Onko 40+ miehellä toivoa parisuhdemarkkinoilla jos ei halua naimisiin eikä edes saman katon alle?

Minustakin tuntuu, että enemmän miehet haluavat yhteenmuuttoa kuin naiset. Siis näin meissä 40+- ikäisissä. Jotenkin tuntuu, että miehet haluavat kodinhoitajan ja sängynlämmittäjän samassa paketissa. Itse en enää koskaan ala aikuisen miehen piiaksi. Kahdesta miesvauvasta on jo kokemusta. 40+ nainen pärjää taloudellisesti itsenäisesti, mutta seuraa olisi joskus kiva saada. Kummallakin olisi oma reviirinsä ja sinne saisi vetäytyä kun siltä tuntuu. En halua ketään sekoittamaan suuremmin minun lasteni kotia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta taas tuntuu, että miehistä ei tunnu tuollaista löytävän. Kaikki haluavat joko muuttaa yhteen ja naimisiin ja lapsiakin tai sitten pelkkää seksiä, eikä mitään muuta.

Monille tuo erillään asuminen tarkoittaa samaa kuin avoin suhde.

Avoin suhde ei oikeasti liity millään tavalla asumisjärjestelyihin. Pari voi asua yhdessä ja olla naimissakin, mutta silti heillä on avoin suhde. Avoin suhde on yhteinen sopimus, joka sallii molemmille myös rinnakkaissuhteet. 

Kauan erostasi on , ap? Ja oletko tapaillut vain nuorempia naisia sen jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee noita naisten deitti-ilmoja niin tuntuu että suurin osa joko enemmän tai vähemmän suoraan ilmoittaa että tavoite on naimisiin ja/tai yhteen asumaan. Lisäksi on tunne että jos miehellä ei ole sama mielessä niin hän ei ole "tosissaan liikkeellä", tai on "seikkailija", "sitoutumiskammoinen" tms.

Kaipaisin parisuhdetta jossa kaksi aikuista viettäisi aina joskus aikaa keskenään mutta kummallakin on oma koti jossa haluavat jatkossakin olla, ja yhdessä vietetään aikaa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ilman mitään häähaaveita. Siis vaikka ihan sinkku/yhihmisiä molemmat. Ja jos ei enää tunnu hyvältä niin sitten mieluiten erotaan kun vielä voidaan hymyillä toisillemme.

Onko se no-no jos tämän tuo suoraan esiin vaikkapa omassa deitti-ilmossa?

Olet sitoutumiskammoinen rusinannoukkija. Ei jatkoon!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.

Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.

Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?

Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.

Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.

Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.

.

"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.

Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;

1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä

2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä

3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.

Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.

.

Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)

-ap

Vastasin jo tuolla edellä, että avioeroni jälkeen pitkät suhteeni ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa ei ole muutettu yhteen, eikä olla muutettu nykyisessäkään suhteessa. Silti en luultavasti seurustelisi nyksäni kanssa, jos hän jo alkuun olisi alkanut puhua "eroamisesta sitten kun ei enää tunnu hyvältä". Me olemme kyllä sitoutuneet ihan loppuelämän suhteeseen. Tottakai kumpikin tietää, että erokin voi tulla, ja kertaalleen on jo sen partaalla oltu, mutta asenne on silti se, että yhdessä pysytään. En olisi uskaltanut rakastua ihmiseen, joka olisi ääneen ajatellut kuten sinä.

Meitä on erilaisia. Osasyy minun eräänlaiseen varovaisuuteen ja realismiin pyrkimiseen on se että tiedän miltä se tuntuu kun 12 vuoden avoliiton aikana panostaa siihen täysillä, on uskollinen, ei ole väkivaltainen, yrittää keskustella ja setviä sellaisiakin toisen traumoja jotka juontaa ajalta ennen liittoa, luulee että ollaan taas menossa myötämäessä kunnes saakin sähköpostitse ilmoituksen että suhde on ohitse. Ja eroa setviessä selviääkin että toisella onkin jo ollut seuraava uuno katsottu valmiiksi ja on vuosia haukkunut sinua somessa.

