Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kun mies ei vaan siivoa (ja tajua miten se väsyttää ja turhauttaa)
19.01.2017 |
Pohjustuksena; suhteen alussa mies siivosi itsenäisesti, mutta se vaan "jäi" yhden työttömyyspätkäni aikana pois. Meillä on muuten rakastava suhde (mies kannustaa ja tukee minua, ymmärtää enimpiä oikkujani ja ongelmiani yms), mutta tämä jäytää pahasti. Tilannetta on jatkunut jo useamman vuoden eikä vaikuta olenko ollut työttömänä vai töissä tai sairaana.
Olen kertakaikkiaan kyllästynyt siihen että saan jatkuvasti patistaa miestä siivoamaan. Aina tulee lupaus että hän hoitaa, ja aina saan pettyä. Esimerkki tältä kuulta; mies lupasi kaksi viikkoa sitten että seuraavan kerran kun lämmitetään sauna, niin hän pesee sen. Mutta aina on tullut jokin painava este (oho meni näin myöhään, väsyttää, no huomenna, nyt heikottaa) miksi sitä ei ole nyt voinut hoitaa. Sama homma imuroinnissa, lupasi että hoitaa maanantaina. No kaivoi imurin esiin tiistaina ja imuroi yhden huoneen, tuli puhelu ja imuri on yhä tuossa odottamassa loppukämpän imurointia.
Ja tämä on kuitenkin jo edistystä, kun aiemmin hän vaan lupasi että joskus hoitaa eikä koskaan hoitanut. Sitten tajusin että pitää sopia päivämäärät milloin asiat hoidetaan (ja siltikin venkoillaan eikä mies edes tajua hävetä).
Mies hokee että ei jaksa viikolla siivota. No joo, on fyysinen työ, mutta kun ei hoida hommia edes viikonloppuna! Sovittiin että pyritään siivoamaan yhdessä lauantaisin aamupalan jälkeen. Aina tulee jotain "tärkeää" miksei voi hoitaa. Käytännössä minä hoidan viikkosiivoukset. Ollaan saatu sovittua tiski- ja pyykkivuorot jotka sentään on pitäneet.
Olen kokeillut jättää täysin siivoamatta. Ei toimi ja minua vaan alkaa oksettaa kun vessa haisee pistävälle virtsalle kuukauden jälkeen eikä mies herää. Joten olen siirtynyt takaisin omaan viikkosiivousrutiiniini ettei kämppä mene ihan paskaksi siivoamattomuuden takia. Olen kokeillut listoja, mutta mies ei niitä käytä ja katso. Ja nyt vähitellen sopinut vuoroja, mutta luistelee niistäkin tosiaan pois. Olen yrittänyt että yhdessä päätetään säännöt (kun valitti listojen kohdalla että yksin ne päätin), vaan ei ala keskustelemaan asiasta (koska aina on jotain "tärkeämpää").
Olen monet kerrat jutellut tästä miehelle, ja ei vaan näytä ymmärtävän miten turhautunut olen jatkuvasti patistamaan ja miten se loukkaa kun tuntuu että mies ei vaan välitä. Jos suutun, niin nalkutan. Jos itken niin silloin mies lupailee tyhjiä. Jos masennun taas siitä kun siivoan yksin niin käskee minun piristyä kun hänelle tulee huono omatunto.
Sentään tekee ruokaa puolet ajasta ja kesäisin ajaa pienen nurmikkomme. Mutta olen kyllästynyt olemaan se joka on päävastuussa ja orkesterinjohtaja siivouksessa. Olen hokenut että jos jotain haluaa lahjaksi antaa niin siivoaa spontaanisti kodin. Ei ole tapahtunut. Olen sanonut että lapsia en ala tehdä, ennenkuin näen että osaa olla omatoiminen siivouksen kanssa. Toteaa vaan että kyllä hän silloin kun lapsi on niin muuttaa tavat (joo niin varmaan). Joten mitä voin enää tehdä?
Kommentit (307)
Elämä nyt vaan on sellaista, että se vaatii vaivannäköä ja tekemistä, työtä kotonakin. Kotityöt, ruoka, tiskaus, siivous, pyykit, jne. eivät lopu niin kauan, kun on elämää. Sitten, kun ne loppuvat, ei ole enää elämää, vaan se on ohitse. Itse haluan vaalia elämää, ja nämä askareet kuuluvat siihen. Kotitöistä ei kannata alkaa ajatella oikeastaan mitään. Tehdä vain, kun ne kuuluu tehdä. Ihan sama, kuka tekee. Vaikka minä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Imuroimassa nyt. Sen jälkeen sauna ja muutama lasi punaviiniä. Ah!
Huttunen kirjoitti:
GW kirjoitti:
Taas ämmät vauhdissa. Kysykää niiltä ukoilta mitä ne HALUAA tehdä. Jokaisella on lempihommia ja semmoisia jotka ei maistu.
Itse vihaan imurointia/pölyjenpyyhkimisestä/luuttuamista mutta tykkään astiapesukoneista, pyykinpesusta, mankeloinnista, maalaamisesta, pihatöistä.
