Kristityille:
Mistäköhän se johtuu,että Kristityt ovat niin kovin kärkkäitä tuomitsemaan?
Jos ei joku usko kuten hän itse tai ei elä kirjaimellisesti raamatun mukaan,on heti " huono" kristitty ja suurinpiirtein roviolle jotaisi poltettavaksi.
En halua itseäni nostaa jalustalle,mutta ei minusta ole toisten tuomitsijaksi, esim. jos uskoo Allahiin. Luotan kyllä siihen,että Jeesus antaa rakkutensa valon loistaa kaikkien ihmisten sydämeen.
Jeesus ei tuominnut,miksi me kristityt niin teemme??
Kommentit (64)
maailman tappiin saakka=)
Kuitenkin uskon ja luotan siihen,että tärkeintä on rakkaus ja usko Jeesusta kohtaan Jumalan Poikana ja se riittää.
Kuten joku kirjoitti,miksi olisi helluntaiseurakunta, ev.lut, ortodoksit,vapaaseurakunta ym. Kaikkilla eri toimintaperiaatteet,mutta Jeesukseen uskominen yhdistää näitä kaikkia.
Miksi Jeesus olisi muuten sanonut: " Joka minuun uskoo,saa iankaikkisen elämän!"
Toki Jumala loi lait,mutta eikö se ole aika nurinkurista,että Jeesus lupaa iankaikkisen elämän sille joka häneen uskoo ja se riittää. Sittenhän Jeesus täytyisi tuomita valehtelijaksi tuon asian suhteen koska näköjään siihen ei riitä se pelkkä usko.
Ja ystävällisissä merkeissä kysyn helluntalaisilta: Kuuluuko helluntalaiseen se,että kaikki muut paitsi he pääsevät taivaaseen. Teillähän on,että vain raamattua tarkkaan noudattamalla pääsee taivaaseen. Eikö siis esim. evankelis-luterialaisilla ole toivoa päästystä taivaaseen,koska emme elä raamatun mukaan,esim. kaste?
Jeesus sanoo paljon muutakin. Lueppa raamattua, niin sinunkaan ei tarvi kinastella täällä itsestään selvistä asioista maailman tappiin saakka.
Ja lisäksi Jeesus on myös sanonut, että joka hänet väittää tuntevansa, mutta tekee syntiä, on valehtelija.
ja luen kyllä raamattua.
En toki täällä kinastele,toivottavasti en ole sellaista kuvaa antanut.
Tuli vain tuo asia mieleen ja ajattelin jospa joku minua viisaampi tietäisi vastauksen.
Mutta ei sinun tarvitse heti nokkiin ottaa jos jotain kyseenalaistan,ei kai uskosi ole niin heikoilla,ettei se kestä yhtään epäilyjä..
kukaan meistä maan päällä ei häntä voi tuntea.
Jos siteraan mitä Jeesus maan päällä opetti,tarkoittaako se automaattisesti,että hänet tunnen.
Sitten meitä on täällä aika monta valehtelijaa=)
Lillith:
Ja ystävällisissä merkeissä kysyn helluntalaisilta: Kuuluuko helluntalaiseen se,että kaikki muut paitsi he pääsevät taivaaseen.Harha luuloa.
En kysynyt tuosta helluntalaisuudesta sen takia,että aikomukseni olisi joka leimata huonoksi tai painaa maahan.
Ihan vilpittömästi olisin kiinnostunut tietämään,miten se menee.
mar1anne:
Eli mika kristinuskon ja Raamatun mukaan on haureutta ja synnissa elamista? Miten Raamatussa on maaritelty naimisiinmeneminen, ovatko ne kirkkohaat Raamatun mukaisia? Asia on itselleni ihan outo, voisiko joku tietavampi valaista asiaa?
Synnissä eläminen - kun jatkuvasti pyydät anteeksi syntiä mitä et kadu ja mitä et aio lopettaa.
Naimisiinmeneminen - olet aviossa Jumalan ja ihmisten edessä. Eli avioliitto on maan lakien mukaan laillinen. Seromoniassa ei ole pakollisia rituaaleja.
Haureus: Ruumis ei ole tarkoitettua suureen partneri määrään. Ruumis on temppeli ja sillä on myos arvoa. Seksi kuuluu avioliittoon.
Naimisiinmenemiseksi riittaisi ystavien edessa solimittu liitto ja sopimus, etta ollaan ja eletaan yhdessa? Vai olenko ihan hakoteilla?
mar1anne:
Naimisiinmeneminen - olet aviossa Jumalan ja ihmisten edessä. Eli avioliitto on maan lakien mukaan laillinen. Seromoniassa ei ole pakollisia rituaaleja.