En anna tämän toistua omalla kohdallani.

-ap

Oletko varma, että olet ylipäänsä valmis uuteen parisuhteeseen?

Kyllä. Miksi kysyt?

-ap

Siksi, että uhriudut ja nimittelet itseäsi ja exäsi uutta kumppania uunoksi. Jos olisimme tutustumisvaiheessa ja kertoisit tai kirjoittaisit tuohon sävyyn erostasi, ainakin oma kiinnostukseni loppuisi siihen paikkaan. Haluan miehen, joka kykenee luottamaan.

Omalla lähisukulaisella oli tuollainen suhde eron jälkeen. Nainen taisi erota lasten ollessa teinejä ja hän löysi myöhemmin uuden kumppanin, jonka kanssa olivat yhdessä kunnes kuolema erotti, ehkä 25 vuotta. Ikinä eivät asuneet yhdessä eivätkä menneet naimisiin. Mökkeilivät yhdessä mutta kaupungissa kummallakin oli oma asunto.

Vierailija kirjoitti:

Kauan erostasi on , ap? Ja oletko tapaillut vain nuorempia naisia sen jälkeen?

Yli viisi vuotta. Olen myös tapaillut itseäni muutaman vuoden vanhempaa naista. Yh, ja meillä oli lupaavia yhteisiä kiinnostuksen kohteita, mutta ilmeni että hän haaveili juurikin yhteisestä kodista ja kun minä en ollut siihen haaveeseen käännettävissä niin se jäi sitten sillensä.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun lukee noita naisten deitti-ilmoja niin tuntuu että suurin osa joko enemmän tai vähemmän suoraan ilmoittaa että tavoite on naimisiin ja/tai yhteen asumaan. Lisäksi on tunne että jos miehellä ei ole sama mielessä niin hän ei ole "tosissaan liikkeellä", tai on "seikkailija", "sitoutumiskammoinen" tms.

Kaipaisin parisuhdetta jossa kaksi aikuista viettäisi aina joskus aikaa keskenään mutta kummallakin on oma koti jossa haluavat jatkossakin olla, ja yhdessä vietetään aikaa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ilman mitään häähaaveita. Siis vaikka ihan sinkku/yhihmisiä molemmat. Ja jos ei enää tunnu hyvältä niin sitten mieluiten erotaan kun vielä voidaan hymyillä toisillemme.

Onko se no-no jos tämän tuo suoraan esiin vaikkapa omassa deitti-ilmossa?

Olet sitoutumiskammoinen rusinannoukkija. Ei jatkoon!

Voihan tuota sitoutumiskammoiseksi rusinannoukkijaksikin kutsua, mutta olen samanlainen. Mulla on kaikki asiat elämässäni kunnossa eikä pienintäkään halua muuttaa enää koskaan kodistani minnekään. Korkeintaan aikanaan vanhainkotiin, mutta ei muualle. Samoin mulla ei ole pienintäkään halua alkaa järjestämään kotiini tilaa, jotta mies voisi muuttaa luokseni asumaan. Mies kuitenkin haluaisi tuoda vähän muitakin tavaroitaan kuin hammasharjansa ja partakoneensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.

Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.

Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?

Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.

Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.

Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.

.

"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.

Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;

1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä

2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä

3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.

Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.

.

Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)

-ap

Vastasin jo tuolla edellä, että avioeroni jälkeen pitkät suhteeni ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa ei ole muutettu yhteen, eikä olla muutettu nykyisessäkään suhteessa. Silti en luultavasti seurustelisi nyksäni kanssa, jos hän jo alkuun olisi alkanut puhua "eroamisesta sitten kun ei enää tunnu hyvältä". Me olemme kyllä sitoutuneet ihan loppuelämän suhteeseen. Tottakai kumpikin tietää, että erokin voi tulla, ja kertaalleen on jo sen partaalla oltu, mutta asenne on silti se, että yhdessä pysytään. En olisi uskaltanut rakastua ihmiseen, joka olisi ääneen ajatellut kuten sinä.

