Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko 40+ miehellä toivoa parisuhdemarkkinoilla jos ei halua naimisiin eikä edes saman katon alle?
18.01.2017 |
Kun lukee noita naisten deitti-ilmoja niin tuntuu että suurin osa joko enemmän tai vähemmän suoraan ilmoittaa että tavoite on naimisiin ja/tai yhteen asumaan. Lisäksi on tunne että jos miehellä ei ole sama mielessä niin hän ei ole "tosissaan liikkeellä", tai on "seikkailija", "sitoutumiskammoinen" tms.
Kaipaisin parisuhdetta jossa kaksi aikuista viettäisi aina joskus aikaa keskenään mutta kummallakin on oma koti jossa haluavat jatkossakin olla, ja yhdessä vietetään aikaa niin kauan kuin se tuntuu hyvältä ilman mitään häähaaveita. Siis vaikka ihan sinkku/yhihmisiä molemmat. Ja jos ei enää tunnu hyvältä niin sitten mieluiten erotaan kun vielä voidaan hymyillä toisillemme.
Onko se no-no jos tämän tuo suoraan esiin vaikkapa omassa deitti-ilmossa?
Kommentit (77)
Siis juuri +40 se onkin mahdollista. Nuoremmat ehkä haluaa naimisiin ja lapsia, mutta varmaan lähes kaikille yli nelikymppisille tuo järjestely, että asutaan erillään on luksusta. Sopii varmasti monelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitän asiallisista vastauksista, tämä on tosiaankin vasta tilanteen mutustelua kuin yksi tuolla hyvin sanoi :)
Ja niille parille jotka ovat varmoja että olen hakemassa vain jotain parikymppistä "kevytkäyttöön" täytyy tuottaa pettymys. Mitä kauemmas nuorempaan suuntaan mennään omasta iästä sitä epätodennäköisempänä pidän sitä että löydän jonkun jonka kanssa ei kasvata fallistinen uloke otsaan kun tämä avaa suunsa. En pidä yhtään mahdottomana etteikö mahdollinen kumppani olisi myös itseäni vanhempikin. On niin monumentaalisen paljon tärkeämpää mitä siellä korvien välissä tapahtuu ja natsaako siellä olevat ajatukset ja käsitykset omien kanssa kuin mitä numeroita sotussa sattuu olemaan.
-ap
Samasta haaveileva M50. Kun vielä löytyisi lapseton 40+ tai edes että on muuttaneet omilleen. Pari viritystä ollut ja olen kyllästynyt, kun 45+ ei pysty lähtemään kotoaan lapsentakia, 13v tyttö...
Jokaikisella pentuja liuta => ei onnistu...
Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.
Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.
Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?
Juuri tuollainen järjestely sopii minulle, 40+ eronnut yh. Minulla on 12-v poika ja hänen kanssa toimiva arki, ja tulemme minun palkallani mukavasti toimeen. En tarvitse enkä halua lapselle isäpuolta meille asumaan, enkä itse halua enää asua jonkun muun lasten äitipuolena. Totta puhuen arvostan kerran viikossa myös ihan omaa kotiaikaa telkkarin ääressä verkkareissa, ja arvostan miestä jolla on oma siisti ja sievä koti ja arki sujuu.
Minusta se on silti sitoutunut parisuhde, voimme viettää aikaa ja koti-iltoja kolmestaan, lomailla ja sukuloida kolmestaan. Ei vaan mennä naimisiin eikä luovuta toisesta asunnosta. Toisaalta voin viettää arkea välillä vain pojan kanssa kahden, ja käydä välillä hänen kanssa pienellä lomalla kahden. Uskollista, rakastavaa ja intohimoista parisuhdetta odotan ja annan näillä kuvioilla.
Kyllähän tämä käytännössä edellyttää että asutaan ainakin lähipaikkakunnilla, että pääsee toisen luota aamulla töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.
Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.
Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?
Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.
Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.
Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.
.
"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.
Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;
1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä
2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä
3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.
Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.
.
Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)
-ap
Aika uros saa olla että kelpaa ilman paksua lompakkoa.
Melkein kaikissa naisten ilmoituksissa etsitään luotettavaa kumppania ja seksiseura ja seikkailijat ovat kiellettyjen listalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika uros saa olla että kelpaa ilman paksua lompakkoa.
Melkein kaikissa naisten ilmoituksissa etsitään luotettavaa kumppania ja seksiseura ja seikkailijat ovat kiellettyjen listalla.
