Seurustelisitko/asuisitko miehen kanssa, joka ei koskaan auta taloudellisesti?

No mä oon naimisissa tuommoisen kanssa. Oon itse aikaisemmin tienannut hyvin, mutta tällä hetkellä  rahat on todella tiukassa. Hoidan kuitenkin oman osuuteni tavalla tai toisella miten kykenen (eli 50% menoista), koska tähän mies on tottunut ja hänen mielestä oon itse ryssinyt tilanteeni. 

Itselle en pysty edes sukkahousuja tai puuteria ostamaan tällä hetkellä, koska kaikki rahat menevät lapsiin ja kodin juokseviin kuluihin + asumisen ja elämän kiinteisiin kuluihin. 

Ihan kiva tilanne joo. Mies itse keikkuu verotulojen nettilistoilla.

Outoa että puhut huulipunan ostamisesta, kuin oikea kysymys tosiaan on miten kulut ja kotihommat jaettaisiin jos muuttaisitte yhteen. Siitä teidän pitää puhua ihan keskenänne. 

Onko keskustelu kumppanin kanssa tosiaankin mahdotonta? Jos on, siinä sulle todellinen syy erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma tili, omat rahat ja oma taloudellinen vastuu = tasa-arvo

Eihän se noin mene, että on mitään vitun tasa-arvoa tuossa sun mallissa, jos on eroa varallisuudessa ja tuloissa. Ja miksi ihmeessä pitäisikään olla tasa-arvoa?

Kylä olettaisin myös paremmin tienaavan naisen haluavan ilahduttaa pienituloista miesystäväänsä pienellä lahjalla edes joskus. Varsinkin kun yhteenmuutto otettu keskusteluun, on pakko herätä raha-asioihin.

Olen kyllä itsestäni huolehtiva nainen. Olen töissä, mutta olen myös kolmen lapsen yksinhuoltaja ja maksan asuntolainaa talosta Helsingissä jne. Kun yksin maksaa talolainaa, autokulut, lasten harrastus- ja vaatekulut yms., ei kohtuullisen hyvästäkään palkasta jää juuri mitään käytettäväksi itseen. Senpä vuoksi ihmettelen kyllä, että mies joka ostaa nimenomaan ylimäärin (saa selvästi jotain kicksejä ostamisesta) kaikenlaista, ei vahingossakaan voi ostaa ikinä minulle mitään. Itse kyllä yritän viimeisistä rahoistanikin repiä aina rakkailleni. Mutta juuri tuo, että toinen on koko päivän shopannut kassikaupalla kaikkea maan päällä ja sitten minä olen vain kävellyt vieressä ja totean huulipunankin kohdalla, että en  kyllä nyt pysty ostamaan ja toinen vaan toteaa, että aha. Niin kyllä kyyneleet silmissä välillä ajattelen, että onko tuo mies kenen kanssa muuttaa yhteen, kun ei mitään väliä vaikka toisella ei olisi mitään.

ap

Vierailija kirjoitti:

No mä oon naimisissa tuommoisen kanssa. Oon itse aikaisemmin tienannut hyvin, mutta tällä hetkellä  rahat on todella tiukassa. Hoidan kuitenkin oman osuuteni tavalla tai toisella miten kykenen (eli 50% menoista), koska tähän mies on tottunut ja hänen mielestä oon itse ryssinyt tilanteeni. 

Itselle en pysty edes sukkahousuja tai puuteria ostamaan tällä hetkellä, koska kaikki rahat menevät lapsiin ja kodin juokseviin kuluihin + asumisen ja elämän kiinteisiin kuluihin. 

Ihan kiva tilanne joo. Mies itse keikkuu verotulojen nettilistoilla.

Eroa.

Totta kai miehen kuuluu vähintään herrasmiehenä maksaa ravintolassa ja muistaa lahjoilla toisinaan. Ruokalaskuja tms. meillä ei lasketa, ja mies syö enemmän, vuokra maksetaan puoliksi ja omat autot molemmilla. Luultavasti olen taloudellisesti plussan puolella, vaikka tienaan miestäni enemmän. Toisaalta hänkin säästää yhteisasumisessa verrattuna siihen, että asuisi yksin, tilaisi kaikki omat lehdet jne.

