Kun mies ei vaan siivoa (ja tajua miten se väsyttää ja turhauttaa)

Eksä ihan oletusarvoisesti odotti, että minusta yhteenmuutettaessa kuoriutuu joku ehtoisa kodinhengetär. Oltiin seurusteltu useampi vuosi eri osoitteissa, joten mitään merkkejä siihen suuntaan ei olisi pitänyt olla havaittavissa. 

Hän kuvitteli, että hoidan kaupassakäynnit, ruuanlaitot, tiskaukset, imuroinnit, petaamiset, järjestämiset. Ja että se ruuanlaittotaitokin syntyy siitä vaan naps, kun pääsee oman kodin ovesta sisälle. 

Sitten voi vielä arvostella, että ruoka on paskaa ja että asunto on niin sekainen, ettei kehtaa kutsua vieraita, kun kaukosäätimet on sekaisin pöydällä eikä rivissä ja itse kuitenkin jättää juustot ja voit vaikka yön yli lämpimään, kun ei jaksa laittaa jääkaappiin eikä todellakaan putsaa yhtään leivänmurustakaan omista puuhasteluistaan.

Ja ihan ulimiehille tiedoksi, että minä tienasin 40 h vko töissä, mies opiskeli. Ja valmistumisensa jälkeenkin olen tienannut vähintään saman ja enemmänkin kuin hän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat saaneet typerän kasvatuksen. Äidit ovat paaponeet, ja tehneet kaiken pojan puolesta. Siksi siivoaminen on miehille 100% vastenmielistä työtä, jota naisten kuuluu tehdä. Mies voi elää läävässä. Sitä varten on olemassa vaimokone. Miehesi ei ole kasvanut kovin aikuiseksi. Koska aikuinen tekee siivouksen, vaikka inhoaisikin sitä. Aikuinen tajuaa, miksi on siivottava. Vieläpä säännöllisesti.

Suomessa käytettäisiin kotisiivouspalveluja - ylläri, 99% naissiivoajia - jos se olisi edullisempaa. Tavispalkansaajatkin ostaisivat siivoustyötä, ellei se olisi hinnoiteltu pilviin.

Kautta maailman ja historian miehet eivät ole siivonneet. Se kun on sitä naisten työtä. Samoin ruuanlaitto ja pyykinpesu.

Näin minutkin kasvatettiin. Ja näin äidit kasvattavat vieläkin lapsiaan.

Tyttönä sain siivota ja kokata. Veljeltäni ei odotettu mitään tuollaista eikä edes yritetty opettaa. Minä sitten yritin kouluttaa veljeäni ja isäni kävi kimppuuni. Välillä henkisellä, välillä fyysisellä väkivallalla. Äiti katseli vierestä eikä tehnyt mitään. En ole alkoholistiperheestä eikä meillä oltu uskonnollisia. Tuollaista se vain oli vielä 90-luvun Suomessa.

Nyt äitini ruikuttaa, kun olen niin kylmä enkä käy heitä katsomassa.

Näin äidit vieläkin kasvattavat siis sinä kasvatat? Vai onko sinulla paljonkin kokemuspohjaa miten perheissä HUOM, perheissä lapsia kasvatetaan? Sillä isätkin osallistuvat lasten kasvatukseen, ei se ole äidin vastuu yksin ollenkaan. 

Osallistuvat? Eli äiti hoitaa ja isä pikkuisen osallistuu?

Säikähditkö, että oma lapsesi tulee aikanaan olemaan kylmä sinua kohtaan, vai miten nyt noin raivostuit?

Hei Ap!

Meilläkin on eroavat siivoussyklit, erona vain se, että mies on siistimpi ja minä vähemmän siisti. Meillä homma on ratkennut itsestään niin, että molemmat pyykkäävät omat vaatteensa, mies siivoaa enemmän, mutta minä laitan ruokaa ja käyn kaupassa enemmän. Minun vastuullani on myös vessan siivous, koska sen tilan suhteen menetän hermoni ja oikeastaan pidän sen siivoamisesta. Viikonloppuisin siivotaan yhdessä, eli mies alkaa hääräilemään vapaaehtoisesti, ja minä liityn hommaan mukaan, kun en kehtaa olla vetelänä kun toinen touhuaa.

