Raskaudenkeskeytys rv 22+. Mifegyne, lopettaako se istukan toiminnan?

Vierailija kirjoitti:

Sikiö on siis elinkelvoton? Keskoseni syntyi viikolla 25 ja on terve lapsi. Hurjaa tuo valinta.

Eipä ole sinua tilannetajulla piisattu.

Voi taivas mitä aivopieruja täällä on jotkut kirjoittaneet....

En osaa muuta sanoa ku paljon jaksamista tulevaan, olkaa miehesi kanssa toistenne tukena. Vahva nainen oot kun noin ison päätöksen oot pystyny tekemään, vaikka eikai siinä vaihtoehtoja paljon ole.

Ei sitä voi kuvitella kuinka p*skalta tuollainen tuntuu ennekuin se osuu omalle kohdalle.

Ap:lle voimia keskeytykseen. Itse saman kokeneena haluan lohduttaa, että tästäkin tuskasta selviää, vaikka aluksi vain toivoinkin, että voisin seurata lasta rajan toiselle puolen.

Alle vuoden päästä keskeytyksestä synnytin terveen lapsen. Raskausaika oli pelkoa täynnä ja samalla painoi menetyksen tuska. Uusi lapsi helpotti menetyksen hyväksymistä paljon, sillä järkiperäisenä ihmisenä tiedän, että ilman edellisen lapsen menetystä en olisi saanut tätä suuresti rakastamaani lasta. Ikävöin kuitenkin vuosienkin jälkeen menettämääni lasta, joka päivä.

Kokemus muutti minua monella tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksaisiko ap kertoa minkälainen vamma lapsella on?

Mitä merkitystä sillä on? Itse käynyt kaiken saman läpi ihan vaan, koska sikiöllä oli Down. Enkä ole ratkaisuani katunut.

Järkyttävää

Mistä kommentoijat tietävät niin varmaksi, että vaikeasti vammainen sikiö kärsii kammottavia tuskia kohdussa? Olisiko jotain lähteitä tai perusteluja antaa? Ja eiköhän kivun aste riipu vamman laadusta myös?

Ei ole oikein väittää, että sikiöllä ei olisi lainkaan tuskia, mutta samalla lailla ei ole oikein automaattisesti olettaa, että sikiö kärsii suunnattomasti jos sen annetaan elää yli hatusta vedetyn rv 24+0:n rajan ja kuolla luonnollisesti joko kohtuun tai syntymän jälkeen äitinsä syliin (saattohoidettuna eli mahdollisimman hyvin kipulääkittynä).

Kohdussa sikiön elimistön toiminta on erilaista kuin syntymän jälkeen; sikiö ei käytä keuhkojaan kuten vastasyntynyt, sydämen toiminta on erilaista (ductus arteriosus), suolisto ei toimi samalla tavalla, koska sikiö ei varsinaisesti syö, nielee vain lapsivettä. Vakava kehityshäiriö kohdussa ei siis automaattisesti tarkoita, että kammottavia kipuja olisi, vaikka kipuja olisikin kohdun ulkopuolella.

Pidän aika kamalana, että tässä ketjussa laajasti tuomitaan elinkelvottoman sikiön abortointia vastustavat itsekkäiksi hirviöiksi, jotka tuomitsevat vauvansa helvetillisiin tuskiin, kun mitään todellista tietoa sikiön kärsimyksestä ei ole kuitenkaan esitetty.

Jos kunnollista tietoa sikiön kärsimyksestä ei ole, niin miten voi olla epäinhimillistä, että sikiö saa elää sen aikaa kuin luonnollisesti elää, ja heti mahdollisen elävänä syntymän jälkeen siirrytään saattohoitoon - ja se pieni, lyhyt elämä on arvokas?

Abortin vastustajien mielestä yleensä elämä alkaa hedelmöityksestä, joten heille jo kohdussa vietetty aika on äärimmäisen arvokasta, yksilöllistä ihmiselämää, eivätkä he usein koe pystyvänsä tekemään valtavaa päätöstä sen lopettamisesta - ellei anneta todella hyviä perusteluja.

