Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
olen menossa uudestaan naimisiin - ex hermostui nimiasiasta
Kristiina
17.01.2017 |
Eli siis olen ollit kerran naimisissa, ja tämän miehen kanssa meillä on yksi lapsi ja kaikilla sama nimi. Pidin eron jälkeenkin sen nimen, en exäni vaan lapseni takia. Nyt olen menossa uusiin naimisiin ja miehen mukana tulevat kaksi lasta, kotka kaikki kantavat yhtä nimeä. Ajattelin tällä kertaa ottaa yhdistelmänimen, jolloin tavallaan olisimme kaikki yhtä perhettä. Mutta exäni kuultuaan tuon hermostui kamalasti. Mulla ei kuulemma oikeutta enää käyttää hänen (harvinaista) nimeään, jos menen uusiin naimisiin. Mä taas olen sitä mieltä ettei se ole vain hänen nimensä vaan yhtä lailla minun, ja haluan pysyä lapseni kanssa samannimisenä. Mitä mieltä te olette?
Kommentit (207)
Kuulostat aivan eräältä ex-missiministeriltä... oliko se nyt vienonen-karpela-saarela-karpela vai mikä lie nimeltään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen eronnut ja käytän exältäni saamaa sukunimeä. Mietin erotessa, ottaisinko tyttönimeni takaisin, mutta koska lapset niin pidin sen. Myönnän, että koin myös "suurena" vaivana vaihtaa nimeä, jonka seurauksena olisi pitänyt uusia kortit, työpaikan yht.tiedot yms. joten en pitänyt suurena virheenä pitää nimeä. Mutta, jos sattuisin menemään uuden kanssa naimisiin, niin mitenkään kehtaisi pitää exän nimeä enää. Mulle on ihan sama mikä on mun laillinen oikeus, mutta kyllä ajattelisin asiaa laajemmin. Vaikka exän kanssa saadut lapset ovatkin hänen nimellään, koen, että olen kuitenkin sen (exän) jättänyt taakseni. Emme ole enää perhe exän kanssa ja päätän naida uuden miehen, niin sitten nimeni ehdottomasti muuttuu.se voi olla tyttönimeni, uuden miehen nimi, yhdistelmä näistä kahdesta. Ymmärrän ap:n exää jollain lailla. Se on ap:lle vaan nimi, mutta exällä on tunnesiteet siihen nimeen.
Olen mennyt nuorena naimisiin, eronnut ja pidin ja pidän naimanimeni. Olen ollut "tämän niminen" kauemmin kuin tyttönimelläni, kyllä minulla on "enemmän side" tähän nimeen, kuin tyttönimeeni.
Kysehän ei ollutkaan tuosta, vaan siitä, että ap on menossa uuden miehen kanssa naimisiin ja ottamassa uuden miehen nimen - exän nimen lisäksi. Ap on siis vaihtamassa nimeä jokatapauksessa, mutta jotenkin keinotekoisesti haluaa edelleen osoittaa olevansa samanniminen kuin exän kanssa saatu lapsi. Ihan kuin tuo yhdistelmänimi exä-ntxä, yhdistäisi heidät kaikki: uusi mies, molempien lapset uudeksi perheeksi. Kyllä perheen tekee ihan muut asiat kuin tuollainen keinotekoinen nimien yhdistely.
Minä en näe kyllä mitään keinotekoista siinä, että haluaa lapselleen saman sukunimen kuin itselläkin. En ole ap:n kanssa samassa tilanteessa, en ole eronnut eikä ole aikeissakaan ja meillä kaikilla (mina, mies ja lapset) on sama sukunimi.
Ajattelenkin tässä ap:n lasta ja en ikinä saattaisi lastasi siihen asemaan, että hän jäisi jotenkin yksin oman sukunimensä kanssa, saisi kyllä olla äidin kanssa samalla nimellä täysi-ikäisyyteensä asti. Ehtii sen nimen muuttaa senkin jälkeen ja ex-miehelle se on vaan, että voi voi jos ei ymmärrä tätä asiaa lapsensa näkökulmasta.
Aina välillä kuulee puhuttavan suojatuista sukunimistä. Sukunimien suojaaminen on kuitenkin historiaa. Nykyään kaikki käytössä olevat eli väestörekisteriin kirjatut sukunimet ovat nimilain mukaan suojattuja.
– Sukunimiä ei enää julisteta erikseen suojatuksi. Jos nimi on merkitty väestötietojärjestelmään jonkun suvun käyttöön, se riittää suojaksi, kertoo johtaja Tytti Ronkainen Väestörekisterikeskuksen tietosisältöyksiköstä.
Hirveet intohimot jostain nimestä. Ap, tekisin just noin kun sinäkin, samoin perusteluin. MItä tulee sukuun kuulumiseen, ap on aina ja ikuisesti sen ex-suvun jälkeläisen äiti, vaikka ei edes itse haluaisi. Hänellä on siis vahva veriside sukuun olemassa lapsen kautta. Joten ei siinä ole mitään ihmeellistä. Minäkin pidin tosi pitkään miehen sukunimen omani perässä, vaikka oltiin erottu, lasten tähden. Matkustellaan paljon ulkomailla ja silloin on ihan turvallisuustekijä, että on sama sukunimi.
