Te lapsuutenne/nuoruutenne ilman älypuhelimia ja somea eläneet - perustelkaa miksi teidän lapsuutenne/nuoruutenne oli muka parempi?

Vierailija kirjoitti:

Mitä nykylapset ja -teinit muistelevat lapsuudestaan ja nuoruudestaan? Sitäkö millanen puhelin milloinkin oli, millaisia kuvia laitettiin someen? Monella teinillä se puhelin on melkein kirjaimellisesti kasvanut käteen kiinni. Oma tyttöni kuuluu näihin, hän olisi aina puhelimella, ellei välillä joko oteta puhelinta jäähylle / uhata jäähyllä. Aamulla ensimmäisenä puhelin käteen jo sängyssä ja illalla viimeisenä. Ruokapöytäänkin hän tulee puhelimen kanssa ja tosissaan saa olla, että laittaa sen edes ruokailun ajaksi sivuun.

Pojat meillä ei ole puhelinriippuvaisia, heillä on enemmänkin pelit ja yleensä netti. Kun lapset oli pieniä, heillä oli rajoitettu "koneaika", kyllähän he silloin tekivät kaikenlaista muutakin, kun ei vaan saanut olla koneella ja tällaisia puhelimia ei vielä ollut. Mitä mitä tuon ikäisille tekee?

Pahinta tuossa on ehkä se, että liikunta jää niin vähiin. Missä kunnossa näiden selät ja sydän on kolmekymppisenä? Toinen on se, että monenlaiset taidot jäävät opettelematta. Mun mielestä heillä jää nuoruus elämättä.

Joo tutun kuuloista. Tyttö itki aamulla, siis oikeasti itki, kun puhelimessa oli vain 32% akkua jäljellä. Mikä maailman pahin kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Oli parempi koska mitään siitä hölmöilystä ei dokumentoitu nettiin, eikä kukaan ottanut salaa kuvia ja levittänyt niitä.

Huonoa oli kun tiedonhaku oli kirjaston varassa, tosi hankalaa. Paljon asioita piti vaan muistaa ulkoa, ja paljon piti vaan tietää että mistä tieto löytyy. Eikä voinut oppia itsekseen asioita youtubesta, piti löytää joku joka näyttää miten se tehdään

Mut silti sitä kuitenkin tiesi monista asioista. Mikä on minusta aika hämmästyttävää. Meillä oli kotona tietosanakirjat ja sieltä katsottiin jos joku oli epäselvää. Kirjastoissa luuhasin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen kännykän tuijottaminen päivästä toiseen tuntikausia on ihan aivokuollutta. Ennen kuitenkin oltiin ulkona, hiihdettiin, pyöräiltiin, pelattiin, luisteltiin, juostiin, ihan mitä vaan. Mieti sitä!

Miten kännykkä sulkee pois nämä asiat? Tuolla on tavaton määrä lapsi, jotka edelleen leikkii ulkona, jne. Mutta nyt on yleisenä käsityksenä, että lapset tuijottaa vain sitä kännykkää. Sinunkin lapsuudessa oli varmasti joukko lapsia, jotka eivät edellä mainuttuja asioita tehnyt.

Se on hyvä juttu se. Liikkumattomilla lapsilla saattaa tulla jo lapsena huonoja vaikutuksia verisuonistoon eikä näitä saa pois sitten 20 vuotiaana aloitetulla saliharrastuksella. Myöskään motoriikka ei kehity kunnolla kun aivot eivät saa ärsykkeitä erilaisista liikeradoista. Tukielinvaivat ilmestyvät nuorena eikä vasta 6-kymppisenä. Sosiaaliset ja tietotekniset taidot varmasti karttuvat, mutta ihminen ei ole pelkkä aivot-silmät-peukalot-yhdistelmä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut niin paljon lihavuutta lapsilla ja nuorilla kuin nyt. Kävellen tai pyörällä mentiin joka paikkaan.

Kuule eiköhän sitä aika paljon nykyäänkin kuljeta noin. Vai ajatko sä älykännyllä töihin?

