi avautuminen.
Älä pyytele anteeksi. Sinun miehesi on kirjoituksen perusteella itsekäs, laiska, töykeä ja ennen kaikkea helvetin häijy. Olisit ansainnut parisuhteen, jossa puolisoa arvostetaan. Se arvostus on ajatuksissa, puheessa ja teoissa. Tuossa suhteessa et taida saada mitään niistä. 😞
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon raksalla hommissa, mies työttömänä. Maksan täten lähes kaikki laskut (mulle ok, saanki enemmän rahaa), mutta se kyrpii että hoidan samalla lemmikit ja 99,9% talon siivouksesta. Kroonisia kipuja täytyy hoitaa päivittäin kipulääkkeillä, joskus iskee migreeni niin että lähetään tiputukseen. Mies ei siivoa, kerran kuussa/kahdessa järjestelee. Eli toisinsanoen tekee enemmän mulle siivottavaa.. Tiskikoneen (kerran kuussa, EHKÄ), täyttää niin että puolet astioista jää likaseksi, mutta kuitenkin pesee puolityhjiä koneellisia; en ymmärrä kuinka onnistuu. Noukin lattioilta paskaset vaatteet (sais heittää edes pyykkikoppaan), pesen molempien vaatteet ja hoidan ne molempien vaatekaappeihin, imuroin koko kämpän (120neliöö n. ja tällä hetkellä melkeimpä päivittäin, kun koirilla karvanlähtöaika). Lämmitän myös kämppää, kun pyydän miestä joskus hakemaan puita, on vastaus yleensä "kattoo ny jaksaako." Kun joskus menee hermo (max 2kerta/viikko), koitan sanoa nätisti tyylillä "kiitos kun tyhjensit tiskikoneen, mutta jos näitä kippoja ei laita tonne kaappiin päällekkäin, niin sinne ei mahdu enää loput kipot :)". Yleensä vastaus on "Älä ny vittu ulise" tai "et sä saatana mitään muuta tee ku urputa ja valita??". Jään monesti vaan suu auki, että häh. Oon myös kokeillu siivouslakkoa, mies kyllä räjähtää mulle muttei ite ala ite siivoamaan. "TÄÄ SAATANAN KAAOKSES PYSTY EES HENGITTÄÄN, OTA NY ITTEES EES VÄHÄ NISKASTA KIINNI!". Tuntuu että kaikki on mun vastuulla, oon päivän jälkeen muutenki väsynyt. Painoa tullut 2 vuoden aikana n.10kg lisää, siitä mies jaksaa kuitenki muistuttaa, tökkiä ja ilkkua. (Enemmän ylipainoa hänellä on kuin minulla, mutta mulle juuri sopivan ihanan pehmeä, en ikinä valittais hänen painostaan.)
Jos hän siis tekisi puolet kotitöistä, mulla olis aikaa ja virtaa hoitaa itteni kuntoon.. Nyt on aika kortilla, eikä energia riitä.-anteeksi avautuminen.
Älä pyytele anteeksi. Sinun miehesi on kirjoituksen perusteella itsekäs, laiska, töykeä ja ennen kaikkea helvetin häijy. Olisit ansainnut parisuhteen, jossa puolisoa arvostetaan. Se arvostus on ajatuksissa, puheessa ja teoissa. Tuossa suhteessa et taida saada mitään niistä. 😞
En tajua, miksi tuo kirjoittaja ei lähde eri teille tuollaisen kuvatuksen kanssa. Eihän tuollaiseen komboon voisi koskaan hankkia lapsiakaan, kun aikuisellakin on kestämistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo tiiän tunteen. "Kyl mä siivoisin enemmän ja itsenäisesti jos sä et kokoajan patistais ja nalkuttais asiasta" juu niin vissiin.
Myöntänyt kyllä sen että ei häntä häiritse sotku niin paljoa. Mut en vaan ymmärrä kun edes pöytää ei osata pyyhkiä muruista!!!
Ei ne muruset siinä päydällä ruokaa pyydä.
Se siivoaa kumpaa sotku häiritsee.
Ja tuolla periaatteella toinen voi olla siivoamatta ollenkaan. Mihin muuhun tämä pätee? Että se on uskollinen, jota asia häiritsee, jos mua ei häiritse niin saan pettää? Että mua ei pieni läpsiminen häiritse, älä sinä läpsi jos sua häiritsee. Tai mua ei häiritse vaikka olisin kännissä aamusta iltaan, jos sua häiritsee niin älä juo.
Juuri näin. Viis siitä, että toinen on tilanteen vuoksi ahdistunut ja väsynyt, kunhan mä voin tehdä miten huvittaa kun mua ei häiritse. Tätäkö se aikuisten ihmisten parisuhde on? Mitä jos me naiset kuljettais menkkojen aikana kämpässä alapäät paljaana ja sotkettaisiin paikat, niin mitä sitten. Se voisi olla ihan hyväkin, niin saisi paikat vähän hengittää, eikä tarvisi olla jatkuvasti vaihtamassa siteitä yms vaan voisi päästä helpommalla, luontokin säästyy. Ei mua kato haittaa! Oho, nyt sotkin kaikki tuolit ja sohvat, mut en mä viitti siivota kun ei se haittaa. Oho, istuin miehen jättämän vaatekasan päälle, mut eihän se nyt mitään! :D
Eli kun nainen ahdistuu siisteydestä, on miehet homma hyppiä naisen mielen mukaan? Ahdistujalla ei tietysti ole vastuuta tunteistaan?