Meitä on erilaisia. Osasyy minun eräänlaiseen varovaisuuteen ja realismiin pyrkimiseen on se että tiedän miltä se tuntuu kun 12 vuoden avoliiton aikana panostaa siihen täysillä, on uskollinen, ei ole väkivaltainen, yrittää keskustella ja setviä sellaisiakin toisen traumoja jotka juontaa ajalta ennen liittoa, luulee että ollaan taas menossa myötämäessä kunnes saakin sähköpostitse ilmoituksen että suhde on ohitse. Ja eroa setviessä selviääkin että toisella onkin jo ollut seuraava uuno katsottu valmiiksi ja on vuosia haukkunut sinua somessa.

En anna tämän toistua omalla kohdallani.

-ap

Oletko varma, että olet ylipäänsä valmis uuteen parisuhteeseen?

Kyllä. Miksi kysyt?

-ap

Siksi, että uhriudut ja nimittelet itseäsi ja exäsi uutta kumppania uunoksi. Jos olisimme tutustumisvaiheessa ja kertoisit tai kirjoittaisit tuohon sävyyn erostasi, ainakin oma kiinnostukseni loppuisi siihen paikkaan. Haluan miehen, joka kykenee luottamaan.

Kirjoitin kontekstia tähän ketjuun tuodakseni esiin miksi suhtaudun suhteessa etenemiseen niinkuin suhtaudun, en ollut tutustumassa tässä keneenkään.

Mielenkiintoista että sinä olet tässä torumassa minua kun kerroin kokemuksistani mutta jos samantyyppisen kertoisi joku nainen niin todennäköisesti sinäkin olisit ringissä taputtelemassa myötätuntoa ja toteamassa että on ne miehet sikoja, pidä sisko huoli ettei toistu.

Vaan eipä ole ensimmäinen kaksoisstandardi maailmassa.

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.

Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.

Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?

Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.

Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.

Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.

.

"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.

Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;

1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä

2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä

3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.

Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.

.

Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)

-ap

Vastasin jo tuolla edellä, että avioeroni jälkeen pitkät suhteeni ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa ei ole muutettu yhteen, eikä olla muutettu nykyisessäkään suhteessa. Silti en luultavasti seurustelisi nyksäni kanssa, jos hän jo alkuun olisi alkanut puhua "eroamisesta sitten kun ei enää tunnu hyvältä". Me olemme kyllä sitoutuneet ihan loppuelämän suhteeseen. Tottakai kumpikin tietää, että erokin voi tulla, ja kertaalleen on jo sen partaalla oltu, mutta asenne on silti se, että yhdessä pysytään. En olisi uskaltanut rakastua ihmiseen, joka olisi ääneen ajatellut kuten sinä.

Meitä on erilaisia. Osasyy minun eräänlaiseen varovaisuuteen ja realismiin pyrkimiseen on se että tiedän miltä se tuntuu kun 12 vuoden avoliiton aikana panostaa siihen täysillä, on uskollinen, ei ole väkivaltainen, yrittää keskustella ja setviä sellaisiakin toisen traumoja jotka juontaa ajalta ennen liittoa, luulee että ollaan taas menossa myötämäessä kunnes saakin sähköpostitse ilmoituksen että suhde on ohitse. Ja eroa setviessä selviääkin että toisella onkin jo ollut seuraava uuno katsottu valmiiksi ja on vuosia haukkunut sinua somessa.

En anna tämän toistua omalla kohdallani.

-ap

Oletko varma, että olet ylipäänsä valmis uuteen parisuhteeseen?

Kyllä. Miksi kysyt?

-ap

Siksi, että uhriudut ja nimittelet itseäsi ja exäsi uutta kumppania uunoksi. Jos olisimme tutustumisvaiheessa ja kertoisit tai kirjoittaisit tuohon sävyyn erostasi, ainakin oma kiinnostukseni loppuisi siihen paikkaan. Haluan miehen, joka kykenee luottamaan.