Ratkaisuahan ongelmaan ei oikeastaan ole. Joko jaetaan tehtävät ja niissä pysytään tai on vain siedettävä toisen toimettomuutta. Meillä mies innostaa minua joskus siivoamaan ehdottamalla "siivoustreffejä". Laitamme hyvää musiikkia soimaan, siivoamme yhdessä ja siivouksen jälkeen keitetään kahvit ja nautitaan vaikkapa hyvästä dokkarista. Näin minutkin on innostettu "siivoustreffeille".

N23

Opiskellessa mun exä oli ihan samanlainen. Kun ekaa kertaa hänen luonaan kävin, oli pakko sopia viikonlopulle siivoustalkoot hänen luonaan. Kerroin, että siitä asunnosta tulee pitää huolta tai sitten saatat joutua maksamaan asioista poislähtiessäsi. Ei mennyt perille. Lähes tulkoon aina kun siellä kävi oli sotku sietämätöntä. Olisi edes tiskannut, imuroinut, pyyhkinyt pintoja ja vienyt roskat ulos, mutta ei. Vessanpönttö ja lavuaari ihan paskaa ja karvoja ja likaa täynnä, lasipinta täynnä pölyä ja lasinjälkiä, roskia ja likaisia vaatteita siellä sun täällä ja ei jaksanut edes keittiössä pyyhkiä kaapeista ketsupin tai rasvan roiskujälkiä. Erottiin ihan muista syistä, mutta kyllä tuommoinen laskee äsitystä miehestä huomattavasti.

Vierailija kirjoitti:

Joo tiiän tunteen. "Kyl mä siivoisin enemmän ja itsenäisesti jos sä et kokoajan patistais ja nalkuttais asiasta" juu niin vissiin.

Myöntänyt kyllä sen että ei häntä häiritse sotku niin paljoa. Mut en vaan ymmärrä kun edes pöytää ei osata pyyhkiä muruista!!!

Koska toiselle se ei vielä ole sotku vaan murut jotenkin vaan on looginen seuraus siitä, että pöytä on käytetty siihen mihin se on tarkoitettukin. Ei ne murut varmaan miehesi mielestä koristeita ole, muttei ne häntä varmaan millään tavalla häiritsekään.

Yritetäänpä avata asiaa toisella esimerkillä. Jos ajat kesällä autoa kuivalla hiekkatiellä, niin mitä teet sen jälkeen autolle? Onko se ihan kunnossa. Siinä nyt vaan on vähän kuivaa pölyä pinnassa, jota nyt ei heti edes huomaa. Vai onko auto ehdottomasti pesun tarpeessa, koska se on likainen ja maalipinta kärsii jos se jää aurinkoon noin?

Kyse on vain erilaisista siisteyskäsityksistä. Siinä kohta kun sinun mielestä talonne on jo sikolätti, niin toisen mielestä alkaa vasta olla hieman epäsiistiä. Se onkin sitten eri asia miten opitte tulemaan asian kanssa toimeen ja minkälaisiin kompromisseihin päädytte.

Apua, tulee mieleen näistä sottapytyistä yks tyyppi jota tapailin puolisen vuotta joskus aikoja sitten :D

