Mitä täydellisyydentavoittelua? (re: Heli Vaaranen)
Aloitan uuden topicin kun tuo edellinen meni riitelyksi. Heli Vaarase puhuu hesarin haastattelussaan siitä, että 30-40-vuotiaat naiset tavoittelevat täydellisyyttä. Voisiko joku vähän avata tätä kun minä en ihan tiedä, mihin tällä viitataan? Minkä te laskette täydellisyydentavoitteluksi? Onko se esim. täydellisyydentavoittelua, jos haluaa valita lapselle parhaan mahdollisen ulkohaalarin? Jos haluaa että kotona on puhdasta ja viihtyisää? Jos haluaa että syödään terveellisesti? Vai mistä asioista tässä on kysymys?
Kommentit (43)
Jos mun oma ukkoni joskus koittaisi saada jonkun rempan oikeasti loppuun ( se viimeinenkin lista kiinni) tai pitäisi työkalunsa järjestyksessä ( eikä valittaisi jopa 1,5 veelle niiden hukkaamisesta) tai tienaisi sen verran, ettei mun tarvis käydä töissä ( kun päivähoito on niin kallista) tai ei pihtaisi joka asiassa ( kun luulee edelleen tekevänsä keittiöremontin käteisellä) niin en motkottaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähän vinkkiä.
Mukavin joulu pitkään aikaan, kun vaimo ei tehnyt "pullantuoksuista ja rauhaisaa" joulua hampaat irvessä normaalia kahta viikkoa vaan oltiin sukuloimassa pyhät.
Ja siellä ne sukulaismiehet oli tehneet kivan joulun...?
??
Niin siellä sukulaisissa ei ollut pullaa eikä joulua?
??
Niin että menittekö nauttimaan jonkun muun rouvan 2 viikkoa tekemästä joulusta?
Some täydellisiä naisia ja kulissit kunnossa, niitä toki löytyy, todellisuus on sitten muuta kuin se mitä esitetään tekohymy naamalla. Ja toki miehet on niitä reppanoita, kun heitä ei voisi vähempää kiinnostaa sen naisen vouhkaaminen milloin mistäkin ja tappeleminen joka helvetin asiasta. Naureskellen sitä naisen sekoilua sitten katsellaan ja kun hän suureen ääneen julistaa olevansa perheen pää tai milloin mitäkin yhtä vähä-älyisille naisystävilleen.
M
Ihana toi ?? Mä itseasiassa aina välillä nään, kuinka noita kysymysmerkkejä tulee mun miehen päästä.. ;)
Vierailija kirjoitti:
Some täydellisiä naisia ja kulissit kunnossa, niitä toki löytyy, todellisuus on sitten muuta kuin se mitä esitetään tekohymy naamalla. Ja toki miehet on niitä reppanoita, kun heitä ei voisi vähempää kiinnostaa sen naisen vouhkaaminen milloin mistäkin ja tappeleminen joka helvetin asiasta. Naureskellen sitä naisen sekoilua sitten katsellaan ja kun hän suureen ääneen julistaa olevansa perheen pää tai milloin mitäkin yhtä vähä-älyisille naisystävilleen.
M
Ikävä kyllä "M", jotkut naiset joutuu ihan ilman somea tekemään kaiken, jotta elämä pysyy järjestyksessä.
Nainen pitää hommat rullaamassa ja mies kerää kiitokset kun viitsii olla vaikka hetken lasten kanssa..
Ai tää on tän ajan ilmiö? Miten toi Niskavuoren Heta, jonka piti saada "pytinki valmiiksi" ennen kuin kukaan suvusta sai tulla käymään. Miehenä alatason mies, jota se pilkkasi koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Ai tää on tän ajan ilmiö? Miten toi Niskavuoren Heta, jonka piti saada "pytinki valmiiksi" ennen kuin kukaan suvusta sai tulla käymään. Miehenä alatason mies, jota se pilkkasi koko ajan.
Jep jep. Ja paska juoppo oli sekin hahmo.