Itse seurasin vuosia tietyllä bussilinjalla, miten luokallinen lapsia naureskeli bussin ikkunasta kävellen koulusta kulkevia luokkalaisiaan. Surullisinta oli että suurin osa asui alle 2 km.n säteellä koulusta ja hyvät kävely- ja pyörätiet vieressä. Aamuisin hirveä ralli koulun pihalla kun vanhemmat veivät lapset kouluun, ettei tarvitse bussia käyttää.

Ei voi muuta sanoa kuin että nykyajan vanhemmat tekevät karhunpalveluksen lastensa terveydelle.

Koska ei kuvatti joulua someen986

Lapsina piti kävellä pyytämään kaveria leikkimään, ei laittaa viestiä. Ja leikki oli tosiaan leikkimistä: Barbileikkiä, piirtämistä, hippaa, omia nimiä... vaikka makeaa syötiin olimme hoikkia, koska liikuimme koko ajan- Emme istuneet  kännykät  kädessä pelaamassa tai tuijottamassa YouTubea samalla sipsejä mättäen.

Teini-ikä  meni ilman ulkonäköpaineita, toki lehdissä oli malleja mutta ei ollut Instagramia uskottelemassa että sinun pitää näyttää Kardidashilta vai miten  hitossa se kirjoitetaan . Elämä ei pyörinyt sen ympärillä, monta tykkäystä selfie saa ja kuinka paljon seuraajia on. Emme ottaneet viiden minuutin välein kuvia naamastamme, ruuistamme, juomistamme... . Elimme oikeasti, emme somessa! 

Ei mitenkään. Silloin elintaso ja lasten kohtelu oli niin paljon heikompaa kuin nykyään. Olen syntynyt -68.

10v tyttäreni sai kaupungilla hysteerisen kohtauksen koska akkua oli  jotain 5% jäljellä, olimme ihan kotikaupungissa eikä ollut mitään erityistä jota olisi pitänyt kuvata tms. Tyttö kieltäytyi astumasta enää askeltakaan kauppoihin vaan vaati päästä kotiin laturinsa luo. Ja kun pääsi, makasi loppuillan puhelin kädessä mitä nyt haki leipää ja mehua  keittiöstä.

Tämä tekee minut todella surulliseksi. Kun muistelen omaa lapsuuttani, tuntuu että tyttäreni on menetettyä sukupolvea.

Katso nuorten masentuneiden määrän räjähtävää kasvua, ainakin jotkin asiat oli varmasti paremmin ennen?

Lainaus. "Erityisen huolestuttavia ovat alle 30-vuotiaiden ryhmässä tapahtuneet muutokset. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 masennuksen takia alkaneiden sairauspäivärahakausien määrä on kasvanut 16–29-vuotiailla miehillä 91,7 % ja naisilla 159,4 %." Ja luku vain kasvaa.

Vierailija kirjoitti:

Katso nuorten masentuneiden määrän räjähtävää kasvua, ainakin jotkin asiat oli varmasti paremmin ennen?

Lainaus. "Erityisen huolestuttavia ovat alle 30-vuotiaiden ryhmässä tapahtuneet muutokset. Vuodesta 2000 vuoteen 2007 masennuksen takia alkaneiden sairauspäivärahakausien määrä on kasvanut 16–29-vuotiailla miehillä 91,7 % ja naisilla 159,4 %." Ja luku vain kasvaa.

Juuri näin. Kyseisten vuosien aikaan myös tietotekniikka ja älypuhelimet yleistyivät kovaa vauhtia, älypuhelimien suosio suomessa toki räjähti vasta 2010 jälkeen. Saatan olla vainoharhainen, mutta luovuuden puute, joka on seuraus tietokoneella tunti tolkulla istumisesta ja älypuhelimella juupituubin näppäilystä, edistää masennuksen oireita varmasti.

Ap. Kyllä meidän nuoruus oli kurja, jos vertaa tähän päivään.

