Raskaudenkeskeytys rv 22+. Mifegyne, lopettaako se istukan toiminnan?

Viestin numero 115 kirjoitti siis nro 4. :)

Täytyy myöntää, että tuli kyynel silmään tähän ketjuun ilmestyneistä tsemppiviesteistä aloittajalle.

Jaksaisiko ap kertoa minkälainen vamma lapsella on?

Aika jännä, miten kellään ei tullut mieleenkään epäillä tarinan todellisuutta.

Ap vaikuttaa melko kylmältä, ei kerro tarinassaan mikä vauvalla on.

Miksi ihmeessä kaikki tavarat oli hankittu ennen rakenneultraa?

Hakee tukea ja ei hae tukea.

Olenko mä oikeasti ainoa joka ei uskonut tähän juttuun??

Ennen varsinaista keskeytyspäivää hain sairaalalta suun kautta otettavan lääkkeen, minkä tarkoitus oli kypsentää kohdunkaulaa ja valmistella synnytystä. Muistan, että jo tämän lääkkeen ottaminen oli kauheaa, vaikka meidän lapsella oli kolminkertainen kromosomisto ja yläaivot puuttuivat kokonaan. Oli ihme, että lapsi oli ylipäätänsä selvinnyt noille viikoille ja todennäköisesti ei kohdussa olisi elänyt edes synnytykseen. Juttelin hyvin kokeneen lastenneurologian lääkärin kanssa ja hän kertoi, että kyseisillä aivokuvilla lapsella ei olisi "minäpuhetta" eli siis tätä sisäistä ajattelua ja hän voisi kuitenkin tuntea kipua alkukantaisemmista järjestelmistä myöhemmälle kehittyessään. Lapsen parhaaksi on, että hän kuolee mahdollisimman pian, eikä tunne kipua, jos ei pysty elämään maailmassa. Ei itselleni ole elämässäni mitään vastaavan järkyttävää tapahtunut, että joutuu synnyttämään oman lapsen ja se kuolee siihen synnytykseen ja ei ole mitään muuta lapselle hyvää vaihtoehtoa. Synnytys oli todella kipeä ja kesti 2 vrk ja jouduin kaavintaankin jne, mutta henkinen kärsimys oli kaikista hirveintä. Se, että synnytät lasta ja tiedät sen kuolevan samalla aikaa... Niin vastoin kaikkea. Sairaalassa on mahdollisuus saada keskustelutukea (sairaalapastori, psykiatrinen sairaanhoitaja, sos. työntekijä). Kuollut vauvasi viedään sairaalan krematorioon, jos haluat järjestää hautajaiset. Me järjestimme ja se oli meille psyykkisesti tärkeä surutyöprosessi. Näimme myös kuolleen vauvan synnytyksen jälkeen ja pyysin myös läheisimpiä sairaalaan. Enkelinkosketus-palstalta sain erittäin tärkeää vertaistukea. En tiedä, lohduttaako tämä ajatuksena, mutta näimme miehen kanssa lapsemme kuolinhetkellä taivaalla alhaalta ylös kulkevan sateenkaarikiilan (ei ollut selitystä ilmiölle muuten). Näin myös hetki ennen tätä sikiön muotoisen pilven. Kuoleman jälkeen olemme saaneet paljon vastaavia kokemuksia, valkoisia höyheniä, valoilmiöitä haudalla ilman selitystä ja lapsemme kertoi nähneen huoneessaan pikkusiskonsa ja osasi kuvailla hänet, olinpaikan todella tarkasti (emme ole koskaan kuvailleet enkeliolemuksia)... Uskomme, että hänellä on hyvä olla ja hän odottaa meitä vielä tuolla. Voimia sinulle ja puolisollesi ja kaikille läheisille tähän rankimpaan hetkeen! Toivottavasti pääsisit pian palstalle, se oli minulle korvaamaton tuki.

Halauksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Arvostelijat tuntuvat unohtavan, että sikiön hermotunto kehittyy vasta viikkojen 24 jälkeen, mikä on syy aborttirajaan. Onhan se sikiöllekin helpompaa pysäyttää sydän lämpimään kohtuun kun antaa sen kehittyä niin pitkälle että varmasti tuntee kipua.