Ikinä ei miestä arvostella kodin siisteydestä tai muustakaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa, minä en sitten ole täydellisyyden tavoittelija. Mies sanoi minulle puoli tuntia sitten, että roskis on ihan täynnä, sen voisi viedä roskiin. Kun vastasin, että no sen kun viet, mies suuttua möksähti. Meidän perheessä mies taitaa tavoitella täydellisyyttä, mutta niin, että minä teen sen. Juuei, ei tule tapahtumaan.
Veitpä sanat suustani. Meilläkin miehelle kelpaisi anoppitasoinen siivous lisättynä mummotason ruokahuollolla, mutta jonkun muun toteuttamana. Minä mieluummin eläisin luovassa sotkussa ja joisin vettä suoraan kraanasta.
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi
- Kodin pitää olla siisti kuin sisustuslehdessä, vaikka lasten ei ole sellaisessa mukava elää, eikä mieskään halua olla koko ajan siivoamassa. Mennään naisen kriteerien mukaan, eikä nainen edes tajua, ettei hänen siivoustasonsa ole välttämättä se mitä muut perheenjäsenet haluavat.
- Pitää saada sitä ja tätä, vaikka järkevämpää olisi säästää ja elää vaatimattomammin.
- Pitää ostaa merkkituotteita, jotta näyttäisi hienolta, vaikka järkevämpää olisi olla kiva perheelle ja kuluttaa järkevästi.
Eli muille ihmisille leuhottaminen on tärkeämpää kuin perheenjäsenten rakastaminen.
Niin hyvin sanottu!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähän vinkkiä.
Mukavin joulu pitkään aikaan, kun vaimo ei tehnyt "pullantuoksuista ja rauhaisaa" joulua hampaat irvessä normaalia kahta viikkoa vaan oltiin sukuloimassa pyhät.
Ja siellä ne sukulaismiehet oli tehneet kivan joulun...?
??
Niin siellä sukulaisissa ei ollut pullaa eikä joulua?
??
Niin että menittekö nauttimaan jonkun muun rouvan 2 viikkoa tekemästä joulusta?
Kysymysmerkkien sisältö lienee että ai jaa, eikö kinkku ja joulutortut ilmestykään tyhjästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähän vinkkiä.
Mukavin joulu pitkään aikaan, kun vaimo ei tehnyt "pullantuoksuista ja rauhaisaa" joulua hampaat irvessä normaalia kahta viikkoa vaan oltiin sukuloimassa pyhät.
Ja siellä ne sukulaismiehet oli tehneet kivan joulun...?
??
Niin siellä sukulaisissa ei ollut pullaa eikä joulua?
??
Niin että menittekö nauttimaan jonkun muun rouvan 2 viikkoa tekemästä joulusta?
Kysymysmerkkien sisältö lienee että ai jaa, eikö kinkku ja joulutortut ilmestykään tyhjästä.
Juu, meillä ainakin kaikki käy kuin itsekseen.
T. Sen miehen vaimo, joka haluaa elää jotenkin säästeliäämmin ja vähemmällä, joka juuri lähti katsomaan ne 200 euron pyyntivehkeensä, joka tuo ylpeänä sen kalan minulle valmistettavaksi, ja menee itse sohvalle maate, kun on metsästänyt perheelle ruokaa...
Vierailija kirjoitti:
Esimerkiksi
- Kodin pitää olla siisti kuin sisustuslehdessä, vaikka lasten ei ole sellaisessa mukava elää, eikä mieskään halua olla koko ajan siivoamassa. Mennään naisen kriteerien mukaan, eikä nainen edes tajua, ettei hänen siivoustasonsa ole välttämättä se mitä muut perheenjäsenet haluavat.
- Pitää saada sitä ja tätä, vaikka järkevämpää olisi säästää ja elää vaatimattomammin.
- Pitää ostaa merkkituotteita, jotta näyttäisi hienolta, vaikka järkevämpää olisi olla kiva perheelle ja kuluttaa järkevästi.
Eli muille ihmisille leuhottaminen on tärkeämpää kuin perheenjäsenten rakastaminen.