Siis sen kämppä...aargh! Asui opiskelijana todella pienessä yksiössä (joku 17 neliön koppi) eikä siinä mitään, mutta siis se sotku: valehtelematta lavuaaria ei oltu pyyhitty ikinä, samoin liettä...vessassa haisi niin ummehtuneelle että ajattelin että mun vaatteisiin tarttuu se haju siinä parissa minuutissa kun siellä asioin. Lakanoista enpä tiiä koska viimeksi oli ne vaihtanut...epämääräisiä läikkiä ja karvoja täynnä. Tästä sitten jotenkin nätisti huomautin, niin tyyppi selitti että "Kato kun mun äiti oli kauhee siivousnatsi ja meillä kotona piti aina siivota niin paljon, niin nyt en kyllä aikusena ja omassa kämpässä haluu siivota!" Öööh ok. Tyyppi opiskeli vielä lääkäriksi, ja oli muuten lääkärintakkinsakin sen verta läikkänen että ei ollut varmaan tullut mieleen sitäkään pestä (tai pesettää) ikinä. Hyi olkoon, vielä 10 vuoden jälkeenkin alkaa mahassa vellomaan, kun tapausta muistelen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö äidit laita poikiaan hommiin vai miten niistä kasvaa tuollaisia saamattomia lapamatoja? Mun nuorin poika on 4 ja vie itse joka ruuan jälkeen astiansa tiskiin ja viikonloppuisin piirrettyjä ei katsota ennen kuin on kerännyt levinneet lelunsa yhteen ja laittanut muutenkin huoneessaan tavarat paikoilleen. Iltaisin on tarkastus että vaatteet on pyykkikorissa ja aamulla sänky pedataan. En voi kuvitellakaan, että hän luistaisi näistä hommista sukupuolensa vuoksi.

Ja miehesikin ihan osallistuu? Kyllä minä annan suomalaiselle miehelle ja heidän kotikasvatuksella sen verran luottoa, että näen suomalaisen miehen oleven  perusluonnoltaan unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä. Mutta suomalainen nainen vaan on perusluonnoltaan taipuvainen tuohon pahimpaa marttyyriuteen sitten jeesuksen, kuinka tekee ja uhraa kaiken kodin eteen. Ja pitäähän sitä päästä kertomaan tyttökavereille kuinka huono mies hänellä on tunteakseen sielunsiskoutta.

Eli sinä idiootti kuvittelet että on marttyyriasennetta, kun ei halua tehdä toisen ihmisen töitä? Mitäs tuumisit työkaverista, joka tulee sinulle ulisemaan että ei voi tehdä töitään kun häntä ei ole siihen kasvatettu, että tee sinä. Teetkö? Et? Marttyyri-ruikuttaja!

Suomessa on oppivelvollisuus, mutta ei näköjään velvollisuutta oppia lukemaan. Vai oletko näitä elämänkoululaisia, joilta jäi ekan lapsen myötä peruskoulu kesken? 

Oletko sinä koulutettu orja/taloudenhoitaja, jonka elämän tarkoitus on palvella ja mielistellä miestä?

No miten on? Teetkö sen työkaverisi työt vai et?

Et edelleenkää kykene sisäistämään lukemaasi, joten olisiko parempi pistää kädet kaivaloon ja olla kommentoimatta?

Hankkiutukaa eroon kaikista sottapytyistä. Ei semmosta miestä kannata katella, joka ei ymmärrä siivoomisesta mitään. Mä en kyllä kattelis hetkeekään, jos olis vähänkään epäsiisti. Eihän semmonen mies voi olla kovin puhdas itsekään, jos ei saa pidettyy kämppäänsä ojennuksessa.

E i auta lyhyttä elämää pilata mokomalla ongelmalla, jos ei ole lapsia niin kattilat jakoon heti. Itse siivoan, kokkaan, käyn kaupalla ja laitan kaikki ruuat joten älä ota itsellesi taakkaa mitä et jaksa kantaa. Minä jaksan ihan hyvin ja tykkään siitä, mieheni tekee raskaat kotityöt ja korjaukset, minun avustuksellani. Tykkään tehdä, saan liikuntaa ja pysyn kauniina.

Vierailija kirjoitti:

Pohjustuksena; suhteen alussa mies siivosi itsenäisesti, mutta se vaan "jäi" yhden työttömyyspätkäni aikana pois. Meillä on muuten rakastava suhde (mies kannustaa ja tukee minua, ymmärtää enimpiä oikkujani ja ongelmiani yms), mutta tämä jäytää pahasti. Tilannetta on jatkunut jo useamman vuoden eikä vaikuta olenko ollut työttömänä vai töissä tai sairaana.

