Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
En kestä, taas se alkaa! Voimattomuus, haluttomuus, epämääräinen ahdistus, sotkuisuus... Ei näistä pääse ikinä eroon.
18.01.2017 |
Mä en kestä. Aina välillä menee sillein ihan kohtalaisen hyvin, jaksan käydä (osa-aikaisessa, suorittavassa) työssä, teen muutaman hassun kurssin yliopistolla (mutta en gradua tai esseitä tai mitään vaativampaa), laitan ihan hyvää ruokaa tai syön ainakin suhteellisen monipuolisesti, harrastan liikuntaa, elämä on ihan kivaa jne...
Mutta sitten nämä hel....n "masennuskaudet"! Sotkuinen asunto, sotkuinen minä, väsymys, ahdistus (niin mistä? en tiedä!), haluttomuus (siis kaikkeen tekemiseen, no eikä tosiaan seksikään kiinnosta), en jaksa liikkua tai jos väkisin itseni siihen pakotan niin tulee vain kipeämpi olo ja niin edelleen. En keksi miksi olisin muka masentunut eikä sitä keksinyt muutama vuosi sitten psykologikaan, jonka kanssa näistä samoista aiheista juttelin. Että jotkut nyt vaan sitten ovat tällaisia, ilmeisesti, ilman mitään hyvää syytä tai ilman mitään parannuskeinoa. Ihan kamalaa.
Ennen kuin palstalääkärit ehdottelevat, niin veriarvot on tutkittu ja kaikki on kunnossa, ei mitään kilpirauhas- tai muitakaan elinperäisiä ongelmia.
Sainpa avautua, taas kerran. Näitä kausia on useita vuodessa, vaihtelevan pituisia, joskus kestää vain muutaman viikon mutta pisimmillään muutaman kuukaudenkin. Eli helposti vähintään puolet vuodesta eli vähintään puolet elämästäni on yhtä sumua, jossa en nyt sentään halua itseäni tappaa mutta en oikein halua elääkään.
Kommentit (107)
Bipolaari tyyppi II maniakauteen saattaa olla vaikka sellainen, että henkilö on tavallista touhukkaampi ja riehakkaampi vuikonloppuna. Tällaistakin on nähty
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt on tehty palstahistoriaa: avaus, jossa ei ole yhtään alapeukkuja :O
Oijoi, 121/0 tässä vaiheessa, nyt niitä varmaan alkaa ihan vaikka mielenosoituksellisesti tulla, mutta voin hetken ajan pitää tätä saavutuksena!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea enempää vastauksia eli en tiedä onko joku laittanut jo, mutta oirekuvaus haisee bipolaarilta, en muista mitä tyyppiä tarkalleen ottaen, mutta sellaiselta, jossa mania ja masennus ilmenevät lievempiä. Onkin tärkeä osata diffata bipo masennuksesta, koska lääkitys on erilainen. Ei sinun tarvitse menettää huippujasi, vaan päästä eroon pohjista.
Ilman muuta hakeudut hoitoon. Ei vain psykologille vaan psykiatrille. Oireet haittaavat elämääsi ja toimintakykyäsi selvästi. Ei elämän tarvitse olla tuollaista, vaan apua olemassa
Kaksisuuntainen ja ADD ovat olleet ketjun vahvimmat veikkaukset. Kumpaakaan multa ei ole tutkittu, psykiatrilla en tosiaan ole käynyt enkä tiedä pääsenkö vain kinuamalla. Mutta totta on että oireet todellakin haittaavat elämääni ja koko ajan vain enemmän, joten kiva olisi päästä hoitoon mieluummin ennemmin kuin liian myöhään. Oirejaksojen vaihtelevuuden vuoksi tosin helposti varmaan diagnoosini on asennevamma.
Ap
Selvästi ajattelet addin olevan bipoa lievempi ja vähemmän leimaavat diagnoosi. Ei sinun tarvitse diagnooseista ihmisille jatkossakaan kertoa. Ei sitä saa selvittää edes työpaikassa tai koulussa. Ei tarvitse edes ystäville tai perheelle kertoa, jos ei siltä tunnu.
Ei sinulla ole oikein kuin voitettavaa tilanteessaasi. Pelkäät itsekin, että tilanteesi pahenee. Järkevää olisi puuttua nyt, ennen kun tilasi menee pahemmaksi ja toimintakyky laskee niin, että jo YTHS:lle soittaminen on liian raskasta. Selvästikin haluat, että elämäsi ja tulevaisuutesi olisi erilaista.
Et sinä ole mikään laiska tai huono ihminen, vaan oireet kuulostavat hyvin masennuskauteen viittaavilta. Voisit tehdä vaikka masennustestejä netissä ja tunnustella, osuujo jokin lähelle. Tuo että masennusjaksot tulevat aallottain on kyllä niin bipolta kuulostavaa. Bipo on siitä ns hyvä tauti, että siihen lääkkeet toimivat hemmetin hyvin, sillä saadaan masennuskaudet loppumaan.
Addiin kuuluu enemmän sisäinen levottomuus, keskittyminen on vaikeaa. Siihen ei kuitenkaan yleensä kuulu kausittaisuus.