Sinun tilanteessa olisin varmaan itsekin vähän hämmästynyt, jos selkeästi hyvätuloinen puoliso ei mitään pientä minulle koskaan ostaisi/tarjoaisi. Miettiihän sitä heti, että onko sitten saman talouden jakaminen sitä, että molemmat on ihan eri elintasolla. Meillä on puolison kanssa onneks lähes yhtä suuret tulot, mutta ollaan molemmat kyllä anteliaita etenkin toisiamme kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Olen kyllä itsestäni huolehtiva nainen. Olen töissä, mutta olen myös kolmen lapsen yksinhuoltaja ja maksan asuntolainaa talosta Helsingissä jne. Kun yksin maksaa talolainaa, autokulut, lasten harrastus- ja vaatekulut yms., ei kohtuullisen hyvästäkään palkasta jää juuri mitään käytettäväksi itseen. Senpä vuoksi ihmettelen kyllä, että mies joka ostaa nimenomaan ylimäärin (saa selvästi jotain kicksejä ostamisesta) kaikenlaista, ei vahingossakaan voi ostaa ikinä minulle mitään. Itse kyllä yritän viimeisistä rahoistanikin repiä aina rakkailleni. Mutta juuri tuo, että toinen on koko päivän shopannut kassikaupalla kaikkea maan päällä ja sitten minä olen vain kävellyt vieressä ja totean huulipunankin kohdalla, että en  kyllä nyt pysty ostamaan ja toinen vaan toteaa, että aha. Niin kyllä kyyneleet silmissä välillä ajattelen, että onko tuo mies kenen kanssa muuttaa yhteen, kun ei mitään väliä vaikka toisella ei olisi mitään.

ap

Ei auta kuin istua alas ja keskustella asiasta. Älkää ainakaan muuttako yhteen nykyisellä tilanteella. Itse kyllä naisenakin haluaisin ilahduttaa seurustelukumppania, joka olisi töissä käyvä kolmen lapsen yksinhuoltajaisä.

En minä seurustelisi tuollaisen kanssa. Tai alussa voisinkin, mutta pidemmän päälle se nyppisi.

Tienaan itsekin ihan ok (brutto 4000 e), mutta pihiä miestä en ota. Yksi sellainen on jo ollut.

Ei parisuhde onnistu jos ei rahoja edes jossain määrin jaeta. Kyllähän perheessä pitää sama elintaso puolisoilla olla. Jos jommalla kummalla on huomattavasti enemmän rahaa, niin laittaa ne sitten jonnekin jemmaan mutta että perhe-elämä kuitenkin pyöritetään samanlaisilla tuloilla. Ei siitä muuten mitään tule. Rikkaampi reissaa ympäri maailmaa ja ostelee luksustuotteita ja toinen kierätää kirppareita ja syö kaurapuuroa. Eihän tuollaiseen tilanteeseen voi lapsiakaan laittaa kun ne sa ihan omituisen kuvan kaikesta. 

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta yhteen. Pihit on hirveitä!!

Kaverin mies jo seurusteluaikana pihtaili, yhdessäasuessa oli jääkaapissa jugurtit ja leivät naurettavilla post-it lapuilla merkattuina kenen on ruokatarvikkeet, eri hyllyt vaati se idiootti molemmille etteii vaan mene sekaisin.

Naimisiin menivät ja arvatkaapa -- nyt on lasten ja muijan murkinat eri hyllyllä jääkaapissa kun pihtarin omat herkut post it-lappuineen.

Siis onnea alkuperäiselle, lähe ny kiitään ja äkkiä.

En todellakaan muuttaisi!

Asuin 12v yhdessä todella pihin miehen kanssa ja siinä oli 12v liikaa. En vain osannut lähteä suhteesta, kun toinen lupasi kokoajan muuttua ja hölmönä uskoin. Suhde oli vielä ensimmäinen kunnon seurustelusuhde, niin sekin teki lähdöstä vaikeaa.

Hän tienasi 15 000mk/kk ja minä opiskelin. Jouduin ottamaan opintolainaa ja käymään äidin jääkaapilla, että pystyin elämään. Hän vaati maksamaan vuokrasta, sähköstä, vedestä yms. puolet ja osti vain omat ruokansa (kävi myös paljon kotonaan syömässä). Hänellä oli rikkaat vanhemmat ja paljon omia säästöjä. Osteli omaan harrastusasiaan liittyen melkein 40 000mk jutun ja vaihtoi autoa tiheään. Vapaa-aikaa ei vietetty ollenkaan yhdessä, koska hänellä oli nuo omat tärkeät harrastuksensa. Olin hänelle vain siivooja, pyykkääjä ja sänkykaveri.

Kun vihdoin uskalsin lähteä (löysin toisen miehen) suhteesta, niin tajusin vielä paremmin millaisen paskiaisen kanssa olen kuluttanut elämästäni 12 vuotta! Ei enää ikinä!

Niin ja minä en siis ole pienituloinen, vaan ihan hyvin toimeentuleva, mutta kun elättää Helsingissä neljä henkeä yksin, niin rahaa ei kyllä omiin tarpeisiin jää. Minunkin mieheni siis paljon enemmän kuin hyvätuloinen, verolistojen kärjessä keikkuu.

Olenkin alkanut miettimään, että ennemmin asun yksin omassa talossani, kun elän kulisseissa hienossa talossa hänen kanssaan. Miksi ihmeessä maksaisin luksustalosta ja asuisin hänen kanssaan ja samaan aikaan miettisin miten saisin omien rikkinäisten kenkien tilalle uudet. Ja samaan aikaan avomies esitteli kymmeniä uusi jumalattoman kalliita merkkikenkiään. Mielestäni sellainen ei kuulu perheeseen. On alkanut tuntua, että mieluummin asun yksin ja vastaan rahoista ja ostoista itse, mutta en myöskään joudu aikuisen ihmisen sotkuja siivoilemaan (keittiökaappien ovet jäävät auki aina kun niillä käydään, pöydät on täynnä tavaraa jne.).

ap  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mä oon naimisissa tuommoisen kanssa. Oon itse aikaisemmin tienannut hyvin, mutta tällä hetkellä  rahat on todella tiukassa. Hoidan kuitenkin oman osuuteni tavalla tai toisella miten kykenen (eli 50% menoista), koska tähän mies on tottunut ja hänen mielestä oon itse ryssinyt tilanteeni. 