Ja on myös sinut sen menneisyytensä kanssa, eikä määrittele uutta suhdetta sen vanhan kautta ja tuo vanhoja kokemuksia uuteen suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.

Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.

Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?

Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.

Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.

Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.

.

"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.

Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;

1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä

2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä

3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.

Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.

.

Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)

-ap

Vastasin jo tuolla edellä, että avioeroni jälkeen pitkät suhteeni ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa ei ole muutettu yhteen, eikä olla muutettu nykyisessäkään suhteessa. Silti en luultavasti seurustelisi nyksäni kanssa, jos hän jo alkuun olisi alkanut puhua "eroamisesta sitten kun ei enää tunnu hyvältä". Me olemme kyllä sitoutuneet ihan loppuelämän suhteeseen. Tottakai kumpikin tietää, että erokin voi tulla, ja kertaalleen on jo sen partaalla oltu, mutta asenne on silti se, että yhdessä pysytään. En olisi uskaltanut rakastua ihmiseen, joka olisi ääneen ajatellut kuten sinä.

Meitä on erilaisia. Osasyy minun eräänlaiseen varovaisuuteen ja realismiin pyrkimiseen on se että tiedän miltä se tuntuu kun 12 vuoden avoliiton aikana panostaa siihen täysillä, on uskollinen, ei ole väkivaltainen, yrittää keskustella ja setviä sellaisiakin toisen traumoja jotka juontaa ajalta ennen liittoa, luulee että ollaan taas menossa myötämäessä kunnes saakin sähköpostitse ilmoituksen että suhde on ohitse. Ja eroa setviessä selviääkin että toisella onkin jo ollut seuraava uuno katsottu valmiiksi ja on vuosia haukkunut sinua somessa.

En anna tämän toistua omalla kohdallani.

-ap

Oletko varma, että olet ylipäänsä valmis uuteen parisuhteeseen?

Kyllä. Miksi kysyt?

-ap

Siksi, että uhriudut ja nimittelet itseäsi ja exäsi uutta kumppania uunoksi. Jos olisimme tutustumisvaiheessa ja kertoisit tai kirjoittaisit tuohon sävyyn erostasi, ainakin oma kiinnostukseni loppuisi siihen paikkaan. Haluan miehen, joka kykenee luottamaan.

Kirjoitin kontekstia tähän ketjuun tuodakseni esiin miksi suhtaudun suhteessa etenemiseen niinkuin suhtaudun, en ollut tutustumassa tässä keneenkään.

Mielenkiintoista että sinä olet tässä torumassa minua kun kerroin kokemuksistani mutta jos samantyyppisen kertoisi joku nainen niin todennäköisesti sinäkin olisit ringissä taputtelemassa myötätuntoa ja toteamassa että on ne miehet sikoja, pidä sisko huoli ettei toistu.

Vaan eipä ole ensimmäinen kaksoisstandardi maailmassa.

-ap

Ap rupeaa kuulostamaan provoilevalta av-mammalta :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.

Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.

Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?

Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.

Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.

Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.

.

"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.

Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;

1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä

2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä

3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.

Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.

.

Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)

-ap

Vastasin jo tuolla edellä, että avioeroni jälkeen pitkät suhteeni ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa ei ole muutettu yhteen, eikä olla muutettu nykyisessäkään suhteessa. Silti en luultavasti seurustelisi nyksäni kanssa, jos hän jo alkuun olisi alkanut puhua "eroamisesta sitten kun ei enää tunnu hyvältä". Me olemme kyllä sitoutuneet ihan loppuelämän suhteeseen. Tottakai kumpikin tietää, että erokin voi tulla, ja kertaalleen on jo sen partaalla oltu, mutta asenne on silti se, että yhdessä pysytään. En olisi uskaltanut rakastua ihmiseen, joka olisi ääneen ajatellut kuten sinä.