On kurja homma, että mielenterveyden ongelmat ovat yhä sellainen mörkö ja tabu Suomessa, koska rehellisesti sanottuna, niitä tuppaa olemaan vähän joka toisella vastaantulijalla. Niistä ei vain puhuta.
No eikös se ole lievempi diagnoosi? Kaksisuuntainen on aika rankka jo. En varmaan sais edes jotain matkavakuutusta enää, joihinkin töihin ei tosiaan pääse jos on tuollainen diagnoosi mutta eihän se toki kaikkea suljea pois. Mutta joo, enhän mä tietenkään itse voi itseäni diagnosoida, että en ole nyt päättänyt että mulla täytyy olla ADD kun se olisi kivempi kuin kaksisuuntainen, mutta todellakin mieluummin toivoisin että noin päin olisi!
Olen noita masennustestejä tehnyt, masennuskausina ne ovat osuvampia kuin parempina kausina. On kylläkin nyt jo kynnys soitella YTHS:lle kun olen siellä ennenkin mt-ongelmien takia asioinut tuloksetta...
Ap
Kannattaa kyllä melkeinpä ajaa ensin tuota ADD-asiaa ja kokeilla auttavatko add-lääkkeet siihen. Masennus on todella yleinen add.n liitännäissairaus, joka helpottaa monesti heti kun add.hen saa apua. On myös mahdollista sairastaa molempia, add.ta ja kaksisuuntaista mutta jos add.ta ruvetaankin hoitamaan väärin kaksisuuntaisena, ei hyvää seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea enempää vastauksia eli en tiedä onko joku laittanut jo, mutta oirekuvaus haisee bipolaarilta, en muista mitä tyyppiä tarkalleen ottaen, mutta sellaiselta, jossa mania ja masennus ilmenevät lievempiä. Onkin tärkeä osata diffata bipo masennuksesta, koska lääkitys on erilainen. Ei sinun tarvitse menettää huippujasi, vaan päästä eroon pohjista.
Ilman muuta hakeudut hoitoon. Ei vain psykologille vaan psykiatrille. Oireet haittaavat elämääsi ja toimintakykyäsi selvästi. Ei elämän tarvitse olla tuollaista, vaan apua olemassa
Kaksisuuntainen ja ADD ovat olleet ketjun vahvimmat veikkaukset. Kumpaakaan multa ei ole tutkittu, psykiatrilla en tosiaan ole käynyt enkä tiedä pääsenkö vain kinuamalla. Mutta totta on että oireet todellakin haittaavat elämääni ja koko ajan vain enemmän, joten kiva olisi päästä hoitoon mieluummin ennemmin kuin liian myöhään. Oirejaksojen vaihtelevuuden vuoksi tosin helposti varmaan diagnoosini on asennevamma.
Ap
Selvästi ajattelet addin olevan bipoa lievempi ja vähemmän leimaavat diagnoosi. Ei sinun tarvitse diagnooseista ihmisille jatkossakaan kertoa. Ei sitä saa selvittää edes työpaikassa tai koulussa. Ei tarvitse edes ystäville tai perheelle kertoa, jos ei siltä tunnu.
Ei sinulla ole oikein kuin voitettavaa tilanteessaasi. Pelkäät itsekin, että tilanteesi pahenee. Järkevää olisi puuttua nyt, ennen kun tilasi menee pahemmaksi ja toimintakyky laskee niin, että jo YTHS:lle soittaminen on liian raskasta. Selvästikin haluat, että elämäsi ja tulevaisuutesi olisi erilaista.
Et sinä ole mikään laiska tai huono ihminen, vaan oireet kuulostavat hyvin masennuskauteen viittaavilta. Voisit tehdä vaikka masennustestejä netissä ja tunnustella, osuujo jokin lähelle. Tuo että masennusjaksot tulevat aallottain on kyllä niin bipolta kuulostavaa. Bipo on siitä ns hyvä tauti, että siihen lääkkeet toimivat hemmetin hyvin, sillä saadaan masennuskaudet loppumaan.
Addiin kuuluu enemmän sisäinen levottomuus, keskittyminen on vaikeaa. Siihen ei kuitenkaan yleensä kuulu kausittaisuus.
On kurja homma, että mielenterveyden ongelmat ovat yhä sellainen mörkö ja tabu Suomessa, koska rehellisesti sanottuna, niitä tuppaa olemaan vähän joka toisella vastaantulijalla. Niistä ei vain puhuta.
No eikös se ole lievempi diagnoosi? Kaksisuuntainen on aika rankka jo. En varmaan sais edes jotain matkavakuutusta enää, joihinkin töihin ei tosiaan pääse jos on tuollainen diagnoosi mutta eihän se toki kaikkea suljea pois. Mutta joo, enhän mä tietenkään itse voi itseäni diagnosoida, että en ole nyt päättänyt että mulla täytyy olla ADD kun se olisi kivempi kuin kaksisuuntainen, mutta todellakin mieluummin toivoisin että noin päin olisi!
Olen noita masennustestejä tehnyt, masennuskausina ne ovat osuvampia kuin parempina kausina. On kylläkin nyt jo kynnys soitella YTHS:lle kun olen siellä ennenkin mt-ongelmien takia asioinut tuloksetta...