No osa naisista on tuollaisia ja on miehiäkin jotka ovat todella pinnallisia. Kyllä niitä perheitä kuitenkin on, missä mies on kuin koira, joka toteuttaa naisen unelmia kotona. Puhelimeen ilmestyy erilaisia tehtäviä useita kertoja päivässä normaalien kaupassa käyntejen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä vähän vinkkiä.
Mukavin joulu pitkään aikaan, kun vaimo ei tehnyt "pullantuoksuista ja rauhaisaa" joulua hampaat irvessä normaalia kahta viikkoa vaan oltiin sukuloimassa pyhät.
Ja siellä ne sukulaismiehet oli tehneet kivan joulun...?
??
Niin siellä sukulaisissa ei ollut pullaa eikä joulua?
??
Niin että menittekö nauttimaan jonkun muun rouvan 2 viikkoa tekemästä joulusta?
Kysymysmerkkien sisältö lienee että ai jaa, eikö kinkku ja joulutortut ilmestykään tyhjästä.
Joulun voi tehdä niin, että ostaa aattona laatikot ja lihatiskiltä kinkkua valmiina siivuina. Torttujakin on muutävänä, Jos haluaa kaiken tehdä itse, niin se on oma päätös.
Kuinkahan tyytyväisiä nää äijät on sitten jouluaattona siihen kinkkuna tarjottuun suolalihan palaan ja puuttuviin joulutorttuihin. Lisäksi ihan kaikilla ei ole varaa ostaa koko suvulle valmiina niitä joulutorttuja.
Kinkun idea taitaa olla se että sitä on ja paljon. Eikä meidän kylästä ainakaan saa kinkkua valmiiksi paistettuina siivuina ostaa. Kuulostaa myös siltä että tämä ratkaisu on vain niille joilla on rahaa että ranteita pakottaa. Ehkä laittais sitten ensi jouluna vaikka lihamurekkeen.
Jos naisia ei olisi menisi kaikki ikeat, k-raudat, keittiöliikkeet yms. konkurssiin. Myös asuntokauppa loppuisi. Nämä liikkeet toimivat naisen täydellisyyden tavoittelun liikkeinä, eli siinä vastaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voitko tarkentaa? Minkä pitäisi olla tässä ja nyt? Ja mikä siinä on vikana että toivoo asioiden tapahtuvan nyt eikä myöhemmin?
No joo, nyt kun kolmekymppisenä on ehtinyt tekemään kaikenlaista, on välillä vähän tyhjä olo.
Ulkopuolisten aiheuttama paine vaivaa. Kyllä noita viuskymppisiä arvostelijoita riittää, että miksi ette ole tehneet tuota ja miksi ette ole tehneet tätä.
Kun ei kerkeä kaikkea, ja nämä keskarit on mielellään kertomassa, kuinka he kerkesivät hyvin.. Kyllä nykynuoriso on laiskaa..