Lopuksi todettakoon, että tällaisen päätöksen teko on aivan hirveää, enkä minäkään oikeasti tiedä, mikä on oikein missäkin tilanteessa. Uskon, että se on tapauskohtaista, ja riippuu aika paljonkin vamman laadusta - sen perusteella voinee ainakin yrittää päätellä, miten paljon sikiö kohdussa kärsii. Halusin vain tuoda esiin vähän toistakin näkökulmaa ja haastaa kommentoijia pohtimaan ennakko-oletustensa taustoja.

Voi AP <3 Saisinpa laitettua sinulle kaikki voimat ja sympatiat! Riipaisi itseäkin aika syvältä kun lukee sun surusta ja tuskasta. Itse olen saanut olla "onnekas", ja omat raskauteni ovat menneet kesken. En ole joutunut tuota tuskaa kärsimään, vaikka kamalaa ja sisintä repiviä keskenmenotkin ovat olleet. Uutta halutaan täälläkin vielä yrittää, sitten kun saadaan voimavaroja tarpeeksi kasaan. Tsempit sulle, isot voimahalit !

Voimia ap! Teitte ainoan oikean ratkaisun, olet hyvä äiti <3

Voimia ja tsemppiä paljon ap:lle ❤

Kyyneleet tuli silmiin, enkä voinut lukea ketjua loppuun kyseenalaisten kommenttien takia (provoja? Tai muuten vain empatiakyvyttömien, yksinkertaisten, tietämättömien ja mustavalkoisten ihmisten aikaansaannoksia?).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksaisiko ap kertoa minkälainen vamma lapsella on?

Mitä merkitystä sillä on? Itse käynyt kaiken saman läpi ihan vaan, koska sikiöllä oli Down. Enkä ole ratkaisuani katunut.

Järkyttävää

Sinun kommentointisi on järkyttävää ja tahditonta.

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti muutat mielesi edes ihan viime hetkillä. On parempi että kunnioitat lapsen elämää etkä lopeta sitä koska on itsellesikin helpompi että lapsi kuolee luonnollisesti eikä sinun toimintasi seurauksena. Syyllisyys oman lapsen elämän lopettamisesta ja siihen liittyvät tunteet ovat kamalia asioita enkä soisi niitä kenellekään koska niiden kanssa ei voi elää.

Syyllisyys oman lapsen lyhyestä ja kivuliaasta elämästä (jos sinne asti edes pääsee), puhtaan kärsimyksen keskellä omasta valinnastani johtuen olisi jotain niin kamalaa, etten pystyisi peiliin katsomaan /elämään asian kanssa. Ja vain sen takia, että itse vältyn vaikeilta päätöksiltä ja ajattelisin vain itseäni sopeutuen tilanteeseen.

Siinäpä sitten katsot kituvaa lasta kun "en halunnut tehdä niin vaikeaa ja itselleni kivuliasta päätöstä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksaisiko ap kertoa minkälainen vamma lapsella on?

Mitä merkitystä sillä on? Itse käynyt kaiken saman läpi ihan vaan, koska sikiöllä oli Down. Enkä ole ratkaisuani katunut.

Järkyttävää

Sinun kommentointisi on järkyttävää ja tahditonta.

Ei ole ollenkaan tahditonta kauhistella, jos joku abortoi pelkästään downin takia. Se on oikeasti järkyttävää.

Voimia ap sinulle ja puolisollesi!

Voisiko joku nyt vääntää minulle rautalangasta. Miksi olisi jotenkin parempi kantaa lasta raskauden loppuun saakka, synnyttää se ja odottaa siinä vaiheessa, että lapsi kuolee? Tätä kun niin monet tarjoavat "oikeana" vaihtoehtona, niin miksi se on oikein? Eikö kuitenkin ole selvä, että vauva on tuolloin kärsinyt enemmän? Eikö ole selvä, että myös äiti on kärsinyt enemmän? Hän on joutunut olemaan n. 4 kk pidempään raskaana ja joutunut käymään läpi paljon kivuliaamman synnytyksen, josta fyysinen toipuminen on aivan toista. Lisäksi voidaan vaan miettiä, mitä ne 4 lisäkuukautta tekevät kenenkin henkiselle hyvinvoinnille.

Kenelle tämä vaihtoehto siis olisi parempi? Ekasta hyvästä perustelusta voisin luvata jopa palkinnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten empatiakyvyttömiä ihmisiä tämäkin palsta on täynnä? Ei voi kuin ihmetellä. Ja sitten nämä samaiset ihmiset vielä kehtaa huudella muille murhasta ja muusta paskasta.