Olen kertakaikkiaan kyllästynyt siihen että saan jatkuvasti patistaa miestä siivoamaan. Aina tulee lupaus että hän hoitaa, ja aina saan pettyä. Esimerkki tältä kuulta; mies lupasi kaksi viikkoa sitten että seuraavan kerran kun lämmitetään sauna, niin hän pesee sen. Mutta aina on tullut jokin painava este (oho meni näin myöhään, väsyttää, no huomenna, nyt heikottaa) miksi sitä ei ole nyt voinut hoitaa. Sama homma imuroinnissa, lupasi että hoitaa maanantaina. No kaivoi imurin esiin tiistaina ja imuroi yhden huoneen, tuli puhelu ja imuri on yhä tuossa odottamassa loppukämpän imurointia.

Ja tämä on kuitenkin jo edistystä, kun aiemmin hän vaan lupasi että joskus hoitaa eikä koskaan hoitanut. Sitten tajusin että pitää sopia päivämäärät milloin asiat hoidetaan (ja siltikin venkoillaan eikä mies edes tajua hävetä).

Mies hokee että ei jaksa viikolla siivota. No joo, on fyysinen työ, mutta kun ei hoida hommia edes viikonloppuna! Sovittiin että pyritään siivoamaan yhdessä lauantaisin aamupalan jälkeen. Aina tulee jotain "tärkeää" miksei voi hoitaa. Käytännössä minä hoidan viikkosiivoukset. Ollaan saatu sovittua tiski- ja pyykkivuorot jotka sentään on pitäneet.

Olen kokeillut jättää täysin siivoamatta. Ei toimi ja minua vaan alkaa oksettaa kun vessa haisee pistävälle virtsalle kuukauden jälkeen eikä mies herää. Joten olen siirtynyt takaisin omaan viikkosiivousrutiiniini ettei kämppä mene ihan paskaksi siivoamattomuuden takia. Olen kokeillut listoja, mutta mies ei niitä käytä ja katso. Ja nyt vähitellen sopinut vuoroja, mutta luistelee niistäkin tosiaan pois. Olen yrittänyt että yhdessä päätetään säännöt (kun valitti listojen kohdalla että yksin ne päätin), vaan ei ala keskustelemaan asiasta (koska aina on jotain "tärkeämpää").

Olen monet kerrat jutellut tästä miehelle, ja ei vaan näytä ymmärtävän miten turhautunut olen jatkuvasti patistamaan ja miten se loukkaa kun tuntuu että mies ei vaan välitä. Jos suutun, niin nalkutan. Jos itken niin silloin mies lupailee tyhjiä. Jos masennun taas siitä kun siivoan yksin niin käskee minun piristyä kun hänelle tulee huono omatunto.

Sentään tekee ruokaa puolet ajasta ja kesäisin ajaa pienen nurmikkomme. Mutta olen kyllästynyt olemaan se joka on päävastuussa ja orkesterinjohtaja siivouksessa. Olen hokenut että jos jotain haluaa lahjaksi antaa niin siivoaa spontaanisti kodin. Ei ole tapahtunut. Olen sanonut että lapsia en ala tehdä, ennenkuin näen että osaa olla omatoiminen siivouksen kanssa. Toteaa vaan että kyllä hän silloin kun lapsi on niin muuttaa tavat (joo niin varmaan). Joten mitä voin enää tehdä?

Teillä ehkä on hieman erilaiset siiseystottumukset. Jos siivoaminen on sulle tärkeämpää niin varmaan sä sit joko siivoat itse tai palkkaat siivoojan. Aika oudolta kuulostaa jos toistuvasti jankkaat puolisolle asiasta, jota hän selvästi ei halua tehdä. Olisiko kivaa jos sinua kohdeltaisiin niin? Tuskin ainakaan parantaa parisuhdetta.

