Seurustelisitko/asuisitko miehen kanssa, joka ei koskaan auta taloudellisesti?

Perhe on yhteisyritys missä myös menot on yhteisiä, meillä miehen ylpeys ei kestäisi sitä että hän paremmin tienaavana eläisi toisessa taloudellisessa todellisuudessa kuin me lasten kanssa.  

Mun mies ostaisi/antaisi mulle kuun taivaalta jos haluaisin, mutta tyydyn paljon pienempiin juttuihin. En katso sitä siipeilyksi jos mies tuo viikoittain kukkakimpun kotiin, tuliaisia työmatkoilta tai jonkun käsilaukun tms ihan muuten vaan. Hän tekee sen rakkaudesta. Minä "lahjon" häntä ihan samoin kun on mahdollisuus (esim tuon työmatkoilta grappa tai viskiharvinaisuuksia tm)

Entä ne pienet arkiset teot, joilla on enemmän merkitystö lahjojen ostamisen sijaan? Eli miten hän huomio sinua arjessa ja tukee sinun jaksamista?

Erikseen asuessa on mielestäni ok, että on omat rahat. Kun asetutaan saman katon alle, en ymmärrä

ollenkaan sitä, että toisella olisi eri elintaso kuin toisella. Yhdessä asuessa menot ja tulot ovat mielestäni yhteisiä. Ja ennen kuin täällä joku huutelee taas lompakkoloisesta, niin tällä hetkellä tienaan melkein tuplasti sen mitä mieheni. Joskus on ollut myös toisin päin, mutta rahat ovat aina olleet yhteisiä.

Vierailija kirjoitti:

Entä ne pienet arkiset teot, joilla on enemmän merkitystö lahjojen ostamisen sijaan? Eli miten hän huomio sinua arjessa ja tukee sinun jaksamista?

Ap vastasi tähän jo. Mies vain voivottelee, kun ap:lla on niin paljon hommia.

Pihi pihtaa kaikessa.

Mikä on motiivisi olla kyseissä suhteessa? Raha? Odotat kosintaa ja avioliiton kautta pääset kiinni miehen omaisuuteen? Mitää muuta järkevää syytä en näe olla tuollaisessa suhteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä ne pienet arkiset teot, joilla on enemmän merkitystö lahjojen ostamisen sijaan? Eli miten hän huomio sinua arjessa ja tukee sinun jaksamista?

Ap vastasi tähän jo. Mies vain voivottelee, kun ap:lla on niin paljon hommia.

Pihi pihtaa kaikessa.

Ok.

Vierailija kirjoitti:

Erikseen asuessa on mielestäni ok, että on omat rahat. Kun asetutaan saman katon alle, en ymmärrä

ollenkaan sitä, että toisella olisi eri elintaso kuin toisella. Yhdessä asuessa menot ja tulot ovat mielestäni yhteisiä. Ja ennen kuin täällä joku huutelee taas lompakkoloisesta, niin tällä hetkellä tienaan melkein tuplasti sen mitä mieheni. Joskus on ollut myös toisin päin, mutta rahat ovat aina olleet yhteisiä.

Joutuuko tuossa mallissa kysymään lupaa toiselta omiin tarpeisiinsa kun kyseessä on huulipunaan kalliinmat hankinnat? 

Itse seurustelen miehen kanssa, jolla on kaksi kertaa paremmat tulot kuin minulla ja esimerkiksi kun äsken olimme viikonloppumatkalla, mies maksoi matkat ja hotellin, minä ravintolat ja kahvilat, minun osuus oli noin kolmannes ja tämä oli minun ehdotus, mies ehdotti että olisin maksanut vain yhden ruokailun verran. Näistä raha-asioista on hyvä keskustella ja parhaassa tapauksessa nämä menevät luontevasti, kuten meillä, mutta silti joskus kumpikin voi maksaa tilanteen mukaan hieman enemmän.