Ymmärrätkö itse yhtään mitä vammaiset joutuvat elämässään kokemaan kun yhteiskunnan asenne tuntuu olevan se ettei heidän tulisi saada edes elää? Heitä kohdellaan kuin toisen luokan kansalaisia ja "terveet" asettuvat heidän yläpuolelleen sanelemaan että onko heidän elämänsä elämisen arvoista vai ei. Näkyy jo ihan tässä ketjussa että vammaisten tappamista pidetään jotenkin hyveellisenä ja armollisena. Suomessakin n. 90% downeista abortoidaan ja Hollannissa vastasyntyneenkin saa tappaa (tai hienosti ilmaistuna "eutanasioida") jos se on vammainen.

Suomessa vammaisten elämä vaikeutuu jatkuvasti mm. syrjinnän, ennakkoluulojen ja hallitusten tekemien leikkausten takia. Syrjivä aborttilaki on yksi syy siihen.

Joten nyt sitä suuta soukemmalle äläkä puolusta murhaa. Vammaisetkin ovat ihmisiä ja tämä ketju pitäisi poistaa vammaisiin kohdistuvan vihapuheen vuoksi.

Huhhuh, jos jonkun pitäisi laittaa suuta soukemmalle se olet sinä. Ap.n lasta ei kukaan tulisi syrjimään, koska lapsi ei tulisi elämään paria päivää/viikkoa pidempään. Sekin aika kärsien kivuista ja tuskista vailla toivoa.

Ap.lta abortti on rakastavin teko mitä voi tehdä tuossa tilanteessa.

Juuri tuollainen asenne on syy siihen miksi vammaiset joutuvat elämään toisen luokan kansalaisena. Se ap:n lapsen elämä on tasan yhtä arvokas kuin terveenkin lapsen ja hänen murhaamistaan ei voi oikeuttaa lätisemällä siitä miten hänen elämänsä olisi sen lyhyen keston ja vammaisuuden takia arvotonta.

Äitiä kohtaan tunnen myötätuntoa siinä mielessä että on varmasti kamalaa kun lapsella on jokin hätänä mutta murhaa en hyväksy ja jos voisin niin takuulla estäisin sen.

En mäkään murhaa hyväksy, mutta raskaudenkeskeytysen kyllä.

Joo en minäkään hyväksy murhaa mutta lapsen tappamisen kyllä koska lapsethan eivät ole oikeita ihmisiä, varsinkaan vammaiset, joten se on eri asia.

Eiköhän kaikista saman linnatuomion saa.

Ei todellakaan saa ja sehän tässä on ongelma. Syntymättömien lasten tappajat elävät ihan vapaina saamatta pienintäkään rangaistusta samaan aikaan kun vankiloissa istuu ihan tavallisia ns. kunnon ihmisiä jotka ovat huijanneet verottajaa. Jotenkin en ihan käsitä että miksi häkki heilahtaa jonkun rahasumman pimittämisestä mutta pienen lapsen murhasta ei.

Riittääkö tämä käsityskykysi mitenkään siihen, että Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa rangaistusten jakaminen perustuu kuitenkin siihen, mitä lainsäädännössä on asiasta sanottu. Ei siihen, mikä on sinun moraalikäsityksesi. Kumman veikkaat aiheuttavan enemmän haittaa yhteiskunnallisesta näkökulmasta?

Onko täällä joku sellainen ihminen paikalla, joka ei koskaan ole itsekäs? Kun en oikein ymmärrä sitäkään keskustelua, että miksi pitää lapsen kärsiä ja sitä ja tätä ja tota.

Kun lähtökohtaisesti jokaisella on oikeus päättää siitä omasta perheestään ja omasta jaksamisestaan. Ja laki määrittelee milloin keskeytyksen saa tehdä. Ja lääkärit taas päättävät sen, milloin vamma on niin vakava, että raskauden keskeyttäminen olisi mahdollista (eli toisinsanoen kai järkevää, koska jos näin ei ajateltaisi, niin eihän se sitten olisi yhteiskunnassa sallittua). Ja sitten vielä Valvirakin antaa luvan tälle.