Missä ihmeen harhakuvitelmissa oikein elät? Tyttäreni syntyi yhtäkkiä rv. 23, ja jäi henkiin. Keskolassa hoito kesti 4 kk. Nyt hän on jo aikuinen nainen, melkein 30 v. ja pienen pojan äiti. Kun tyttäreni oli syntynyt, hänestä otettiin verinäytteitä päivittäin kantapäästä. Joka kerta, kun verinäytettä otettiin, pienen keskosen kasvot vääntyivät tuskaiseen itkuun. Hän ei kuitenkaan pystynyt edes itkemään, koska oli hengityskoneessa.

Joten älä sinä tule tänne valehtelemaan yhtään mitään rv. 24 jälkeisistä hermotuntorajoista. Sikiö aivan takuulla kipua tunteva olento jo paljon aikaisemmin!

Juuri tämän takia on hyvä että keskeytys tehdään jo kohdussa.

Nimenomaan. Jotkut eivät ymmärrä että sikiö voi olla todella kivulias jo kohdussa. Monella vaikeasti vammaisella on mm. massiivinen turvotus joka aiheuttaa jatkuvaa kovaa tuskaa JO kohdussa. Se synnytyksen hetkellinen kipu on aika vähäinen asia verrattuna viikkoja ja kuukausia kestävään tuskaan.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä, miten kellään ei tullut mieleenkään epäillä tarinan todellisuutta.

Ap vaikuttaa melko kylmältä, ei kerro tarinassaan mikä vauvalla on.

Miksi ihmeessä kaikki tavarat oli hankittu ennen rakenneultraa?

Hakee tukea ja ei hae tukea.

Olenko mä oikeasti ainoa joka ei uskonut tähän juttuun??

Miksi kertoisi? Monet sairaudet/rakennepoikkeamat ovat niin harvinaisia että ap tunnistettaisiin sen myötä.

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä, miten kellään ei tullut mieleenkään epäillä tarinan todellisuutta.

Ap vaikuttaa melko kylmältä, ei kerro tarinassaan mikä vauvalla on.

Miksi ihmeessä kaikki tavarat oli hankittu ennen rakenneultraa?

Hakee tukea ja ei hae tukea.

Olenko mä oikeasti ainoa joka ei uskonut tähän juttuun??

Onko sillä oikeastaan väliä uskotko vai ei? Jos et usko voit vaikka siirtyä lukemaan muita ketjuja. Ap:n tilanteessa tunnereaktiot tai niiden puute ei kerro ihmisestä mitään. Kukaan meistä ei tiedä etukäteen miten reagoisi, koska shokkitilassa mieli suojautuu ylivoimaisilta tunteilta. Tiedon etsintä voi olla ihan viisasta, saa ohjattua ajatuksia johonkin hyödylliseen. Katastrofihan on jo tapahtunut, sikiö on niin sairas että tulee kuolemaan.