En jaksa lukea koko ketjua, mutta tässä joitain kehnosti koottuja ajatuksiani aiheesta:

- Tylsyyden sietäminen erilaista. Ennen tylsyys pakotti käyttämään luovuutta ja keksimään tekemistä. Nyt voi vaan ottaa kännykän käteen ja etsiä sieltä sovelluksen, joka on suunniteltu koukuttamaan psykologisesti ja tuottamaan endorfiiniryöppyjä. Pitkäjänteisyyden puute.

- Riippuvuus näihin endorfiiniryöppyihin. FOMO.

- Kaiken voi tarkistaa netistä, jopa sen, mikä on yleisesti hyväksytty mielipide jostain asiasta. -> Yksilöllisyyden ja itsenäisen ajattelun puute.

- Yhä aikaisemmin alkavat, kasvavat ulkonäköpaineet.

- Omien fyysisten rajojen ymmärtäminen nykyään heikompaa. Kun kiipeilee puissa, hyppii metsässä ja tekee asioita aktiivisesti, kasvaa luotto itseen ja ymmärrys siitä, miten paljoon oma kroppa oikeasti pystyykään.

- Ennen oltiin enemmän läsnä niiden kanssa, jotka olivat fyysisesti ympärillä. Tuntui olevan enemmän yhteishenkeä ja tiedostus siitä, että läheisten henkilöiden hyvinvointi on myös sinun vastuullasi. Halaukset todella olivat halauksia, ilman olan takaa kännykän vilkuilua tai tarvetta ottaa kuvia tapahtumasta ulkopuolisille. Some perustuu pitkälti itsen esille tuomiseen. Aito vuorovaikutus vähenee, itsekkyys lisääntyy, toisista halutaan yhä näkyvämmin vain henkilökohtaista hyötyä. Aidot kohtaamiset olisivat edelleen ihmisille elintärkeitä.

- Käsillä on nykyään koko ajan aivan valtava määrä erilaisia mielipiteitä ja aatteita. Omat arvot tuntuvat uhatuilta tai voi helposti kokea jopa arvojen puutetta elämässä. Ennen omassa kuplassa törmäsi vain rajalliseen määrään eri aatteita ja ajatuksia ja yleensä perheen vaikutus niihin oli suuri. Tämäkin varmaan lisäsi varmuutta itsestä ja yhteishenkeä.

- Kuonaisimmat ihmiset pitivät pahimmat ajatuksensa ominaan, eivätkä ryhmittäytyneet netissä jakamaan pahuuttaan. Lapset eivät saaneet tietoonsa maailman kamaluuksia vain parilla sormen heilautuksella. Turvallinen lähiympäristö ja -suhteet periaatteessa riittivät siihen, että lapsesta kasvoi toisiin luottava, turvallisuutta kokeva aikuinen. Vaaroista on tullut abstraktimpia, turvallisuutta vaikeampi kokea.

- Huono suomi, rajoittuneet sanavarastot. Paljon englantia. Paljon kuvilla ja videoilla kommunikointia, jolloin kirjoitettu kieli ei edes tarpeen. -> Heikentyvät kommunikointitaidot. Tiedon pinnallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Ennen istuttiin kasibittikoneen ääressä aamusta iltaan pelaamassa tai naputtelemassa BASICilla Mikrobitistä hienoja pelejä.

Ei niitä kasibittikoneita ollut likikään joka torpassa.

Kuvataiteen opettajana olen huolissani siitä, että yhä harvempi lapsi ja nuori enää piirtää omalla ajallaan ja käyttää omaa luovuuttaan ja mielikuvitustaan. Käden ja silmän yhteistyö ei siirry kynään, jos asiaa ei harjoitella. Jo käsin kirjoittamisen harjoittelun vähyys tekee tätä.

Olen vanha korppi, tiedän, mutta tätä olen nähnyt työssäni ja se huolettaa minua. Tämä liikuntatottumusten muuttumisen lisäksi.

Tuo au pair kertomus oli koskettava. Hienoa, että lapsi sai kanssasi aikuisen aikaa ja uusia kokemuksia.