Niin miksi ihmeessä raskautta ei silloin saisi keskeyttää vain siitäkin syystä, että näkee sen parhaaksi vaihtoehdoksi? Miten muka kellään ulkopuolisella pitäisi olla oikeus sanoa, että soo soo soo, kyllä sinun nyt pitää tämä lapsi synnyttää, koska olet leikkiin ryhtynytkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jaksaisiko ap kertoa minkälainen vamma lapsella on?

Mitä merkitystä sillä on? Itse käynyt kaiken saman läpi ihan vaan, koska sikiöllä oli Down. Enkä ole ratkaisuani katunut.

Järkyttävää

Sinun kommentointisi on järkyttävää ja tahditonta.

Ei ole ollenkaan tahditonta kauhistella, jos joku abortoi pelkästään downin takia. Se on oikeasti järkyttävää.

Miksi? Kyllä itse ainakin olisin mieluummin ilman lapsia kuin down-lapsen kanssa. Ja minulla on siihen ihan täysi oikeus. Ei minun tarvitsee elää elämääni niin, jos en halua. Kukaan ei voi siihen onneksi pakottaa. Ja totta, voisihan niin käydä että lapsi vammautuisi myöhemmin. Se olisi sitten eri keskustelu, mutta niin pitkään kun voi valita, valitsisin juuri näin.

Joissakin kristillissä lahkoissa(varmaan aika monessakin) ajatellaan että Jumala on elämän ja kuoleman herra, ei ihminen. Ajatellaan että ei ole ihmisen tehtävä päättää elämän päättymisajankohtaa.

En siis itse ole varsinaisesti tätä mieltä mutta ajattelin vaan ilmottaa kun mietitään mistä totaalinen aborttivastaisuus kumpuaa.

Tämä varmaan ainakin yksi syy

Vierailija kirjoitti:

Joissakin kristillissä lahkoissa(varmaan aika monessakin) ajatellaan että Jumala on elämän ja kuoleman herra, ei ihminen. Ajatellaan että ei ole ihmisen tehtävä päättää elämän päättymisajankohtaa.

En siis itse ole varsinaisesti tätä mieltä mutta ajattelin vaan ilmottaa kun mietitään mistä totaalinen aborttivastaisuus kumpuaa.

Tämä varmaan ainakin yksi syy

Käytännössä pakenevat vastuuta omasta lapsestaan

Onko AP vielä linjoilla? Olin itse juuri viikko sitten samassa tilanteessa (rv 23) ja vertaistuki olisi tarpeen :( Onko sinulla esim. sähköpostiosoitetta, johon voisi laittaa viestiä?

Vierailija kirjoitti:

Voisiko joku nyt vääntää minulle rautalangasta. Miksi olisi jotenkin parempi kantaa lasta raskauden loppuun saakka, synnyttää se ja odottaa siinä vaiheessa, että lapsi kuolee? Tätä kun niin monet tarjoavat "oikeana" vaihtoehtona, niin miksi se on oikein? Eikö kuitenkin ole selvä, että vauva on tuolloin kärsinyt enemmän? Eikö ole selvä, että myös äiti on kärsinyt enemmän? Hän on joutunut olemaan n. 4 kk pidempään raskaana ja joutunut käymään läpi paljon kivuliaamman synnytyksen, josta fyysinen toipuminen on aivan toista. Lisäksi voidaan vaan miettiä, mitä ne 4 lisäkuukautta tekevät kenenkin henkiselle hyvinvoinnille.

Kenelle tämä vaihtoehto siis olisi parempi? Ekasta hyvästä perustelusta voisin luvata jopa palkinnon.

Kun ei kukaan voi varmuudella tietää minkä verran kukakin elää. Sitten jos aivot puuttuvat kokonaan, ei varmaankaan voi elää, mutta ei kärsi kipujakaan. Kysyt kenelle on parempi vaihtoehto. Sellaiselle, joka ei halua lastaan tappaa. Jotkut haluavat , että kaikki tapahtuu luonnollisesti. Äiti ja isä saavat hoitaa lastaan. Lapsi saa hoivaa ja hellyyttä. Kipu hoidetaan, jos sitä on. Oloa helpotetaan. Ei tehohoidossa, jos lapsi on kuolemaisillaan. Näin tapahtuu , jos lasta ei ole mahdollisuus pelastaa. Joillekin vastuun ottaminen on juuri tätä.