Siivoojan palkkaaminen ei ole kallista, ap. Muutama kymppi kuukaudessa mielenrauhasta on hyvä diili.

Onko sulla joku uskonnollis-periaatteellinen syy, miksi teidän tulee yhdessä väkisin itse siivoaman, nyt ja iankaikkisesti, aamen?

minä siivoan meillä jokapäivä.. siis jokapäivä

pidän yleissiisteyttä yllä. mutta siis käytännössä pyykkään, tiskaan, tyhjennän astianpesukoneen/täytän, imuroin, luutuan.. viikkaan pyykit kaappiin , vaihan petivehkeet yms yms.. pidän kotia yllä.. mitä milloinkin ja mies hoitaa suurimmat talous kulut, pihan (nurmikon leikkuun, lumen pukkauksen yms.. haravoinnin ja kaikki pihahommat ) ja kaikki remontti hommat ja korjaukset.. lämmittää myös aina saunan ja hakee puut.

yleensä minä oon se joka laittaa ruuan ja käy kaupassa koska käytännössä mun ei tarvi muutakun ostaa meidän perheen ruuat kuussa ja siivota. näin meillä eikä se ole kellekkään ongelma.. mies ei osaa ees pyykkikonetta käyttää joskus kun jotain työvaatteitaan pesi niin kysy miten.. millä ohjelmalla jne :D mitä mieltä? meillä tämä toimii ihan ok ja muutenki tykkään siisteydestä ja jos tuon varaan jättäisin siivouksen niin hulluksi tulisin joten näin pääsen itsekkin helpommalla ja ei tarvi vittuuntua sotkusta ja muutenki siivous on kivaa

Ap, lopeta valittaminen. Et halua erota miehestä, etkä edes muuttaa erilleen, joten tilanteeseen ei ole tulossa muutosta. Et saa miestä tajuamaan ja muuttumaan, koska mies on tajunnut saman minkä minä: sinä et lähde, vaan lopulta alistut ja hyväksyt kaiken. Sinä teet tästä mahdollista, joten valittaminen on turhaa.

Meillä minä siivoan, aina ja kaiken. Meillä on erilaiset siisteyskäsitykset, itse en siedä sotkua yhtään kun taas toista ei epäjärjestys tai pieni pölykerroskaan haittaa (yök), joten helpompi vaan siivota itse niin saan haluamani lopputuloksen, eikä se niin raskasta oikeasti ole kun muutenkin pitää perussiisteyden yllä. Mutta vastaavasti toinen taas laittaa meillä ruoan lähes joka päivä kun on itse siitä innostunut ja minulle kokkaaminen on pakkopullaa... Pesee useammin pyykit ja hoitaa pienet korjaus-/remontointihommat silloin kun niitä tulee, kun minulla ei sellaisiin ole taitoa eikä intoa. Tähän järjestelyyn on molemmat olleet tyytyväisiä jo vuosia, molemmat kun tekevät sitä mikä paremmin luonnistuu eikä silti tunnu siltä että koko arki olisi yksin toisen vastuulla. 

Yritän siis vaan sanoa, että voi myös miettiä voisiko joku muu järjestely toimia, kuin se että joka ainoa ainoa homma jaetaan ihan periaatteessa tasan. Voisiko miehelle sanoa, että jos ei kerran siivoa niin sitten vastaavasti ottaa vastuulleen asiat x ja y (yhdessä neuvoteltavia).

Vierailija kirjoitti:

Miehet ovat saaneet typerän kasvatuksen. Äidit ovat paaponeet, ja tehneet kaiken pojan puolesta. Siksi siivoaminen on miehille 100% vastenmielistä työtä, jota naisten kuuluu tehdä. Mies voi elää läävässä. Sitä varten on olemassa vaimokone. Miehesi ei ole kasvanut kovin aikuiseksi. Koska aikuinen tekee siivouksen, vaikka inhoaisikin sitä. Aikuinen tajuaa, miksi on siivottava. Vieläpä säännöllisesti.