Voit pitää eksän nimen jos haluat. Mutta mikä on rehellinen motiivisi siihen? Hyvin monet lapset ovat äidin kanssa eri sukunimellä. Siinä ei ole mitään outoa, eivätkä lapsetkaan siitä varmasti välitä. Ymmärrän eksää sen suhteen, että hän ei halua harvinaista sukunimeään uuteen nimeesi osaksi. Onko osamotiivina sinulla juuri tuo miehesi sukunimen harvinaisuus ja onko kauniskin? Onhan sekin motiivi, mutta kyllä minusta sinun pitäisi kuunnella eksäsi toivetta. Hän on nimensä sinulle antanut, mutta tavallaan nyt tuo sopimus on loppunut. Itse liitän sukunimet juuri tiettyyn sukuun kuuluviksi, joten jos menee uudelleen naimisiin, luopuu sitten edellisen miehen nimestä. Tiedän kaksi naista, joilla on eksän ja nyksän sukunimi, joten ihan harvinaista se ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ota vaan kaksi-osainen nimi. Ei ole exan asia.
Henk koht olen aika rento nimien suhteen (lue: olen pitanyt oman nimeni ja lapsella on isansa sukunimi). Asun ulkomailla ja taalla nayttaa olevan enemman vakio, etta lapsilla on eri nimi kuin vahemmilla. Yllattavan monessa kulttuurissa se on normi ja usein sukunimi myos muttuuu onko kyseessa poika vai tytto.
Onko tuollaista sukupuolen mukaan määrittyvää sukunimikäytäntöä muualla, kuin Islannissa?
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on täysi oikeus nimeen. Järkeväähän se on pitää sama nimi lapsen kanssa. Eksälle sanoisin, että jos häiritsee, niin vaihdan mielelläni tyttönimeeni, kunhan sama nimi vaihdetaan myös lapselle. :)
Mitä järkevää siinä on, että on lapsen kanssa sama sukunimi? Onhan tässäkin tapauksessa lapsella sama sukunimi isänsä kanssa joka tapauksessa. Ihan pinnallinen selitys. Itse en haluaisi, että eksäni käyttäisi minun nimeäni kaksiosaisessa nimessä. Sukunimi tulee kaukaa menneisyydestä, ei sitä niin vain siirrellä sinne tänne ja kaikenlaisiin yhteyksiin.
Tuossakin tapauksessa pariskunta voisi ottaa jonkin aivan uuden yhteisen nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voit pitää eksän nimen jos haluat. Mutta mikä on rehellinen motiivisi siihen? Hyvin monet lapset ovat äidin kanssa eri sukunimellä. Siinä ei ole mitään outoa, eivätkä lapsetkaan siitä varmasti välitä. Ymmärrän eksää sen suhteen, että hän ei halua harvinaista sukunimeään uuteen nimeesi osaksi. Onko osamotiivina sinulla juuri tuo miehesi sukunimen harvinaisuus ja onko kauniskin? Onhan sekin motiivi, mutta kyllä minusta sinun pitäisi kuunnella eksäsi toivetta. Hän on nimensä sinulle antanut, mutta tavallaan nyt tuo sopimus on loppunut. Itse liitän sukunimet juuri tiettyyn sukuun kuuluviksi, joten jos menee uudelleen naimisiin, luopuu sitten edellisen miehen nimestä. Tiedän kaksi naista, joilla on eksän ja nyksän sukunimi, joten ihan harvinaista se ei ole.
Ei motiiveilla ole merkitystä, joka tapauksessa ap:lla on oikeus pitää entisen miehen nimi ja ottaa käyttöön uusi yhdistelmänimi. Kummallinen ajatus, että sukunimi olisi antajansa omaisuutta. Tai että sukunimellään mies merkkaa "omaisuutensa" . On kyllä mielestäni ihan miehen oma ongelma, jos pahoittaa mielensä jostain sellaisesta, joka on ihan Suomen sukunimilain mukaista. Suosittelisin sellaisille miehille, että eivät alun perinkään anna vaimonsa ottaa miehen sukunimeä missään vaiheessa.
Ihan ok mun mielestä. Sä olet sen nimen ottanut ja nyt se on sun nimesi. Voit aivan hyvin ottaa yhdistelmänimen. Juridisestikin se onnistuu.
En minäkään vaihtaisi mieheni sukunimeä, jonka otin naimisiin mennessäni vaikka me erottaisiin. Otin sen omaksi nimekseni ja sillä hyvä. Pidän sen myös loppuun asti tai siihen asti kun haluan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuo kaikki kaksiosaiset piiiitkät oma+puoliso -sukunimet ovat jotenkin niin 1990-lukua.
Ota tyttönimesi takaisin niin tunnet olevasi nuorekas :)
En mä vaan roikkuisi jossain exän sukunimessä, vaikka minulla olisi miehen kanssa 10 lasta.