Ap
Bipolaariin kuuluu, että niinä parempina kausina ei masennusoireita olekaan. Toki en tässä sinulle mitään diagnoosia ole asettamassakaan. Mutta voin lohduttaa, että vaikka vakuutusta ottaessa ei kysellä sairauksia. Jos matkalla jotain sattuu, niin sitten. Mutta matkavakuutus on mielestäni aika pieni hinta siitä, ettei ole paha olla. Samoin missä työpaikassa vaikka haastattelussa kysellään hakijan terveydentilasta? (Paitsi nyt vaikka lentäjät ja näkö) Harvemmin ns valkokaulustyöpaikoissa nyt ainakaan ja niissä ei edes saa kysellä , ellei se työturvallisuuden tai -vaatimusten vuoksi ole välttämätöntä. En keksi nyt yhtään humanistisen alan työpaikkaa, jossa asiaa saatettaisiin kysyä?
Itse sain aikoinani apua YTHSltä. Soitin sinne ja sain että nyt todella tarvitsen apua. Psykologin luona itkin ensimmäisellä kerralla ja vuodatin pahaa oloa todella paljon. On tietenkin huono, jos olet siellä hyvän kauden aikana käynyt, koska silloin tilanne ei todellisuudessaan valkene. Lisäksi sinun täytyy hyvin rehellisesti kertoa pahasta olostasi, vaikkei se helppoa olekaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea enempää vastauksia eli en tiedä onko joku laittanut jo, mutta oirekuvaus haisee bipolaarilta, en muista mitä tyyppiä tarkalleen ottaen, mutta sellaiselta, jossa mania ja masennus ilmenevät lievempiä. Onkin tärkeä osata diffata bipo masennuksesta, koska lääkitys on erilainen. Ei sinun tarvitse menettää huippujasi, vaan päästä eroon pohjista.
Ilman muuta hakeudut hoitoon. Ei vain psykologille vaan psykiatrille. Oireet haittaavat elämääsi ja toimintakykyäsi selvästi. Ei elämän tarvitse olla tuollaista, vaan apua olemassa
Kaksisuuntainen ja ADD ovat olleet ketjun vahvimmat veikkaukset. Kumpaakaan multa ei ole tutkittu, psykiatrilla en tosiaan ole käynyt enkä tiedä pääsenkö vain kinuamalla. Mutta totta on että oireet todellakin haittaavat elämääni ja koko ajan vain enemmän, joten kiva olisi päästä hoitoon mieluummin ennemmin kuin liian myöhään. Oirejaksojen vaihtelevuuden vuoksi tosin helposti varmaan diagnoosini on asennevamma.
Ap
Selvästi ajattelet addin olevan bipoa lievempi ja vähemmän leimaavat diagnoosi. Ei sinun tarvitse diagnooseista ihmisille jatkossakaan kertoa. Ei sitä saa selvittää edes työpaikassa tai koulussa. Ei tarvitse edes ystäville tai perheelle kertoa, jos ei siltä tunnu.
Ei sinulla ole oikein kuin voitettavaa tilanteessaasi. Pelkäät itsekin, että tilanteesi pahenee. Järkevää olisi puuttua nyt, ennen kun tilasi menee pahemmaksi ja toimintakyky laskee niin, että jo YTHS:lle soittaminen on liian raskasta. Selvästikin haluat, että elämäsi ja tulevaisuutesi olisi erilaista.
Et sinä ole mikään laiska tai huono ihminen, vaan oireet kuulostavat hyvin masennuskauteen viittaavilta. Voisit tehdä vaikka masennustestejä netissä ja tunnustella, osuujo jokin lähelle. Tuo että masennusjaksot tulevat aallottain on kyllä niin bipolta kuulostavaa. Bipo on siitä ns hyvä tauti, että siihen lääkkeet toimivat hemmetin hyvin, sillä saadaan masennuskaudet loppumaan.
Addiin kuuluu enemmän sisäinen levottomuus, keskittyminen on vaikeaa. Siihen ei kuitenkaan yleensä kuulu kausittaisuus.
On kurja homma, että mielenterveyden ongelmat ovat yhä sellainen mörkö ja tabu Suomessa, koska rehellisesti sanottuna, niitä tuppaa olemaan vähän joka toisella vastaantulijalla. Niistä ei vain puhuta.
No eikös se ole lievempi diagnoosi? Kaksisuuntainen on aika rankka jo. En varmaan sais edes jotain matkavakuutusta enää, joihinkin töihin ei tosiaan pääse jos on tuollainen diagnoosi mutta eihän se toki kaikkea suljea pois. Mutta joo, enhän mä tietenkään itse voi itseäni diagnosoida, että en ole nyt päättänyt että mulla täytyy olla ADD kun se olisi kivempi kuin kaksisuuntainen, mutta todellakin mieluummin toivoisin että noin päin olisi!
Olen noita masennustestejä tehnyt, masennuskausina ne ovat osuvampia kuin parempina kausina. On kylläkin nyt jo kynnys soitella YTHS:lle kun olen siellä ennenkin mt-ongelmien takia asioinut tuloksetta...