Seksi kuuluu avioliittoon.
Voiko tuon ymmärtää, että vaikkapa Suomessa kaksi kristittyä menee avioliittoon maistraatissa, ja se kuitenkin lasketaan avioliitoksi Jumalan edessä? Sillä eihän siinä ole Jumalalla mitään tekemistä, vihkijä ei sen kummempi pulliainen kuin aviopari itsekään (siis uskonnon kannalta katsottuna)! Ei siis paljon eroa siitä, jos kaksi ihmistä tekee keskenään sopimuksen " aviollisesta" elämästä..
Ja taas tullaan tuohon suuntauksien erilaisiin tulkintoihin : sanopa vaikka katoliselle, että hänen ei tarvitse kirkossa (tai siis papin edessä) naimisiin mennä, ja silti on " oikeasti" naimisissa. Nauraisi varmaan päin naamaa..
Harriet : en ymmärtänyt vastaustasi : menevätkö kaikki muut siis helvettiin, vai eivät?
Joskus aikaisemminkin täällä on keskusteltu avoliitosta. Siinä ketjussa oli kirjoitettu hyvin raamatun suhtautumisesta avioliittoon ja siitä mikä raamatun mukaan on avioliitto. Itse en tätä asiaa oikein raamatusta tunne, mutta muistelen nyt siinä ketjussa olleita asioita.
Jossain vaiheessa historiaa avioliittoon riitti yhdyntä. Eli pari, joka oli ollut yhdynnässä oli sen ajan käsityksen mukaan naimisissa. Mitään julkistamista asiaan ei tarvittu. Tästähän seurasi myös se, että oli velvollinen elämään sen ihmisen kanssa, jonka kanssa oli seksiä harjoittanut. Eli periaatteessa jokaisen olisi kuulunut olla naimisissa sen ihmisen kanssa, jolle neitsyytensä menetti. Käytännössähän tietysti ihmiset tekivät myös siihen aikaan syntiä eli harjoittivat myös irtosuhteita. Avioliittoa ei kuitenkaan mitenkään virallistettu, eikä avoliittoa käsitteenä tuohon aikaan tunnettu.
Jos joku kätevästi löytää raamatunkohtia, joissa puhutaan avioliitosta ja naimisiinmenosta, olisi kiva kuulla niitä. Irtosuhteet ja avoliittohan siis ovat eri asia.
Kun pointtini oli se, että Jeesuksen sanoma ei ole pelkästään se, että usko Jeesukseen ja pääset taivaaseen, vaan paljon muutakin. Jos lukisit raamattua, niin tietäisit, ettet voi rakastaa Jeesusta ja samalla tehdä hänen sanansa vastaisesti, eli jos todella tuntisit Jeesuksen sydämmessäsi, niin et tekisi syntiä tahallasi. Ja tämä ei ole minulta tuomio sinua kohtaan, vaan ihan puhtaasti raamatun opetuksia, joita on raamattu tulvillaan. Sieltä löydät vastauksen myös päivän kysymykseen. Raamatun opit voivat olla ihmisestä liian rankkoja ja silloin ihminen alkaa kyseenalaistamaan niitä, " voinkohan tehdä tuota ja tuota kun en pahaa tarkoita, se on kyllä syntiä, mutta haitanneeko tuo mitään.." Ja korostan, että tarkoituksena ei ole tuomita ketään, sanon vaan, niinkun raamattu kertoo nämä asiat. Ja sinun pitää itse lukea raamattua, että pystyt ymmärtämään kokonaisvaltaisesti Jeesusksen sanomaa.
Enkä ottanut nokkiini, jos tekstistä sen käsityksen sai.
1) Jos kaksi kristittyä tapaavat toisensa muslimimaassa, missä ei ole kirkkoa ja menevät naimisiin musimitapojen mukaan, he lienevät naimisissa joka tapauksessa? Tässähän tapauksessa he eivät ole saaneet kristityn papin siunausta avioliitolleen.
2) Tunnen ihmisen, joka " meni naimisiin" papin edessä. Morsiamen isä oli pappi, joten hän " vihki" pariskunnan. Kuitenkin tietyistä syistä, joita minäkään en tiedä, he eivät halunneet virallista avioliittoa, joten virallisesti he siis olivat avoliitossa. Onko tämä teidän mielestänne avioliitto vai avoliitto?