Jos ei pyri saman katon alle 24/7 niin ei ole luotettava kumppani vaan seksiseuraa etsivä seikkailija?
Aikamoinen yleistys.
Eikös seikkailija ole synonyymi rakastajaa etsivälle varatulle? Kun itsellä sitä vaimoa ei ole missään piilossa.
-ap
Elän miesystävän kanssa nytkin tuollaista suhdetta jo monta vuotta, yh 40+. Meillä ei tietenkään ole muita, tämä ei ole "tapailua" vaan parisuhde, ja aiomme olla yhdessä kunnes aika jättää. Kun vaan sukulaiset lakkaisivat kyselemästä, koska muutamme yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.
Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.
Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?
Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.
Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.
Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.
.
"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.
Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;
1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä
2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä
3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.
Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.
.
Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)
-ap
Vastasin jo tuolla edellä, että avioeroni jälkeen pitkät suhteeni ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa ei ole muutettu yhteen, eikä olla muutettu nykyisessäkään suhteessa. Silti en luultavasti seurustelisi nyksäni kanssa, jos hän jo alkuun olisi alkanut puhua "eroamisesta sitten kun ei enää tunnu hyvältä". Me olemme kyllä sitoutuneet ihan loppuelämän suhteeseen. Tottakai kumpikin tietää, että erokin voi tulla, ja kertaalleen on jo sen partaalla oltu, mutta asenne on silti se, että yhdessä pysytään. En olisi uskaltanut rakastua ihmiseen, joka olisi ääneen ajatellut kuten sinä.
Uskon että on paljon naisia joille tämä on ok ratkaisu, kunhan tosiaan luottamus on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta taas tuntuu, että miehistä ei tunnu tuollaista löytävän. Kaikki haluavat joko muuttaa yhteen ja naimisiin ja lapsiakin tai sitten pelkkää seksiä, eikä mitään muuta.
Ikäisissäsi naisissa on just tuon tyyppisen ratkaisun haluajia. Ei haluta vierasta miestä sotkemaan lastensa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta taas tuntuu, että miehistä ei tunnu tuollaista löytävän. Kaikki haluavat joko muuttaa yhteen ja naimisiin ja lapsiakin tai sitten pelkkää seksiä, eikä mitään muuta.
Monille tuo erillään asuminen tarkoittaa samaa kuin avoin suhde.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.
Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.
Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?
Minä (numero 5) kommentoin ap:n aloitusta näin: "Onko tuo toivomasi järjestely ollenkaan parisuhde vai vain satunnaista kaveruutta ja yhdessäoloa? Ehkä et löydä seuraa sen vuoksi, että etsit väärästä paiksasta, siis ns. parisuhdemarkkinoilta."
Aika moni kirjoittaja on käsittänyt, että luulen ap:n olevan seuran puutteessa ja että mielestäni parisuhteen edellytys on sama osoite. Sinä kuitenkin puit ajatukseni sanoiksi, erityisesti tuon sitoutumisen ja sen mahdollisen puutteen osalta.
Parisuhdetta etsivät ihmiset nähdäkseni useimmiten toivovat yhdessä asumista ja aika usein myös suhteen virallistamista. Kun olen tuttujen kesken tai keskustelupalstalla maininnut, että minulle sopisi Halosen ja Arajärven liiton kaltainen parisuhde, jossa ollaan sitoutuneita, uskollisia ja asutaan naapureina, harva on osoittanut ymmärrystä. Ymmärtäjät ovat olleet perinteisestä liitosta eronneita, jotka nauttivat uudesta vapaudestaan eivätkä aio "vankilaan" uudestaan. Minä en ole koskaan asunut seurustelukumppanini kanssa enkä aiokaan asua, siksipä olen edelleen sinkku.
Todellakin on toivoa!!! Moni käsittää sanan "parisuhde" sisältävän samassa taloudessa asumisen ja sen vuoksi, jos haet parisuhdetta, saat varmasti vastauksia naisilta, jotka haluavat myös asua kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.
Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.
Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?
Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.
Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.
Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.
.
"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.
Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;
1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä
2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä
3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.
Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.
.
Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)
-ap
Vastasin jo tuolla edellä, että avioeroni jälkeen pitkät suhteeni ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa ei ole muutettu yhteen, eikä olla muutettu nykyisessäkään suhteessa. Silti en luultavasti seurustelisi nyksäni kanssa, jos hän jo alkuun olisi alkanut puhua "eroamisesta sitten kun ei enää tunnu hyvältä". Me olemme kyllä sitoutuneet ihan loppuelämän suhteeseen. Tottakai kumpikin tietää, että erokin voi tulla, ja kertaalleen on jo sen partaalla oltu, mutta asenne on silti se, että yhdessä pysytään. En olisi uskaltanut rakastua ihmiseen, joka olisi ääneen ajatellut kuten sinä.