Ap
Bipolaariin kuuluu, että niinä parempina kausina ei masennusoireita olekaan. Toki en tässä sinulle mitään diagnoosia ole asettamassakaan. Mutta voin lohduttaa, että vaikka vakuutusta ottaessa ei kysellä sairauksia. Jos matkalla jotain sattuu, niin sitten. Mutta matkavakuutus on mielestäni aika pieni hinta siitä, ettei ole paha olla. Samoin missä työpaikassa vaikka haastattelussa kysellään hakijan terveydentilasta? (Paitsi nyt vaikka lentäjät ja näkö) Harvemmin ns valkokaulustyöpaikoissa nyt ainakaan ja niissä ei edes saa kysellä , ellei se työturvallisuuden tai -vaatimusten vuoksi ole välttämätöntä. En keksi nyt yhtään humanistisen alan työpaikkaa, jossa asiaa saatettaisiin kysyä?
Itse sain aikoinani apua YTHSltä. Soitin sinne ja sain että nyt todella tarvitsen apua. Psykologin luona itkin ensimmäisellä kerralla ja vuodatin pahaa oloa todella paljon. On tietenkin huono, jos olet siellä hyvän kauden aikana käynyt, koska silloin tilanne ei todellisuudessaan valkene. Lisäksi sinun täytyy hyvin rehellisesti kertoa pahasta olostasi, vaikkei se helppoa olekaan.
Ja en nyt addiakaan pois ole sulkemassa. Mutta ihan yhtälailla ei sen diagnoosi tulisi elämääsi lopettamaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea enempää vastauksia eli en tiedä onko joku laittanut jo, mutta oirekuvaus haisee bipolaarilta, en muista mitä tyyppiä tarkalleen ottaen, mutta sellaiselta, jossa mania ja masennus ilmenevät lievempiä. Onkin tärkeä osata diffata bipo masennuksesta, koska lääkitys on erilainen. Ei sinun tarvitse menettää huippujasi, vaan päästä eroon pohjista.
Ilman muuta hakeudut hoitoon. Ei vain psykologille vaan psykiatrille. Oireet haittaavat elämääsi ja toimintakykyäsi selvästi. Ei elämän tarvitse olla tuollaista, vaan apua olemassa
Kaksisuuntainen ja ADD ovat olleet ketjun vahvimmat veikkaukset. Kumpaakaan multa ei ole tutkittu, psykiatrilla en tosiaan ole käynyt enkä tiedä pääsenkö vain kinuamalla. Mutta totta on että oireet todellakin haittaavat elämääni ja koko ajan vain enemmän, joten kiva olisi päästä hoitoon mieluummin ennemmin kuin liian myöhään. Oirejaksojen vaihtelevuuden vuoksi tosin helposti varmaan diagnoosini on asennevamma.
Ap
Selvästi ajattelet addin olevan bipoa lievempi ja vähemmän leimaavat diagnoosi. Ei sinun tarvitse diagnooseista ihmisille jatkossakaan kertoa. Ei sitä saa selvittää edes työpaikassa tai koulussa. Ei tarvitse edes ystäville tai perheelle kertoa, jos ei siltä tunnu.
Ei sinulla ole oikein kuin voitettavaa tilanteessaasi. Pelkäät itsekin, että tilanteesi pahenee. Järkevää olisi puuttua nyt, ennen kun tilasi menee pahemmaksi ja toimintakyky laskee niin, että jo YTHS:lle soittaminen on liian raskasta. Selvästikin haluat, että elämäsi ja tulevaisuutesi olisi erilaista.
Et sinä ole mikään laiska tai huono ihminen, vaan oireet kuulostavat hyvin masennuskauteen viittaavilta. Voisit tehdä vaikka masennustestejä netissä ja tunnustella, osuujo jokin lähelle. Tuo että masennusjaksot tulevat aallottain on kyllä niin bipolta kuulostavaa. Bipo on siitä ns hyvä tauti, että siihen lääkkeet toimivat hemmetin hyvin, sillä saadaan masennuskaudet loppumaan.
Addiin kuuluu enemmän sisäinen levottomuus, keskittyminen on vaikeaa. Siihen ei kuitenkaan yleensä kuulu kausittaisuus.
On kurja homma, että mielenterveyden ongelmat ovat yhä sellainen mörkö ja tabu Suomessa, koska rehellisesti sanottuna, niitä tuppaa olemaan vähän joka toisella vastaantulijalla. Niistä ei vain puhuta.
No eikös se ole lievempi diagnoosi? Kaksisuuntainen on aika rankka jo. En varmaan sais edes jotain matkavakuutusta enää, joihinkin töihin ei tosiaan pääse jos on tuollainen diagnoosi mutta eihän se toki kaikkea suljea pois. Mutta joo, enhän mä tietenkään itse voi itseäni diagnosoida, että en ole nyt päättänyt että mulla täytyy olla ADD kun se olisi kivempi kuin kaksisuuntainen, mutta todellakin mieluummin toivoisin että noin päin olisi!
Olen noita masennustestejä tehnyt, masennuskausina ne ovat osuvampia kuin parempina kausina. On kylläkin nyt jo kynnys soitella YTHS:lle kun olen siellä ennenkin mt-ongelmien takia asioinut tuloksetta...