Suomessa käytettäisiin kotisiivouspalveluja - ylläri, 99% naissiivoajia - jos se olisi edullisempaa. Tavispalkansaajatkin ostaisivat siivoustyötä, ellei se olisi hinnoiteltu pilviin.

Kautta maailman ja historian miehet eivät ole siivonneet. Se kun on sitä naisten työtä. Samoin ruuanlaitto ja pyykinpesu.

Minulla käy siivousfirma. Aina kaksi siivoojaa kerralla, usein molemmat naisia, toisinaan mies ja nainen. Viimeksi ensimmäistä kertaa kaksi miestä (kumpikaan ei suomalainen), ja ikinä ei huusholli siivoojien jäljiltä ole ollut niin hyvin siivottu!

Meillä on vähän sama tilanne, ja kun itse olen väsynyt enkä jaksa siivota, kämppä on nopeasti hirveässä sotkussa. Mies siivoaa harvoin, ja sen jaksoin ymmärtää silloin, kun hän teki fyysistä työtä, mutta nyt hän on ollut jo kuukausia työttämänä, ja tilanne siivouksen suhteen on sama. Itse opiskelen ja teen keikkatöitä. Jos valitan siivouksesta, hän muistuttaa ajanjaksosta, jolloin en jaksanut siivota kunnolla ja hän joutui ottamaan isomman vastuun siitä (olin masentunut ja todella uupunut).

Ongelma on se, että hän ei ymmärrä, että se ei riitä, että hän kerran muutamassa kuukaudessa auttaa. Pitäisi tiskata ja/tai täyttää pesukone melkein joka päivä, ja jos itse en tee sitä viikkoon (kokeiltu on), likaiset tiskit täyttävät koko keittiön. Hän ei ole koskaan vaihtanut lakanoitamme ja vessan hän pesee ehkä kerran vuodessa.

En jaksa laittaa montaa kertaa viikossa ruokaa, ja onkin mukavaa, että mies sitä laittaa melko usein (joko molemmille tai itselleen), mutta yleensä hän ei siivoa jälkiään. Vituttaa alkaa siivoamaan ja hankaamaan kuivuneita ruokatahroja hellalta sitten seuraavana päivänä, kun ehdin ja jaksan laittaa itse ruokaa.

En jaksa tehdä kunnollisia viikkosiivouksia joka viikko (esim. pölyjen pyyhintä ja imurointi), sillä energiani menee siihen perussiisteyden ylläpitöön. Sitten onkin kiva huomata, että ei olla taas imuroitu kuukauteen.

Oletteko kokeilleet siivota yhdessä?

Meillä sovittiin ilta milloin siivotaan. Mies vaan makaa sohvalla. Minä kysyn, että mistäs haluat aloittaa vartti tunnin päästä aloitetaan...

Tai sopikaa huoneet. Sinä olet vastuussa keittiöstä ja vessasta. Mies lopuista.

Vierailija kirjoitti:

Eksä ihan oletusarvoisesti odotti, että minusta yhteenmuutettaessa kuoriutuu joku ehtoisa kodinhengetär. Oltiin seurusteltu useampi vuosi eri osoitteissa, joten mitään merkkejä siihen suuntaan ei olisi pitänyt olla havaittavissa. 

Hän kuvitteli, että hoidan kaupassakäynnit, ruuanlaitot, tiskaukset, imuroinnit, petaamiset, järjestämiset. Ja että se ruuanlaittotaitokin syntyy siitä vaan naps, kun pääsee oman kodin ovesta sisälle. 

Sitten voi vielä arvostella, että ruoka on paskaa ja että asunto on niin sekainen, ettei kehtaa kutsua vieraita, kun kaukosäätimet on sekaisin pöydällä eikä rivissä ja itse kuitenkin jättää juustot ja voit vaikka yön yli lämpimään, kun ei jaksa laittaa jääkaappiin eikä todellakaan putsaa yhtään leivänmurustakaan omista puuhasteluistaan.