Itselle en pysty edes sukkahousuja tai puuteria ostamaan tällä hetkellä, koska kaikki rahat menevät lapsiin ja kodin juokseviin kuluihin + asumisen ja elämän kiinteisiin kuluihin. 

Ihan kiva tilanne joo. Mies itse keikkuu verotulojen nettilistoilla.

Eroa.

Tämä on päivittäin mielessä.

Vierailija kirjoitti:

Eroa. Tuohan on ihan kauhea mies. Jos ei edes pientä lahjaa ( huulipunaa) silloin tällöin tyttikselleen osta niin kyllä tuommonen mies kannattaa heivata. Enkä mä muutenkaan alkaisi asumaan miehen kanssa, joka olisi ihan eri tuloluokkaa kuin minä. Siitä ei tule kuin riitaa ja pahaa mieltä.

Miksi miehen pitäisi ostaa naiselle tavaroita? Miksi nainen ei osta miehelle?

Mulle on itsestään selvää, ainakin näin opiskelusta ja toisen työttömyyden johtuneiden köyhäilyvuosien jälkeen, että jos minä valmistumisen jälkeen pääsen töihin, en halua olla ainoa, joka niistä rahoista hyötyy. Meistä ei myöskään kumpikaan ole parisuhteessa rahojensa kanssa, joten molemmille on ollut selvää se, että se kenellä on enemmän rahaa, on myös enemmän vastuussa yhteisistä menoista. Mutta kumpikaan meistä ei yritäkään hyötyä toisesta tai loisia, niin jako on ollut helppo eikä rahasta ole ikinä tarvinnut riidellä. Jos mulla olisi merkittävästi enemmän rahaa kuin miehellä, niin ihan varmasti rahoittaisin sen harrastuksia ja pieniä ostoksia, koska haluaisin tehdä hänen elämästään mielekkäämpää tilanteessa jossa hänellä itsellään ei olisi siihen varaa.

Vastaus otsikon kysymykseen:

En todellakaan.

Kurja tilanne, Ap. Itse ymmärrän aloituksen niin että kyse ei ole rahasta sinänsä vaan siitä että se reilusti paremmassa taloudellisessa tilanteessa oleva ei halua ilahduttaa ja huomioida toista. Eikä kyse ole myöskään miehen pihiydestä kun kerran itselleen ostaa. Miettisin kyllä vakavasti ennen yhteenmuuttoa.

Olen itse ollut parisuhteessa jossa oli kaksi eri elintasoa enkä kyllä enää olisi sellaisen miehen kanssa tosirarkoituksella.

Vierailija kirjoitti:

Niin ja minä en siis ole pienituloinen, vaan ihan hyvin toimeentuleva, mutta kun elättää Helsingissä neljä henkeä yksin, niin rahaa ei kyllä omiin tarpeisiin jää. Minunkin mieheni siis paljon enemmän kuin hyvätuloinen, verolistojen kärjessä keikkuu.

Olenkin alkanut miettimään, että ennemmin asun yksin omassa talossani, kun elän kulisseissa hienossa talossa hänen kanssaan. Miksi ihmeessä maksaisin luksustalosta ja asuisin hänen kanssaan ja samaan aikaan miettisin miten saisin omien rikkinäisten kenkien tilalle uudet. Ja samaan aikaan avomies esitteli kymmeniä uusi jumalattoman kalliita merkkikenkiään. Mielestäni sellainen ei kuulu perheeseen. On alkanut tuntua, että mieluummin asun yksin ja vastaan rahoista ja ostoista itse, mutta en myöskään joudu aikuisen ihmisen sotkuja siivoilemaan (keittiökaappien ovet jäävät auki aina kun niillä käydään, pöydät on täynnä tavaraa jne.).

ap  

Tässä sulla on erinomaisia pointteja kerrottavaksi miehelle kun keskustelette yhteenmuutosta. 

Kiitos teille! Tuota mieltä minäkin olen. Mies lähiaikoinakin monesti ihmetellyt mm. kuinka jaksan, kun teen välillä kahta työtä ja hoidan samalla yksin kolme lasta heidän koulut, harrastukset, kuljettamiset, kotityöt jne. Totea vaan, että yllä sulla on rankkaa ja kertoo samalla miten on makoillut sohvalla itse illan.  Kyllä täytyy tosiaan ihmetellä miehen käytöstä. Jos oma rakkaani raataisi henkihieverissä, niin kyllä minä minä nyt jotain ilahduttavaa hänelle edes joskus ostaisin.

ap