Ap
Kannattaa kyllä melkeinpä ajaa ensin tuota ADD-asiaa ja kokeilla auttavatko add-lääkkeet siihen. Masennus on todella yleinen add.n liitännäissairaus, joka helpottaa monesti heti kun add.hen saa apua. On myös mahdollista sairastaa molempia, add.ta ja kaksisuuntaista mutta jos add.ta ruvetaankin hoitamaan väärin kaksisuuntaisena, ei hyvää seuraa.
Juurikin näin, että jos/kun tästä nyt lähden taas johonkin hoitoon hakeutumaan, niin itse haluaisin ensin tökkiä siihen suuntaan että tutkittaisiin tuo ADD:n mahdollisuus ja jos ei osu kohdalleen / ei ammattilaisten mielestä edes kannata ja vaikuttaa siltä että kannattaa kaksisuuntainen tutkia, niin olkoon sitten niin. Enitenhän mä kuitenkin haluaisin vain, että nämä oireet helpottuisivat tai eivät nyt ainakaan enää enempää pahentuisi.
Ap
Tiedän,mistä puhut.Olen elänyt näiden kausien kanssa jo yli 40-vuotta! Vasta,kun aloin tosissani inhota masennusta ja ruotia omaa elämääni alkoi tapahtua.Muistin tilanteen 7-vuotiaana koulussa ensimmäisenä päivänä ensimmäisen välitunnin jälkeen.Olin jäänyt yksin seinustalle ja sen seurauksena päättänyt,että saadakseni ystäviä oli minun muututtava toisten kaltaiseksi,reippaaksi , iloiseksi ja ulospäinsuuntautuneeksi.Tuo päätös piti ja rakensin sen perustalle valheellisen minä-kuvan.Vasta 45-vuotta myöhemmin tajusin,miten olin elänyt valheellisessa minä-kuvassa enkä halunnut olla se ihminen,mikä oikeasti olen.Nyt keski-ikäisenä opettelen uutta elämää.Haluan olla juuri se mikä olen,pelokas ja arka,hieman syrjäänvetäytyvä,mutta arvokas tällaisena kuin olen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt on kyllä ap kirjoittanut kuin omasta kynästäni. Mulla on tämä tarina pitkä, enkä jaksa alkaa kirjoittamaan koko juttua ja taustalla on monenlaista, mutta nämä "masennus"kaudet on vaivanneet ihan nuoresta ja olen nyt 35v. En ole koskaan saanut tästä syystä mitään valmiiksi, lukiokin jäi kesken vaikka olin todella motivoitunut ja sain kiitettäviä. En siis ole koskaan kokenut olevani varsinaisesti masentunut, vaan en vain jaksa/pysty toimimaan ja murehdin jotain selittämätöntä. Nykyään olen työtön ja yhden lapsen äiti.
Olen yrittänyt hakea apua mutta en ole saanut. Yksi psykiatri totesi että ei vaikuta perinteiseltä masennukselta, yksi kirjoitti psykoosilääkkeet ja joita en tietenkään ikinä ottanut, olen joskus kokeillut lyhyen ajan mielialalääkettä ja ei kiitos enää ikinä, yksi totesi että kaksisuuntainen. Kilpirauhasen laajempiin tutkimuksiin haluisin koska suvussa on tuota kilpirauhassairautta.
Epäilen itse että add ainakin.
En varsinaisesti ole enää toimintakyvytön niin kuin nuorempana ennen lasta. Toimintakyvyttömyyttä olisi kyllä varmasti edelleen ellei olisi pakko toimia. Ja se mitä murehdin? En ole koskaan oikein tiennyt että mitä ihmettä murehdin. Nykyään kyllä murehdin eniten sitä, että olen tällä kyvyttömyydellä ja saamattomuudella kasannut niin paljon tekemättömiä asioita että en osaa enää edes aloittaa ja ahdistun vain kahta kauheammin kun niitä sitten märehdin. Joku mainitsi tuon positiivisuuden. Omalla kohdalla luulen, että olen kuitenkin positiivinen, koska uskon joka hemmetin ilta naiivisti edelleenkin että huomenna olen uusi ihminen. Ajattelen että laitan elämän kuntoon ja pistän kellon soimaan aamuksi hyvin aikaisin (vaikka en sitten kuitenkaan yleensä pääse ylös, ennen kuin on pakko).
Tekisin mitä vain että voisin elää normaalisti ja saavuttaa asioita! :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea enempää vastauksia eli en tiedä onko joku laittanut jo, mutta oirekuvaus haisee bipolaarilta, en muista mitä tyyppiä tarkalleen ottaen, mutta sellaiselta, jossa mania ja masennus ilmenevät lievempiä. Onkin tärkeä osata diffata bipo masennuksesta, koska lääkitys on erilainen. Ei sinun tarvitse menettää huippujasi, vaan päästä eroon pohjista.
Ilman muuta hakeudut hoitoon. Ei vain psykologille vaan psykiatrille. Oireet haittaavat elämääsi ja toimintakykyäsi selvästi. Ei elämän tarvitse olla tuollaista, vaan apua olemassa
Kaksisuuntainen ja ADD ovat olleet ketjun vahvimmat veikkaukset. Kumpaakaan multa ei ole tutkittu, psykiatrilla en tosiaan ole käynyt enkä tiedä pääsenkö vain kinuamalla. Mutta totta on että oireet todellakin haittaavat elämääni ja koko ajan vain enemmän, joten kiva olisi päästä hoitoon mieluummin ennemmin kuin liian myöhään. Oirejaksojen vaihtelevuuden vuoksi tosin helposti varmaan diagnoosini on asennevamma.