Itse keski-ikäisenä en kyllä ajattele noin kolmekymppisistä, eikä kukaan tutuistanikaan. Minusta naisilla on rima noussut joka asiassa hirveän korkealle. Ulkonäkö, kodin ulkoinen olemus, lasten vaatteet, ruoka... kaikissa noissa vaaditaan paljon enemmän kuin mitä minä ja ystäväni vaadimme itseltämme pikkulapsiaikaan. 90-luvulla oli vielä tapana kyläillä spontaanisti, kaverit tai sukulaiset saattoivat tupsahtaa käymään eivätkä olettanutkaan kahvia kummempaa tarjoamista. Itse varsin niukan lapsuuden eläneenä en ymmärtänyt ahdistua lasten vaatetuksesta, sopivan kokoista ja käytännöllistä niille yritin kuitenkin laittaa. Isämme olivat perinteisiä, vähän keittiössä aikaa viettäneitä, siksi osasimme olla tyytyväisiä oman miehen ponnisteluista perinteisissa naisten töissä, samoin kun opettelimme innolla niitä miesten töitä. Meistä silloisista äideistä monet olivat kaupunkien avainkaulalapsia, työhön tottuneita maalaistalon lapsia tai parikuukautisena hoitoon vietyjä akateemisten lapsia, ehkä ne paineet omalle äitiydelle oli pienemmät kun oli nähnyt miten monella lailla kasvatetuista lapsista ihan täyspäsiä kasvaa. Opintolainat mahdollistivat meille korkean koulutuksen ja elintasoloikkia, omien lasten mahdollisuuksia piti hyvinä ilman liikaa ahdistusta mitä ekstraa lapselle pitää opettaa, että pääsee huippukouluun, huippulukioon, huippuyliopistoon ja huippuammattiin. Ehkä tuo meidän taustamme opetti jonkinlaista kohtuullisuutta noiden omien vaateiden suhteen: MLL mainosti riittävän hyvää äitiyttä ja monet meistä noudattivat samaa periaatetta muidenkin vaateiden suhteen (riittävän siisti koti, vaatteet, ulkonäkö). Armollisuutta itseä ja omaa elämää kohtaan, pohdintaa siitä kuka määrää miten minun pitää elämäni elää ja haluanko itse oikeasti tuollaista, sitä toivoisin noille nykyisille täydellisyyden tavoittelijoille. Sillä ahdistus on ikävä seuralainen, ihmisen sisältä se säteilee lähiympäristöön niin puolisoon kuin lapsiin.
Kiitos yllä olevalle pohtivasta vastauksesta! Olisiko vielä ihan konkreettisia esimerkkejä?
Vierailija kirjoitti:
Kiitos yllä olevalle pohtivasta vastauksesta! Olisiko vielä ihan konkreettisia esimerkkejä?
No jos mietin viisikymppisenä parinkymmenen vuoden takaisia aikoja ja vertaan nykypäivään, niin minulle riitti, että lasten haalarissa luki Goretex, se oli riittävän hyvä, en jaksanut etsiä sitä parasta. Tarjosin lapsille riittävän hyvää ruokaa mitä helpolla töiden jälkeen sain nopeasti esille, monesti viikonloppuna pakastettua ja smoothien sijaan porkkanat ja mandariinit käteen ja mustikoita puuron päälle. Noista ei kuvia laitettu someen eikä olisi laitettu kodistakaan, seinien väriä ei jaksanut hirveästi pohtia. Ne asunnot olivat alkuunsa pieniä ja kasvoivat perheen myötä, ei niinkuin nykyään kun nuoripari ostaa ensiasunnokseen suurta omakotitaloa. Huonekalut olivat paljolti suvulta saatuja, elintason noustessa ostettiin uusia tilalle muttei koskaan käytetty hirveästi aikaa ja energiaa kodinsisustukseen, se oli hyvin harvojen ihmisten huvi. Aika oli varmaankin vähemmän ulkonäkökeskeinen, valokuvia ei käsitelty vielä paljon ja ihmisiä muokattiin hyvin vähän, ehkä siksi virheet ulkonäössä oli hyvin harvalle aikuiselle ahdistuksen aihe. Opiskelun ja uran suhteen monet olimme sitoutuneita, se oli varmin keino nostaa elintasoa aikana ja siihen panostettiin.
Huomaan vaateiden kasvun kun kuuntelen täysi-ikäistä tytärtäni ja tuo surettaa. Aika on raaka ja laittaa nuoret haluamaan itseltään ja elämältään jo liikaa. Kun mahdollisimman moni tajuaisi erottaa ne itselle tärkeät asiat niistä ympäristön vaateista ja keskittyisi omien arvojensa toteuttamiseen markkinamiesten luoman täydellisyyden haikailun sijaan.
Ihanaa, minä en sitten ole täydellisyyden tavoittelija. Mies sanoi minulle puoli tuntia sitten, että roskis on ihan täynnä, sen voisi viedä roskiin. Kun vastasin, että no sen kun viet, mies suuttua möksähti. Meidän perheessä mies taitaa tavoitella täydellisyyttä, mutta niin, että minä teen sen. Juuei, ei tule tapahtumaan.