3) Muslimi omassa maassaan, missä virallisesti saa olla neljä vaimoa, on mennyt naimisiin neljän vaimon kanssa. Hänestä tulee kristitty tai hän muuttaa maahan, jossa saa olla vain yksi vaimo. Esimerkiksi Suomen lakien mukaan saa tuoda vain yhden vaimon mukanaan. Mies tuo kuitenkin mukanaan kaikki neljä vaimoa, joista kolme ovat Suomessa vain samassa taloudessa asuvia aikuisia naisia. Ovatko nämä ihmiset edelleen naimisissa keskenään? Tai vaikka hän ei tulisikaan Suomeen, mutta kääntyy kristityksi, täytyykö hänen erota kolmesta vaimosta sen takia?
Onkohan olemassa maita, jossa kirkkoa (tai ainakin jonkinlaista kristillistä elämää / pappeja) ei olisi? Kyllä minun käsittääkseni ainakin myös muslimimaissa on kristittyjä, vähemmistönä tietenkin, mutta silti. Eli luulisi, että jotenkin voisi papin siunauksen saada liitolleen.
Kohta 2) Luulisi, että Jumalan edessä ovat aviopari, vaikkei valtion mukaan olisikaan
Itseäni kiinnostaisi tällainen :
Jos menee muslimin kanssa naimisiin, niin voiko silloin viettää kirkkohäitä? Kun eikös kirkkovihkimiseen tarvitse olla rippikoulun käynyt? Ja harvempi muslimi kai on...
molempien täytyy kuulua kirkkoon..
JOS ei voi viettää kirkkohäitä, sehän tarkoittaa, ettei Jumala hyväksy tuota liittoa, joten kaikki tällä palstalla kirjoittavat toisin-uskovien kanssa naimisissa olevat kristityt elävät siis synnissä? (olisi kiva kuulla esim Josefiinan kommentti tähän asiaan) Paitsi jos on, kuten (muistaakseni) Rock kirjoitti, ettei avioliittoon raamatun mukaan (tai ainakaan sen kirjoittamisen aikoihin) tarvittaisi papin siunausta tai muutakaan seremoniaa.. ???
tuhve:
1) Jos kaksi kristittyä tapaavat toisensa muslimimaassa, missä ei ole kirkkoa ja menevät naimisiin musimitapojen mukaan, he lienevät naimisissa joka tapauksessa? Tässähän tapauksessa he eivät ole saaneet kristityn papin siunausta avioliitolleen.
No mutta he ovat naimisissa
2) Tunnen ihmisen, joka " meni naimisiin" papin edessä. Morsiamen isä oli pappi, joten hän " vihki" pariskunnan. Kuitenkin tietyistä syistä, joita minäkään en tiedä, he eivät halunneet virallista avioliittoa, joten virallisesti he siis olivat avoliitossa. Onko tämä teidän mielestänne avioliitto vai avoliitto?
Isä on pappi - pappi virallistaa suhteen. eli täyttää kaikki tarvittavat paperit ja lähettää ne maistraattiin ja he ovat lailliseti naimisissa. Vihkimiseen kuuluu paperityotä.
3) Muslimi omassa maassaan, missä virallisesti saa olla neljä vaimoa, on mennyt naimisiin neljän vaimon kanssa. Hänestä tulee kristitty tai hän muuttaa maahan, jossa saa olla vain yksi vaimo. Esimerkiksi Suomen lakien mukaan saa tuoda vain yhden vaimon mukanaan. Mies tuo kuitenkin mukanaan kaikki neljä vaimoa, joista kolme ovat Suomessa vain samassa taloudessa asuvia aikuisia naisia. Ovatko nämä ihmiset edelleen naimisissa keskenään? Tai vaikka hän ei tulisikaan Suomeen, mutta kääntyy kristityksi, täytyykö hänen erota kolmesta vaimosta sen takia?
Kovin kovin vaikeata uskoa miten neli vaimoinen mies haluaisi tai edes koskaan muuttaisi suomeen. Tai mihinkään muuhunkaan maahan missä ei ole moniaivoisuutta.
Kuitenkin suomessa 4 vaimoa omaava mies on lainrikkoja. Ja jos hän kääntyisi kristityksi niin ne hänen 4 vaimoa varmaan hylkäisisivät hänet kauan ennekuin hän voisi edes ajatella avioeroa.
" Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin, että he tulevat yhdeksi lihaksi" 1 moos 2:24 Uskon että tämä liittyminen tarkoittaa fyysistä liittymistä, mutta myös itsenäistymistä vanhemmista, eli saman katon alle siirtymistä. Itse " liityin fyysisesti" mieheeni ennen kuin meidät vihittiin maistraatissa, ja me aina ajattelimme olevamme Jumalan silmissä naimisissa. Jos olisimme jättäneet toisemme tekemämme synnin takia, olisimme tehneet toisiamme kohtaan kauheaa vääryyttä, siis syntiä toisiamme vastaan, ja Jumalaa vastaan. Oletteko ottaneet huomioon että Jeesus sanoo myös että on aviorikos jättää puoliso muun syyn kuin haureuden tähden. Itse tulkitsen sen tässä pettämiseksi, koska en todellakaan voi käsittää, miten kaksi ensimmäistä kertaa keskenään seksiä harrastavaa ihmistä tekee aviorikoksen/haureuden. hehän vasta menevät naimisiin.