Ap
Selvästi ajattelet addin olevan bipoa lievempi ja vähemmän leimaavat diagnoosi. Ei sinun tarvitse diagnooseista ihmisille jatkossakaan kertoa. Ei sitä saa selvittää edes työpaikassa tai koulussa. Ei tarvitse edes ystäville tai perheelle kertoa, jos ei siltä tunnu.
Ei sinulla ole oikein kuin voitettavaa tilanteessaasi. Pelkäät itsekin, että tilanteesi pahenee. Järkevää olisi puuttua nyt, ennen kun tilasi menee pahemmaksi ja toimintakyky laskee niin, että jo YTHS:lle soittaminen on liian raskasta. Selvästikin haluat, että elämäsi ja tulevaisuutesi olisi erilaista.
Et sinä ole mikään laiska tai huono ihminen, vaan oireet kuulostavat hyvin masennuskauteen viittaavilta. Voisit tehdä vaikka masennustestejä netissä ja tunnustella, osuujo jokin lähelle. Tuo että masennusjaksot tulevat aallottain on kyllä niin bipolta kuulostavaa. Bipo on siitä ns hyvä tauti, että siihen lääkkeet toimivat hemmetin hyvin, sillä saadaan masennuskaudet loppumaan.
Addiin kuuluu enemmän sisäinen levottomuus, keskittyminen on vaikeaa. Siihen ei kuitenkaan yleensä kuulu kausittaisuus.
On kurja homma, että mielenterveyden ongelmat ovat yhä sellainen mörkö ja tabu Suomessa, koska rehellisesti sanottuna, niitä tuppaa olemaan vähän joka toisella vastaantulijalla. Niistä ei vain puhuta.
No eikös se ole lievempi diagnoosi? Kaksisuuntainen on aika rankka jo. En varmaan sais edes jotain matkavakuutusta enää, joihinkin töihin ei tosiaan pääse jos on tuollainen diagnoosi mutta eihän se toki kaikkea suljea pois. Mutta joo, enhän mä tietenkään itse voi itseäni diagnosoida, että en ole nyt päättänyt että mulla täytyy olla ADD kun se olisi kivempi kuin kaksisuuntainen, mutta todellakin mieluummin toivoisin että noin päin olisi!
Olen noita masennustestejä tehnyt, masennuskausina ne ovat osuvampia kuin parempina kausina. On kylläkin nyt jo kynnys soitella YTHS:lle kun olen siellä ennenkin mt-ongelmien takia asioinut tuloksetta...
Ap
Bipolaariin kuuluu, että niinä parempina kausina ei masennusoireita olekaan. Toki en tässä sinulle mitään diagnoosia ole asettamassakaan. Mutta voin lohduttaa, että vaikka vakuutusta ottaessa ei kysellä sairauksia. Jos matkalla jotain sattuu, niin sitten. Mutta matkavakuutus on mielestäni aika pieni hinta siitä, ettei ole paha olla. Samoin missä työpaikassa vaikka haastattelussa kysellään hakijan terveydentilasta? (Paitsi nyt vaikka lentäjät ja näkö) Harvemmin ns valkokaulustyöpaikoissa nyt ainakaan ja niissä ei edes saa kysellä , ellei se työturvallisuuden tai -vaatimusten vuoksi ole välttämätöntä. En keksi nyt yhtään humanistisen alan työpaikkaa, jossa asiaa saatettaisiin kysyä?
Itse sain aikoinani apua YTHSltä. Soitin sinne ja sain että nyt todella tarvitsen apua. Psykologin luona itkin ensimmäisellä kerralla ja vuodatin pahaa oloa todella paljon. On tietenkin huono, jos olet siellä hyvän kauden aikana käynyt, koska silloin tilanne ei todellisuudessaan valkene. Lisäksi sinun täytyy hyvin rehellisesti kertoa pahasta olostasi, vaikkei se helppoa olekaan.
Laajassa vakuutuksessa muuten kysytään! No aika harvinaisia tilanteita, mutta olen ja haluaisin olla vielä enemmän matkailevaa sorttia, niin tuo nyt tuli mieleen. Niin, ei toki kysytäkään onneksi mitään ihan perus toimistotöitä varten, ei tuo kai kauhean monia aloja pois rajaisi (lentotyön kyllä juurikin, myös emännän).
Muistelisin että YTHS:llä on sen verran rajalliset resurssit, että kun heidän mt-palveluitaan olen jo käyttänyt niin ei niin helposti enää sinne pääse, vaan kehotettaisiin kunnalliselle. Mutta en ole nyt kokeillut, että pitäisi kai kehdata kysyä. Sinne soittaminen on ihan kauheaa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itseni kuvailustasi. Tuollainen aaltoilu on tosi tuttua, välillä väsyttää ja on ihan loppuunajettu olo, toisina aikoina jaksaa puuhailla vaikka mitä ja energia ei ehdy. Kunnes olenkin yhtäkkiä taas ihan poikki. Ääripäästä toiseen. Tuntuu etten osaa järjestellä elämääni niin, että olisi vaan sellaista tasaista sopusointuista olotilaa, vaan aina on joko turboruuvimeno päällä tai sitten ahdistunut väsymys ja mieli maassa. Pohjavire on kuitenkin väsymys, pessimismi, lievä masennuskin.