Juu ap on tosiaan töissä. Ponttini on se, että jos haluaa muuttaa saman katon alle, en itse voisi katsella toisen olevan ilman jotain, jos minulla on yllin kyllin. Tuo huulipuna oli vain esimerkki. Eipä mieheni myöskään esim. koskaan osta minulle vaikka jotain vaatetta (jota todella tarvitsisin) ja sen sijaan ostaa esim. viisi ko. vaatetta itselleen megakalliina merkkitavarana entisten jatkoksi. Minusta tämä ei vaan kuulu perheeseen. Ja kyllä olemme keskustelleet tarkkaan maksuista yhteenmuuton jälkeen. Minä maksaisin omaa asuntolainaa ja mies omaa ja kulut puoliksi. Minun menoni eivät siis tippuisi pätkääkään (paitsi että menettäisin lapsilisän yksinhuoltajakorotukset), mutta saisin enemmän siivottavaa, pyykättävää jne.

ap  

Ei kannata. Mies vaikuttaa sydämettömältä ihmiseltä. Kysy itseltäsi MIKSI haluaisit muuttaa hänen kanssa? Mikä on SYY? Jättäessäsi hänet tee hänelle palvelus ja KERRO, mitä olet ajatellut. Menetät vaan ylpeytesi tuollaisen kanssa!!

Vierailija kirjoitti:

Juu ap on tosiaan töissä. Ponttini on se, että jos haluaa muuttaa saman katon alle, en itse voisi katsella toisen olevan ilman jotain, jos minulla on yllin kyllin. Tuo huulipuna oli vain esimerkki. Eipä mieheni myöskään esim. koskaan osta minulle vaikka jotain vaatetta (jota todella tarvitsisin) ja sen sijaan ostaa esim. viisi ko. vaatetta itselleen megakalliina merkkitavarana entisten jatkoksi. Minusta tämä ei vaan kuulu perheeseen. Ja kyllä olemme keskustelleet tarkkaan maksuista yhteenmuuton jälkeen. Minä maksaisin omaa asuntolainaa ja mies omaa ja kulut puoliksi. Minun menoni eivät siis tippuisi pätkääkään (paitsi että menettäisin lapsilisän yksinhuoltajakorotukset), mutta saisin enemmän siivottavaa, pyykättävää jne.

ap  

Tämä on siis teidän neuvottelun tulos. Jos olet itse tuon neuvotellut, mikä on ongelmasi? Oletko siis tyytymätön tuohon malliin? Jos olet, sinä tietysti kerrot tämän miehelle ja ehdotat jotain itsellesi sopivampaa. Jos se taas ei miehelle käy, sittenhän on selvää ettette muuta yhteen ja pulma ratkeaa sitä kautta. En oikein ymmärrä mitä panosta haet aaveeltä tähän.

Vierailija kirjoitti:

Juu ap on tosiaan töissä. Ponttini on se, että jos haluaa muuttaa saman katon alle, en itse voisi katsella toisen olevan ilman jotain, jos minulla on yllin kyllin. Tuo huulipuna oli vain esimerkki. Eipä mieheni myöskään esim. koskaan osta minulle vaikka jotain vaatetta (jota todella tarvitsisin) ja sen sijaan ostaa esim. viisi ko. vaatetta itselleen megakalliina merkkitavarana entisten jatkoksi. Minusta tämä ei vaan kuulu perheeseen. Ja kyllä olemme keskustelleet tarkkaan maksuista yhteenmuuton jälkeen. Minä maksaisin omaa asuntolainaa ja mies omaa ja kulut puoliksi. Minun menoni eivät siis tippuisi pätkääkään (paitsi että menettäisin lapsilisän yksinhuoltajakorotukset), mutta saisin enemmän siivottavaa, pyykättävää jne.