Sitä paitsi, jos on mahdollista että apn tilanne on todellinen, niin epäily ja valehtelijaksi syyttäminen on ilkeää ja osoittaa omaa tunnekylmyyttä tai epäkypsyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Ei kai kukaan mitään olekaan selitellyt? En tiedä kenelle kohdistit viestisi, mutta ainakin minä, 12, voin sanoa, että kyllä, minä ainakin päätin ihan itse puolisoni kanssa, että lopetamme lapsemme elämän tässä vaiheessa. Eli tapiimne hänet ennen kuin hän tiesi siitä elämästä mitään. Tapoimme hänet ennen kuin saimme koskaan pitää häntä sylissämme. Tapoimme hänet ennen kuin hänet olisi välittömästi synnytyksestä kiidätetty teho-osastolle, jossa hän olisi viettänyt koneissa koko lyhyen ikänsä. Tapoimme hänet ennen kuin muut perheemme lapset ehtivät kertaakaan ihmetellä, miksi he menevät taas nukkumaan ilman äitiä ja isää. Tapoimme hänet ennen kuin olimme itkeneet itsemme kuiviin hänen sairaalavuoteensa vieressä. Uskon että kaikki pääsivät tässä tilanteessa vähemmällä, koska päätimme tappaa vauvamme jo puolivälissä raskautta, siinä vaiheessa kun hän ei vielä asiasta nyt niin hirveästi itse kärsinyt. Kyllä, minä tapoin mahdollisuuteni tulla jälleen äidiksi, koska en halunnut sellaista elämää kenellekään. Rakastan itseäni, puolisoani ja jo olemassa olevia lapsiani enemmän kuin mitään muuta tässä maailmassa. Minusta siinä ei ole mitään hävettävää, vaikka ilmeisesti yrität saada jotenkin toiselle huonon olon? Kuvitteletko ihan oikeasti, ettei ihmiset jotka ovat käyneet tuon läpi, olisi miettineet tätä asiaa? Et vaikuta ihan järisyttävän fiksulta, jos kuvittelet nyt, että jollekin tulisi paha mieli tästä sinun uudesta oivalluksestasi.

Olen itse ollut kehitysvammaisten hoitajana ja miettinyt usein, onko se elämää, kun moni makaa sairaalasängyssä syntymästään asti? Hoidin yhtä asiakasta, joka oli syntynyt ja kehittynyt 4 kk vauvan tasolle. Hänet oli tuotu hoitokotiin vauvan ollessa 6 kk ja siitä lähtien ollut samalla tasolla. Tämä asiakas oli siis maannut 37 vuotta sängyssä, 4 kk vauvan tasolla.

Vaatii oikeasti todellista vahvuutta tehdä päätös, joka päättää elämän jo kohdussa. Itse sanoisin sen olevan hyvä päätös ja jouduttaa tilannetta, joka jokatapauksessa päättyisi kipuun, vammaan tai mahdollisesti kuolemaan jo mahassa, ja en tiedä olisiko minusta siihen, olen niin herkkä.

Olette vahvoja, paljon tsemppiä ap:lle ja muille!!

Aborttia ehdotellaan nuorille tosi helposti "sinulla on elämä vielä edessä", se on minusta tietyllä tavalla väärin, sen verran olen abortin vastustaja, kun kyse on terveestä sikiöstä.

Minulle ehdotettiin aborttia, kun lapseni isä sairastui minun ollessani alkuraskaana, etenkin sukulaiseni ehdottivat. Halusivat minulle helpompaa elämää kuin se, että olisin yh 20-vuotiaana.

En tehnyt aborttia. Terve ihmiselämä todellakin on kallis, eikä sitä kuka tahansa lähde abortoimaan. Onneksi myös laki tulee vastaan tietyn rv jälkeen.

Halaus teille muillekkin saman kokeneille. Mulla alkoi vatsa kasvamaan samantien todella huimaa vauhtia ja nytkin mulla on todella iso maha viikkoihin nähden, lapsivettä on reilusti yli rajojen mikä kertoo lapsen voinnista myös. Kun vaan ei kamalia kipuja hänellä olisi :(

Kiitos kokemuksista. Ehkä tästä selvitään, näytte tekin selvinneen jotenkuten kun pystytte jo asiasta puhumaan <3

Itselläni on tällä hetkellä todella vaikea puhua kasvotusten kenenkään kanssa, saati avautua vieraille, sen takia se sairaalapappikin tuntuu vieraalta, mieluummin puhun oman miehen kanssa.

Meillä on kaikki tavarat hankittuna kun vauvaa niin odotimme, sokeasti sitä ajattelee että ei omalle kohdalle tällaista voi sattua.

Ap

Toivottavasti muutat mielesi edes ihan viime hetkillä. On parempi että kunnioitat lapsen elämää etkä lopeta sitä koska on itsellesikin helpompi että lapsi kuolee luonnollisesti eikä sinun toimintasi seurauksena. Syyllisyys oman lapsen elämän lopettamisesta ja siihen liittyvät tunteet ovat kamalia asioita enkä soisi niitä kenellekään koska niiden kanssa ei voi elää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten empatiakyvyttömiä ihmisiä tämäkin palsta on täynnä? Ei voi kuin ihmetellä. Ja sitten nämä samaiset ihmiset vielä kehtaa huudella muille murhasta ja muusta paskasta.