Eikö se mies ole syystäkin exä niin pitäkööt sukunimensä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huvittavinta on eräskin tapaus Suomen pienissä piireissä exän sukunimi jätetään käyttöön eli exän "hienompi" sukunimi ei ole suomenkielinen. Exän kanssa 1 lapsi, jolla sama sukunimi mutta sitten uusi avioliitto ja uuden miehen kanssa pari lasta niin pitää edelleen exän hienomman sukunimen koska uuden aviomiehen sukunimi kun on tavallistakin tavallisempi suomalainen nimi. Mitenkähän olisi käynyt, jos uudella myös olisi ollut ns hienompi sukunimi. Mahtaa 3 lapsella aikuisina olla järkyttävää huomata sukunimiin liittyvä eriarvoistava asia.
ei sukunimialmuja! kirjoitti:
En mä vaan roikkuisi jossain exän sukunimessä, vaikka minulla olisi miehen kanssa 10 lasta.
Eikö se mies ole syystäkin exä niin pitäkööt sukunimensä!
Uusien papereiden hankkimisesta on vaivaa.
Ja sitä paitsi, turhamaista tai ei mutta mieluummin pidän exän nimen kuin vaihdatan ajokorttiini yms. uuden kuvan. Vanhassa kortissa on nimittäin kaunis nuoruuden aikainen kuva enkä totta tosiaan halua SITÄ muuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt naisia jotka vaihtavat oman nimensä, jotain iänikuisa miesten suvunpalvomista. Hyi Yök.
Mikä oma nimi? Isän sukunimi mulla oli tuolla logiikalla.
Suomionpienimaa kirjoitti:
Huvittavinta on eräskin tapaus Suomen pienissä piireissä exän sukunimi jätetään käyttöön eli exän "hienompi" sukunimi ei ole suomenkielinen. Exän kanssa 1 lapsi, jolla sama sukunimi mutta sitten uusi avioliitto ja uuden miehen kanssa pari lasta niin pitää edelleen exän hienomman sukunimen koska uuden aviomiehen sukunimi kun on tavallistakin tavallisempi suomalainen nimi. Mitenkähän olisi käynyt, jos uudella myös olisi ollut ns hienompi sukunimi. Mahtaa 3 lapsella aikuisina olla järkyttävää huomata sukunimiin liittyvä eriarvoistava asia.
Siis kaikilla lapsilla on oman isänsä sukunimi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt naisia jotka vaihtavat oman nimensä, jotain iänikuisa miesten suvunpalvomista. Hyi Yök.
Mikä oma nimi? Isän sukunimi mulla oli tuolla logiikalla.
Isäsihän on omaa sukuasi?
Suomionpienimaa kirjoitti:
Huvittavinta on eräskin tapaus Suomen pienissä piireissä exän sukunimi jätetään käyttöön eli exän "hienompi" sukunimi ei ole suomenkielinen. Exän kanssa 1 lapsi, jolla sama sukunimi mutta sitten uusi avioliitto ja uuden miehen kanssa pari lasta niin pitää edelleen exän hienomman sukunimen koska uuden aviomiehen sukunimi kun on tavallistakin tavallisempi suomalainen nimi. Mitenkähän olisi käynyt, jos uudella myös olisi ollut ns hienompi sukunimi. Mahtaa 3 lapsella aikuisina olla järkyttävää huomata sukunimiin liittyvä eriarvoistava asia.
Suomen pienissä piireissä tuo ei ole kyllä ollenkaan ainoa ja yksittäinen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
No on monia syitä siihen ettei halua vaihtaa kokonaan nimeä, jos on esimerkiksi julkaissut tutkimuksia niin yhdysnimellä tutkimukset saadaan vielä niputettua samaan ryhmään, mutta jos vaihdat kokonaan sukunimeä niin artikkeleita ei enää osata laittaa samalle henkilölle. Tunnen kyllä erään tutkijakollegan kuka jatkoi tyttönimellään julkaisua vaikka meni naimisiin ja vaihtoi sukunimensä.
Monesti nämä menee niin, että nimeä ei vaihdeta näissä piireissä lainkaan. Ei se lapsikaan muutu vähemmän lapseksi, jos on eri niminen. Täytyy olla huono itsetunto, että siksi nimensä vaihtaa. Jokainen tehköön silti kuten haluaa ja muut olkoon puuttumatta näihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan ymmärtänyt naisia jotka vaihtavat oman nimensä, jotain iänikuisa miesten suvunpalvomista. Hyi Yök.
Mikä oma nimi? Isän sukunimi mulla oli tuolla logiikalla.
Isäsihän on omaa sukuasi?
Enemmän tykkään miehestäni. Nimi on vain nimi, en koe kuuluvani nykyään mieheni sukuun sen enempää kuin avoliitossakaan.
Eri asia, jos mies olisi tätä vaatinut erityisesti, sitten en piruuttani olisi vaihtanut nimeäni.
Alue: Aihe vapaa
Juu, se ei riitä, että kertoo olevansa pahanilkinen vaan vielä lisäksi juoruilija.