ap  

Kulut puoliksi? Millä logiikalla? Sinullahan on niitä lapsia, jotka tuo lisäkuluja talouteen. Eikö sinun kuuluisi maksaa enemmän? Vai kompesoidaanko näitä kuluja sillä, että teet enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Juu ap on tosiaan töissä. Ponttini on se, että jos haluaa muuttaa saman katon alle, en itse voisi katsella toisen olevan ilman jotain, jos minulla on yllin kyllin. Tuo huulipuna oli vain esimerkki. Eipä mieheni myöskään esim. koskaan osta minulle vaikka jotain vaatetta (jota todella tarvitsisin) ja sen sijaan ostaa esim. viisi ko. vaatetta itselleen megakalliina merkkitavarana entisten jatkoksi. Minusta tämä ei vaan kuulu perheeseen. Ja kyllä olemme keskustelleet tarkkaan maksuista yhteenmuuton jälkeen. Minä maksaisin omaa asuntolainaa ja mies omaa ja kulut puoliksi. Minun menoni eivät siis tippuisi pätkääkään (paitsi että menettäisin lapsilisän yksinhuoltajakorotukset), mutta saisin enemmän siivottavaa, pyykättävää jne.

ap  

Eli tarvitset tätä miestä maksaan osan lastesi kuluista?

Vierailija kirjoitti:

Juu ap on tosiaan töissä. Ponttini on se, että jos haluaa muuttaa saman katon alle, en itse voisi katsella toisen olevan ilman jotain, jos minulla on yllin kyllin. Tuo huulipuna oli vain esimerkki. Eipä mieheni myöskään esim. koskaan osta minulle vaikka jotain vaatetta (jota todella tarvitsisin) ja sen sijaan ostaa esim. viisi ko. vaatetta itselleen megakalliina merkkitavarana entisten jatkoksi. Minusta tämä ei vaan kuulu perheeseen. Ja kyllä olemme keskustelleet tarkkaan maksuista yhteenmuuton jälkeen. Minä maksaisin omaa asuntolainaa ja mies omaa ja kulut puoliksi. Minun menoni eivät siis tippuisi pätkääkään (paitsi että menettäisin lapsilisän yksinhuoltajakorotukset), mutta saisin enemmän siivottavaa, pyykättävää jne.

ap  

Miksi hitossa olet tuollaisessa suhteessa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älä muuta yhteen. Pihit on hirveitä!!

Itseasiassa tuossahan mies ei ole pihi.. Ostaa itselleen kassitolkulla.. Sinulle ei mitään..

Miehet on tolloja. Ei hän (välttämättä) nimenomaan ole ottamatta - hän ei ehkä kerta kaikkiaan tajua, ettei sulla ole rahaa tehdä niitä ostoksia mitä haluaisit. Se pitää rautalangasta vääntää.

Ja varsinkin jos muutatte yhteen niin sopia miten kulut ja työt jaetaan. Silloin kun minä olin alempituloisena osittain 'miehen elätettävänä' oli aivan selvää ja kohtuullista, että minä, jolla oli paljon enemmän aikaa, silitin myös miehen paidat jne. Vaikka se onkin monelle punainen vaste, että nainen pienituloisempana tekee enemmän kotitöitä on se itse asiassa melko reilua. Ja meillä oli siis taloustilanteeseen johon molemmat maksoimme tietyt summat ('mies enemmän koska halusi usein että teen kalliimpaa ruokaa esim hyviä pihvejä) - nyt tienaan suunnilleen yhtä paljon ja myönnän, yhä silitän ne miehen pakolliset puvunpaidat, mutta hän sitten osaltaan tekee enemmän pihahommia, huolehtii myös minun autostani ja hemmottelee minua erilaisilla matkoilla.