Ymmärrätkö itse yhtään mitä vammaiset joutuvat elämässään kokemaan kun yhteiskunnan asenne tuntuu olevan se ettei heidän tulisi saada edes elää? Heitä kohdellaan kuin toisen luokan kansalaisia ja "terveet" asettuvat heidän yläpuolelleen sanelemaan että onko heidän elämänsä elämisen arvoista vai ei. Näkyy jo ihan tässä ketjussa että vammaisten tappamista pidetään jotenkin hyveellisenä ja armollisena. Suomessakin n. 90% downeista abortoidaan ja Hollannissa vastasyntyneenkin saa tappaa (tai hienosti ilmaistuna "eutanasioida") jos se on vammainen.

Suomessa vammaisten elämä vaikeutuu jatkuvasti mm. syrjinnän, ennakkoluulojen ja hallitusten tekemien leikkausten takia. Syrjivä aborttilaki on yksi syy siihen.

Joten nyt sitä suuta soukemmalle äläkä puolusta murhaa. Vammaisetkin ovat ihmisiä ja tämä ketju pitäisi poistaa vammaisiin kohdistuvan vihapuheen vuoksi.

Huhhuh, jos jonkun pitäisi laittaa suuta soukemmalle se olet sinä. Ap.n lasta ei kukaan tulisi syrjimään, koska lapsi ei tulisi elämään paria päivää/viikkoa pidempään. Sekin aika kärsien kivuista ja tuskista vailla toivoa.

Ap.lta abortti on rakastavin teko mitä voi tehdä tuossa tilanteessa.

Juuri tuollainen asenne on syy siihen miksi vammaiset joutuvat elämään toisen luokan kansalaisena. Se ap:n lapsen elämä on tasan yhtä arvokas kuin terveenkin lapsen ja hänen murhaamistaan ei voi oikeuttaa lätisemällä siitä miten hänen elämänsä olisi sen lyhyen keston ja vammaisuuden takia arvotonta.

Äitiä kohtaan tunnen myötätuntoa siinä mielessä että on varmasti kamalaa kun lapsella on jokin hätänä mutta murhaa en hyväksy ja jos voisin niin takuulla estäisin sen.

En mäkään murhaa hyväksy, mutta raskaudenkeskeytysen kyllä.

Joo en minäkään hyväksy murhaa mutta lapsen tappamisen kyllä koska lapsethan eivät ole oikeita ihmisiä, varsinkaan vammaiset, joten se on eri asia.

Eiköhän kaikista saman linnatuomion saa.

Ei todellakaan saa ja sehän tässä on ongelma. Syntymättömien lasten tappajat elävät ihan vapaina saamatta pienintäkään rangaistusta samaan aikaan kun vankiloissa istuu ihan tavallisia ns. kunnon ihmisiä jotka ovat huijanneet verottajaa. Jotenkin en ihan käsitä että miksi häkki heilahtaa jonkun rahasumman pimittämisestä mutta pienen lapsen murhasta ei.

Ehkä juuri siksi, ettei se ole murha.

Vierailija kirjoitti:

Jaksaisiko ap kertoa minkälainen vamma lapsella on?

Mitä merkitystä sillä on? Itse käynyt kaiken saman läpi ihan vaan, koska sikiöllä oli Down. Enkä ole ratkaisuani katunut.

Vierailija kirjoitti:

Ei lopettanut meilläkään liikkeitä, tunsin ne (valitettavasti) ihan loppuun saakka. Myöhemmin kuulin, että sikiölle olisi voitu antaa joku pistos ennen synnytystä pysäyttämään sydän. Nyt ei kuitenkaan näin tehty, joten elonmerkkejä oli edelleen.