Olen törmännyt dystymia-nimiseen masennuksen alahaaraan, joka on vuosikausia jatkunut krooninen masennus. Luulen, että minulla on itsellän tuo. Sen lisäksi, nyt myöhemmällä iällä olen alkanut tosissani miettiä omaa elämääni myös mahdollisen adhd- oirehtimisen valossa, ja moni oire täsmää myös siihen.
Olen saanut edettyä elämässä, vaikka yliopisto-opinnot venähtivät yli vuosikymmenen. vaihdoin pääainetta, tein lukuisia sivuaineita ja suunnittelin hylkääväni koko roskan vielä loppumetreillä. Imeydyin kuitenkin työelämään opintojen loppumetreillä ja innostuksen puuskassa jaksoin noin 1,5v todella työntäyteistä arkea, vieläpä pienten lasten äitinä. Sitten tulikin totaaliväsymys, josta selvisin vasta pystyessäni hyppäämään pois työelämästä ja tekemällä loput opinnot vuoden aikana. Sain keskittyä vain itseeni ja opiskeluihin. Voimat palasivat. Valmistumisen jälkeen menin saman tien töihin, ja nyt taas 1,5v kovan työnteon jälkeen alkaa olla mehut ihan pois. Tarvitsisin varmaan taas vuoden akkujen lataamiseen.
Yritän jatkuvasti ponnistella selättääkseni tämän aaltoilun ja vääjäämättömän loppuunpolttamisen. En osaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama ongelma ollut, nyt tosin on jo muutaman vuoden (!) ollut helpompaa. Mulla on auttanut se, että olen opetellut olemaan lempeänpi itselleni. Samoin olen opetellut tunnistamaan ne merkit, milloin pahempi kausi on tuloillaan... ja löysään tahtia heti. Aiemmin jotenkin tappelin sitä vastaan ja uuvutin itseni, kun yritin olla reipas ja aikaansaava. Ja siinä kohdassa kun päätän löysätä, en enää ajattele, että "kyllä joku muu ei väsyisi näin helposti", vaan hyväksyn sen, että minä väsyn. Ihan sama vaikka muut jaksaa enemmän, mun on kunnioitettava omia jaksamisen rajojani. Ja sitten huonoinakin kausina yritän tehdä jotain, mutta teen sen lempeästi... ennen haukuin itseäni juuri niin, että "Olenpa surkea, kun en edes suihkuun jaksa mennä". Nyt ajattelen, että "Jaksoinpa kuitenkin pestä kasvot" tai "Jaksoinpa tänään kammata hiukset, huomenna ehkä jaksan ne." Eli olen niin aktiivinen kun sillä hetkellä kykenen. Näin olen siis saanut tasattua näitä jaksoja ja lyhennettyä niiden kestoa, kahteen vuoteen on mahtunut vain yksi kokonainen paha viikko ja muut on jääneet päivään tai kahteen...
Tämä voisi olla mun kynästä, mutta tämä kaikki on ollut mahdollista vasta lääkityksellä. Mä syön lääkkeitä ja ne auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko kokeilleet tehdä jotain perustavanlaatuista elämänmuutosta? Jos elämänne yksinkertaisuudessaan masentaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan itseni kuvailustasi. Tuollainen aaltoilu on tosi tuttua, välillä väsyttää ja on ihan loppuunajettu olo, toisina aikoina jaksaa puuhailla vaikka mitä ja energia ei ehdy. Kunnes olenkin yhtäkkiä taas ihan poikki. Ääripäästä toiseen. Tuntuu etten osaa järjestellä elämääni niin, että olisi vaan sellaista tasaista sopusointuista olotilaa, vaan aina on joko turboruuvimeno päällä tai sitten ahdistunut väsymys ja mieli maassa. Pohjavire on kuitenkin väsymys, pessimismi, lievä masennuskin.
Olen törmännyt dystymia-nimiseen masennuksen alahaaraan, joka on vuosikausia jatkunut krooninen masennus. Luulen, että minulla on itsellän tuo. Sen lisäksi, nyt myöhemmällä iällä olen alkanut tosissani miettiä omaa elämääni myös mahdollisen adhd- oirehtimisen valossa, ja moni oire täsmää myös siihen.
Olen saanut edettyä elämässä, vaikka yliopisto-opinnot venähtivät yli vuosikymmenen. vaihdoin pääainetta, tein lukuisia sivuaineita ja suunnittelin hylkääväni koko roskan vielä loppumetreillä. Imeydyin kuitenkin työelämään opintojen loppumetreillä ja innostuksen puuskassa jaksoin noin 1,5v todella työntäyteistä arkea, vieläpä pienten lasten äitinä. Sitten tulikin totaaliväsymys, josta selvisin vasta pystyessäni hyppäämään pois työelämästä ja tekemällä loput opinnot vuoden aikana. Sain keskittyä vain itseeni ja opiskeluihin. Voimat palasivat. Valmistumisen jälkeen menin saman tien töihin, ja nyt taas 1,5v kovan työnteon jälkeen alkaa olla mehut ihan pois. Tarvitsisin varmaan taas vuoden akkujen lataamiseen.