Samassa Raamatun kohdassa sanotaan myös, että on aviorikos naida jonkun entinen puoliso. Tiedän yhden ihmisen, joka päätti tämän perusteella olla menemättä naimisiin rakastamansa naisen kanssa, ja löysi myöhemmin uuden, koskemattoman ihmisen.Uskon että Jumala siunaa niitä jotka päättävät noudattaa Hänen tahtoaan. Tämä on varmaan joidenkin mielestä vähän röyhkeää, mutta uskon myös että teimme mieheni kanssa oikein, kun jatkoimme suhteemme rakentamista fyysisesti ja henkisesti, vähitellen irrottautuen omista kodeistamme uuteen yhteiseen kotiin.
Ihmettelit toisinuskovien kanssa naimisissa olevien tilannetta Jumalan edessä. Ekaksi, mehän ei voida vetää suoria yhtäläisyysmerkkejä tyyliin kirkkohäät = Jumalan hyväksyntä.
Toiseksi, 2 Kor. 6:14- sanoo " Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomien kanssa, sillä mitä yhteistä on vanhurskaudella ja vääryydellä? Tai mitä yhteyttä on valkeudella ja pimeydellä?" Uskon (omastakin kokemuksesta), että siinä vaiheessa, kun etsii puolisoa, on viisainta rukoilla, että Jumala antaisi puolison, joka jakaa saman uskon. Vaikka ollaankin kaikki syntisiä, on iso juttu, jos kumpikin saa elää synnit Jeesuksen tähden anteeksiannettuina valkeuden valtakunnassa. On valtava voimavara elää yhdessä puolison kanssa lähellä Jumalaa, yhdessä rukoillen jne. (tästä voisi puhua paljon)
Kolmanneksi, jos on jo naimisissa toisinuskovan kanssa, Raamattu sanoo 1.Kor.7:12,13 ettei tulisi hylätä tuota ei-uskovaa puolisoa.
JOS ei voi viettää kirkkohäitä, sehän tarkoittaa, ettei Jumala hyväksy tuota liittoa, joten kaikki tällä palstalla kirjoittavat toisin-uskovien kanssa naimisissa olevat kristityt elävät siis synnissä?
toi onkin aika vaikea tilanne, en tiedä.
Itse en ole ikinä kuulunut kirkkoon joten on pakko tehdä siviilivihkiminen, jos molemmat kuuluvat esim. helluntaisrk. he pyytävät vielä erillisesti seurakunnan saarnaajalta siunauksen liitolleen ja viettävät varmaan juhlat. minun tilanteeni mies muslimi, olemme myös tehnet islamilaiset paperit, että hänkin on naimisissa suomenlain mukaan ja minä marokonlain mukaan.
mut siitä onko Jumala siunannut liitomme, luulen että siviilivihkiminen on yhtä pätevä siinä suhteessa, koska ainakin uskon että Jumala on meidät yhdistänyt, että olemme Hänen suunnitelmissa.
Voihan sitä siunausta aina rukoilla uudelleen ei siinä tarvita mitään seremonioita, samoin kun uskova pari vie lapset eteen siunattavaksi, ei siis kastetta, voin ruokoilla siunausta,varjelusta, lapsille joka päivä myös.
hiukan kyllä pisti ajattelemaan tilanteeni, mutta uskon Jumalan johtoon edelleen, en mielestäni ole elänyt synnissä tässä asiassa. kun on maiden lakien mukaan virallisesti naimisissa, niin riittää,ja enhän voi häntä hyljätäkkään, älköön ihminen erottako minkä Jumala on yhdistänyt.
Matteuksen evankeliumi:
19:6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Markuksen evankeliumi:
10:9 Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
Synnissä eläminen - kun jatkuvasti pyydät anteeksi syntiä mitä et kadu ja mitä et aio lopettaa.
Naimisiinmeneminen - olet aviossa Jumalan ja ihmisten edessä. Eli avioliitto on maan lakien mukaan laillinen. Seromoniassa ei ole pakollisia rituaaleja.
Haureus: Ruumis ei ole tarkoitettua suureen partneri määrään. Ruumis on temppeli ja sillä on myos arvoa. Seksi kuuluu avioliittoon.