Ja ihan ulimiehille tiedoksi, että minä tienasin 40 h vko töissä, mies opiskeli. Ja valmistumisensa jälkeenkin olen tienannut vähintään saman ja enemmänkin kuin hän. 

Naiset ei vaan tajua, ettei ruokaa tarvi kotona laittaa eikä sitä kaupasta ostaa, eikä usein tiskata eikä siivota, vain siksi että ollaan muutettu yhteen. Ulkonakin voi syödä.

Ai niin, nainen ei voi mennä ulos ilman tunnin laittautumista.

Kompastu lattialla odottavaan imuriin, ja teeskentele että loukkaat jalkasi.

Pyydä kaverisi kylään ja sovi etukäteen, että hän valittelee armotonta kusen hajua vessassa.

Keksi joku sotkuinen harrastus kotona, äläkä välitä siitä että "rapatessa roiskuu".

Jätä käytetyt kuukautissuojat vessaan näkösälle haisemaan, ja jos miehesi valittaa niistä, sano että ehtiihän ne roskiinkin heittää, nyt on parempaa tekemistä.

Anteeksi, nämä ovat lapsellisia, mutta kokemusta tuollaisesta tyypistä on. Onneksi en asunut hänen kanssaan.

Oon raksalla hommissa, mies työttömänä. Maksan täten lähes kaikki laskut (mulle ok, saanki enemmän rahaa), mutta se kyrpii että hoidan samalla lemmikit ja 99,9% talon siivouksesta. Kroonisia kipuja täytyy hoitaa päivittäin kipulääkkeillä, joskus iskee migreeni niin että lähetään tiputukseen. Mies ei siivoa, kerran kuussa/kahdessa järjestelee. Eli toisinsanoen tekee enemmän mulle siivottavaa.. Tiskikoneen (kerran kuussa, EHKÄ), täyttää niin että puolet astioista jää likaseksi, mutta kuitenkin pesee puolityhjiä koneellisia; en ymmärrä kuinka onnistuu. Noukin lattioilta paskaset vaatteet (sais heittää edes pyykkikoppaan), pesen molempien vaatteet ja hoidan ne molempien vaatekaappeihin, imuroin koko kämpän (120neliöö n. ja tällä hetkellä melkeimpä päivittäin, kun koirilla karvanlähtöaika). Lämmitän myös kämppää, kun pyydän miestä joskus hakemaan puita, on vastaus yleensä "kattoo ny jaksaako." Kun joskus menee hermo (max 2kerta/viikko), koitan sanoa nätisti tyylillä "kiitos kun tyhjensit tiskikoneen, mutta jos näitä kippoja ei laita tonne kaappiin päällekkäin, niin sinne ei mahdu enää loput kipot :)". Yleensä vastaus on "Älä ny vittu ulise" tai "et sä saatana mitään muuta tee ku urputa ja valita??". Jään monesti vaan suu auki, että häh. Oon myös kokeillu siivouslakkoa, mies kyllä räjähtää mulle muttei ite ala ite siivoamaan. "TÄÄ SAATANAN KAAOKSES PYSTY EES HENGITTÄÄN, OTA NY ITTEES EES VÄHÄ NISKASTA KIINNI!". Tuntuu että kaikki on mun vastuulla, oon päivän jälkeen muutenki väsynyt. Painoa tullut 2 vuoden aikana n.10kg lisää, siitä mies jaksaa kuitenki muistuttaa, tökkiä ja ilkkua. (Enemmän ylipainoa hänellä on kuin minulla, mutta mulle juuri sopivan ihanan pehmeä, en ikinä valittais hänen painostaan.)

Jos hän siis tekisi puolet kotitöistä, mulla olis aikaa ja virtaa hoitaa itteni kuntoon.. Nyt on aika kortilla, eikä energia riitä.

-anteeksi avautuminen.