Vierailija kirjoitti:

Juu ap on tosiaan töissä. Ponttini on se, että jos haluaa muuttaa saman katon alle, en itse voisi katsella toisen olevan ilman jotain, jos minulla on yllin kyllin. Tuo huulipuna oli vain esimerkki. Eipä mieheni myöskään esim. koskaan osta minulle vaikka jotain vaatetta (jota todella tarvitsisin) ja sen sijaan ostaa esim. viisi ko. vaatetta itselleen megakalliina merkkitavarana entisten jatkoksi. Minusta tämä ei vaan kuulu perheeseen. Ja kyllä olemme keskustelleet tarkkaan maksuista yhteenmuuton jälkeen. Minä maksaisin omaa asuntolainaa ja mies omaa ja kulut puoliksi. Minun menoni eivät siis tippuisi pätkääkään (paitsi että menettäisin lapsilisän yksinhuoltajakorotukset), mutta saisin enemmän siivottavaa, pyykättävää jne.

ap  

Mistä sinä olet saanut perhemallisi? Lapsuuden kodistasi, jossa vanhempasi tarvitsivat toisiaan tullakseen toimeen?  Äiti pyykkäsi kotona ja isä kävi töissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erikseen asuessa on mielestäni ok, että on omat rahat. Kun asetutaan saman katon alle, en ymmärrä

ollenkaan sitä, että toisella olisi eri elintaso kuin toisella. Yhdessä asuessa menot ja tulot ovat mielestäni yhteisiä. Ja ennen kuin täällä joku huutelee taas lompakkoloisesta, niin tällä hetkellä tienaan melkein tuplasti sen mitä mieheni. Joskus on ollut myös toisin päin, mutta rahat ovat aina olleet yhteisiä.

Joutuuko tuossa mallissa kysymään lupaa toiselta omiin tarpeisiinsa kun kyseessä on huulipunaan kalliinmat hankinnat? 

Miten ihmisten muidenhuomioimiskyky on näin ankea? Käytät omia rahojasi niin, että muillekin jää jotain, tietenkin.

Seurustelin miehen kanssa joka riidan tullen vaati minua aina korvaamaan mm. kulut kahvista, jota hän oli tarjonnut, kun olin käynyt kylässä. Päätin tuon jälkeen suhteen.

Periaatteessa ostan itse tarvitsemani asiat (no tällä hetkellä olen vanhempainvapaalla niin mies ostaa ruoat yms), mutta tuo asenne häiritsisi jonkin kriisitilanteen kohdalla. Tyyliin jos tulipalossa menee kaikki niin tällä hetkellä ei ole mahdollista ostaa kaikkea omaa uusiksi (tai lapsen omaa mitkä minä olen hankkinut).

Vierailija kirjoitti:

Niin ja minä en siis ole pienituloinen, vaan ihan hyvin toimeentuleva, mutta kun elättää Helsingissä neljä henkeä yksin, niin rahaa ei kyllä omiin tarpeisiin jää. Minunkin mieheni siis paljon enemmän kuin hyvätuloinen, verolistojen kärjessä keikkuu.

Olenkin alkanut miettimään, että ennemmin asun yksin omassa talossani, kun elän kulisseissa hienossa talossa hänen kanssaan. Miksi ihmeessä maksaisin luksustalosta ja asuisin hänen kanssaan ja samaan aikaan miettisin miten saisin omien rikkinäisten kenkien tilalle uudet. Ja samaan aikaan avomies esitteli kymmeniä uusi jumalattoman kalliita merkkikenkiään. Mielestäni sellainen ei kuulu perheeseen. On alkanut tuntua, että mieluummin asun yksin ja vastaan rahoista ja ostoista itse, mutta en myöskään joudu aikuisen ihmisen sotkuja siivoilemaan (keittiökaappien ovet jäävät auki aina kun niillä käydään, pöydät on täynnä tavaraa jne.).

ap  

Okkei,eli sä elätät itsesi +3 exän lasta ja mies itsensä? Sorry, kyllä Mä nyt ymmärrän miestäkin - ei hän halua uhrata omaa elintasoaan sun exän lapsiin.

Mutta jos päätät muuttaa yhteen kuitenkin vaadi nytedes että hän korvaa sen minkä yh-korotuksensa saat. Jos hän juuri sinua rakastaa, tekee hän näin ilman natinoita, muuten hän vaan rakstaa ajatusta piiasta ja helposta seksistä.