Meitä on erilaisia. Osasyy minun eräänlaiseen varovaisuuteen ja realismiin pyrkimiseen on se että tiedän miltä se tuntuu kun 12 vuoden avoliiton aikana panostaa siihen täysillä, on uskollinen, ei ole väkivaltainen, yrittää keskustella ja setviä sellaisiakin toisen traumoja jotka juontaa ajalta ennen liittoa, luulee että ollaan taas menossa myötämäessä kunnes saakin sähköpostitse ilmoituksen että suhde on ohitse. Ja eroa setviessä selviääkin että toisella onkin jo ollut seuraava uuno katsottu valmiiksi ja on vuosia haukkunut sinua somessa.

En anna tämän toistua omalla kohdallani.

-ap

Oletko varma, että olet ylipäänsä valmis uuteen parisuhteeseen?

Aina näitä epäilyjä. Miksi naiset näin? Kuinka kauan miehen pitää olla eron jälkeen yksin, että uskallatte ottaa karmaisevan riskin, ja ryhtyä hänen kanssaan uuteen suhteeseen? 5 - 10 vuottako? Mitä, jos mies sattuu olemaan parisuhdeihminen, jolla nyt vaan ei mene kauaa vanhan märehtimiseen. Varsinkin jos aiempi kumppani on ollut epäluotettava.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.

Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.

Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?

Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.

Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.

Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.

.

"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.

Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;

1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä

2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä

3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.

Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.

.

Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)

-ap

Me kyllä sovimme että seurustelemme keskenämme, enkä usko että mies on varsinaisesti minua pettänyt. Siis mennyt sänkyyn jonkun toisen kanssa. Mutta tuntuu siltä, että hänen käsityksensä seurustelusta jossa ei asuta yhdessä, eroaa omastani aika paljon. Tuntuu siltä, että hän liittää sen toiseen ihmiseen ja parisuhteeseen sitoutumisen yhdessä elämiseen ja asumiseen eikä välttämättä koe sen kuuluvan tällaiseen seurusteluun jossa ei asuta yhdessä. No, tarttee keskustella hänen kanssaan naamatusten. En viitsi enempää omaa suhdettani täällä miettiä :)

Siitä eroamisesta sen verran, että tottakai realismia on se, että parisuhteita päättyy ja ero voi tulla. Mutta kuten joku toinenkin vastaaja jo sanoi, se että puhuu erosta jo ennen kuin suhde on alkanutkaan, ei kuulosta kovin sitoutumishaluiselta. Ikäänkuin toinen pitäisi koko ajan porttia ulos avonaisena.

Se että ei ala suunnittelemaan mahdollista erotilannetta etukäteen ei tarkoita sitä, että kuvittelisi elävänsä jonkinlaisessa prinsessasadussa happily ever after jne. Realisti voi olla vaikka toivoisikin suhteen kestävän vaikka loppuelämän ja jopa olisi valmis tekemään töitä sen eteen.

Jos ja kun haet itsesi ikäistä naista, niin monilla meistä lienee jo on takana ainakin yksi avio-/avoliitto. Kyllä me tiedämme, että aina parisuhde ei kestä, vaikka miten yrittäisi sitä pelastaa. Emme elä prinsessaharhoissa sen tosiasian suhteen. Mutta itse ainakin toivoisin, että ero ei olisi kumppanilla ensimmäisenä mielessä, kun ei enää tunnu hyvältä. Toivoisin että ensisijainen ratkaisu olisi tehdä kaikkensa, jotta se hyvä tunne saadaan palautettua. Ja edelleen, tiedän että se ei välttämättä onnistu, mutta jos sanot haluavasi erota sitten kun ei tunnu hyvältä, siitä tulee sellainen mielikuva, että se on sinulle se ensisijainen vaihtoehto, ei yritys korjata suhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Minustakin tuntuu, että enemmän miehet haluavat yhteenmuuttoa kuin naiset. Siis näin meissä 40+- ikäisissä. Jotenkin tuntuu, että miehet haluavat kodinhoitajan ja sängynlämmittäjän samassa paketissa. Itse en enää koskaan ala aikuisen miehen piiaksi. Kahdesta miesvauvasta on jo kokemusta. 40+ nainen pärjää taloudellisesti itsenäisesti, mutta seuraa olisi joskus kiva saada. Kummallakin olisi oma reviirinsä ja sinne saisi vetäytyä kun siltä tuntuu. En halua ketään sekoittamaan suuremmin minun lasteni kotia.