Keski-ikäisen tädin neuvo on pariutua henkilön kanssa, joka omaa samanlaiset siisteyskäsitykset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asiahan on niin, että jos AP:n mies siivoaisi talossa AP pitäisi miestään nössönä ja lähtisi jossain vaiheessa suhteesta koska "lassukan" kanssa ei voi tehdä lapsia. Ole nyt vaan tyytyväinen, että mies jossain asiassa pitää päänsä. Vaikka lassukkahan se mies taitaa siltikin olla. Ja oikeasti ap:ta taitaa kyrsiä se, että ap:n mies onkin nössö joka tekee niin kuin ap käskee.
Tee niin ku mä: mä siivoan, mut mies maksaa laskuista suurimman osan. Mun mies kun jurnuttaa, etten maksa tarpeeksi, niin ilmoitan, että no ethän sinäkään siivoa. Että heti maksan, kun hän oma-aloitteisesti alkaa siivoamaan hyvin (!) kämppää (400m2). Eipä oo siivonnu :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä varmaan sitten vaihdat renkaat autoonne, korjaat, jos jokin asunnossa, koneissa, ym on mennyt rikki ??? Vai korjaatko?
Rasittavaa nykyajan pentujen vinkumista siivouksista. Ei vissiin ole edes lapsia, jotka kunnolla sotkis? Ne on (siivoukset) meillä aina olleet minun kontollani, kun en pysty ns. miesten hommiin huushollissamme. Puun teko on kyllä meikäläiselle out ja jos mies ei sitä hoitaisi, alkaisi vinkuminen, että KYLMÄ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siivooja ja kotitalousvähennys<3
Mutta tässä mies pääsee luistelemaan vastuusta. Entä kun tulee ajat että ei tuommoiseen olisi millään varaa, sitten kaikki olisi taas vastuullani.
Ap
Voi kauheaa, on se hirveää! Varmaan asutte 300 neliön huushollissa, kun noin kauhea ongelma moisesta!
Femakot ne vain märisee, kuinka pahoja ja kamalia ja laiskoja ja saamattomia ukot onkaan. Yäk!
t. nainen minäkin, mutta en femakko
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä ap aikuisena ihmisenä ymmärrät, että ihminen ei muutu vaan se oma sisin korostuu iän myötä? Vaihtoehdot on oppia elämään asian kanssa, ulkoistaa ne raskaimmat kotityötä, ei tarvitse miehen tehdä, eikä sinun uhriutua tai laittaa mies kiertoon.
Laitan panokset myös tuolle, ettei mies miinoista yöuniaan menetä.
Raskaimmat työt :-DDDDDDDD Asuvat varmaan about 250 neliön omakotitalossa, kun noin itkettää :-DDDDDDD
Siivoaminen on tylsää ja ikävää, ei huvita. Olen ulkoistanut sen, kuten myös kaikki muut ikävät hommat puolisolleni. Niin suuresti minä rakastan ja arvostan puolisoani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai sinä ap aikuisena ihmisenä ymmärrät, että ihminen ei muutu vaan se oma sisin korostuu iän myötä? Vaihtoehdot on oppia elämään asian kanssa, ulkoistaa ne raskaimmat kotityötä, ei tarvitse miehen tehdä, eikä sinun uhriutua tai laittaa mies kiertoon.
Laitan panokset myös tuolle, ettei mies miinoista yöuniaan menetä.
Raskaimmat työt :-DDDDDDDD Asuvat varmaan about 250 neliön omakotitalossa, kun noin itkettää :-DDDDDDD
Et tunnistanut viestissä olevaa ivaa ap uhriutumisesta kun joutuu raskaita kotitöitä tekemään? Mutta ei sitä oikein voi odottakaa, jos verbaalisuus rajoittuu riviin hymiöitä.
Tää oli hyvä :'D En siis todellisuudessa noin tekisi, mutta samaa oon ajatellut jo kauan.. "Mitä jos määki tulisin sisälle tepasteleen lumisilla kengillä, katotaan mitä mies tykkäis ku itellä kastuis sukat vuorostaan. Voisin jättää likaset pikkuhousut keskelle makkarin lattiaa, katotaan ällöttääkö, ja tajuaako se että mä keräilen niitä sen paskaraita-alkkareita pesuun joka päivä". Kavereita oon kutsunu kylään, siis niitä joiden tiedän itekkin olevan supersekasia. Mutta mies ei tiedä, joten häpee silmät päästään kun kämppään tulee jotain sille "puolituntemattomia" ihmisiä