Meitä on erilaisia. Osasyy minun eräänlaiseen varovaisuuteen ja realismiin pyrkimiseen on se että tiedän miltä se tuntuu kun 12 vuoden avoliiton aikana panostaa siihen täysillä, on uskollinen, ei ole väkivaltainen, yrittää keskustella ja setviä sellaisiakin toisen traumoja jotka juontaa ajalta ennen liittoa, luulee että ollaan taas menossa myötämäessä kunnes saakin sähköpostitse ilmoituksen että suhde on ohitse. Ja eroa setviessä selviääkin että toisella onkin jo ollut seuraava uuno katsottu valmiiksi ja on vuosia haukkunut sinua somessa.
En anna tämän toistua omalla kohdallani.
-ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.
Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.
Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?
Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.
Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.
Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.
.
"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.
Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;
1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä
2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä
3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.
Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.
.
Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)
-ap
Vastasin jo tuolla edellä, että avioeroni jälkeen pitkät suhteeni ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa ei ole muutettu yhteen, eikä olla muutettu nykyisessäkään suhteessa. Silti en luultavasti seurustelisi nyksäni kanssa, jos hän jo alkuun olisi alkanut puhua "eroamisesta sitten kun ei enää tunnu hyvältä". Me olemme kyllä sitoutuneet ihan loppuelämän suhteeseen. Tottakai kumpikin tietää, että erokin voi tulla, ja kertaalleen on jo sen partaalla oltu, mutta asenne on silti se, että yhdessä pysytään. En olisi uskaltanut rakastua ihmiseen, joka olisi ääneen ajatellut kuten sinä.
Meitä on erilaisia. Osasyy minun eräänlaiseen varovaisuuteen ja realismiin pyrkimiseen on se että tiedän miltä se tuntuu kun 12 vuoden avoliiton aikana panostaa siihen täysillä, on uskollinen, ei ole väkivaltainen, yrittää keskustella ja setviä sellaisiakin toisen traumoja jotka juontaa ajalta ennen liittoa, luulee että ollaan taas menossa myötämäessä kunnes saakin sähköpostitse ilmoituksen että suhde on ohitse. Ja eroa setviessä selviääkin että toisella onkin jo ollut seuraava uuno katsottu valmiiksi ja on vuosia haukkunut sinua somessa.
En anna tämän toistua omalla kohdallani.
-ap
Oletko varma, että olet ylipäänsä valmis uuteen parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen tuollaisessa suhteessa nytkin enkä jatkossakaan halua muuttaa yhteen kenenkään kanssa. Tässä mun nykyisessä suhteessa tosin taitaa olla nyt vakavan keskustelun paikka, sillä epäilen, ettei mies ole minuun yhtä sitoutunut kuin mitä minä toivoisin, ja miten sitoutunut minä kuitenkin olen häneen. Olen esim saanut selville, että kun hän käy baareissa miespuolisten kavereidensa kanssa, hän saattaa esitellä itsensä sinkuksi kiinnostusta osoittaville naisille.
Minä en katso olevani kuitenkaan sinkku, vaikken yhteistä taloutta miehen kanssa jaakaan. Minusta tämä on kuitenkin ihan oikea seurustelusuhde, parisuhde, jossa ollaan sitouduttu esim. uskollisuuteen. Ilmeisesti miehellä ei kuitenkaan ihan sama käsitys ole ollut, vaikka luulin että oltiin ns. samalla sivulla silloin kun tätä suhdetta aloiteltiin ja esim. asumisjutuista sovittiin.
Tuosta aloitusviestistä minulle tuli jollain tavalla kaksijakoinen fiilis. Toisaalta ymmärsin että puhut oikeasta parisuhteesta, toisaalta taas jäi tunne että ehkä haetkin vain kevyttä tapailusuhdetta, jossa ei toisiin kovin sitoutuneita kuitenkaan olla. En tiedä johtuuko tämä kaksijakoisuuden tunne oman nykyisen suhteeni tilanteesta, vai tarkoititko sinä oikeasti kevyttä tapailua enemmän kuin ihan sitoutunutta seurustelua. Ehkä mulla jotenkin särähti tuo, että vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä. Mitä tällä tarkoitit? Et kai vain sitä, että suhde loppuu heti jos jotain yhtään pikkukinastelua isompia erimielisyyksiä tulee? Vai oletko kuitenkin tällaiseenkin suhteeseen valmis sitoutumaan sen verran tiukasti, että olet halukas myös tekemään töitä sen eteen ja kestämään senkin, että aina ei ehkä olekaan ainoastaan kivaa ja tunnu vain hyvältä ja että siltikään ratkaisu ei välttämättä ole välitön ero?