Otan osaa. Kamala tilanne teilläkin edessä. Kommentoijille tosiaan tiedoksi, että näillä viikoilla keskeytyksen saa ainoastaan Valviran luvalla ja se vaatii kunnon perustelut. Eiköhän jokainen olisi ne epätoivotut tyypit hoitanut pois jo alkuraskaudessa. Vai kuvitteletteko, että monikin huvikseen käy synnyttämässä tuolla sairaaloissa puolikiloisia sikiöitä ja riemusta kiljuen sitten katselee kun ne pahimmassa tapauksessa hiipuvat pois vasta syntymänsä jälkeen?

On muutenkin aina käsittämätöntä, miksi tähän aiheeseen kommentoivat juuri ne, keillä ei varmastikaan ole omaa kokemusta. Vai kuinka moni on kantanut kohdussaan lasta, jonka tietää kuolevan ennemmin tai myöhemmin mahdollisesti kivuliaan kuoleman? Tai lasta, joka viettäisi ensimmäiset ja viimeiset vuotensa sairaalassa letkujen keskellä ilman ihmiskosketusta, ja jota pistettäisiin päivästä toiseen.

Sitten tukee joku ääliö urputtamaan, että niin mutta kun ne downit. Kuinka suuri osa näistä myöhäistä abortoiduista on oikeasti edes downeja? Väitän, että suurimmalla osalla on joku massiivinen kehityshäiriö. Mutta ei, kyllä taas muut tietävät parhaiten.

Niin monta peukkua ja tykkäystä tälle, että!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä, miten kellään ei tullut mieleenkään epäillä tarinan todellisuutta.

Ap vaikuttaa melko kylmältä, ei kerro tarinassaan mikä vauvalla on.

Miksi ihmeessä kaikki tavarat oli hankittu ennen rakenneultraa?

Hakee tukea ja ei hae tukea.

Olenko mä oikeasti ainoa joka ei uskonut tähän juttuun??

Onko sillä oikeastaan väliä uskotko vai ei? Jos et usko voit vaikka siirtyä lukemaan muita ketjuja. Ap:n tilanteessa tunnereaktiot tai niiden puute ei kerro ihmisestä mitään. Kukaan meistä ei tiedä etukäteen miten reagoisi, koska shokkitilassa mieli suojautuu ylivoimaisilta tunteilta. Tiedon etsintä voi olla ihan viisasta, saa ohjattua ajatuksia johonkin hyödylliseen. Katastrofihan on jo tapahtunut, sikiö on niin sairas että tulee kuolemaan.

Sitä paitsi, jos on mahdollista että apn tilanne on todellinen, niin epäily ja valehtelijaksi syyttäminen on ilkeää ja osoittaa omaa tunnekylmyyttä tai epäkypsyyttä.

Niin, tai pöljää uskoa kaikki ja keksityn tarinan takia kyynelehtiä.

Mut joo, voi käydä täällä kyynelehtimässä ja mielellään kertoa facessa kaikille kuinka kypsä ja empaattinen minä olenkaan. Tosielämässä voikin sitten keskittyä itseensä.

Abortin vastustajat voi nyt mennä ihan muualle huutelemaan. Minä olen vienyt monta lemmikkiä lopetettavaksi, kun niillä on ollut tappava sairaus tai tuskia ja lääkäri ei ole voinut auttaa. En ole halunnut niiden kärsivän enää yhtään.  Miksi ihmislasta ei saisi auttaa tässä asiassa? Miksi ihmisen pitää kärsiä? Eläinrääkkäys on kielletty mutta sikiötä pitäisi rääkätä tässä tilanteessa syntymään teidän mielestänne? Pitäkää jo turpanne kiinni ja menkää muualle pätemään.

Ap ei tätä huvin takia tee. Hän on äiti, joka joutuu päättämään eutanasiasta jo tässä vaiheessa lapsen parhaaksi. Hän on äiti, joka ei saa lasta kasvatettavakseen. Syli jää tyhjäksi, eikä se ole oma tahto.