Ja yleistyy, kun aletaan puhua +55 v miehistä. Ehkä miehet tuossa iässä huomaavat, että suhteet omiin lapsiin, sisaruksiin ja ystäviin eivät olekaan kovin tiiviit tai läheiset ja yksinäinen vanhuus alkaa pelottaa?

En jaksaisi vuosia kahden asunnon elämää, kokeiltu on. Ap kuulostaa myös omaan korvaani siltä, että on sen verran rikki aiemmasta, että se heijastuisi suhteeseen. Minulla on traumatausta ja vaikea ero takana ja olen lähtenyt siitä, että suhde alkaa, kun aiempi elämä ei liikaa vaikuta pelon kautta. Olen ollut 4 v sinkku ja mietin tarkasti, milloin ja kenen kanssa alan suhteeseen, myöskin ap:n lailla analyyyttisenä ja realistina.

En tiedä vastasiko ap:n kysymykseen, mutta tässä yksi näkökulma.

Vierailija kirjoitti:

Samasta haaveileva M50. Kun vielä löytyisi lapseton 40+ tai edes että on muuttaneet omilleen. Pari viritystä ollut ja olen kyllästynyt, kun 45+ ei pysty lähtemään kotoaan lapsentakia, 13v tyttö...

Jokaikisella pentuja liuta => ei onnistu...

Olen 50+ nainen, jonka lapset ovat aikuisia, eivät haittaa menemisiäni, mutta mies joka puhuu virityksistä ja liudasta pentuja, ei onnistu.

Kelpaisit vaikka minulle, mutta olet ehkä hiukan liian nuori. En halua suhdetta, jossa ollaan kokoajan kuin paita ja peppu. Aikuisena, lapsettomana naisena, kaipaan omaa tilaa. En myöskään haluaisi miesystävää jolla on pieniä lapsia, jotka hankaloittaisivat tapaamisia. Edellisen suhteeni lapsi oli n. 27 v., se oli sopiva ikä "lapselle".

Vierailija kirjoitti:

En jaksaisi vuosia kahden asunnon elämää, kokeiltu on. Ap kuulostaa myös omaan korvaani siltä, että on sen verran rikki aiemmasta, että se heijastuisi suhteeseen. Minulla on traumatausta ja vaikea ero takana ja olen lähtenyt siitä, että suhde alkaa, kun aiempi elämä ei liikaa vaikuta pelon kautta. Olen ollut 4 v sinkku ja mietin tarkasti, milloin ja kenen kanssa alan suhteeseen, myöskin ap:n lailla analyyyttisenä ja realistina.

En tiedä vastasiko ap:n kysymykseen, mutta tässä yksi näkökulma.

Minusta taas tuntuu, ettei aloittaja olekaan hakemassa kahden asunnon elämää vaan pikemminkin etsii naisystävää, jota voisi tavata kerran pari viikossa. En minäkään koe ongelmaksi tavata ystäviäni pari kertaa viikossa, vaikka en asukaan ystävieni kanssa samassa taloudessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.

Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.

Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?

Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.

Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.

Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.

.

"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.

Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;

1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä

2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä

3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.

Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.

.

Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)

-ap

Vastasin jo tuolla edellä, että avioeroni jälkeen pitkät suhteeni ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa ei ole muutettu yhteen, eikä olla muutettu nykyisessäkään suhteessa. Silti en luultavasti seurustelisi nyksäni kanssa, jos hän jo alkuun olisi alkanut puhua "eroamisesta sitten kun ei enää tunnu hyvältä". Me olemme kyllä sitoutuneet ihan loppuelämän suhteeseen. Tottakai kumpikin tietää, että erokin voi tulla, ja kertaalleen on jo sen partaalla oltu, mutta asenne on silti se, että yhdessä pysytään. En olisi uskaltanut rakastua ihmiseen, joka olisi ääneen ajatellut kuten sinä.