Epäluulosi on ymmärrettävää tilanteesi perusteella. Teillä on tosiaankin vakavan keskustelun paikka.
Tähtäimessani olisi nimenomaan tilanne jossa ei olla enää sinkkuja, jos joku muu tulee viihteellä utelemaan statusta niin totean että seurustelen. Ja oletan että kumppani toimii samoin.
Kiinnostaisi tietää oliko teillä jonkinlainen keskustelu suhteenne alussa selkeistä pelisäännöistä joita mies nyt rikkoo vai oletko olettanut että hän toimii samoin kuin sinä mutta nyt paljastunut ettei toimi.
.
"Vietetään aikaa yhdessä niin kauan kuin hyvältä tuntuu ja erotaan sitten jos ei tunnu hyvältä" yritti tarkoittaa sitä että koetetaan edetä realistisesti.
Ainakin kolme asiaa jotka tässä maailmassa vahvasti vaikuttavat;
1. Ihmiset voivat muuttua siitä mitä olivat tällä hetkellä
2. Ihmiset voivat olla jotain muuta kuin mitä esittävät tai mitä oletat tällä hetkellä
3. Nykyaikana parisuhteet todennäköisemmin päättyvät (yleensä 1 ja 2 kohdista johtuviin syihin) kuin kestävät satujen tapaan elämän loppuun asti.
Sitä siis koetin ilmaista että nuo tiedostaen eteenpäin kunnes tulee syystä tai toisesta se vakavan keskustelun paikka ja sitten pohditaan ratkaisua. Sitä minkäkokoisesta riidasta/erimielisyydestä ratkaisu on kolmonen on mahdotonta sanoa etukäteen.
.
Jos tämä vaikuttaa kyynisen analyyttiseltä niin se johtuu vain siitä että usein pohdiskelen asioita kyynisen analyyttisesti kun en muuten osaa. Tämä voi myös vaikuttaa pessimistiseltä ajattelulta, mutta usein unohdetaan että pessimisti ei pety ;)
-ap
Vastasin jo tuolla edellä, että avioeroni jälkeen pitkät suhteeni ovat olleet nimenomaan sellaisia, joissa ei ole muutettu yhteen, eikä olla muutettu nykyisessäkään suhteessa. Silti en luultavasti seurustelisi nyksäni kanssa, jos hän jo alkuun olisi alkanut puhua "eroamisesta sitten kun ei enää tunnu hyvältä". Me olemme kyllä sitoutuneet ihan loppuelämän suhteeseen. Tottakai kumpikin tietää, että erokin voi tulla, ja kertaalleen on jo sen partaalla oltu, mutta asenne on silti se, että yhdessä pysytään. En olisi uskaltanut rakastua ihmiseen, joka olisi ääneen ajatellut kuten sinä.
Meitä on erilaisia. Osasyy minun eräänlaiseen varovaisuuteen ja realismiin pyrkimiseen on se että tiedän miltä se tuntuu kun 12 vuoden avoliiton aikana panostaa siihen täysillä, on uskollinen, ei ole väkivaltainen, yrittää keskustella ja setviä sellaisiakin toisen traumoja jotka juontaa ajalta ennen liittoa, luulee että ollaan taas menossa myötämäessä kunnes saakin sähköpostitse ilmoituksen että suhde on ohitse. Ja eroa setviessä selviääkin että toisella onkin jo ollut seuraava uuno katsottu valmiiksi ja on vuosia haukkunut sinua somessa.
En anna tämän toistua omalla kohdallani.
-ap
Oletko varma, että olet ylipäänsä valmis uuteen parisuhteeseen?
Kyllä. Miksi kysyt?
-ap
Alue: Aihe vapaa
Tuo tilanne olis nimenomaan paras mahdollinen. Ei tarvii miehestä huolehtia, eikä sotkuja siivota, mutta olis seuraa silloin kun sitä tarvii. Minulle kyllä kelpais.