Lämmin halaus ja voimia sinulle ap.

ei ole omakohtaista kokemusta menetyksistä kuin neljästä keskenmenosta ja pikkuveljen ja vauvaserkkujen hautajaisista, mieheni myös menetti vauvapikkusiskon, jolla oli synnynnäinen maksakirroosi,  ja äitinsä on monesti sanonut, että olisi tehnyt abortin, jos se olisi silloin ollut mahdollista todeta jo kohdussa, mikään ei ollut hirveämpää kuin katsoa vauvansa hidasta kuolemaa. Silloin ei vielä osattu hoitaa sellaista.

Toivon sinulle kovasti voimia koettelemuksessasi ja surussasi.

N46v

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti muutat mielesi edes ihan viime hetkillä. On parempi että kunnioitat lapsen elämää etkä lopeta sitä koska on itsellesikin helpompi että lapsi kuolee luonnollisesti eikä sinun toimintasi seurauksena. Syyllisyys oman lapsen elämän lopettamisesta ja siihen liittyvät tunteet ovat kamalia asioita enkä soisi niitä kenellekään koska niiden kanssa ei voi elää.

Sinä sitten kestät mieluummin syyllisyyden siitä, että oman heikkoutesi vuoksi lapsesi joutuisi kärsimään kuukausia sietämättömissä tuskissa kohdussasi? Miten voisit olla niin julma omalle rakastamallesi lapsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti muutat mielesi edes ihan viime hetkillä. On parempi että kunnioitat lapsen elämää etkä lopeta sitä koska on itsellesikin helpompi että lapsi kuolee luonnollisesti eikä sinun toimintasi seurauksena. Syyllisyys oman lapsen elämän lopettamisesta ja siihen liittyvät tunteet ovat kamalia asioita enkä soisi niitä kenellekään koska niiden kanssa ei voi elää.

Lapsen siis pitää kärsiä ettei äiti tunne syyllisyyttä? Tuo vasta itsekäs näkemys onkin. 

Ap, teet taatusti oikean ratkaisun ja onneksi tiedät sen itsekin. Olet valmis kärsimään itse jotta lapsen kärsimys on mahdollisimman pientä. Rakkauden teko. Voimia tulevaan.

Vierailija kirjoitti:

Se ap:n lapsen elämä on tasan yhtä arvokas kuin terveenkin lapsen ja hänen murhaamistaan ei voi oikeuttaa lätisemällä siitä miten hänen elämänsä olisi sen lyhyen keston ja vammaisuuden takia arvotonta.

Kyse ei ole siitä onko lapsen elämä arvokas, tottakai se on. Kyse on siitä että halutaanko tuottaa elinkelvottomalle (kamala sana) lapselle tarpeetonta tuskaa.

Mielestäni tuo tuskattomuus menee arvokkuuden edelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika jännä, miten kellään ei tullut mieleenkään epäillä tarinan todellisuutta.

Ap vaikuttaa melko kylmältä, ei kerro tarinassaan mikä vauvalla on.

Miksi ihmeessä kaikki tavarat oli hankittu ennen rakenneultraa?

Hakee tukea ja ei hae tukea.

Olenko mä oikeasti ainoa joka ei uskonut tähän juttuun??

Miksi kertoisi? Monet sairaudet/rakennepoikkeamat ovat niin harvinaisia että ap tunnistettaisiin sen myötä.

Niin, ja se joutuisi häpeämään sitä, että käy täällä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se ap:n lapsen elämä on tasan yhtä arvokas kuin terveenkin lapsen ja hänen murhaamistaan ei voi oikeuttaa lätisemällä siitä miten hänen elämänsä olisi sen lyhyen keston ja vammaisuuden takia arvotonta.

Kyse ei ole siitä onko lapsen elämä arvokas, tottakai se on. Kyse on siitä että halutaanko tuottaa elinkelvottomalle (kamala sana) lapselle tarpeetonta tuskaa.

Mielestäni tuo tuskattomuus menee arvokkuuden edelle.

Arvostuksen osoittamista on nimenomaan lopettaa kyseisen lapsen elämä ennen kuin tuska edes ehtii alkaa. Lapsi on niin arvokas, ettei hänelle tietoisesti tuoteta yhtään enempää tuskaa, kuin on välttämätöntä.