Meitä on erilaisia. Osasyy minun eräänlaiseen varovaisuuteen ja realismiin pyrkimiseen on se että tiedän miltä se tuntuu kun 12 vuoden avoliiton aikana panostaa siihen täysillä, on uskollinen, ei ole väkivaltainen, yrittää keskustella ja setviä sellaisiakin toisen traumoja jotka juontaa ajalta ennen liittoa, luulee että ollaan taas menossa myötämäessä kunnes saakin sähköpostitse ilmoituksen että suhde on ohitse. Ja eroa setviessä selviääkin että toisella onkin jo ollut seuraava uuno katsottu valmiiksi ja on vuosia haukkunut sinua somessa.

En anna tämän toistua omalla kohdallani.

-ap

Oletko varma, että olet ylipäänsä valmis uuteen parisuhteeseen?

Kyllä. Miksi kysyt?

-ap

En ole tuo joka kysyi, mutta sama kysymys tuli mieleen. Sinä luonnehdit realismiksi sitä, että pohdit eroa ennen kuin sille on aihetta. Minusta se kuulostaa enemmän sitoutumisen pelolta. Ja ennen kuin alat kaksoisstandardeista syyttämään, niin sanoisin ihan samoin vaikka olisit nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.

Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.

Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?

Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.

Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.

Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.

.

"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.

Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;

1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä

2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä

3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.

Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.

.

Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)

-ap

Vastasin jo tuolla edellä, että avioeroni jälkeen pitkät suhteeni ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa ei ole muutettu yhteen, eikä olla muutettu nykyisessäkään suhteessa. Silti en luultavasti seurustelisi nyksäni kanssa, jos hän jo alkuun olisi alkanut puhua "eroamisesta sitten kun ei enää tunnu hyvältä". Me olemme kyllä sitoutuneet ihan loppuelämän suhteeseen. Tottakai kumpikin tietää, että erokin voi tulla, ja kertaalleen on jo sen partaalla oltu, mutta asenne on silti se, että yhdessä pysytään. En olisi uskaltanut rakastua ihmiseen, joka olisi ääneen ajatellut kuten sinä.

Meitä on erilaisia. Osasyy minun eräänlaiseen varovaisuuteen ja realismiin pyrkimiseen on se että tiedän miltä se tuntuu kun 12 vuoden avoliiton aikana panostaa siihen täysillä, on uskollinen, ei ole väkivaltainen, yrittää keskustella ja setviä sellaisiakin toisen traumoja jotka juontaa ajalta ennen liittoa, luulee että ollaan taas menossa myötämäessä kunnes saakin sähköpostitse ilmoituksen että suhde on ohitse. Ja eroa setviessä selviääkin että toisella onkin jo ollut seuraava uuno katsottu valmiiksi ja on vuosia haukkunut sinua somessa.

En anna tämän toistua omalla kohdallani.

-ap

Oletko varma, että olet ylipäänsä valmis uuteen parisuhteeseen?

Kyllä. Miksi kysyt?

-ap

En ole tuo joka kysyi, mutta sama kysymys tuli mieleen. Sinä luonnehdit realismiksi sitä, että pohdit eroa ennen kuin sille on aihetta. Minusta se kuulostaa enemmän sitoutumisen pelolta. Ja ennen kuin alat kaksoisstandardeista syyttämään, niin sanoisin ihan samoin vaikka olisit nainen.

Enkä minä ole aloittaja, mutta ymmärrän silti häntä. Olkoon sitten vaikka sitoutumisen pelkoa, mutta mulle itselleni kyse on puyhtaasti mukavuudenhalusta. En jaksa enää tehdä muuttoja (olen muuttanut elämässäni ihan tarpeeksi monta kertaa). En jaksa enää sotkea omia raha-asioitani toisen ihmisen raha-asioihin, mutta en myöskään halua elättää ketään toista. En jaksa enää osituksia enkä omaisuudenjakoa. En jaksa enää vääntöä siitä, kumman rahoilla sänky, telkkari, pesukone tai pakastin olikaan vuosia sitten ostettu.