Yritän jatkuvasti ponnistella selättääkseni tämän aaltoilun ja vääjäämättömän loppuunpolttamisen. En osaa.
Oliko/onko sinulla mitään hypomaniaan (tuskin maniaan) viittaavia oireita? Kirjoitit tuossa että toisinaan jaksat puuhailla jne. mutta sehän voi olla myös aivan normaalia jaksamista, eikä (hypo)maanista.
Itse siis tässä lueskelin kaksisuuntaisen oireista kun sitäkin täällä kovasti veikkailtiin minulle, mutta enpä tiedä... Oirekuvauksissakin luki, että on hankalaa erottaa ns. normaalista pirteydestä. En ainakaan tunnista että minulla olisi varsinaisesti mitään pidempiä hypomaanisia jaksoja. "Hypomaniassa korostuu innostumisen ohella kuitenkin myös ärtyisyys, lyhytjännittyneisyys, keskittymisvaikeudet, unettomuus ja usein myös lisääntynyt alkoholin käyttö." Noita kaikkia muita oikeastaan on mutta innostuneisuus mielestäni kuitenkin suht laimeaa eivätkä nämä ole koskaan kovin pitkiä jaksoja + niinä jaksoina saattaa olla myös alakuloisuutta. Siis hyvät jaksoni ovat mielestäni enemmänkin normaaleja jaksoja kuin oikein superhyviä jaksoja, mutta no, enpä ole alan ammattilainen, joille tuon toteaminen ilmeisesti myöskin on hankalaa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
PMS? Minulla aina tuollaista jo pari viikkoa ennen menkkoja.
PMS-oireista kärsin joskus myös, mutta ei mene yks yhteen. Joskus minulla ei ole PMS-oireita ollenkaan ja menkat vain tulevat ja menevät, joskus on kauheita oireita jo parikin viikkoa ennen. Masennusjaksot mulla voivat kuitenkin kestää muutamasta viikosta kuukausiin.
Ap
Tunnistan itseni ap:n kuvauksesta. Sanoisin, että ap:lla ei ole mitään kaksisuuntaista tai hypomaniaa. Ap:n hyvät jaksot on muiden normaaliutta, siis tavallisia olotiloja, ei mitään manioita. Enemmän kuulostaa add:n ja syklotymian yhdistelmältä. Muistakaa, että voi olla yhtäaikaa sekä keskittymishäiriö että masennus, ne ei ole jotenkin vaihtoehtoiset.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko kokeilleet tehdä jotain perustavanlaatuista elämänmuutosta? Jos elämänne yksinkertaisuudessaan masentaa?
Hmm, en varsinaisesti ole kokeillut. Perus opiskelijaelämää osa-aikatöineen, ei tästä oikein ole voinut irtautua. Kotikaupungissani olen asunut muutamalla hyvin eri tyyppisellä alueella ja asunut sekä yksin että kämppiksen kanssa, työpaikkoja minulla on ollut muutama eri, opiskelijavaihdossakin kävin, että sikäli en ole vain yhdessä paikassa ollut. Millään näistä ei ole ollut mitään vaikutusta näihin masennuskausiin, mutta eivät nuo toki mitään kovin perustavanlaatuisia muutoksia olekaan vaan väliaikaisia vain. Mitä oikeastaan itse tarkoitit perustavanlaatuisella elämänmuutoksella?
Ap
Mulla on nykyään kuukaudessa 2 viikkoa tollaista - kiitos ihanien PMS-oireiden :/
Lisäksi räväytti aurallisen migreenin, joka laukeaa kerran kuukaudessa kuukautisten aikana.
Ja sitten se kaamos, Huoh. Silloin olen syyskuusta - tammikuuhun masiksessa ja kun se aika lähenee, niin olen jättämässä perheen, opiskelut ja kaikkea tosi radikaalia.
Toivon itselleni hormonimittauksia seuraavaksi kun tutkitaan migreeniä.
Olen vasta 27-vuotias ja ihan loppu tästä vaihtelusta. 2 viikkoa elämä on ihanaa ja 2 viikkoa aivan kamalaa. En jaksa peseytyä, harjata hiuksia, juuri ja juuri tehdä kursseja netissä.
Liikuntakin jäänyt, vaikka koko viime vuoden olin aika tikissä.
Ja juuri, ikäkriisikin tullut minulle, ei pahana, mutta en tiedä.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos! Ei minunkaan mielestä ole, mutta pelkään tuota kohtelua, kun olen sitä ennenkin osakseni saanut. Että ei oteta tosissaan tai kuunnella loppuun asti (muuten, se psykologi jolla kävin ei aina ihan oikeasti kuunellut loppuun asti vaan keskeytti juttuni! En sitten tiedä oliko hänen hyväkseen havaitsema toimintatapa mutta minulle jäi kurja fiilis) ja syytetään laiskuudesta.
Ap