Ukolle huutaminen on ihan turhaa. Niille pitää laittaa yksi päivittäinen rutiini, joka vie aikaa. Sitten lisää kun onnistuu. Nalkuttaminen on kehitysvammaisen ratkaisu sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Elä? Nythän sie neronleimauksen esitit.
Entäpä jos sillä muijallakin on hommia, mitä se EI halua tehdä. Tai jos ne hommat mitä sinä haluat tehdä, on samoja, mitä eukkosikin haluaa tehdä. Siinä sitä ollaan nyt, Paavo.
Silloin tietenkin isännän ääni ratkaisee. Eikös tämä selitetty jo raamatussa ihan alkumetreillä. Olikos se nyt vanha testamentti ...
Vierailija kirjoitti:
Oon raksalla hommissa, mies työttömänä. Maksan täten lähes kaikki laskut (mulle ok, saanki enemmän rahaa), mutta se kyrpii että hoidan samalla lemmikit ja 99,9% talon siivouksesta. Kroonisia kipuja täytyy hoitaa päivittäin kipulääkkeillä, joskus iskee migreeni niin että lähetään tiputukseen. Mies ei siivoa, kerran kuussa/kahdessa järjestelee. Eli toisinsanoen tekee enemmän mulle siivottavaa.. Tiskikoneen (kerran kuussa, EHKÄ), täyttää niin että puolet astioista jää likaseksi, mutta kuitenkin pesee puolityhjiä koneellisia; en ymmärrä kuinka onnistuu. Noukin lattioilta paskaset vaatteet (sais heittää edes pyykkikoppaan), pesen molempien vaatteet ja hoidan ne molempien vaatekaappeihin, imuroin koko kämpän (120neliöö n. ja tällä hetkellä melkeimpä päivittäin, kun koirilla karvanlähtöaika). Lämmitän myös kämppää, kun pyydän miestä joskus hakemaan puita, on vastaus yleensä "kattoo ny jaksaako." Kun joskus menee hermo (max 2kerta/viikko), koitan sanoa nätisti tyylillä "kiitos kun tyhjensit tiskikoneen, mutta jos näitä kippoja ei laita tonne kaappiin päällekkäin, niin sinne ei mahdu enää loput kipot :)". Yleensä vastaus on "Älä ny vittu ulise" tai "et sä saatana mitään muuta tee ku urputa ja valita??". Jään monesti vaan suu auki, että häh. Oon myös kokeillu siivouslakkoa, mies kyllä räjähtää mulle muttei ite ala ite siivoamaan. "TÄÄ SAATANAN KAAOKSES PYSTY EES HENGITTÄÄN, OTA NY ITTEES EES VÄHÄ NISKASTA KIINNI!". Tuntuu että kaikki on mun vastuulla, oon päivän jälkeen muutenki väsynyt. Painoa tullut 2 vuoden aikana n.10kg lisää, siitä mies jaksaa kuitenki muistuttaa, tökkiä ja ilkkua. (Enemmän ylipainoa hänellä on kuin minulla, mutta mulle juuri sopivan ihanan pehmeä, en ikinä valittais hänen painostaan.)
Jos hän siis tekisi puolet kotitöistä, mulla olis aikaa ja virtaa hoitaa itteni kuntoon.. Nyt on aika kortilla, eikä energia riitä.-anteeksi avautuminen.
Kai tiedät että krooniseen kipuun vaikuttaa vahvasti mielentila. Tuo mitä kuvaat on henkistä väkivaltaa ja on hieman huolestuttavaa ettet näytä pitävän tilannetta pahana. Aiotko odottaa että elämä on eletty ennenkuin heräät? Mies ei tuosta parane.
Naiset on luonnostaan siistimpiä ja parempia myös huolehtimaan siisteydestä ja kodinhoidosta. Parempi kaikille suhteen osapuolille, kun sukupuolet voivat erikoistua luonteenomaisimpiin tehtäviin. Itse vaihdan lamput, säädän kodinkoneet, operoin televisiota jne. Näin meilllä ja hyvin toimii!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset on luonnostaan siistimpiä ja parempia myös huolehtimaan siisteydestä ja kodinhoidosta. Parempi kaikille suhteen osapuolille, kun sukupuolet voivat erikoistua luonteenomaisimpiin tehtäviin. Itse vaihdan lamput, säädän kodinkoneet, operoin televisiota jne. Näin meilllä ja hyvin toimii!
Ai, kaukosäätimen käyttäminen on nykyisin television operoimista? Minä voisin ottaa sen meillä hoitaakseni. Samoin lamppujen vaihtamisen ja kodinkoneiden säätämisen - en tosin ymmärrä, mitä se tarkoittaa.
Tunnusta pois, että olet vain laiska.
Alue: Aihe vapaa
perkele vieköön ! olkaa onnellisia että teillä on asunto mitä siivota.
olkaa pari vuotta ilman asuntoa niin jo vain alkaa siivous maistumaan omassa kodissa.
ihme valitusta !